Xena Tuorlassa 22-23.6.2012

Hyvää Juicea!

Seoli taas juhannus-juhlien aika, eikä sitä enää osaa muualla viettää, kun Tsaun kisoissa. Torstai aamupäivä kului vaunua täyttäessä ja puoli kolmelta käännettiin keula kohti Tuorlan kartanoa. Se on ihan kivan matkan päässä kun "kaikkien kaverinakin( caravaanari)" matkaan menee vaan puoltoista tuntii. Kolmatta kertaa me sinne jo mentiin ja muistoja on kertyny, niin hyviä kuin huonompiakin.
Tänä vuonna ei oltu ekana paikalla, mut sentään toisena. Melkein naapurina oli pumi-ohjaaja J.Försti Levekistä. Kun ei viälä ollu ruuhkaa vaunua oli helppo pyöritellä ja pian se jo olikin sijoillaan. Kiilat pyörien taa ja huom. varmuusvaijeri irti vasta kun aisa oli irti koukusta. Jos vaikka sattuis tulee joku tekninen vika. Ja vaunun parkkeerauksesta ei sitte sen enempää. Parkkikalja sai sen sijaan odottaa, kun lähettiin viälä leputtamaan hermoja ruokakauppaan. Skanssin ostari oli aika lähellä, siispä sinne.
Agility on vuosien mittaan kasvattanu mun hermoja niin paljon, et mul ei edes meinannut pinna palaa kaupassa ja päästiin pois ihan hyvissä voimin. Tuorlaan tultaessa toiset oman kylän ja oman seuran agilitaajat Pasi ja Lenakin olivat just saapuneet uuden ökyvaununsa kanssa. Ja mikä parasta olivat ihan naapurissa. Täst oli hyvä jatkaa juhannusta :o)

Omat kisat oli vasta myöhään iltapäivällä, mut sen verran ajoissa tartti herätä et pääsi kattoon mini-ykkösissä kisaavaan Dellan menoa. Päivän Pyrtsi-energian alotti Tikra medi-kakkosissa.
Vihdon ja viimen oli mein luokan vuoro. Kisaajia oli likemmäs 60. Ja mikä hienointa mukana oli 5 pyrtsiä. Xenan lisäxi Dori,Nemo, Leni ja Ruu.
Ekana oli hyppäri ja tuomarina Anders Virtanen. Kauheesti en radoista enää muista, mut onnex on olemassa tää liikkuvan kuvan taltiointi ni ei tarvi niin kauheesti tyhjää päätä vaivata. Ekan hypyn jälkeen tiukasti vasempaan  hyppy ja seuraava oikeelle ja varottava menemästä suoraan muurille. Valssi ja käännös oikeelle hyppy ja vasempaan kepeille. Siitä suoraan hyppy ja loivasti putken vasempaan päähän. Täs kohtaa mää varmaan keskityin vähä liikaa viemään Xenaa pois putken vikapäästä ja ajauduttiin jopa liikaa vasemmalle ja Xena veti yllättäin ohi putkesta.Sit mää viälä panikoin korjausliikkeen kans ja ohjasin sen uudestaan siitä ohi. Onnex sen radan hölmöilyt oli sitte siinä. Putkesta lähettiin loivasti oikeelle hyppy ja rengas ja kaarros oikeelle ja takakiertoinen hyppy. Siinä kun otin hypyn takana Xenaa vastaan, nii lähti jalka alta ja menin turvalleni. Eikä tää olu ainoo paikka mis meinasin vetää lipat. Nurtsi oli jotensakin liukas. No mää pääsin ylös ja siitä tiukassa kulmassa toisen putken vasempaan päähän. Seuraavax oli kaks hyppyä samansuuntasesti vierekkäin ja jälkimmäinen n. 5m kauempana. Hyppyjen välis kun teki valssin nii ei ollu ongelmia. Jälkimmäisen jälkeen taas valssi ja hyppy ja käännös oikeelle muurille. Valssin kautta oikeelle hyppy, kaarros vasempaan hyppy, pituus ja maaliin 10 pisteellä ja meille poikkeuksellisesti yliajalla.Mut kieltohan vie aina aikaa. Sijotus tais olla 24/58. Sinällään merkillepantavaa oli et Xena teki ainoona pyrtsinä tuloksen tältä radalta.

