sunnuntai 14. elokuuta 2011

Xena PM-kisoissa 14:8.2011

Moikkis taas!

Oli ihan oma vika, et sunnuntai-aamuna joutuu heräämään täysin epäinhimilliseen aikaan. Jos edellisenä päivänä olis viittiny hankkii sen puuttuvan nollan, ni ei olis tarvinnu lähtee Turkuun ollenkaan. Korkeintaan turistiksi PM-kisoihin. Vaix olihan se silti hienoo olla pitkästä aikaa seuraamas arvokisoja, vaikkei kauheesti ehtiny niitä katsoo ku oli kumminkin omat zembalot Tsaun ulkokentällä. Radat ja tuomarit vaihtu, mut tää päivä oli kuin lauantain kopio.

Niiku yleensä sain kantaa oman kuumakallen lähtöpaikalle. Täl kertaa erityisen kuuman. Olihan se tiedossa,et ku samaan aikaan on arvo-kisat, ni porukkaa on normaalii enempi ja hälinää kans. Mut täytyy sanoo, et noi maksi-ohjaajat on kyl ylivetoja pilaamaan toisten valmistautumisen. Siis vaix ei oo edes niitten luokka viälä kisaamas, ni niitten on ihan pakko tulla häsläämään siihen lähtöpaikan läheisyyteen. Ja tänään yks tyyppi tuli viälä hyökkäysvaunujen kans siihen pyörii. Xenan kaltanen koira, mikä kuumenee jo pelkaätään siitä, et se tietää pääsevänsä radalle ei kertakaikkiaan kestä tollasta. Ja tää muuten ei tasan oo pelkästään mun mielipide.
Sorry, mennään ite asiaan. Eka rata taittu alkuun loivasti oikeelle, kolme hyppyy eri kulmissa ja siitä puomin alle putkeen. Tiukka oikee, kaks hyppyy ja A:lle. Sitte loivasti oikeelle oli kaks hyppyy vierekkäin, mut eri syvyydellä ja molemmat suoritettiin eteenpäin. Ite en huomannu, mut oli kuulemma jo A:n alastulo menny perseelleen. Sitten putki, hyppy ja pituus. Valssin kautta käännös vasempaan uus valssi ja muuri toiseen suuntaan. Pujon kautta käännyttiin A:n ympäri keinulle. Täs kohtaa meinas rata hukkua ja sen takii tuli pitkä kaarros keinulle. On se muuten hyvä ettei Xena ymmärrä ihan kaikkee mitä mää sanon, ku mää olin kuulemma keinulle mennes huutanu A. Vaix se oikeesti tarkotti sen hazardin jälkeen, et aa.. tonne suuntaan ;o) No viälä yks hyppy ja puomille, mis taas oli putki pitkänä. On se ihme otus ku sen tarvii niin tarkkaan mua seurata ja kun en voinu putken yli hypätä vaan tartti kiertää, ni täähän vetäs ittes sieltä sivuun jo ennen kontaktia. Mut näitä ny sattuu paremmillekin, eli no hätä. Tärkeintä oli kumminkin, et reilu 9 sekunnin aliaika varmisti mein kakkospaikan ja Royal Caninin lahjakortin.

Tokan kisan alotus ei sujunu yhtään helpommin. Alkupään esteet oli hyvin paljo samallai ku ekassa. Nyt vaan mentiin puomin alusputkeen toisesta päästä. Ja sen jälkeen edellisen tapaan A, kepit ja keinu. Nyt ei vaan A:lta tullu vitosta, eli nollaa oltiin tekemässä. Radan takaosa kierrettiin nyt päinvastaseen suuntaan. Ja samaten puomi. Ja ihan niiku Tampereella nolla oli taas sen puomin toisessa päässä. Ja taas Xenalta pitkä loikka, mun käänös vähä myöhäs ja Xena hyppää väärälle esteelle. Onnex en oo synkkä ihmine, vaan osasin tällasellakin mustalla hetkellä nauraa omalle heikkoudelleni. Oli hienoo huomata millai yleisökin eli mukana ja voihkasi tuon kaiken nähdessään.
Joku varmaan ihmettelee, miks en ottanu virheestä opiksi? Mää kun ny tunnen Xenan alastulotekniikan ja ku mun täytyy se putken pää kiertää, enkä millään ehdi. Ja kun kumminkin yritän ehtii, ni se seuraavan esteen suoritus on vähä hatara.

