Xena ATT:llä 4.12.2010

Hasta La Vista ... Baby!



Se on sit kauden viiminen kisa takana, eli saatiin niinsanotusti paska pakettiin. Tänään matkattiin läpi tuulen ja tuiskun ATT:n kisoihin. Kauheesti odotin kisoja etukäteen, ku viimisis treeneis alko puomin kontakti olla kohillaan ja muutenki meno oli ihan kelvollista. Mut se sanonta kyl pätee, et mitä parempi treeni, ni sen paskempi kisa.

Ekasta vedosta ei taaskaa oo paljo kerrottavaa. Tuomarin nimee en ees muista, se oli joku serbo-kroaatti. Alottanu agilityn vuonna 92 ja ollu 10v maajoukkue valmentajana, eli ihan keltanokka ; )
Rata olin ihan kiva ja täysin suoritettavissa. Kävi vaan sillai,et mun työkaluni Xena kävi yllättäin vähä ylikierroksilla eikä se ehtiny ottaa käskyjä vastaan ja hankki hylyn jo kolmen esteen jälkeen. Hammasta purren mää jatkoin loppuun vaix ketutti ja hävetti samaan aikaan.

Toka rata oli kyl kummallisin ja myäs varmaan vaikein mitä oon koskaan kokenu. Ensinnäki rata oli pituus-suunnas n. 15m lyhempi ku normaalisti ja kumminki sinne oli ängetty 20 estettä. Meille otollisia putkiansoja oli kaks, yks puomiansa ja viälä yks väärä hyppy hyvin linjalla. Eli edellytykset täyteen katastrofiin oli olemassa. Eka vaaran paikka oli jo kahden ekan hypyn pääs, misä oli putki härsynä ja siit piti kumminki kääntyy ohi muurille ja mennä se putki toisest päästä. Oikee aikanen valssi kumminki pelasti meitin siitä ja voitiin jatkaa nolla-radan tekemistä. Keppi kulma oli todella pirullinen, varmaan 135 astetta. Se meni ihan kivuttomasti, sen jälkeisen hypyn takana oli se puomiansa, mistä tartti kääntyy A:lle. Tätä kohtaa mää oon kelannu tallennuksesta monta kertaa, enkä viäläkää tajuu, et miks Xena veti siit A:st ohi. Puomin alastulossa oli se hyppy ansa, eli jos koira ei oma-aloitteellisesti tee kontaktia, ni täs kohtaa sitä oli iha mahoton lähtee varmistaa ku se väärä hyppy oli samas linjas puomin kaa. Xena oli edelleen oma ittensä, mut vähä paremmin kuulolla mitä ekas vedossa. Pari aika täpärää pelastusta tuli silti tehtyy ja ku tultiin maaliin, ni oli aikas hyvä olo et sai ton Merry go around of hellin läpi ihan kunnialla. Kuudes sija ei iha tyydytä, mut parempi silti lopettaa kausi tulokseen, ku hylkyyn.

Vuos sitten mää tokasin, et oli ollu uskomaton vuosi. Nyt ajatellen se ei ollu viälä mitään. Tänä vuonna tuli virallisia startteja 9 enemmän ja viälä kaks nousunollaa minkä johdosta noustiin kakkosiin. Ja napattin me Akva kaa wecan kisois yks kakkos palli , mikä on paras sija mihin mää oon Akvan ohjannu. Mut todellinen highlight oli kyl se, et päästiin Finnish openin finaaliin. Vaix tulos ei ollu häävi, mut saatiin sentään tulos ja oltiin alle 20 parhaan joukos. Se veti hetkex ylpeex. Mut paljon on viälä sarkaa kynnettävänä. Eli satoja tunteja treeniä ja tuhansia kilometrejä ajetteva ennen ku ollaan lopullisessa tavoitteessa.

Tää oli vissiin sitte vuoden viimenen blogi-teksti, eli täytyy kai toivottaa hyvät joulut ja silleen, sekä paremmat uudet vuodet ja tolleen

Rock The Nations!!!

Xena ja Akva Wecalla 20.11.10

Jebou!

No olihan taas oikeen järjen riemuvoitto lähtee kisaamaan samana päivänä kahteen eri tasoluokkaan.
Mut yleensä toi kova kisahalu menee järjen edelle. Ja ku kerran omistaa kaks kelpo kisakoiraa, ni antaa mennä.
Wecan halli on muuten ihan ok paikka kisata, mut ny vaan sattu oleen poikkeuksellisen arktinen keli vuodenaikaan nähde ja tosiaanki ku kisat oli kakkosille ja kolmosille, ni tuli vietettyy aikaa paikanpäällä yli 7 tuntii.

Mun onnex kakkoset kisas ekax, ni ei tullu Xenal niin pitkää odotusta. En tiiä mitä olis tapahtunu, jos se olis joutunu pidättelee omaa energiaansa. Tuntu et sil oli nyttekki virtaa tassuissa jo enemmän ku Sagi sallii :)
Nollajahti tyrehty täl kertaa jo kolmannel esteellä. Rata lähti vasemmast reunasta jyrkästi oikeelle kolmella hypyllä, mikkä oli loivasti kaarella. Sen jälkee piti kääntyy tiukasti A:lle ja sen viäressä oli viälä puomiki härsynä.Mää ohjasin ite hyppyjen vas. puolelta ja tarkotus oli vartalo-ohjauksella kääntää Xena A:lle. Kävi vaan nii, et tokan hypyn jälkeen se jo näki A:n ja vetäs yhen hypyn ohi, mut ei kumminkaa onnex A:lle asti. Sen jälkee alko homma toimii ja peitto heilua. Keinulle mentäes mää olin varmaan lankun mitan jäljessä, mut oli ihan käsittämätöntä kuin upeesti toi eläin hoiti sen esteen. Lopus tarvi kumminki ottaa se pakollinen puami 5. Kisas ei tullu ku kolme tulosta ja 10 riitti just sille pallille.

Toka rata oli hyvin pitkälti edellisen käänteinen, ja näinollen myäs yleensä haastavampi. Taaskaa ei tarvinnu nollasta haaveilla kovin pitkään, ku puami oli jo kakkosena. En tiädä vaikuttiko se siihen, et Xena oli selkeesti sekopäisempi, ku mitä ekas vedossa.Puomin jälkeen Xena lähesty putkee liian tiukas kulmas, ja ohihan se siitä meni. Kepeille mentiin liian lujaa, eli kisa oli kokonaisuudessaan täys katastroohvi. Eikä siinäkä viälä ollu tarpeex, oltiin tulossa radan reunaa, ku takana kulmassa ratahenkilö kolisteli esteitä: Xena pysäs sitä kattomaan, enkä mää huamannu sitä heti, ku olin kerranki vähä edellä ja siitä viälä yks hypyn ohitus. Taaski tuloksii tuli vaan kolme, eli se paikka oli taas meitin.

Päivän kova työ oli ny tehty. Ria ja Xena poistu kotio ja mun tartti huolehtii et Akva pysy lämpimänä. Aika paljo me kuljeskeltiin ympäristössä ja se piti kyl Akvan lämpimänä, mut mua ei. Oli pakko välil sortuu otsoonikerroksen tuhoomiseen ja käyttää autoo. Erityismaininta pitää kyl antaa tuomari Jaloselle, joka hoiti ratojen rakentamisen ennennäkemättömäl nopeudella ja sen takii odotusajat jäi ihan minimiin.

Kolmosten radat ei ollu kauheen erilaisii. Mut Akvan estevarmuus on tehny sen, et mää oon välil hiukan välinpitämätön ja jossain paikois luotan siihe liikaa, enkä ajattele mitä se näkee. Se kostautu ekal radalla. Pieni radanlukuvirhe multa ja Akva lukitti väärän esteen, eikä se sen jälkeen enää nää eikä kuule muuta. Mut toisaalta hyvä et välil tulee noita, ni se herättää mutkin.

Tokal radal oli mahdollisuus ryssiä sama paikka kahteen kertaan. Vaix kroppa oliki jo ihan jäässä, ni onnex järki pelas ja hoidin noi kohdat suht kunnialla. Ainoo tyylivirhe tuli, ku takakiertoisen hypyn jälkeen meinasin sylkkärin kautta heittää Akvan seuraaval esteelle. Mää ajauduin hiuka ohi ja siit tuliki vaan valssi, minkä takii olin ite vääräl puolella keinulle mentäes. Rohkeena poikana tein takaleikkauksen ennen keinuu, mut onnex Akva ei siitä häiriintyny ja päästiin nollalla maaliin. Aikaraja oli vaan niin tiukka, et meni 8s yli.
Ihan tyytyväine oon ku se kumminki riitti 10 sakkiin ja oliha kisaajii kumminki 22.
Tää on oikeen hyvä paikka Akvan jäädä lomalle, Xena jatkaa viälä vähän.

AKVA ja Xena Tsaulla 23-24.10.10

Perskutarallaa!

Oli kuulkaa hyvät koiraihmiset ja muutkin ihmiset taas melkonen viikonloppu. Yhteis-saldona oli kolme hylkyy, vitonen ja yliaika nolla.Ja ku matkaa kerty kahesta Liedon reissusta 450 km, ni pistää taas miettiin et mitä järkee täsä touhus on. Niin se vaan on katoavaista toi voima ja kunnia. Tänään ilmottautumisluukulla mää latelin voittajan elkein lahjakortteja tiskiin niiku seteleitä ja sanoin sille plikalle, et sanoo sitte ku riittää ; ) Joo sinnepäin mää kuskasin niitä useita, mut takaspäin ei tullu ensimmäistäkään.

AKVAn edellisestä kisasta oli vierähtäny jo kolme ja puali kuukautta ja nyt oli aika rikkoo se hiljaisuus. En oo sitte hetkees jännittäny niinpali, ku eilisen ekaa kisaa. Eikä siit kyl paljo kerrottavaa jääny. Mää olin aivan jäissä ja taisin keskittyy vähä liikaa vauhdin pitoon ja sorruin yliyrittämiseen, mikä sitte johti yhden hypyn vikapuolelta suorittamiseen.

Toka veto oli jo rennompaa ja pysty jo vähä nautiskelemaanki. Edelleenki mentiin AKVAn mittapuulla ihan hyvää vauhtii, ku kello kävi vaan 3s yli ihanneajan. Vaix ei se paljo lämmitä, ku kärki meni 10s lujempaa. Mut rata oli tosi kiva, neljä putkee ja muuta mukavaa. Ja jotenki tuntu, et AKVAki nautti taas menosta. Olin aikas yllättyny, et Tsaulla oli medejä peräti 36. Länsi-Suomen meditaso on sen verta kova, et tollanen yliaika nolla riitti täl kertaa sijalle 17.

Kerkesin olla kotona 11 tuntii, ku piti taas lähtee takasin. Xenan kaa en oo enää paljo puristellu, ku tuntuu et on alkanu sujuu ja sitä mukaa tullu luottamustaki koiraa kohtaan.
Tuomari Luomalan kakkos-radoilla oli kaikis aika pirulliset alut. Ekal radal kolme ekaa hyppyy oli puolikkaan hakaristin muodossa ja sen takana muutaman metrin pääs A. Xena vaan saa tolla matkalla jo niin kauheen vauhdin, et melkein ehdin kääntäå sen toiseen suuntaan, mut käpälät otti kiinni n. 10cm ja se siitä. Vedettiin kumminki loppuun ihan show-mielessä. Ja tollasen jälkeen mul on sisänen pakko näyttää, etten mää oo niin huano, vaan viälä huanompi :)

Toka veto oli ehkä parasta menoo mitä me ollaan koskaan esitetty. Alku oli sama ku edellisessäki, mut kolmos hyppy oli ny kakkosen viäressä ja siitä piti vetää välista. Ja se ekan radan kolmoshyppy oli kumminki siäl takana härsynä. Nolla meni kumminki jo seuraaval esteellä, ku tuli vuoroon taas se saatanan puomi. Mää en käsitä kui se voi olla niin vaikee. Taas kerran mää nautin suunnattomasti mein tekemisestä ja vauhti oli taas ihan ylivertanen, - 11s. Se vaan on vähä niiku vormuloissaki, et nopeimmast kierroksest ei saa yhtään mitään. Nyt oli kisaajia sen verta paljo, et vitonen riitti samaan sijaan.