Sitte vaihdettiin kenttää ja tuomarix vaihtu joku tsekkiläinen minkä nimee mää en muista. Sovitaan nyt et se oli vaix Emil Zatopec :o) Se rata oli kyl strait from hell! Kauheit kiemuroit ja törkeen ahtaita paikkoja ja täynnä ansoja.
Alkuun oli kaks hyppyä eteen about 7m välillä. Tehtiin taas sellanen kaarros-startti ja mää onnistuin tulemaan kakkoshypylle samanaikasesti ja valssin kautta käänsin Xenan oikeelle A:n alla olevaan putkeen. Sieltä vähä vasempaan hyppy ja pitkään putkeen. Sen toinen pää oli niin lähellä radan reunaa, et useenpi koira veti ulos radalta. Onnex Xenalla on hyvät jarrut ja nopeet reflexit ja sain sen kääntymään sieltä vasempaan mis mää jo odotin hypyn vierellä. Siitä käännyttiin tiukasti vasempaan ohi putken ja sitä edeltäneen hypyn edestä puomille. Nyt tuli vitonen puomin molemmista päistä. Mut se on sillai kun on tollanen NATOn ohjus ohjattavana, nii täytyy keskittyä noihin ansoihin ja noi kontaktit jää sillon vähemmälle. Puomilta täyskäännös vasempaan hyppy ja puomin alle putkeen. Siitä suoraan eteen muurille ja loivasti vasempaan keinulle, mis kävi sama juttu kun puomin ylösmenossa. Ite en sitä nähny, enkä meinannu edes uskoo et tuli kontaktivirhe ylösmenossa. Mut näin vaan kävi. Siitä vasempaan kepit ja taas siihen pitkään putkeen. Sen jälkeen hyppy eteen ja mää kyl yritin ajoissa kääntää Xenan A:lle, mut sinne aluseen putkeen se vaan meni. Nyt ei ollu enää paineita ja pystyin rauhassa suorittamaan seuraavan paikan, mitä en olis uskonu selvittäväni. Puomin alla oleva putki mentiin nyt toiseen suuntaan. Syöttö pimeessä kulmassa ja hitonmoista ravia ite puomin toiselle puolelle ottamaan koira vastaan ennen kun se ehtii ohi seuraavasta hypystä. Moni hyllytti täs kohtaa. Olis ollu mielenkiintosta nähdä millai meil olis käyny, jos ei olis hyllytetty jo aikasemmin.

Päivä oli pitkä ja kuuma ja ny vihdonkin pääsi grillaamaan. Meil on vaunussa sähkögrilli, mikä oli viimex käytössä kun asuttiin kerrostalossa. Mut hyvin se tuntuu toimivan 10 vuoden tauon jälkeen. Ruokailun jälkeen mää olin niin loppu etten jaksanu mennä edes saunaan. Katoin futispelin telkusta ja jossain vaihees simahdin läppärin viereen.

Seuraava päivä alko hyvin pitkälti samal taval kun edellinenkin. Nyt vaan oli kärsä ja kurkku vähä enempi tukossa. Mut kyl se siitä kun sai kuumaa Doltce Custo kahvii. Samaten aurinkokin tuntu olevan sulkeutunu pilvien taa. Ihan hyvä vaan ettei ollu ihan niin kuumaa.
Tänään eka kisa oli jo kolmen aikoihin ja edelleen tuomaroinnin alotti mr. Virtanen.
Ekalta hypyltä käänyttiin 180astetta vasemmalle u-putkeen ja siitä hyppy eteen ja vasempaan täyskäännös seuraavaan u-putkeen. Puomi, alastulo 5, loivasti oikeelle hyppy ja tiukka vasen ja takakiertoinen hyppy. Seuraava eteen ja niisto vasempaan ja saman suuntainen hyppy. Taas täyskäännös vasempaan ja muurin ohi putken oikeeseen päähän ja siitä muurille. Kepit oli samaan suuntaa parin metrin päässä. Mää ohitin muurin oikeelta ja valssin kautta sain Xenan hianosti pujottelemaan. Sen jälkeen vaihteex täyskäännös vasempaan hyppy ja sen ihan ekan putken oikeeseen päähän. Sen jälkeen puomin oikeele puolelle A:lle. Takakiertoisella hypyllä oli jotain sählinkiä ja siitä kielto. Viälä hyppy oikeelle ja tiukka käännös oikeelle keinulle. Ja taas sama juttu kun edellisellä agi-radalla. Ylösmenolta vitonen. En mää keksi tähän muuta kun et vauhtii taitaa olla vähä liikaa. Viimiset putkiansat selvitettiin kunnialla ja tultiin maaliin 4s miinuksella. Taso on vaan niin perkeleen kova et se riitti sijaan 22.