Suuria tunteita piti sisällään taas tääkin viikonloppu ja edelleen henkissä ollaan. Jos sanonta"mikä ei tapa se vahvistaa" pitää paikkansa, ni mun pitäis olla ihan helvetin vahva.
Eteenpäin!!!

Xena Tampereella 13.8.2011

Hellou Hervannasta!

Manseen matkattiin taas Takkujen kisoihin. Tään seuran kisoista on sanottava, et siällä on mun miälestä pirun hyvä ilmapiiri, et siällä on kiva kisata. Ja ehdottomasti parhaat tausta-heavyt, mitä missään kisoissa. Tuomari oli Osmo Pajari, ihan uus tuttavuus meille, mut radat oli paikotellen hyvinkin haastavia. Pitkät putket puomin alla varmisti, ettei turhaan kannattanu nollia odottaa.

Eka veto alko vauhdikkaasti pari hyppyy ja puomi suorassa linjassa. ja tosiaankin alastulopäässä putki senverran pitkällä, etten millään kerinny ottaa Xenaa vastaan ja siitä 5. Tiukasti vasempaan hyppy ja siihen putkeen. Suoraan eteen muurille ja tiukka käännös vasempaan kepeille. Sen jälkeen n. 100astetta vasempaan A:lle. Tätä kohtaa mää pelkäsin etukäteen eniten, ku A:n alla oli kans putki ja putken suu kivasti töröllä. Mut pienellä koukkauksella mää sain sen ajettua A:lle. Sen verran se koukku söi mun energiaa, etten sitte ehtiny varmistaa alastuloa ja toinen vitonen. Hyppy ja täyskäännös oikeelle keinuun. Seuraava hyppy oli viälä aika lähellä A:ta ja Xenan pitkien kaarrosten takia oli vaarana mennä pitkäksi. Ja kun kumminkin piti mennä A:n alaiseen putkeen, ni mää melkein pakittamalla vedin sen sinne. Loppurata oli suoraviivaista hyppyä sinne tänne ja maaliin päästiin ylivertasella ajalla-8.36. Siitä ei vaan viäläkään hyvitystä saa ja 10n tulos riitti viidenteen sijaan.
Ei se kai mikään helppo rata sitte ollu, ku vaan 6 sai tuloksen 17.

Tokan radan alku oli ekan kaltanen. Ny vaan putki oli hinattu puomin alkuun. Mun onni oli et Xena on putkihullu, eli tiesin et se menis sinne ilman ohjaamistakin. Näin kävi. Putkesta Xena tuli kun ammuttuna ja seuraavat kaks hyppyy tuotti mulle tuskaa, ku jälkimmäinen oli viälä hyvin tiukka takakierto. Seuraavastaki hypystä viälä selvittiin ja tultiin kepeille. En sitte muista oonko koskaan tehny niin vauhdikasta kepeille vientiä onnistuneesti. Xena osu ekaan väliin ku sormi nenään. Pujon jälkeen tartti kääntyy tiukasti vasempaan hypylle. Xena Meinas karata edes olevalle A:lle, mut sain sen kumminkin hanskaan. Tuntu et Xena oli hiukan enempi irti päästään nyt ja mun ääniohjaus oli sen verran voimakasta, et välillä koko Hervanta kaikui. Sitte mentiin kaks hyppyy ja A puoli ympyrän muodossa. Ja sen jälkeen tiukka vasen putkeen ja siältä puomille. Nii ja tähän asti oli tehty nolla-rataa, eli kolmos-lk oli jo puomin alastulon takana venttaamasa. Noh, alastulolta pitkä loikka, seuraava hyppy viälä oikein, mut sen jälkeen mulla käännös myöhässä, Xena ottaa oman radan, hyppää väärälle hypylle ja mää jään ihmettelee mihi se serti katos. Tää on niin tätä.

Sen verran onnistumisen halunen mää olen, et hylky tekee aina kauheen reiän sieluttomankin sieluun. Ja illalla mää lähdin pieksemään pahaa oloa pois rullis-lenkille. Siällä asvalttia takoessa mää kelasin, et kuin pirusti määkin oon noita kontakteja tahkonnu reeneissä. Ja aina käy näin, et miks hitossa mää enää reenaan ku ne kumminkin menee päin persettä. Taitai olla parempi ku vaan kisais ja odottais sitä kuuluisaa hullun tuuria ;o)