Vika veto oli tosi outo. Aikasemmilla vedoilla Xena oli ennen kisaa iha seko´, mut radalla ihan ohjattavis. Ny se oli todella rauhallinen viälä ku oltiin menos radalle. Mut sitte ku se pääsi irti, ni irtos myäs pää. Ekan hypyn jälkeen piti lähtee viistoon vasemmalle, mut Xena ei malttanu seurata mua, vaa lähti suoraan eteen ja hyppäs muurin yli, mikä oli no.8 ja viälä väärinpäin. Yritin kyl jatkaa, mut Xena veti kepeistä ohi, eikä enää osottanu kuuntelemisen merkkejä, ni ei ollu muuta vaihtoehtoo, ku keskeyttää. Tol radalla ei tullu ku kaks tulosta, ja muutenki kaikil radoil ja säkäluokis tuli pirusti hylkyjä, eli tais ne aika haastavii kumminki olla.

Mahtaakoha kukaan ymmärtää täst ny yhtään mitään, mää en ainakaa. Meinasin taas lopettaa nää hommat, mut muistin et kuukauden päästä on taas kisat, eli palataan asiaan...

Xena Tsaulla 26.9.10

Jepulis!

Piinaava ja hermoja raastava kisatauko on sitte ohi. Ennen Ranskan reissuu ilmotin Xenan kisoihin, vaix oli pelko et se alottais juoksun niihin aikoihin.No sitä ei sitte tullukaan, vaix Adalla se oli ja meni. Niillä ku on tavannu olla ne naisten vaivat samaan aikaan. Ja hyvä näin, ku kisataukoo ehti kertyy puoltoista kuukautta, ku täälpäin ei oikeen ollu kisoja, tai sitte oli muita kiireitä.
Innolla mää kyl odotin kisoja ja Tsaulta mul on yleensä ollu hyvät muistot. Olin viälä rohkeesti ilmottanu Xenan kaikkiin kolmeen kisaan, vaix sil ei oikeen oo ollu turnauskestävyyttä.
Alunperin tuomarina piti olla Savioja, mut kakkosille oliki tullu tuomarix Asko Jokinen.

Eka veto oli hyppäri 125m pitkä ja ihanneaika 42s. Mää en kauheesti uskaltanu odottaa mitään, ku yleensä mein hyppärit menee perseelleen ku vauhtii on liikaa. Onnex ekat esteet oli semmosissa paikoissa, et pystyttiin tekemään lentävä lähtö. Xena vaan on viime aikoina ollu sen verta irti päästään, ettei se kertakaikkiaan pysy paikoillaan.Neljä ekaa hyppyy oli neliön muodossa, kaks eteen, kolmas takaa kiertäen ja neljäs eteen. Kakkosen kohdal Xenal oli jo niin paljo vauhtii, et käänösympyrän säde oli varmaan kolme metrii.Tollasessaki helposti häviää jo sekunnin. Muuten Xena oli hianosti kuulolla, pitkät estevälit vaan teki sen et se taas pyörähteli ja kyseli et mihi mennään. Kaks viimistä hyppyy oli 90asteen kulmas toisiinsä nähe. Mää ajattelin puristaa kaiken mitä viälä irti saa ja erehdyin puoli sekuntii liian aikasin antaan viimisen käskyn, ja just sillon ku Xena oli riman päällä. No alashan se tuli, eli niin lähellä nolla taas oli. Ja taas voi sanoo, et siihen pudonneeseen rimaan jäi myäs mein voitto. Tuloksii tuli vaan kolme ja kaikil 5, mut ne pyörähdykset ja pitkät kaarteet söi aikaa ja vaix tulos oli - 11.38s alle barin, ni toiset meni viälä 3s. nopeemmin ja sijotus oli se kolmas.
Päivän ekalle agi-radalle ei mein onnex viälä raahattu puomia, alastulo ku on edelleen jollai tapaa hakusessa.Kolme ekaa hyppyy oli samas kohdas ku edellisellä radalla, mut kolmonen suoritettiin eri suunnasta ja siitä mentiin A.lle. Joku kilpakumppani onnistu hankkii siitä 5;n, mut me ei.Sujuvaa menoo taas, mun miälestä ainaki. Keinu ja kepit oli samansuuntaisesti, mut pari metrii eri linjassa. Loppuu ajatellen oli jouheempaa ohjata Xena keppien nurjalta pualelta ja sen takii mää valssasin keinun jälkeen et pääsin vaihtaa puolta. En tiiä sekottiko se manööveri Xenan vai mikä, mut onnistuin kumminki söhrimään sisäänmenon. Ja se oli taas tokavika este.
Ei hyvää päivää mikä pässi ohjaaja, onnistuu ryssimään kaks lähes varmaa nollarataa. Onnex radalta poistuttiin suoraan ulos, ettei kukaan nähny mun ilmettä. Ja hallin takana oli aikaa sättiä itteeni. Xenalle tiätysti tuli kovat kehut, sehän vaan teki just niinku mää käskin. Tälläkään radalla ei tullu yhtään nollaa ja kympillä ja 3,5s aliajalla oltiin silti kakkosia.
Viimiseen vetoon mää koitin parhaani mukaan sulkee pois ne "menetetyt nollat" ja keskityin vaan tulevaan. Pitääpi sanoo, et herra Jokinen oli aikas pirullinen, kun laitto vasta viimeseks radax oikeen kieritys-pyöritys-ansa radan. Kun koirat ja ohjaajat alkaa jo olla väsyjä, eikä välttämättä enää olla niin skarppina pitkän päivän päättex. Kolme ekaa hyppyy oli edelleenki samassa paikassa. Nyt kakkonen kiärrettiin takaa, mikä ei oo helppoo jos koira muistaa viälä aikasemmat radat ja kahteen kertaan on menty samal tavalla. No siitä kyl selvittiin, mut puomin alastulon edessä oli putken väärä pää hyvinkin kutsuvasti. Mun piti valssata sen pään eteen puomin jälkeen, mut enpäs ehtinykkään ja itteni ihmeeksi teinki takaa leikkauksen ja vartalolla ohjasin Xenan oikeeseen päähän. Eipä olis ihan heti tullu tollanen mieleen : ) Sen verran tiukka paikka se oli, etten kauheesti edes yrittäny kontaktia, eikä sitä sen pualeen ollukaan. Mut pahin paikka oli selvitetty ja sen jälkeen oli hyvä tehdä ehjä loppurata. Kapu-parson ku hyllytti tän radan, ni mein aika oli ylivoimanen, yli 6s nopeempi ku nollan tehneellä voittajalla.
Vaix ei nollia tullukaan, eikä edes yhtään voittoo ni oli tää yks parhaista kisapäivistä ikinä. Koskaan aikasemmin ei olla onnistuttu kolmee kertaa peräkkäin samana päivänä, eli jonkinmoista historiaa tuli taas tehtyä. Ja pitkään aikaan mää en oo nauttinu ohjaamisesta niin paljo, ku nyt. Ei tarvinnu koko aikaa keskittyy Xenan hanskas pitämiseen, vaan pysty ihan oikeesti ohjaamaan.
Täst on taas hyvä jatkaa eteenpäin nollajahdissa. Vaix pitää sanoo, et kakkosis kisaaminen on taloudellisesti kaikkein kannattavinta, ku siin luokas on kaikkein helpoin kerätä ruokalahjiksia. Xena hankkii ruuat nykyään mein kaikille koirille :)

Xena Vaasassa taas 12.-15.8.10

Hell yeah!

Taas oli semmonen aika, et lähettiin vuoden toiselle Vaasan turneelle. Lomaa ku oli viälä jäljellä, ni lähettiin matkaan jo torstaina. Ja majapaikkana oli tietenki Vaskiluodon leiri-alue. Mukaan koirista mahtu Ada ja luannollisesti Xena. Max jäi tälläki kertaa kotio, ku se ei viäläkään pysty matkustamaa laattaamati. Mökilleki mennes se tyhjentää pakkinsa yleensä viis kilsaa ennen maalia ja sinne ei oo matkaa ku 85km. Kaipa se joskus tottuu autoiluunkin.Perjantai oli meillä todella rentoa oleilua oleilua leiri-alueella, polskittiin meres välillä vaan oltiin. No tartti Rian kumminki päästä keskustaan soppailee, mut mää jäin mialummin koirien kaa vaunulle ja keskityin tuleviin koitoksiin.
Näis kisois tehtiin varmaan historiaa, ku tuskin koskaan on samois kisoissa samassa luakassa kisannu neljää HARJAlaista. Todella huisia : ) Tuomarina toimi kaikis kisoissa Eeva Pohjalainen. Ihan uus tuttavuus meille. Ny täytyy kyl sanoo, et tähän astisista kakkosen radoista edessä oli ehdottomasti haastavimmat. Ja vaix mullaki ny on nelisenkymmentä kisaa kolmosissa alla, ni tuntuu et harvemmin siäläkää on niin pirullisii ratoja ollu. Vaix ei tiätenkään Akvaa ja Xenaa voi oikeen keskenään vertailla. On ne sen verra erilaiset.
Eka kisa alko sillai meille perinteisesti, kaaoottisesti ;) Mää taas kerran yritin tehä edes jollain tapaa siistin lähdön. Eli heti ku valjaat irtos, ni sitte mentiin. Toka este pituus oli vähä eri linjas ekan hypyn kaa ja Xena katto mua eikä eteensä ja veti siitä ohi. Siitä käännyttiin aika tiukasti kepeille ja sinneki mentiin liian lujaa ja ekasta välistä ohi.A.n jälkeen oli putkiansa, mikä me pystyttiin selvittään ja piänen kiakan jälkee sama ansa uudelleen. Ilkeet takaa-kierrot meni ihan ok. Puomin alastulon alla oli putki molemmin pualin niin pitkäl, et mää en edes ajatellu, et kontakti vois onnistuu. Ei oo meinaan tollasta tullu pahemmin reenattuu, ehkä kannattais ;) Kaikenkaikkiaan radalta kerättiin 25 tikkiä ja pitkien kaarrosten takia ei sijotusta, mut ei myäskään hyllyä. Jos niil ny joku ero on. Onnex sentään kaks HARJAA oli palkinnoil.

Toka startti oli edelleen hanurista. Esteet oli hyvin pitkälle samoil paikoil ku ekas kisas, järjestys vaan oli muuttunu. Ny mentiin pituudelta parin hypyn jälkeen puomin läheisyyteen, minkä alla oli edelleen se putki molemmin pualin lankkua. Tätä paikkaa pidettiin etukäteen satavarmana hylly-paikkana, ku eka mentiin putkeen ja yhen hypyn jälkeen puomille. Mun onnex Xena on putkihullu ja tommosessa paikas menee helpommin putkeen. Alastulosta ei taaskaan ollu tiatoakaan ja olis melkein selvitty vitosella, mut omaa tyhmyyttäni en varmistanu yhtä hyppyy ja siitä kialto. No onnex tulos kumminki riitti voittoon. Tuli vähä hyvitystä ekan kisal kohelluksien jälkeen. Ja kiva et taas podiumilla oli tuttu naama, Riitta ja Tara tuli kolmannex.Vaunulle päästyä saatto sitte alottaa hillityn juhlinnan. Kävin meressä ja otin pari keikyää. Illalla mentiin viälä kävellen keskustaan ja käytiin seura-frendien kaa pitsalla. Oikein kiva ilta. Söin vaan mediumin pannu-pitsan ja päälle pari pitkää. Onnex oli se kolmen kilsan kävely takas, ni ehti pötsi vähä laskeutuu :)Sunnuntaina joutu heräämää vähä aikasemmin, ku mun harmix kakkos-luokka oli ekana. Mut alotin aamun samal taval, ku kaks edellistäki, eli kävin saunassa ja uimassa. Se on hiano tapa alottaa päivä.
Edellisen päivän voitto oli viäny multa kaikki paineet pois ja oli helppo ja rento olo tulevaan koitokseen.
Rata oli taas yhtä helppo ja selkee, ku edeltäjänsä. Kieritystä ja pyöritystä ja takaa-kiertoja. Alku meni lentävällä lähdöllä ihan ok. Kepeillä mää ohjasin Xenan esteen nurjalta pualelta ja ihan hyvin meni. Mut se pujotteli poikkeuksellisen nopeesti ja vissiin sen takia meni rytmi sekasin. VASin pujo-kepit on kaikki samanvärisii, enkä pystyny päättelee minkä välin X oikasi ni otin sit alusta. Yheltä takakiartoiselta hypyltä tuli viälä kialto, eli kympillä ja yllättäin sekunnin yli-ajalla maaliin. Mää noita mein aikoja ihmettelin jo aikasemmin, mut selitys voi olla siin et mittauksessa mittaaja teki aikas lyhyitä kaarroksia mikä sitte veti ihanne-ajan niin pirun tiukax.
Tässäki kisas tehtiin taas historiaa, ku HARJA otti kolmois-voiton. Manu &Jaana, me ja Tara& Riitta oli järjestys. Kyl me sit oltiin hyviä ;)