Mein vika veto oli taas Jan Zelesnyn hyppäri. itä kun etukäteen katteli, niin tuli taas ajatus et voi hyvää päivää. Mut sitte kun sinne pääsi paremmin tarkastelee, nii ei se sitte niin paha ollukaan. Vasemmasta reunasta lähettiin hyppy, pituus ja valssilla tiukasti oikeelle. Käännös vasempaan ohi putken ja hyppy vasemmalle. Täyskäännös oikeelle hyppy ja taas täyskäännös oikeelle ja ny siihen putkeen mikä äsken ohitettiin. Mää jäin odottelemaan Xenaa putkelle, mikä kaarsi loivasti oikeelle. Siin sai lähtee ihan oikeesti spurttaamaan et ehtis seuraavalle hypylle ja siitä poikittain olevaan pujotteluun. Mult meinas spurtin alussa lähtee kaikki rekyylit kun pääs ihan kauhee piaru. Mut onnex sain kerättyy itteni ja pääsin hyvin vauhtiin. Keppien jälkeen moni teki valssin ja peitti vasemmalla olevan putken etupään. Mää sensijaan vedinyläkropalla Xenan pois vikapäästä ja sain sen tosi nätisti ohjattua oikeeseen päähän. Seuraava hyppy eteen oli aika pienessä kulmassa ja siihen tultiin vauhdilla, mut ehdin kumminkin sen takana tekee valssin ja sain Xenan käännettyy vasempaan seuraavalle hypylle. Sen takana taas valssi ja tiukasti oikeelle. Seuraaval hypyllä mää vähä horjahdin ja Xena veti sivuun. Sain kyl korjattua, mut olin melkein varma et Peter Brizan känny nousee. Mut ei noussu ja edelleen virheettömästi jatkettiin vasemmalle kaartaen ohi putken, hyppy ja seuraava oikeelle toiseen suuntaan jasiitä äsken ohitettuun putkeen. Hyppy eteen, valssi. käännös oikeelle hyppy ja taas valssi ja vasempaan muuri ja siitä maaliin. Sen mää tiesin et virheitä ei tullu, mut Xenan jokasen hypyn jälkeen oli niin pitkä kaarros, et se teki huonon ajan. Ei mua kauheesti se nyppiny, ennenkun näin et minkä verran meni yli. Voi jumalauta. Vaivaset 28 sadasosaa. Aika kova ihanne aika radalla oli kun mein etenemä oli sentään 3.95. Ja yleensä tollanen vauhti on riittäny tollaseen miinus viiteen. Täytyy silti olla pirun tyytyväinen, kun oli toi ny kumminkin eka virheetön rata yli puoleen vuoteen. Ja Xenan mielentilan huomioiden melkonen työvoitto. Ja tossa porukassa 15. sija ei mun miälestä oo ihan huono.

Pitääpi sanoo ettei ollu juhannus 2012 ihan yhtä perseestä, mitä edellinen. Kolme tulosta neljästä on aika paljo enemmän kun neljä hylkyy. Toisaalta on vähä kaihoisaa et tää oli vika kerta kun saatiin Pasin ja Taikan kaa pitää keskinäistä kilpailua, ku ilmeisesti iltapäivän sade kutisti sitä niin paljo, et sunnuntaina se kisas jo mineissä.

Aika tuikka tahti on meillä ollu tänäkin vuonna ja startteja on kertyny jo likemmäs 30. Et eiköhän olis aika vetää vähä henkee ja lomailla kans.
Itteni, Xenan ja koko mein köörin puolesta toivotan kaikille lystikästä kesää

Helvetti, ku nää kuvat ei taas mee yhtään sinne kun haluais!

Xena SM-kisoissa 16.6.2012

Jabadabaduu!


No niin ystävät hyvät. Nyt se sitten vihdoinkin tapahtu, että allekirjottanut pääsi Xenan kans ekaa kertaa sm-kisoihin. Vaikkakin osallistuttiin vaan joukkue-kilpailuun, niin ei se mun intoa laimenna yhtään. SM-kisa on aina sm-kisa ja tunnelma myös sen mukainen ja kannustusta sai ihan eri tavalla kun mitä normi kisoissa.

Mein kisamatka alko jo perjantaina, kun lähettiin ajamaan kohti Jyväskylää, mis meillä oli hotelli buukattuna. Jätettiin täl kertaa vaunu kotiin kun ajateltiin ettei yhen yön takia kannata lähtee vetämään niin kauas. Mielenkiinnolla odotin Xenan ekaa hotelli yötä, mut yllättävän rauhallinen se kumminkin oli. Ulosmennessä tartti kumminkin haukkua, mut sitä se tekee kotonakin et sen puoleen se oli ihan oma ittensä. Illalla käytiin viälä hoitamassa ilmottautuminen kisapaikalla Tikkakosken urheilu keskuksessa, ettei aamulla olis sitte ihan niin kova kiire.

Kisapäivän aamuna mul oli ehkä vähä normaalii kovempi syke. Voi olla et kilpailun tärkeys oli alkanu pikkuhiljaa valkenemaan mullekin. Mut oikeesti mää jännitin Xenan juoksun takia. Kun pari päivää aiemmin se oli ollu ihan parhaimmillaan ja käyttäyty ihan sekopäisesti. Ja niinkun hyvin tiädätte, et Xenan kans on muutenkin välillä vähä vaikeeta niin agility ja juoksuinen Xena ei oo kovin lupaava yhdistelmä.
Turhautumisen minimoimisexi mää ite halusin ottaa ekan starttipaikan mein joukkueessa. Enkä mää itekään oo kovin hyvä odottamaan et sen pualeen se paikka sopi mullekin.
Juoksun takia mein starttipaikka oli siirretty ykkösryhmän viimisexi ja startti tapahtui alustan päältä. Mää yritin ohjeistaa ratahenkilöä laittamaan alustan sopivaan kohtaan ja luulin onnistuneeni. Mut sitte ku lähettiin liikkeelle ni tajusin et se oli metrin liian lähellä ekaa hyppyä ja rima putos lähteissä. Toka hyppy oli reilun 90asteen kulmassa ja se kierrettiin takaa. Siitä valssin kautta tiukasti oikeelle A:lle jossa onnistunut kontakti. Siitä käännyttiin jyrkästi vasempaan kepeille. Vaix ohjaus tapahtukin nurjalta puolelta, niin taidettiin kumminkin mennä vähä liian tiukassa kulmassa ja siitä kielto. Seuraavana rengas suoraan eteen ja loivasti vasempaan hyppy ja siitä tiukasti vasempaan seuraavalle hypylle. Kulma oli niin tiukka et käänsin Xena sinne jonkimmoisella puoli-sylkkärillä. Siitä oli helppo siirtyy keinulle, eikä siinäkään mitään ongelmaa. Seuraavax mentiin taas kakkoshyppy ja siitä A:n ohi putkeen. Loivasti vasempaan puomille. Alastulossa oli taas putki suoraan edessä, mut onnex aika kaukana, eikä meil ollu sen kanssa ongelmaa. Ja kontaktikin napsahti paikalleen. Puomilta kurvattiin taas vasempaan muurille ja siitä loivasti oikeelle ja hyppy. Mää jäin täs kohtaa aavistuksen jälkeen ja sen takia oli valssikin myöhässä ja Xena ajautu hiukan liian pitkälle mut sain kumminkin sen käännettyä vasemmalle hypylle. Seuraava hyppy oikeelle takaa kiertäen, okseri eteen ja samaan suuntaan putkeen. Sitte oli taas puomin vuoro. Mun oli tarkotus tehdä etuleikkaus ennen puomii, mut viime hetkellä päätin kumminkin jäädä toiselle puolelle, kun seuraava hyppy osotti lievästi A:n vieressä olevaan putkeen ja ajattelin näin varmistaa tuloksen saannin. Paskajuttu vaan et täl kertaa ei mein hidastus-kontakti enää toiminu ja kerättiin sitte kaikkiaan 15tikkiä. Mut aika oli kumminkin yli 5s miinuksella kiellostakin huolimatta.
SM-kisa depyytti oli nyt sitte tehty. Loppuen lopuxi ei paljookaan jääny kaivelemaan. Se kepeille syöttö jurppii varmaan eniten ja sitte olis voinu paremmin tarkistaa sen lähtöalustan paikan. Nii voi olla et olis selvitty vaan vitosella. Noo kai tästäkin taas jotain oppi tulevan varalle ja kumminkin ihan kohtalaiset asetelmat oli jatkoa ajatellen.