Viimistä rataa mää miätin pitkään, lähinnä sitä alkua. Siin oli kolme hyppyy melko suaras linjas, mut kumminki sen verran vinos, et ite ei olis päässy juokseen suoraan. Ja sen jälkeen oli U-putki sillai, et väärä pää oli heti kolmos-hypyn jälkeen suoraan linjalla härsynä. Päätin kumminki ite ottaa ulko-linjan, ni olis ees jonkinmoiset changet ehtii tukkii putken suu. En sitte ehtiny, ja kesken mein suoritusta alko tuomari niin sanotusti kettuilee. Se venytti sanoja sanoen- Tooooiiiseeellta puuuoooleeelta ooliis piiiitääänyyyy meeeennnääää. Sillon mää vaan mumisin jotain, mut jälkeenpäin ajatellen mää veikkaan, et mein nykysellä starttikunnolla toi oli meil täysin mahoton paikka. Jos mää olsin tosa ite ollu toispual, ni tod.näk. mää olisin ollu viälä enemmän myähäs.
Mää otan aina mein hylyt todella raskaasti ja taas tartti mennä rantaan vähä tuulettuun. Ja sitte mää ajattelin, et on se kauheeta ku tulee ahneeksi. Sentään kaks palkintoo oli jo reissusta kotio viätäväx, eikä sekä tuntunu riittävän. Mut niinhä se on, et ruakahalu kasvaa syädessä. Onnex tosaki kisas Jaana ja Manu piti HARJAn nimen kunniassa ja korjasivat voiton.

Vähä taas venähti tänkin raportin ulostus ja näitä riimejä jupistessa on jo torstai ja eka työviikko melkein lusittu. Mut onnex on ens viikko yllättäin pekkasilla täytetty, etten ehtiny viälä kiintyä työntekoon.

Sääntörikkomus vai tuomarin virhe !

VAROITUS !!!
-sisältää voimakkaita kohtauksia, jotka voivat olla haitallisia lapsille.

Toi otsikko on ainoo ajatus, mitä tästä päivästä jäi kouraan.Mää meinasin et tekisin tän jutun vast aamulla, mut tuli sellanen tunne et tää tulikivi ja rikkihöyryt on saatava pihalle nyte. Eli sen takii saattaa teksti olla vähä painokelvotonta, pahottelut jo etukäteen. Mut hei, its my blog and my fucking rules. Tehtiin reissu Vorssaan, minkä olis kyl hyvin voinu jättää tekemättäki.

Eka rata oli vauhdikas, mikä ny ei varmaan iso yllätys ookkaan. Tehtiin melkei virheetön rata. Ainoo paskajuttu oli vaan, et ekan ja tokan hypyn väliin Xena päätti tehä yhen putken. Eli se oli iha toisinto Salon kisasta.

Tokaan vetoon lähettiin iha hyvil mielil ja helvetin kovalla draivilla. Oli jo pimeetä ja huanoista valoista johtuen esteistä tuli pitkiä varjoja ja ohjaamine oli aikas helvetin haastavaa. Ja Xena oli viälä sen verta irti päästään, et oli koko ajan ihan veitsen terällä et se lähtee lapasesta. Mää tein monta täpärää ja miälestäni hianoo pelastusta ihan kova-äänisen käskyttämisen ansiosta. tulos oli silti kuulemma vaan 10.
Sitku mää olin noukkinu Xenan remmiin ja kehuin sitä kovasti työvoitosta, ni tää tuamari tuli väittään, et mää olin palkannu sen rata-alueella. Mit vit..? Mää olin jo ohittanu sen linjan misä mein remmi oli. Ja eiks se ny yleensä oo radan ulkopuolella, häh? Moni varmaan ajattelee, et seli seli, et jätkä oli vaan hualimaton. Mut mul on perustelut, mikä mun miälestä oikeuttaa olla kyrpiintyny. Rata-aluetta ei ollu erotettu millään narulla tahi nauhalla. Ja ku muistelee aikasempii tuamari puheita, ni aina on mainittu, misä se rata-alueen reuna on ja misä saa palkata. Nyt ei tästä ollu mitään puhetta. Mää sanoin sil tuamarille nää samat jutut, mut se ei ollu halukas neuvottelee ja kehtas kääntää mulle selkänsä. Vähä haiskahti, et tajus iteki tehnees virheen.
Suutuspäissäni mää viskasin lippiksenki maahan. Radan reunal oli muutama tuttu ja neki havahtu sillon, et mitä oikeen tapahtu. Mää kävin niille selostaas mikä oli homman nimi ja olin jo lähdös Xenan kans lenkille. Medit oli jo loppu ja mää käännyin takas. Olisin menny sen tuamarin kans viälä keskustelee. Mut kumminki löyty joku järjellinen voima, mikä sai mut kääntyy pois. Olin sen verta hiilenä et olisin voinu sanoo jotain törkeetä.

En sitte tiiä, oliko toi tuomarin virhe, vai henkilökunnan hualimattomuutta. Sen verta paha paskan maku tosta jäi, et tuskin enää kisataan Vorssas, eikä varsinkaan A. Huittisen radoilla :/
Tää saatta jo herättää närästystä ja myös kiinostusta, mut oon vamis ottaa kritiikkiä pualin ja toisin.
Huamena lähetään taas Vaasaan, ni katotaan tuleeko konfliktejä vai konvehtejä : )

See ya!

Xena ja AKVA pitsi-agissa

Hello agi-nyplääjät!

Aikojen saatossa Rauman pitsiviikolle on ilmaantunut jos jonkinlaista härpättiä. On pitsi-turnaus ja pitsi-missit ja nyt vihdoin saatiin pitsi-agility. Teema toi ihan kivaa vaihtelua monen kisaajan vaatetukseen. Ja ihan heti täytyy onnitella Petteri K:ta joka voitti asu-kilpailun, aikamoiset hörhelöt oli miehen päällä. Komiaa.
Ja sitte asiaan. Kerrankin kävi sellanen ihme, et agi-kisat oli etu-ajassa. Se oli nyt vähä huono juttu mulle, ku kerranki me tultiin myöhässä paikalle. Se on sillai ku kisat on lähellä ja startti vasta ilta-päivällä, ni tulee touhuttuu kaikenlaista ja luulee et on aikaa ja yht'äkkiä sitä ei sitte olekaan. Ja järki tuntuu kans häviävän sen kiireen mukana. Heti ku saatiin leiri paikoilleen, mää olin menossa syynäilee tulevaa rataa, ku joku sano et pitäisköhän käydä myös ilmoittautumassa :D Noo, tekevälle sattuu kun on niin keskittyny harrasteeseen.

Jostain syystä mää en halunnu ottaa Xenallekaan ku kaks starttia ja mein eka rata oli sitte Sari Mikkilän tuomaroima. Rata vaikutti ihan kivalta ja " onnistumisen ilon " odotukset oli ilmassa. Oli ihan kivaa, et pitkästä aikaa oli muitaki oman seuran edustajia samassa luokassa, ku Jaana ja Manu, sekä Pasi & Taika oli kans mukana.
Startti-kohta oli taas silleen, et jengiä liikku takana, ja ne jotka tietää Xenan touhut,ni voi arvata et lähtö tulis taas olemaan ongelma. Mää istutin Xenan ekan esteen taa ja yritin rauhottaa sitä, mut ku valjaat irtos ni saman tien lähettiin matkaan. Onnex mää olin ite sijottunu sillai et pääsin kans hyvin lähtee, enkä jääny kauheesti jälkeen. Radalla ollessa mää en edes tajunnu et kuin upeesti Xena liikku ja ohjautu ihan sinne mihin mää halusinki. 16 este oli kahden hypyn sarja ja seuraavana oli keinu. Mää oli käännöksessä vähä myöhässä ja vaix mää olin suunnitellu tekeväni valssin ennen keinuu, ni päädyinki takaleikkaukseen. Ja tietää sen mitä tapahtuu, ku keinulla käy tollanen aivopieru. Xena hyppäs sieltä pois. Seuraavan putken jälkeen ohjasin vähä lepsusti ja tuli viälä hypyltä kielto.
Pahottelen, et tuli sanottua et mein veto oli ihan perseestä. Jälkeenpäin ku sitäkattelin ni ei todellakaan ollu. Harmitti vaan ku ite tuli sillai sählättyy.
Mul on vaan ihan käsittämätön taito ryssiä jo lähes varmat nollatulokset. Vaix silti ne tilanteet radalla tulee eteen niin äkkii, ettei niihin aina pysty ajoissa reagoimaan.
Se et tulos riitti siihen meille jo niin tutux tulleeseen kultaseen ananakseen ei jurpi niin paljo, ku se et omien törppöilyjen takia menee nollat ohi iloisesti ilkkuen :) Ja pasille pirusti onnee,, ku teki sen mihi mää en pystyny, eli hankki ekan nollan kakkos-luokassa. Hiano juttu!

Kauaa ei ehtiny edellistä kisaa sulatella, ku tartti siirtyä nurmikentän pualelle ja Heinon Marjon hyppärille. Oli sitte Eurajoen plikka taas väsänny melkosen temppuradan. Tiukkoja käänöksiä ja todella ahdasta. Ja viiminen hyppy putken jälkeen hauskasti kentälle päin :D
Ei varmaan tarvii enää sanoo, et startti oli lähes katastrofaalinen. X varasti ja oli positionaalisesti sen verran sivussa ekasta hypystä, et päätti sitte kiertää sen. Onnex ei täl kertaa hypänny väärään suuntaan. Se et täl kertaa nolla karkas jo ekalla esteellä aiheutti sen verran kiukkua, et aloin jakaa käskyjä todella äänekkäästi, mikä osottautu kyl ihan oikeex, ku este-välit oli niin lyhyet ja tarvittiin " Do or die" asennetta. Xena kellotti 39s. radan aikaan 33 ja vähä päälle ja se riitti kakkos pallille.
Hyvin kerättiin täs kisassa Muumi-mukeja HARJAan, ku Manu&Jaana kipus kolmospallille, Wonderful!!!

AKVA ei tänä vuonna oo juurikaan kisannu, eikä paljon ees treenannu. Mut aattelin et yks startti olis senkin hyvä vetää. Se kun ei kertakaikkiaan jaksa vetää kunnolla ku yhen startin päiväs.
Rata oli Mikkilän käsialaa, eikä mikään pahan vaikee ja AKVA pysty helposti tekemään sellasen normi suorituksen, eli hidas ja varma nolla-rata. Sijotus oli 15. mikä mun miälestä on AKVAlle tossa porukassa ihan ok

Agi-rotu 2-4.7.10

Huh, hellettä !

Kakkosluokka on nyt sitten korkattu. Täytyy sanoo, etten tältä reissulta odottanu oikeestaan yhtään mitään, kokemusta korkeintaan. Perjantaina matkattiin Eppujen maahan Ylöjärvelle Teivon raviradalle agi-rotuun. Se on aina hieno tapahtuma ja ihmisiä ihan pirusti, muttei liikaa.

En muista koska olisin viimex ollu kisojen alla niin rento ja paineeton. Mahtaakohan tuore luokkanousu vaikuttaa jollain lailla :)

Perjantaina kakkosilla oli vaan yx kisa, jota tuomaroi K. Jalonen. Tais olla peräti puoltoista vuotta siitä ku viimex Xenan kans ollaan hänen radalla oltu. En oo aikasemmin pahemmin kakkosten ratoja tutkinu, mut ei tää nyt kauheesti aikasemmista radoista eronnu. Aikaraja on vaan tiukempi. Luokkanousun takia saatiin viälä alottaa, mikä sopi mulle ku nyrkki nekkuun.

Lähtöpaikka oli taas sillain et takana oli kovasti hälinää, mikä oon huomannu tekee Xenan rauhattomax ja se varastaa, niin nytkin. Se vei heti vähä pohjaa pois mein suorituksesta, ku toinen este oli pituus ja X veti vähä ohi ja suoritti esteen poikittain. Vauhti oli tavan mukaan kova ja pitkät hypyt kontakteilla. Muuten oli kyl ihan kiva rata ja nautin olostani ja todennäkösesti nautti Xenakin. Virheitä kakkosluokan depyytti toi harmillisesti 20. Yllätys oli suuri ja mieluinen kun se riitti kumminkin 3. sijaan. Voittajalla oli 10 ja yliaikaa.

Palkintojen jako oli mun mielestä todella juhlava, raviradan pääkatsomon edessä samassa paikas, misä ravikunkutkin palkitaan. Mää olin joskus unelmoinu, et pääsis agirodussa palkinnoille ja ny se oli tosiasia, siiiistii!!

Lauantai aamu alko taas aurinkoisesti. Mää luulin, et ku ollaan jo kakkosissa ni saatais nukkuu vähä pitempään. Toisin kävi, rataantutustuminen oli 8:30... plääh!

Mää olin kattonu ohjelmasta, et me oltais koko viikonloppu kolmoskehäs.Niinpä mentiin saman kehän laidal, misä oltiin perjantainaki ja mää ehdin jo opettelee radanki ku vasta rupesin ihmettelee et mix Nyberg on tuomarina. Sit mää huomasin, et kolmoskehä oliki vaihtanu paikkaa. Voi pyrtsit sentään, nyt tuli kiire. Kakkosis oli jo minit menossa, eikä aikaa ollu ku enää paljo mitään.

Pari kertaa mää kiersin kehän laidallla ja sain jonkinmoisen kuvan millai mää siälä liikkusin. Onnex nääkään radat ei viälä oo mitään mahdottomia. Tää kisa oli muutenki aika tärkee, ku se olis Finnish Openin karsinta, josta 15 parasta pääsis finaaliin.

Sari Mikkilä oli meille ennestään tuntematon, mut oli kumminki suunnitellu sellasen radan, et yhteislähtö oli mahdollinen. Hälinää kun taas oli lähtöpaikalla.

Kaks hyppyy hiukan vinossa ja puomille. Alastulosta yllättäin 5. Hyppyjä parin valssin kera ja putkeen. Nyt mää jo muistan millai tehdään, ku putkesta tullaan kovaa kepeille. Mää käännyin Xenaa vasten ja otan vauhtii pois, ni saadaan hyvä sisäänmeno. Nopeitten koirien harmix maa oli hiukan epätasanen ja tokavika keppi oli ihan vinos ja Xena veti siitä ohi. Se oli onnex sitte viiminen virhe ja radasta selvittiin kympillä ja aikaan - 4s. Sijaksi saatiin viides, mikä näis kisois riitti myös palkinnoille. Mut mikä tärkeintä päästiin finaaliin, mikä oli ollu mulle varovainen tavote. Kisan 19 koirakosta vaan 8 sai tuloksen, mikä vissiin vähä kertoo radan luonteesta.

Palkintojen jakoon toi lisämaustetta, kun tämän kisan kaikki palkitut kuvattiin viälä erikseen ASB-lehden toimesta. Vähä pelottaa, et millanen peikko kuviin tallentu ku mul oli ollu lippis pääs koko päivän ja se tarvi ottaa pois :)

Päivän tokasta kisasta ei oo paljo kerrottavaa. Varaslähtö ja toka hyppy väärään suuntaan :(

En uskaltanu ottaa yhteislähtöö, kun kolmantena oli puomi/putkiansa. Korjasin kumminki väärin suoritetun hypyn ja ajoin Xenan pelkällä vartalo-ohjauksella putkeen. Pitäisköhän jo alkaa luottaa tuohon Ferrariin. Yleensä kun kisataan useempana päivänä, ni jossain vaihees se hylky kumminkin tulee, mää ajattelin et se oli hyvä tulla nyt, eikä finaalissa.

Loppurata mentiin hölkkävauhtii ikäänkuin verytellen finaalia varten.

Iltapäivällä kuumuus vaan kasvoi Teivon montussa. Finaalirata oli jo valmis ja yleisö alkoi kerääntyä kehän reunoille. Nyt alko jo palestiinankin pojan puntti tutista. Oltais samalla viivalla maan huippu medien kans. Olinhan mää kolmosissa kisannu kuuluisuuksia vastaan Akvan kans, mut tää oli vähä eri juttu. Vaix tiesin mää sen, ettei mun taidot viälä riittäs täs kisas kovinkaa pitkälle. Mut oli todella hienoo päästä vertaamaan et missä mennään.

Tuomarina toimi joku Oranje Hollannista, eikä rata äkkiseltään näyttäny mitenkään mahdottomalta. Otin itelleni sellasen asenteen, et nyt ei hölmöillä ja et tehdään ees jonkinmoinen tulos. Täl kertaa tehtiin siisti yhteislähtö, 2hyppyä eteen ja kolmas taakse. Tiukka käännös putkeen. Seuraavalta hypyltä oli suora linja A:lle ja piti ottaa koira haltuun jo hypyn päällä, et sai sen käännettyä putkeen vastakkaiseen suuntaan. Putkesta ammuttiin puomille. Tähän asti kaikki oli menny ihan ok. Taustalta kuului selostusta , mikä kerto et tuli 5 puomin molemmista päistä. Radalla en sitä ehtiny ihmettelemään, mut jälkeenpäin kylläkin. Mää tulin ite puomille vähä tiukas kulmassa ja Xena seuras mua ja hyppäs kontaktille hiukan vinossa. Tuomari oli puomin toisella pualella, eikä nähny sitä lähtötilannetta. Alastulolta käännyttiin n.135 astetta takaspäin ja Xena oikasi kontaktin kulmalta ja sama juttu. Videohidastuksessa tän pystyy näkemään. Eikä tää ollu meil läheskään eka kerta, eli en vastusta jos joskus agilityyn saadaan sähköset kontaktit.

Muutama este mentiin taas mallikkaasti ja tultiin radan alkupäähän. Kakkos ja kolmoshypyt mentiin nyt eripäin ku alussa. Jälkimmäisellä mun oma rintamasuunta vähä petti ja X veti hypyn ohi.Korjauksen jälkeen mää olin ite vääräs paikas seuraavaan hyppyyn nähden ja ku yritin sitä korjata, ni vauhti pysähty ja taas kielto. Mää oon kattonu kaikki finaalin medisuoritukset ja huomasin, et täs kohtaa tuomari tais jakaa kieltoja pärstän mukaan. Vaix kyseessä onkin ihminen, ni saman linjan pitäis kestää koko kisan ajan. Ja samaa mun miälestä tapahtu puomilla.

Älkää ny ymmärtäkö väärin. En mää yritä uskotella olevani hyvä ohjaaja ja noi kiellot oli ihan ansaittuja. Oon vaan nähny suurimman osan mein radoista videolta ja valitettavan usein ollaan jouduttu inhimillisen erehdyksen uhrix.

Anyway, tavote täytty ja saatiin tulos ja sijotuskin oli ihan ok 18.

Kaikki finaaliradat on nähtävissä osoitteessa http://www.royalcanin.fi/.

Kattokaa ja päätelkää ite olinko oikeessa vai oonko täys puusilmä brick :D

Sunnuntaina meil oli edessä enää joukkue-kisa. Edellisen päivän kolme kisaa 30asteen lämmössä vaati kyl verot sekä multa, että Xenalta. Mää en enää jaksanu oikeen panostaa siihen. Sillai toi kisa meni kyl ihan hyvin, ettei yhelläkään pyrtsillä menny hullunratas päälle, niinku viime vuonna kävi. Ja mekin hankittiin viis tikkiä vähemmän, nyt vaan 25. Sijotus oli 42, mikä myös tais olla viime vuotta parempi.

Kaikenkaikkiaan oli kyl todella hyvä viikonloppu ja innolla odotan jo seuraavia kisoja. Vaan nyt täytyy silti vähä pattereita latailla ja pidetään kolmen viikon tauko. Ja pitäis seki ratkoo, millai saadaan startti onnistumaan kovasta taustahälinästä huolimatta.

Auvoisaa kesää, älkää palako!

Jussin viettoa # 2

Vuvutzelat soikoon !

Lauantai alko suurinpyörtein samal taval ku edellinen päivä. Xenan kaa lenlille ja starttiharjotus. Päivän eka sade saapu jo sillon ja se varmisti, et Ada ja Max ei tullu kisapaikalle. Niit ei olis saanu kuivax kokopäivänä.

Toine kuuro tuli päälle ku alettiin valmistautuu Saviojan Annen radalle. Puhuttelussa Anne uhkasi puhalluttaa kilpailijat, mut sano sitte et jos minuutti riittää tutustumiseen ni antaa olla :D
Lähtöpaikka oli täl kertaa yleisön puolella ja samasta kohtia mentiin toiselleki radalle, ni en arvannu jättää Xenaa odotteleen. Olis varmaan ollu liihaa härsyä.Rata vaikutti heti sellaselta, et siälä viihtyy. Alkuun kaks hyppyy ja sitte lähes 180 asteen käännös putkeen ja siältä kepeille. Meil on joskus ollu vastaavas tilantees ongelmii ja nyt pitäis kyl tietää millai tehdään.Xenahan tulee putkesta ihan hemmetin kovaa ja jos kepit on sen jälkeen eikä sitä hidasta, ni ohi menee. No nyt se löysi kyl ekan välin, mut sade oli kastellu mun kilpailunumeron ja se putos ja vissiin sai Xenan vähä sekoomaan. Puomin kontakti jäi puuttumaan ja kuulemma eka rima oli niukasti pudonnu. Taas kerran meil oli nopein aika, mut siit ku ei edelleenkä saa mitään. Virheitä oli kumminki sen verra, et se riitti siihen hemmetin kultaseen ananakseen, eli nelospaikkaan.
Kisan jälkeen mää juttelin Annen kans ja se sano ettei tiädä, mitä me kepeil oikeen tehtiin, ku oli sellasta sähläystä mut oli sit päättäny tuomita vaan kosketuksen. Kehui mein vauhtia ja sano ettei missään nimes saa yrittää vähentää sitä. Me kuulemma viihdytetään katsojia :)

Viimeseen kisaan vaihtu tuomarix taas Minna Räsänen. Rata näytti kauempaa katsoen aikas kinkkiseltä. Sanoisin et suorastaan temppurata. Puomi ja putken suu viälä viärekkäin, ni ajattelin jo ettei tarvii sit vieläkään kakkosiin mennä. Eli kun mää menin radalle en odottanu yhtään mitään. Olo oli ollu niin välinpitämätön, et mää kävin juomas kaljan ennen starttia. Mää jopa käskin Xenan istuu ja odottaa lupaa ja menin ite kahden esteen päähän. Ja jumakegga se ihmeellinen otus odotti.
Oli kyl helppo jatkaa ku ei heti ollu kauhee kiire. Rata oli sen verran syheröine ja esteitä lähekkäin, et vastakkaisen suunnan esteistä tuli herkästi härsyjä ja vaadittiin tarkkaa haltuunottoa. Nää kaikki elementit oli meil ny kohillaan ja maaliin tultua mää en ite tiänny yhtään mitä tuli tehtyy. Mut ainaki viis ihmistä sano,ettei tuomarin käsi noussu. No se ei viälä todista mitään, ku aikasemminki niit vitosia on jälkeenpäin lisätty.Mää lähin käymään siit vaunulla ja hetkenpäästä palasin kattoon josko tulokset oli jo tullu. Olihan ne siellä. Mää katoin sitä listaa, sit mää lähin pois, mut palasin kumminki kattoo sitä uudestaa. Joo, ylimmäisenä on Xena pyrpap, ohjaaja oon mää, tulos miinus 8 jotain, ja peräs luki viälä SERT. Jumalauta se on siinä. 57-kisan odotus vihdoinki palkittiin. Olo oli kyl aika erikoinen, ku enhä mää oo koskaan ennen luokkanousuu kokenu, vaix kakkone onki ainoo luokka misä mää en oo kisannu.