Mein joukkueen kakkosena starttasi Xenan isosisko Dori ohjaajanaan Soila. Systeri pisteli muutaman kymmenyksen nopeemmin ja otti vitosen molemmilta puomeilta, mut muuten hieno suoritus. Ja edelleen oltiin hyvin mukana kisassa.
Kolmannessa ryhmässä starttasi joukkueen ainoa ei Drole-koira Leni ohjaajana Sami. Tämän kaksikon suoritukseen ei ole mitään lisättävää. Pirun nopee veto ja törkeen hienot juoksukontaktit. Samin ja Lenin suoritus nosti joukkueen ennen finaalia sijalle 18.
Finaalissa alko pikkuhiljaa taas jännittää kun vuoroon tuli joukkueen ankkurit Bode ja Jouni. Jos oli edellinen veto jo ihan pro, niin nyt pistivät Jone ja Bode viälä vähän paremmaxi. Hetkellisesti Suomen Pyreneläiset oli sijalla 8. Sen verran kovaa porukkaa tuli vielä takaa et lopullinen sijotus tuli olemaan 15. Mut luulempa et oltiin kaikki aikatavalla tyytyväisiä. Etukäteen olin haaveillut et oltais edes kolmenkympin paremmalla puolella. Mut 15. sija on kyl aika huisia. Ja oon sitä mieltä et tää kisa oli erittäin hyvää mainosta koko rodulle. Xenalle ja Dorille kun viälä olis sattunut hyvä päivä samaan aikaan, niin uskon et olis potkittu aika isoja "ahtereita" :oD  Iso kiitos kok joukkueelle ja erityisesti joukkueen johtajalle Jounille, hyvin vedetty.


Pirun hyvä maku jäi itelle ekoista arvokisoista ja se tunne mikä sieltä jäi, saa yrittämään entistä enemmän, et ens vuonna olis osallistumisoikeus myäs yksilökisoihin. Mut sitä odotellessa tulee varmaan tehtyä monta ei niin hyvää rataa ennenkun tavoite taas saavutetaan.
Kesäkuu on enää yhtä vaille valmis, eli Juhannuskisat viälä vedetään ja sitte nautitaan kesästä.

Danke Schön

Xena Porissa 9.6.2012

Happy Birthday Ria!!!!!

Jee beibi! Taas ollaan viikko myöhässä blogin päivityksen kanssa. En mää enää muista mitä kaikkee selityksii mul on ollu, ettei oo pystyny skriivaa. Sovitaan ny täl kertaa et oon ollu vaan laiska.
Anyway, samalle viikolle osu onnistuneesti toinenki nurkkakisa, eli mentiin Wecalle ja ihan Poriin täl kertaa. Kisat osui viälä samaan aikaan suuren juhlapäivän kanssa, kun rakkaalla vaimollani oli synttärit. Sen verta ajattelevainen olin, et ennen ilmottamista kysyin Rialta josko sopii kisata sinä päivänä :o) Ja onnex sil ei ollu mitään sitä vastaan ja päästiin kisaamaan. Mennessä poikettiin Prisman kautta ja ostin Rialle ipadin,eli vaix mul olikin starttilahjakortti niin aika kallis kisamatka oli silti ;o) Meil oli mukana kakkuakin ja omat kahvit et voi sanoo et siinä ihan vietettiin synttäreitä. Synttärivieraitakin oli paikalla about sata. Onnex ne kaikki ei älynny tulla ilmaselle kahville, olis voinu joutuu lainaamaan järjestäjiltä.

Jos ny kumminkin joku sana ite kisastakin. Ekassa vedossa tuomari oli Vesa Sivonen. AKVAn kans ollaan joskus hänen radalla oltu, mut ekaa kertaa Xenan kans. Ensivaikutelma oli, et pirullisen ahdas ja paljo tiukkoi käännöksii. Muutamaa kohtaa joutu pitkään ajattelemaan ennen ku rupes aukeemaan.
Xena oli lähdössä poikkeuksellisen rauhaton ja onnistui varastamaan. Mun onnex ekat kolme hyppyy oli semmosissa paikoissa et pääsin aika pian mukaan ohjaukseen. Neljäntenä tuli kepit, mitkä oli myös ihan radan vasemmas reunassa. Tulin vaan ite siihen vähä liian lujaa enkä saanu ajoissa pysähtymään ja näinollen ajoin Xenan ekan kepin väärälle puolelle. Nopee korjaus ja pujon jälkeen valssilla kääntö oikeelle hyppy eteen ja vasempaan hyppy toiseen suuntaan ja putkeen. Edellisen hyppyjen viereiselle muurille ja tiukka käännös oikeelle putken ohi keinuun. Täs kohtaa moni koira meni putkeen, mut Xena ei. Keinulta loivasti oikeelle hyppy ja tiukasti vasempaan samansuuntaseen suoraan putkeen. Sen jälkeen oli poikittain takakiertoinen hyppy ja siitä takaspäin A:lle. Pari hyppyä aika ilkeessä kulmassa ja nyt siihen putkeen mikä oli härsynä ennen keinua. Lopussa avautui lähes koko radan mittainen suora: puomi, rengas ja hyppy. Tällanen lopetus on meille aika myrkkyä. Nyt ei silti tullu kontakti-virhettä, mut puomin jälkeen Xena käänty muhun päin ja mää sitä väistin ettei olis törmätty. Tää teki sen et renkaalle mentiin liian tiukassa kulmassa ja Xena vetäs renkaan ja kehikon välistä. Aika jäi miinukselle, mut ei taaskaan kerro koko totuutta kun oli kielto ja se renkaan ohitus. Mut tuloslista kertoi sellasen ilouutisen et me oltiin taas parannettu mein parasta sijotusta kolmosissa, oltiin meinaan viidensiä. Hiphip hurrei!