Vähän aikaa tarvi sulatella tapahtunutta ihan omis oloissa ja entiädä mix mää lähdin takas vaunulle ja unohdin koko palkintojen jaon. Oli tosi juhlavaa hakee mitali ja serti-ruusuke kuorma-auton kontista. Toimitsija-plikat viälä virnuili, etten mää oo sertii ansainnu, ku tollasen tempun tein. Selkäsaunallakin uhkailivat :) kyl ne sen sitte anto ku mää lupasin etten enää ikinä unohda palkintojen jakoa.

Pitää kyl sanoo, et oli varsin onnistunu juhannus. Perjantaina vähä jurppi ku en menny mökille, mut jostain syystä lauantaina oli toisin. Sen verran hillitysti tuli juhlittuu, ettei aamul kolottanu mistään, joskus näinkin :D Voi jopa olla et tästä tulee juhannus-perinne.
Se huono puoli viikonlopun tapahtumilla on, et joutuu ny seuraavis treeneis tarjoo kakku-kahvit : D

Jussin viettoa #1

Morkkis!

Sataa, sataa ropisee. Ihan tyypillinen juhannuskeli on just nyt päällä. Eilen ku lähettiin Paneliasta oli keli ihan erilainen. Ja onnex saatiin tänään kisata viälä aurinkoisessa kelissä. Mun piti alunperin mennä mökille, niinku aina ennenki juhannuksena, mut Ria ehdotti et lähtisin Tsaun juhannuskisoihin Tuorlaan. Ja siitä se ajatus sitte lähti. Eli vaunu täyteen tavaraa ja kohti Turkua ja siitä Tuorlan majatalon alueelle. Onnex saatiin viälä sähköpaikka, vaix meit oli laitettu sähköttömälle alueelle, vaix mää olin varannu sähköpaikan.

No nyt saa lätinät jo riittää,asiaan :)

Me tehtiin Xenan kans samat jutut, aina ennenki ennen kisoja. Eli jälkitreeni ja starttiharjotus. Mää en ite nyt päässy aamu-uinnille, ku sinne on matkaa ainaki kilsa. Tos viäres on joku tekojärvi, mut se vesi on tosi paskasta, et edes mää en menis sinne :)

Eka rata oli hyppäri ja M. Vuorisen tuomaroima. Mul on aikasemmin Markun linjasta ollu semmone käsitys, et kiellot on tosi herkässsä. En tiä sit vaikuttiko juhannus siihen et nyt oli toisin. Mein yks kielto oli tosin ihan ansaittu, mut huomasin monen muun kohdall ettei linja ollu ihan perinteinen.

Startti onnistu ihan ok. Ajatelkaa ihmiset, mää uskalsin jättää sen odottamaan... viis estettä mentiin ihan pirun lujaa, mikä ei sillai oo mitään uutta. Vitos-kutos hypyt oli vierekkäin, toinen hyppy toiseen ja toinen toiseen suuntaan. Xena teki kaarroksen, minkä säde oli varmaan 7 metrii. Kaikki kävi niin äkkii, etten tajunnu siirtyä kutoshypyn toiselle pualelle, jolloin olis vältytty kiallolta. Sen pitkän kaarroksen myätä Xenalta taas kerran putos pää, tai aivot valu nilkkoihin,whatever. Se ei enää ollu kunnol hanskas ja kävi todella kiarroksilla, kepeiltäkin hankittiin viälä vitonen. Aika oli jotain 7s miinusta ja se riitti kuudenteen sijaan.

Jos meil olis muutama kymmenen starttia vähemmän takana, ni tohonki sijaan vois olla tyytyväinen mut näillä kisamääril mää en ole, vaix kisaajia oli sentään 19. Olin muute todella yllättyny, ku yleensä Tsaun hallikisoissaki medi ykkösiä on vaan n. 10.

Tokaan vetoon tuomarix vaihtu Minna Räsänen. Rata oli taas ihan perus-ykkösten rata ja vaan yks putkiansa. Olis voinu luulla, et Xena olis jo ollu rauhallisempi mut toisin kävi. Startti oli pakko tehdä yhteislähtönä. Toka rima putos ja A:kontakti päin persettä. Xenalla tuntu olevan pyreneesi vaihde päällä ja kaikki mun käskyt meni ihan kuuroille korville. Kepeillä kävi käteen kii ja se oli mulle viimenen pisara ja päätin et tommosta hölmöilyy ei palkita sillä, et sais jatkaa loppun ja mahdollisesti hölmöillä viäl lisää. Eli tein hyvin poikkeuksellisen vedon ja lopetin kesken.

Nyt on päivä ja ilta aikaa nuolla haavoja, jotka on jo maustettu Stony Cape viinillä.Ni on kivampi nuolla :D Katotaan sitte mitä huominen tuo tullessaan.

Xena Vaasassa 12-13.6 10

Heissulivei!

Se oli taas sitten kesän ekan vaunureissun aika, ja mihinkäs muualle ku Vaasaan. Viime vuonna Vasin kisoista tuli kohtalaiset saaliit, eli odotukset on aina korkeella ku sinne menee. Keli ei vaan ennusteen mukaan luvannu kovinkaan hyvää, ni päätettiin jättää havat kotiin. Jos vaix ei satais :) Akvakin sai jäädä pitämää seuraa Adalle ja Maxille, ku vast sunnuntaina olis ollu kaks kisaa, ni olis menny turhan myöhään. Eli Xenalla oli juhlaa ku sai yksin mein huomion.
Perinteisesti vedettiin vaunu Vaskiluodon leiri-alueelle, on sillai hyväs paikas ku siitä ajaa kisapaikalle viides minuutissa.Sattu olemaan viälä vapaana sama paikka, mis oltiin elokuussa ni ei tarvinnu paljo paikkaa ettiä.
Lauantaina oli ohjelmassa kolme kisaa ykkösille ja kakkosille. Tuomari oli Henri Luomala, eli sama ku viikkoa aiemmin Salossa. Täysin ei viälä ollu unohtunu se starttihölmöily, mut kumminki päätin luottaa Xenan "kärsivällisyyteen" ja yritin normaalia starttia. No joo, taas nähtiin sitte ihan uudenlaista sekoiluu. Enpä olis uskonu, et voi hankkii kaks vitosta jo ennen ekaa estettä. Enkä tiiä näinkö ite väärin et Xena olis viälä hypänny yhen väärän hypyn. No kumminki lähettiin matkaan. Radasta en enää paljoo muista muuta ku et lujaa mentiin enkä aina tiädä mihin suuntaan. Onnex kamera temppuili, eikä sitä tarvii nähdä enää koskaan. Ihme kyl hylkyä ei tullukaan ja puomilta onnistuttiin viälä hankkiin vitonen ja sijotus vaatimaton kuudes.Käytiin sitte vähä meren rannas miettiis menneitä ja tulevaa. Mää tein Xenalle jäljenki et se vähän rauhottuis.
Tokaan vetoon päätin,ettei enää hölmöillä ja olin sitä miältä kans ettei normaali lähtö täl hetkel oo mahdollista. Radan alku oli onnex sen verta suoraviivanen,et yhteislähtö oli ihan mahdollinen.
Hyppy,pituus,puomi. Ihan varma en ollu kontaktista. Seuraavax neljän hypyn hevosen kenkä ja tiukasti kepeille. Sitte yli sadan asteen kulmalla putkeen. Rataantutustumisen aikaan huomasin,ettei kenenkään muun juoksulinja kulkenu putken takaa. Mikä on mun mielestä outoo,ku sieltä sai paljo paremman linjan jatkoa ajatellen. Se on kai yleinen käsitys et putki täytyy kiertää etukautta. No rata meni kumminkin ihan ok ja maaliin tullessa kuuluttaja ilmotti,et nolla tuli. Olo oli aika helpottunu. Ja hetken päästä tuli uus kuulutus, mikä ilmotti et medit voitti Xena, ni vasin kentällä oli yks ukko mikä ei meinannu nahoissaan pysyä. Sitä voittoo on jahdattu jo melkein 100 kisaa ja nyt se oli tosiasia.
Tää kisa oli muutenkin jollain tapaa juhlakisa, ku se oli Xenan 50s virallinen startti, jos nyt sitä voi juhlii et viettää ykkösissä 50 kisaa.

Viimisenä oli vuorossa hyppäri, eli kaikki eväät nousuun oli olemassa. Taas oltiin käyty jäljellä ja rannas tepastelees, mut silti yhessä lähettiin.
Heti alussa oli putkiansa mitä koitin kaikin keinoin vältttää ja onnistuinkin. Harmix vaan toisen hypyn kepakko jostain syystä putos ja nousu käänty loivaan laskuun p¤¤¤¤¤le. Keppikulma oli taas ykkösiin poikkeuksellisen haasteellinen ja radan toinen putkiansa siinä vieressä. Kepeille tullessa Xena oli aikalailla mun kädessä, eikä muistanu pujotella ja siitä toine vitonen. Aika oli kumminki sen verran hyvä et se riitti kakkospaikkaan.
Ei yhtään paskempi päivä silti, ku yleensä nää Vaasan reissut on alkanu hylyillä ja nyt ei yhtään hylkyä.

Lauantain kisakeli oli meille oikeen suosiollinen, sitte ku tultiin takas vaunulle ja alettiin appeelle, ni sillon taivas repes ja vettä tais tulla aikaseen aamuun asti. En tiiä johtuko sateesta vai kolmesta startista,mut Xena nukku suurinpiirtein koko ajan aamuun asti.

Sunnuntaina vaihdettiin sitte kisapaikkaa ja mentiin Vaasan toiseen seuraan Baciin. Jo ilmoittautumispisteessä huamasin et nyt tultiin ulkomaille, ku jouduin nimenki tavaamaan eikä siltikää ne meinannu ymmärtää. Tuli mieleen et onx tää niinku Vaasan IFK? :D Toinen täti tutki Xenan rokotuksia ja totesi että olla voimassa tre vuotta .
Noh asiaan...eka rata oli sitte helpoimpia ratoja mitä oon nähny. Todella suoraviivanen eikä edes putkiansoja.Jos kontaktit napsuu ni pitäis olla pala kakkua.
Alku lähti ihan ok ja kovasta vauhdista huolimatta sain Xenan rauhotettuu sopivasti kepeille mennessä. Sen jälkeen hyppy ja putken helpompaan päähän. En tiädä minkä helvetin takia ennakoin liikaa tulevaa käännöstä ja suorastaan kutsuin Xenan sinne väärään päähän. Lähdössä en ajatellu mitä on panoksena, et sen ei olis pitäny vaikuttaa suoritukseen, mut kai se kumminkin jostain alitajunnan maton alta ryömi esiin ja pilas mun keskittymisen.
Viiminen veto oli taas juhlakisa. Mun 100s virallinen startti. Nyt oli sitte ratakin taas haasteellisempi. Alus kolme hyppyä ei ihan suoras linjassa. Sen jälkeen 180 asteen käännös, takaaleikkaus hypylle minkä jälkeen tarvittiin oikeeaikanen valssi, ettei Xena hyppäis viereselle hypylle tai menis putkiansaan. Täl radalla olis ollu aika tärkeetä voida jättää koira odottamaan. Mutku virtaa tuntu taas olevan yhden olkiluodon verran, ni ei pystyny. Tokalta hypyltä kielto ja puomilta vitonen, ni kultanen ananas kouraan ja nousu siirty tulevaisuuteen.

Täl hetkel nollavoitto tuntuu kyl edelleenki pirun hyvältä, mut ohjausvirhe helpoll radalla ja erityisesti epäonnistuminen hyppärillä käy keuhkoon aika rajusti. Mut kyl tää tästä. Meil on viälä satoja kisoja edessä, eli yhtä monta mahdollisuutta onnistua tai vaipua epätoivoon :)

Maximum Overdrive ! Xena Salossa 5.6.10

Sillä lailla !

Taas on yks viikonloppu takana eikä siihen muuta mahtunu,kun agilityä ja koiria yleensä. Lähettiin Saloon jo perjantaina, ettei taas tarttis herätä niin pirun aikasin se kun ei oo mun vahvimpia pualiani.
Majotuttiin Adan siskon Arielin luo.Siinä talossa tuntuu aina olevan vipinää.Kuuluuhan perheeseen viälä toinenkin Hava ja neljä pyrtsiä ja tietysti Tiina ja Mika. Perheen pikku-neiti tuntuu pakenevan paikalta joka kerta ku me mennään sinne :) Piia ja Pepekin olivat saapuneet oikeen komiasti kahdella autolla, eli piha oli jokseenkin täynnä kun vierasparkin täytti mikan uusi ybersikaisoupee asuntovaunu.
Perjantai otettiin ihan rauhallisesti ja sain nukkuu lähes 8 tuntii.

Ja sitte itseasiaan. Kisapaikka oli vaan muutaman kilometrin päässä ja ehdittiin paikalle just radan rakennusvaiheessa. Tuomarina ykkösillä toimi Henri Luomala, jo toinen kerta meille tänä vuonna. Radalla ei olis pitäny olla meille oikeestaan kun yks vaaran paikka. Heti alussa kaks hyppyy samaan suuntaan ja tiukasti oikeelle kolmas hyppy. Tokan hypyn takana muutaman metrin päässä oli putki sillai kivasti härsynä. Mää ajattelin, et jos lähetään yhtä aikaa,ni en ikinä ehdi kääntää Xenaa sinne kolmos esteelle. Viikate heilahti kumminkin jo aikasemmin. Mää tein ihan normi jutut mitä yleensäkin ja aloin irrottaa valjaita. Xena riuhtas ittes irti ja hyppäs ekan hypyn yli. Sivuttain samas linjassa oli putki ja tää päätti sitte mennä sinne. Xena teki sen kyl todella tyylikkäästi,putken suu oli kumminkin reilusti pimeessä kulmassa. Yleisön joukossa kuulin valtavan kohahduksen. En tiiä johtuko se pettymyksestä vai silkasta äimästä, et voix noinkin käydä. No olin mää iteki vähä halolla hakattuna ja kaikki kävi sekunnissa ei ollu mitään tehtävis.
Vähän mää levittelinkäsiäni ja rupesin nauramaan. Xena tuli tuttu virne naamalla kysymään et mihis sitte. Eipä siin muuta sillon voi ku suorittaa rata loppuun, kun kerran kisa on maksettu ja kuviot hiottu. Ja pitäähän yleisölle kumminkin esiintyä. Jälleen kerran paineen pudottua liian aikasin oli helppo tehdä kohtalaisen mallikas suoritus,vaix en enää ihan satasella ohjannukkaan.Mut tää on niin tätä.Pyreneesin kanssa voi tapahtua mitä vaan. Oli silti ihan lohdullista saada positiivisen kehityksen palautetta pariltakin todella huippuohjaajilta. Se auttaa siihen,ettei tollastan setbackien jälkeen nakkaa nappiksia naulaan.
Mut täytyy silti tollaselle tempulle joku syy löytää. Mää veikkaan et tein virheen jo kotona, ku siinä pihahommia tehdessä annoin Xenan olla joka päivä monta tuntii ulkona, misä se voi riekkua ja jahdata ohikulkijoita. Jotenki tuntuu,et se lataa tollasesta itteensä koko ajan vaan lisää virtaa. Ja sitte ku ei kumminkaa joka päivä pysty sen kaa harrastamaan, ni siit ei hyvä heilu.

Loppupäivä kului sitte kolmosten kisoja katellessa. Olihan Pepe Muskan kans kisaamassa ja toinenki pyrtsi Pode ja Jouni. Eli mielenkiintoa riitti. Medeissä oli muutenki paljo tuttuja kenen kisoja ei useinkaan nää kun on Akvan kans kisaamassa. Vähä kyl jurppi etten ollu sitä ilmottanu, ku olis Heinon Marjon radat taas ollu sille oikeen hyviä.
Illalla oli sitte aikaa nuolla haavoja oluen ja Larsenin avustuksella. Ja hyvin kyllä syötiinkin. Lihaa ei säästelty eikä laadusta tingitty. Ilta oli kaikin puolin hyvin onnistunut, eli iso kiitos isäntä-väelle ja kaikille muillekin kanssa-olijoille. Niin kivaa oli et ilta muuttu jo aamux kun bileet loppu.

Nyt oon taas ottanu virheitä onkeen ja hajujälki on odottamas Xenaa, enkä anna sen täl viikol riekkuu niin paljo. Ens viikonloppuna nähdään Vaasassa paljon paremmin kuunteleva Xena ja hyvin motivoitunut koirakko, ellei sitte joku muu asia mee perseeleen :)

AKVA Fossassa 13.5.2010

Jou !

Vähän taas venähti kisaraportin kirjotus. Kisa-matkan jälkeen lähdin viälä Xenan kans treeneihin ja sitte on ollu tätä piha-projektii ja perunan istutusta.
No kumminkin, käytiin helatorstaina Forssassa Akvan kaa kisaamassa.Samaan aikaan olis ollu kisat ATT:lläkin, mut tuolla oli tuomarina Marjo Heino ja se kallisti kupin sinne suuntaan. Marjon radat on sen verta syheröisiä ja ansoitettuja, et ne sopii hyvin Akvan tyyliin.
Erittäin hienoa oli myös, että hyvä kaverini Pepe aloitti oman kisa-uransa Muska-pyreneesin kanssa. Meil on ihan samanlainen historia, kun itekin alotin kisaamaan suoraan kolmosissa. Kuittia tuli parilta muulta pyrtsin omistajalta tyyliin " jaa sä oot kisaamassa väärän rotusella " tai "ai,onx Xena jo noussu kolmosiin :)". Miälellänihän mää olisin Xenanki kans kisannu, mutku ei sitä olis sinne huolittu ku kisat oli vaan kolmosille.

Eka rata alko hyppy,pituus ja taka-kiertoinen hyppy. Pituudelta oli suora yhteys putkeen, mikä koitui hyvin monen koirakon kohtaloksi. Akva onnex menee sinne mihin ohjaa ja onnex mää ohjasin sen putken ohi kolmos-hypylle. Siitä päästiin puomille, minkä alastulokontakti on ollu mones kisassa hakusessa. Onnex käytiin alkuviikolla treenaamassa, eikä se nyt hypänny yli kontaktin. Nyt maltoin tuoda Akvan rauhassa alas puomilta vaix edessä oli uus putki-ansa. Loppu rata suju ihan normisti ja kepeillä vierähti harmillisesti pari sekkaa liian kauan ja puhdas nolla jäi taas saamatta.
Rata oli kumminki sen verran vaikee, et mein suoritus riitti kuudenteen sijaan.

Toka rata oli hyppäri ja niissä yleensä ajat on niin kovia, ettei Akvan vauhti riitä. Nyt olis tarvinnu saada kisa videolle, et olisin nähny mitä mää siälä tein. Ku välillä Akva meni ihan ok vauhtii ja välil madeltiin. Kesken pujottelun se jopa pysähty ja siitä tuli vitonen. Kyl taas hävetti. Ei se silti paljoo hitammin menny ku ekal radal,mut sillon ku ihanneaika menee alle 50s, ni tietää et plussaa tulee paljon. Nyt sitä tuli 11s. ja sijotus 14.

Akval on tänä vuonna takana 6 kisaa Xenan 16 vastaan ja täytyy sanoo, et on sitä ollu vähä outo ohjata ja viälä ku me ollaan koko vuonna treenattu vissiin kaks kertaa.Seuraavax Akvan kisakuntoo mitataan tod.näk. Vaasassa. Xenan kans käydään sitä ennen viälä Salossa.

Xena vapun vietossa

Kuti,kuti !

Radiossa puhuttiin jostain ruotsalaisen vapun vietosta. Fiffan, semmosesta mää en tiedä mitään, mut mun mielestä vappu ei oo oikee vappu, jos ei mee Tsaulle agi-kisoihin.Se perinne alotettiin viime vuonna ja sillosista tuloksista huolimatta mentiin tänäkin vuonna, onneksi !

Viime vuodesta poiketen ilma oli sen verran epävakainen, et olivat päättäneet pitää kisat viälä hallissa. Ja hyvä niin, kun jossain vaiheessa tuli vettä kuin Esterin ... hanasta.
Tuomarina ykkösten kisoissa toimi Anne Viitanen. Taas ihan uus tuttavuus meille, mut hyvä maku jäi hänen radoistaan. Ja tuomarointi linja oli ihan ykkösille sopivaa.
Ekaa kertaa mun agi-uralla tapahtu se mitä oon aina halunnu, nimittäin pääsin starttaamaan ekana. Täytyy kyl myöntää, et se kilpailunro 1. rinnassa paino aika paljon. Olis kiva tietää montako kertaa 1. numerolla on kisa voitettu :)

Hei, nyt päästään vihdoinki asiaan. Toi startti on meil ollu vähä ongelmalline, ja sitä se oli nyttekki. Mää kun irrotin Xenan valjaista, ni heti meinas rynnistää radan puolel. Onnex ennakoin tään ja tein sen tarpeex kaukana ekasta hypystä. No, kumminkin se jäi odottamaan sitä lupaa ja päästiin matkaan ihan ok. Kahen hypyn jälkeen heti kolmantena oli mun pahin pelon aihe täll hetkellä,keinu. Xena veti vauhdilla alastulokontaktiin asti ja odotti aisan laskua. Höh! ihan turhaan taas olin paskat housussa kun näin et keinu on geimeissä. Parin hypyn jälkeen mentiin kepeille eikä nyt ollu sisäänmenossa mitään ongelmaa. Tää oli tosi hyvä! Xena vaan on viälä sen vertta noviisi, et sil tarvii pujottelus antaa tahtii koko ajan. En sitte tiiä, mix jossain vaihees lopetin tahdin annon, ja heti meni vituix. Kepeillä on tullu ryssittyy sen verta paljon, et se korjaaminen käy onnex jo rutiinilla. Oma fiilis vaan taas laski, ku se perkeleen nolla meni taas. Sen takia kai puomiltakin tuli otettuu kontakti-virhe, ku en enää viittiny ohjata kunnolla. Aika oli taaskin n. 11 s. miinuksella ja kymppi siihen päälle, ni se teki sitte kolmos-sijan.

Toinen veto alko vähä niiku ekakin. Lähdössä oli pientä kuumentumista Xenan puolelta. Taas jäi kumminkin odottamaan, mut en sitte luottanu siihen niin paljo et olisin pidättäny sitä pari sekuntii kauemmin ja annoin luvan lähtee. Tää rata oli kuin edellinen, mut toisinpäin. Nyt kolmantena obstaakkelina oli puomi. Lähtö-hässäköiden takia olin ite alastulolla vähä liian kaukana eikä mun alastulokäsky tehonnu. Nyt mää kumminkin suljin sen kaukaisuudessa poislentävän nolla-tuloksen mielestäni ja jatkoin täysillä loppuun ja virheittä. Aika oli taas se miinus 11 ja sijotus kolmas, again.

Summa summaarum, kisat meni yli odotusten kun ajattelee mikä virkeys-taso mul täl hetkel on. Oon yli kaks kk:ta tehny yli-pitkää päivää ja toi mein Max poitsu viälä tykkää terrorisoida mein unia. Sitte on viälä tos pihalla pari projektia, mitkä sisäisen pakon ahdistamana on estäneet päikkäreiden oton, alkaa takki olee aika tyhjä tänään.
Erityiskiitokset tänään Piialle ja Pepelle, sekä seura-tovereille Lenalle ja pasille. On se pirun kivaa, kun toisenkin kerran samassa luokassa on seura-kavereita.

Epäselvää vappua kaikille : ))) !!!

Xena Messarissa 24.4.10

Hell yeah!

Taas piti sitte lähtee ihan stadiin asti kisaamaan. Täytyy kyl sanoo et oli ehkä hulppeimmat puitteet, mis oon koskaan kisannu.Etukäteen olin hiukka kyyninen,et mitä kisasta tulee ku samaan aikaan messaris oli kaikenlaisii messuja. yleisöö oli ainakin ihan pirusti. Hallin mattopohja piti yllättävän hyvin nappisten alla, eikä koirillakaan ollu radalla pito-ongelmia. Tuomarina kisoissa toimi mein ehdoton suosikki Anne Savioja.

Eka veto oli taas mein osalta vähä rauhaton. Xena ei millään meinannu malttaa odottaa lähtöä ja irtoskin vähä aikasemmin, ku olisin halunnu. Ihan hyvin se sit kummiki pysy lapasessa ku alkuun päästiin. Etukäteen jänskätti taas toi keinu. Xena kyl suoritti sen virheettä, mut laskeutu hyvin varovasti. A:n kontakti oli nyt ookoo,mut puomilta taas vitonen. Tokavika este oli rengas, johonka mää ohjasin vähä lepsusti ja X veti sivusta ohi.Sitte ku rupesin sitä korjaamaan, ni jostain syystä Xena päätti suorittaa sen väärään suuntaan. Taas katkes tulosputki, kele :)

Tokalla radalla Xena oli paljo rauhallisempi ja lähtö onnistu paremmin. Rata oli melkein sama ku edellinen, mut käänteisenä. Nyt ku rengas oli jo alussa se ei tuottanu ongelmia. Nyt puomilta oli suora näkö-yhteys seuraaval esteelle putkelle, ni eihä X malttanu keskittyy siihen kontktiin ja taas meni yks nolla tulos ohi, ¤¤¤tana. Pari kieltookin onnistuttiin hankkimaan ja lopputulos 15 ja - 6s. Se riitti viidenteen sijaan, mikä tällä kertaa oli viälä palkintosija. Saviojan radoilla on aina hienoo päästä palkinnoille, ku ei koskaan tiedä mitä kommenttia Anne milloinki antaa. Täl kertaa palaute oli vaan positiivista ja Xena sai kunnon rapsutuksen.Ekan kisan jälkeen näin Annen pihalla ja sain osakseni pientä piilovittuilua, varsiki siit renkaasta, mut se oli silti ihan ansaittua.
Erityisesti lämmitti,kun järjestävän seuran toimesta tuli kiitosta,kun olin tullu kisaamaan " niin kaukaa :) ".

Vähä kyl tällähetkel huolestuttaa toi keinu. Tuntuu ettei mein reenaamisesta oo ollu paskankaa hyötyy. Kohtalaisen kliseistä sanoa et kyl se treeneissä osaa, mut se vaan on niin et olosuhteet on kumminki täysin erilaiset, ja keinu kumminkin pamahtaa hallissa kovalla alustalla ihan eritaval ku ulkokentäl. No viikon päästä nähdään miten käy, ku alusta vaihtuu hiekkaan.
Siihen asti

Rock on folks !

Xena ATT:llä 5.4.10

Ou nou!

Päin helvettiä menee, mutta ei voi valittaa. Rima pysyy paikallaan, kun sen alittaa (J. Leskinen).
Toi fraasi kiteyttää aika hyvin tän hetkiset ajatukset.Rimoja ei pudonnu,mut kaikkee muuta paskaa sitte tapahtu.
Eka rata oli Marjo Heinon tuomaroima. Ei millään tavalla erityisen paha. Hällä vaan on tiukka tyyli tuomaroida. En tiedä mistä oli löytäny mein suorituksesta 3 kosketusta. Ite en ainakaan tunnusta yhtään. Suoritus lähti muutenki menee perseelleen meille niin harvinaisen varaslähdön takia. Se nyt ei oo mikään ongelma. Enemmän mua huolestuttaa se, kun oltiin eilen Salossa treenaamassa,ni Xena meni ominpäin keinulle,ja se oli semmonen happoteräksestä tehty härveli ja rämähti aika ilkeesti. No sen jälkeen siit tulikin taas ongelma. Monen yrityksen jälkeen sain X;n menee sen keinun, jotain sille jäi päähä,ku tänään se hyppäs puolesta välistä pois,voi prkle! No tält radalta koko porukan toisex paras aika ja sijotus oli jotain 12/22.

Tokaan kisaan tuomarix vaihtu Henry Luomala,yks mein favourite-tuomari. Rata oli hauska.Nopeita suoria,sopivasti pyöritystä,pari ansaa ja pitkä kuljetus kepeille. Alku oli taas vähä hankala,kun lähtöpaikalla mein takana oli yks seltti mikä ärsytti Xenaa ( ei ollu Taika :) ). Irti päästyään Xena pakitti vähä neuvomaan sitä pysymään kauempana. No mää sain sen kumminki hallintaan ja lähettiin liitelee radalle ja vielä ilman varaslähtöö. Tää oli varmaan koko viikonlopun paras veto meiltä. Vauhti oli taas kerran erinomainen ja Xena oli hyvin kuulolla. Ainoo huono puoli oli,et kontaktit oli päin persettä. Kympillä sijax tuli joku 6-7.

On se kumma juttu et jossain vaiheessa ku alettiin vähän menestyä, ni nyt ei millään meinaa sulattaa näit takapakkeja. Vaix pitäis se jo tietää et tää on niin herkkä laji, et takaiskuja tulee aina silloin tällöin. Tuntee ittes ihan paskaks,ku tää oli Xenalle jo toinen kisaviikonloppu tänä vuonna ku jäätiin ilman palkintoja :)
Mut kyl täältä viälä noustaan

PRKLE !!!!!

Tuli luvattua vähän liikaa eilisestä kisasta.Katoin äsken netistä tuloksia ja sinne oli jostain haettu agi-kisaan toinen vitonen. Onni onnettomuudes,ettei ollu palkintosija lankulla :)

Xena Helsinkissä 3.4.10

Halibazui!

Piti sitte lähteä stadiikin kisaamaan. Ei olla ennen sillä suunnalla käyty eikä ollu oikein käsitystä paikallisesta tasosta. Jälkeenpäin kun tuloksia kattelee,ni voi todeta et taso oli ainakin medeissä pirun kova. Nollia tuli ihan ropisemalla.

Eka rata oli Johanna Wutrichin hyppäri. Odotukset oli ennen starttia aika korkeella. Rata näytti ihan sujuvalta,eikä ollu pelkoa kontaktivirheistä :) Mut niikun monta kertaa ennenkin pyrtsin kanssa saa varautua aina odottamattomaan. Jos edellisessä kisassa joku asia on onnistunut,se välttämättä onnistu seuraavalla kerralla. Nyt oli sit vuorossa varaslähtö. Ja se romutti tällä kertaa nollahaaveet. Hypyn jälkeen oli rengas,mistä piti kääntyä tiukasti putkeen. No täs kohtaa olin auttamattomasti myöhässä ja Xena veti putken suun ohi. Loppurata oli kumminkin ihan ok ja pujottelukin saatiin läpi ongelmitta.

Toka veto oli Johanna Nybergin agirata. Kyseisen tuomarin radat ei oo ykkösissä ollu meille kovinkaan suosiolliset. Rata oli muuten ihan kiva, keppien jälkeen vaan oli kaks hyppyä aika pirullisiisa kulmissa ja kun olin metrin myöhässä onnistuin taas hankkimaan kiellon. Jotain hyvää kumminki tästäki vedosta täytyy sanoa. No pujottelu onnistu taas,mikä edellisissä kisoissa meni molemmilla kerroilla perseelleen. Eikä tullu edes kontakti-virheitä,mikä on oikeestaan vielä isompi juttu.
Tälläkin kertaa Xena otti osittaisen varaslähdön,mitä se ei oo vähään aikaan tehny. Aattelin et mahtaisko se johtuu siitä, et oltiin ihan uudessa paikassa kisaamassa ja Xenaa ehkä jännitti. Ennen radalle menoa se oli kumminkin poikkeuksellisen rauhallinen.

En tiädä mahtoko Xena vetää kumpaakaan rataa ihan täysillä,vaix molemmissa aika oli n.10 sekkaa miinusta, ni se ei kumminkaan ollu läheskään nopein.
Huamenna matkataan Saloon ja päästään treenaamaan. J a maanantaina kisataan taas, eli aika agilityn täyteinen pääsiäinen meillä. Hell,yeah!

Xena Tsaulla 21.3.10

Tsippadui !

Kauaa en ehtiny Akvan menestystä juhlia ku tartti jo valmistautua viikon varsinaiseen koitokseen.Eli nousunolla jahtiin.Senjahtihan ei vielä kauaa oo jatkunutkaan :)
Ekaa kisaa tuomaroi Eija Berglund.Muutama kerta ollaan hänen radoilla kisattu ja olin saanu sellasen kuvan, et ne ei oikeen suosi nopeita koiria.Tän päivänen rata kyl teki poikkeuksen.
Alussa oli tiukka paikka,ekasta hypystä etuviistoon kakkos-hyppy ja kolmas takaa kiertäen.Sen jälkeen tiukka käännös putkeen. Ja sen jälkeen saikin sitte juosta. Saavuttiin radalla paikkaan, jossa u-putkesta mentiin suoraan kepeille. Osasin odottaa,et X tulee sieltä helvetin lujaa,mut en oikeen saanu sitä hidastettuakaa ku olin ite keppien vas.puolella. Nollan liukenemisen myötä oma lataus vähän laski,et onnistuttiin puomin alastulo vielä ryssimään.Tulos 10 ja aika -11 s. sijotus silti kakkonen.Vaix nolla jäi taas ulottumattomiin,ni parasta kisassa oli mein startti. Xena odotti kuuliaasti kahden esteen takana,eikä edes yrittäny varastaa.Ennen starttia tuli kumminkin sydämeen rytmihäiriöitä,ku Xena vapaax pääsyn jälkeen katteli taakseen ja lähti haukkumaan seinällä ollutta Royal Caninin julistetta,misä oli koiran kuvia.
Maaliintulon jälkeen käytiin sit tarkemmin tutustumas niihin kuviin ettei enää tarttis pöljyillä.

Tokaan kisaan tuomarix vaihtu Pia Viitanen.Rata vaikutti oikeen sujuvalta.Yks tosi paha putki-ansa,mikä me oltais selvitetty kyl. Totuus on kumminkin,et täs kisas ei ollu muuta hyvää ku startti,mikä oli yhtä mallikas ku ekassa,mut ilman kuvien katselua :)
Kolmas este oli keinu,mihin tultiin hiukka liian lujaa eikä Xena ehtiny pysähtyä,Sen jälkeen mentiin putkeen.En tiädä,oliko siäl putkessa joku viikate,mikä irrotti Xenan pään. Se ei ollu enää yhtään hallittavis. Ei kuunnellu juuri mitään.Esteet kyl suoritettiin oikeessa järjestyksessä,mut lukuisten kieltojen saattelemana.Et tästä kisasta tuli sit vaan lisää kokemusta.Mut perix en antanu vaan vedin loppuun asti.Sen verran oon show-miäs,et tekee mieli esiintyä:)

Lähtis jo nää lumet et pääsis treenaamaankin.Kisaaminen on ollu suurinpiirtein ainoo tapa ku mun pujokepeistäki näkyy hangen alta 30cm

AKVA Noormarkussa 20.3.2010

Termos!

Taas oli Wecan perinteisten kevätkisat kolmosille aika.Ulkona vallitsi vetiset olosuhteet,mut onnex hallissa oli kuivaa.Wecalla on aina hauskaa kisata kun on paljon tuttuja ja AKVAlla on siäl aina erityinen lataus,kun se on nuoruudessaan treenannu siälä. Tuomarina toimi Marjo Heino, joka ei tunnetusti päästäkolmosluokkalaisia helpolla. Eikä tehny poikkeusta nytkään
A-kisa jätettiin väliin kun aamuunisia ollaan ja aloitettiin suoraan B-kisasta. Heti alussa oli vierekkäin neljä hyppyy joita sit hypittiin eri suuntiin takaa kiertäen ja välistä vetäen.Tää härdelli osottautu monille ylivoimasexi ja hylkyjä tuli.Vaan ei meille.AKVA suoritti esteitä kellon tarkasti,enkä mää itekään suurempia virheitä tehny. Ainoo virhe tuli puomin alastulossa,kun varmistelin liikaa,ettei A menis suoraan edessä olevaan putkeen ja käännyin puoli sekuntia liian aikasin ja Akva pomppas ohi kontaktin.
Akvan vauhti oli ihan kohtalainen ja nyt tulee se suurin pommi. Se kontakti-virhe vei meiltä voiton. Onnex sentään riitti kakkos-sijaan,mut yleisesti ottaen Akvan kakkos-sijaa voi pitää yllätyksenä kun Satakunnassa medi-kolmosten taso on pirun kova ja tänään suuri osa siitä oli mukana.

Hyppäriltä ei oo sitte paljo kerrottavaa.No okei, nolla virhettä, mut hirveellä yli-ajalla.Akvan kanssahan täytyy ottaa yhteislähtö.Ei sen takia et se ei malttais odottaa,sehän odottais lähtölupaa mailman tappiin asti. No kumminkin se jäi ennen ekaa hyppyä n.5m mun taakse enkä meinannu saada siihen mitään eloa.Koko rata oli semmosta lönköttelyä,et itekin jouduin kunnolla juokseen vasta neljällä vikalla esteellä.
Mut sehän oli kyl mun olotilaan sopiva, kun en leikkaukseni takia saa vielä hikoilla.Oli muuten mun kannalta historiallinen hetki, kun agiliteerasin ensmäistä kertaa ilman laseja tai piilareita.Voi kiesus että tuntuu hienolta.
Suuret kiitokset Lenalle ja Pasille seurasta ja sparrauksesta.Ja Lenalle ja pinjalle onnea kolmos-sijasta.Kiva kun saatiin kahden säkäluokan podiumille " puna-mustaa" väriä.

AKVA ja Xena ATT:lla 13-14.2. 2010

Caramba!

Taas on yks rankka viikonloppu takana ja kutakuinkin kunnialla selvittiin.
Vähä taas jänskätti vuoden eka kolmosten kisa,kun AKVAlla oli takana kolmen kuukauden tauko.

Kolmosissa oli taas kertaallisen kova taso kun paikalla oli sekä entisiä , että nykyisiä maajoukkue-koirakoita.Tuomarina toimi J.Nyberg ja oli taas tehny ihan omanlaisensa radan.Hemmetin tiukkoja käännöksiä ja paljon takaa-kiertoja.Yleensä nää radat on sopinu AKVAlle ja on ollu helppo tehdä plus-miinus nollia.Vaan ei tällä kertaa,AKVAlla oli meinaan niin kova vauhti,et en meinannu perässä pysyy.Puoleenväliin tehtiin puhdasta jälkee,A:n jälkeen oli hyppy minkä jälkeen piti kääntyy 90astetta vas. pussiin.Hypyltä oli edessä olevalle hypylle ainaski 7m,mut AKVAlla oli niin kova vauhti ja oli jo ehtiny sen merkkaamaan etten enää ehtiny käskyttää takasin.Pieni pettymys,mut helvetin tärkeetä et se vauhti mikä syksyllä löydettiin on viälä tallella.

Toka veto oli hyppäri.Paine korvien välisä oli jo laskenu ja olin jo enemmän hereillä.Tästäkään ei ihan virheittä selvitty.Radalla oli kaks perättäistä hypyn takaa-kiertoo.Jälkimmäisellä AKVAn lähestymiskulma oli aika tiukka ja se kompuroi hypyllä.Muuten ihan ehee suoritus,yliaikaa kaks sekuntii mikä oli ihan ok kun ihanne-aika oli 40s.Ihan ei tavote täyttyny kun piti päästä 15 joukkoon ja sija oli 19.Kaikkein tärkeintä oli kumminki hyvä vauhti.Täytyy jatkossa alkaa käskyttämään AKVAa yhtä tiukasti kun Xenaa,ni rupee taas sijotukset paranee.


Sunnuntai-aamuna pakattiin koko lauma autoon ja lähettiin taas Turkuun päin. Nyberg jatkoi vielä tuomarointia B-kisaan,mikä oli mein eka kisa kun ei viitti näin kaukaa lähtee vielä kuuden jälkeen.
Tänään oli tärkee päivä,kun päätin kokeilla uutta startti-tyyliä.Ja se toimi.Ekaa kertaa kymmeneen kuukauteen Xena jäi ekan hypyn taa odottamaan lähtölupaa.Jumalauta,että tuntuu hyvältä ja enkä ollu heti ekan esteen jälkeen kahta metrii jäljessä.

Eka veto alko ihan hyvin hyppy,pituus ja täyskäännös vas. hyppy ja putki. Sen jälkeen hyppy ja kepit. Kepeille Xena tuli ihan helvetillisellä vauhdilla ja ohi ekan välin. Tässäkohtaa mokaili moni muukin.En heti tajunnu,et kun koira tulee ulos putkesta se näkee just sen toisen tai kolmannen välin, mihin hyvin moni nopee koira osu.Yks paikallinen kaveri kritisoi,et oli vähän turhan vaikee juttu ykkösille.No A:lta onnistuttiin viälä hankkimaan vitonen. Aika jäi miinukselle reilu 7s. ja ennen viimistä koirakkoa oltiin viälä kolmantena.Mein huonoks onnex se viiminen oli kans pyrtsi ja meni vitosen turvin mein ohi,tosin heikommalla ajalla. Kisassa ei tullu yhtään 0-tulosta,eli 5 vähemmän ja olis taas voitettu. Kyllä osas taas ihmisen mukulaa vituttaa.

Viimeseen vetoon vaihtui tuomarix Leena Rantamäki-Lahtinen ja tääkin kisa oli hyppäri. Kattelin kentän reunalla,kun rataa rakennettiin ja kauhistuin jo siinä vaiheessa kun näin,et olis tulossa todellinen vauhti-rata. Kolme kappaletta 5-6 esteen suoraa.Kepit, yks putki ja 20 hyppy-estettä,Bloody hell!!!
Xena jäi taas odottamaan lupaa,mut kakkos-hypylle oli liian pitkä matka ja ennen ku ite ehdin sille, ni tää tuli jo musta ohi. Mut ei se mitään, kyl sitä näki myös kolmosissa tapahtuvan. No kumminkin kolmos-hyppy oli vähän eri linjassa kakkoseen nähden ja olin siihe ajatellu valssia, mut varaslähdön takii se muuttukin takaa-leikkauksex. Sen jälkeen ei paljo muuta käskyä tarvittu kun ETEEN! Xena kellotti 160m pitkällä radalla ajan 34,43. Kepeillä oli pientä häsläystä ja se meni ekaan väliin perse edellä, mut korjas tilanteen hienosti ite. Ja tuomarin käsi ei noussut. Maaliin tullessa taululla oli viälä nolla. Mut tuloksiin kirjattiin vitonen. On se meinaan saatanan kumma kun joka kerta noit vitosia arvotaan jälkeenpäin. Sen takii täyty taas jännittää melkei loppuun asti,kun ennen sitä toista pyrtsiä oltiin kakkosia. Kolmannex kumminki tipahdettiin, mikä ei sinällään merkkaa paskaakaan kun ATTllä kaikki palkinnot ja ruokapussit on samankokosia. Kuuluttajalta tuli kyl erikois-maininta, ett palkinnoilla on kaks pyrtsiä, se kun ei oo ihan tavallista edes ison seuran kisoissa.

Ei tää ny ihan paska viikonloppu sinällään ollu,enemmän kummonki tapahtu hyviä juttuja. Ja tää oli kumminki kolmas perättäinen ATT reissu kun on kotiin tuomisiksi muutakin kun mulkku otsassa.
Palikat rupee olemaan pikkuhiljaa paikollaan, hienosäätöä vaille.Täst on hyvä jatkaa sanos Kimikin.

Xena ATT.lla 24.1.10

Jaaha!

Taas matkattiin läpi lumisen ja kylmän Varsinais-Suomen Lietoon.Onnex siellä on lämmin halli ni on ihan kiva kisata pakkasesta huolimatta.Tuomarina oli taas kaikkien pitämä Anne Savioja ja radat oli tunnetusti haasteellisia,mut ei mahdottomia.

Eka veto oli ihan ok,vaix heti alussa sai olla tarkkana,ku ykkös-hypyn jälkeen käännyttiin heti putkeen ja siinä vieressä oli jo kolmos-hyppy.Tästä kun selvis,ni pääsi oikeen kunnon vauhtiin.Pujokin meni nyt ihan mallikkaasti,sen jälkeen rengas ja tiukka käännös hypylle.Täs kohtaa vaan oli hiukka liikaa vauhtii ja X veti hypystä ohi.Xena oli radalla hyvin hanskassa ja ali-aikaa tuli n. 8 s. Sijotus oli toinen.
Palkinto-seremoniassa Anne onnitteli sanoen "jälleen kerran työ-voitto" ja lupas olla näkemättä painajaisia meistä.

Toka veto paljasti taas sen,ettei ihminen käsitä,mitä koiran pään sisällä tapahtuu.
Me hoidettiin alku-rutiinit ihan niiku ennenkin ja Xena oli ennen lähtöö yllättävän rauhallinen.Mut sit ku mä laskin sen ekan hypyn taa ja lähettiin,ni sen aivot ei kerinny mukaan.Kakkos ja kolmos-hypyt oli vierekkäin, 2 eteen ja 3 takaa,ni tää veti siitä välistä mun ohjauksesta välittämättä ja koko suoritus lepäs veitsen terällä ja meinas lähtee lapasesta.Olin melko varma hylystä,mut tikkii tuli vaan 25.Suorastaan hävetti pokata kolmos-sija tollasella tuloksella.Koko päivänä ei medeissä tullut yhtään nollaa.Vähä muitten podiumilaisten kaa naureskeltiin,et hyvä me!

Oon nyt kattonu noit ratoja tallenteelta useaan kertaan ja oon melko varma,et Xena on paikotellen silmää nopeempi.Näyttäs et se tekee puomis alastulossa juoksu-kontaktin,mut kumminkin domarin käsi nousee.Ekassa vedossa ihmettelin sitä jo kisan jälkeen ku se ei mun miälestä hypänny puomilta.Mut turha siit on ruinata ja kaikilla oli kumminkin samankokonen pytty ja ruokasäkki.
Nää radat tulee lähi-päivinä youtubeen et voi käydä kattoos ja päätellä ite.Hakusana on xenantouhut yhteenkirjotettuna.

See ya!

Xena Noormarkussa 6.1.10

Yo wo-and men!
Uusi vuosi,vanhat kujeet. Vuoden eka startti oli pitkälti samanlainen,kun vuos sitte.Nyt oli vaan helvetin kylmä, -16 astetta.Ihme kyl hallissa sisällä ei ollu kun 10. Oli sinne silti jokunen turistikin uskaltautunut,tunnustus heille.Sen verran unisia ollaan,ettei lähetty A kisaan mukaan lainkaan vaan alotettiin B-kisasta, ja tuomarina toimi Sari Mikkinen,uus tuttavuus meille.Rata oli ihan kiva,ei mitään ihmeellisyyksiä ja aika sujuva(kin).
Alku lähti ihan hyvin liikkeelle,kovalla sppdillä niinku tapoihin kuuluu. Este 8 oli kepit.Tultiin siihen vähän liian lujaa ja Xena veti ohi ekasta välistä.Nopee korjaus ja jatkettiin. Puomin alla oli u-putki.Oma juoksu-linja kulki putken selkä-puolelta. Tarkistin asiaa jälkeenpäin et mikä meni vikaan. Oma juoksulinja kulki aikalailla suoraan puomin suuntasesti,mut jostain syystä X vaan hyppäs pois keskellä puomia. Sen jälkeen paketti alko levitä,eikä ohjaaminen enää oikeen kiinnostanu. Lopussa oli pitkä suora ja sen puol välissä piti koukata putkeen.En edes yrittäny kääntää Xenaa sinne,kun pisteitä oli jo 20. Mielummin hyl kuin ruma tulos.

Vikalle radalle vaihtu tuomarix Heinon Marjo ja haastetta tuli heti astetta enemmän.Heti alussa oli vastaava tilanne,kun edellisellä radalla, eli täydestä vauhdista tiukasti putkeen.No se onnistu,kun olin enempi hereillä eikä vituttanu. Nyt kepeille piti tulla 90as. kulmassa ja sitä ennen jouduin tekee valssin,et saan Xenan keppien oikeelle puolelle. Este oli siis hetken selän takana ja kovan vauhdin takia ajauduttiin n.metri keppi-linjan ohi.Xena oli koko ajan hallinnnassa eikä ohittanu ekaa keppiä radan kulkusuuntaan nähden. Sen takia vähän ihmettelin siit tullutta kieltoo. Toinen vitonen tuli ihan lopus,kun oltiin törmäyskurssilla ja otin vauhdin pois hypyh edellä ja siitä kielto.Ihanneaika oli 42 s. Se alittu vajaalla 5 sekunnil ja sijotus vaatimaton, viides.

Olis tää vuosi voinu paremminki alkaa,mut olis se voinu alkaa paskemminkin.Nyt huilataan pari viikkoo ja katotaan mitä Att:llä nyt saadaan aikaan.

au revoir!