Tokaan kisaan tuomarix vaihtui Sivosen parempi puolisko Katariina Virkkala. Ei voi sanoo et olis homma muuttunu ainakaan helpommaxi. Nyt eka hyppy hypättiin radalta ulospäin ja seuraava samansuuntaisesti toiseen suuntaan ja siitä kepeille. Kaikki isommat esteen oli suurinpiirtein samoilla paikoilla kun edellisessäkin. Nyt pujolta käännyttiin viälä tiukemmin oikeelle pari hyppyä hankalassa kulmassa ja oikeelle A, hyppy oikeelle, täyskäännös vasempaan hyppy ja seuraana takaakiertäen. Valssi A:n edessä ja suoraan putkeen. Sitten ne samat hypyt toiseen suuntaan mitkä mentiin pujon jälkeen. Jälkimmäisessä tartti olla hyvin tarkkana ja kääntyy oikeeaikasesti, ettei koira päässy putkee, mikä oli ihan sen hypyn takana. Seuraava hyppy oli edellisen viäressä ja mentiin takaakiertäen. Sen viäressä oli muuri ja mun pelko etukäteen oli et Xenan hyppy menis niin pitkäxi et se tulis sen muurin väärinpäin. No ei tullu, mut en tiädä millä kolmannella silmällä mää olin paikkaa tsuumaillu kun ajattelin et mun tarvii varmistaa ettei Xena mee putken vasempaan päähän. Mää kyllä niistin Xenaa sen hypyn ja muurin välistä sinne putkelle enkä miälestäni horjunutkaan muurin suuntaan, mut sinne se mun oma pikku sekopää kumminkin meni ja sen pituinen se. Loppurata oli sitte turhautumisen takii sellasta roiskintaa eikä puomin alastulostakaan ollu enää tietoa. Sen verran äimänä mää hyllylstä olin, et tartti hti mennä sitä paikkaa tsuumailemaan. Ja voi pyhä yksinkertasuus! Sillä samalla sekunnilla mää tajusin, et mun olistarvinnu valssata sinne muurin puolelle. Ei se putken vikapää ollu lähelläkään...kele!

Se oli sellanen se Rian synttäripäivä. Kivaa oli kumminkin vaix täytyy sanoo et vähä lämpeenpää olis saanu olla. Ennen kotiin menoo käytiin viälä keskustassa syömässä Balsamico-härkää. Ja harhauduttiin viälä karppaus-polulta kun ei otettukaan annosta kasviksilla, vaan syötiin oikeen vohveliperunoita, nam! Ja oltiin muuten tosi edustavia seuran verkkareissa ja suoraan kisoista ;o)

Innokkaille lukijoilleni tiedoksi, että SM-kisa raportti tulee varmasti tämänviikon aikana.

Xena Raumal 4.6.2012

Ol niingon gotonas!

Hyvin me kyl Raumal viihdyttiinkin. Oli pitkästä aikaa semmoset nurkkakisat, ku matkaan meni alle puol tuntia. Vaiks pohjosesta tultiinkin etelämmäs, nii en olis uskonu et lämpötila voi muuttuu niin radikaalisti. Palestiinas oli ihan pirun kylmää ja sato vettä. Ja Raumal paisto aurinko ja olis ollu sortsi-keli. Harmittaa ettei otettu havoja mukaan ku aateltiin et ne olis sen reissun jälkeen ihan uitettuja.
Maanantain ratoksi oli ohjelmas kaks kisaa kolmosille. Tuomarina vanha tuttu Heinon Marjo. Vähä etukätee jänskätti, ku tää oli eka kerta Marjon radalla sen jälkeen ku se oli meitä kouluttaas. Paikalle tullessa mää olin vähä pihalla et millai nyt toimitaan, kun oli kaks valmista rataa ja kaikki sai alkuun käydä tutustumassa ja sen jälkeen oli viälä säkäkohtaset tutustumiset. Täytyy kyl sanoo et homma toimi hyvin ja jouheesti. Ja Raumalaisil oli viälä uus hiano kenttäkin rakennettu.

Eka rata oli hyvin Marjomainen. Eka hyppy osotti kentältä poispäin. Siitä kolme seuraavaa hyppyy puoli ympyrän muodossa oikeelle kaartaen. Ja sen jälkeen 90 astetta oikeelle kepeille. Suurin osa ohjaajista jäi keppien oikeelle puolelle ja varmaan sen takia monet sähläs sisäänviennissä. Keppien viäressä oli suora putki samaan suuntaan. Tää ratkasi mun suunnitelmat ja valssilla heitin itteni keppien toispuolelle ja näin pääsin parempaan positioon seuraavaa manööveria ajatellen. Oli muuten varsin kettumainen paikka. Kepeiltä piti viistoon heittää koira pimeeseen putkeen, mikä oli viälä tosi lyhyt. Ja sen jälkeen piti olla toises päässä ottamas se vastaan ennen ku se ehtii siihen pitempään putkeen mikä oli ihan samassa linjassa. Moni hyllytti täs kohtaa ja niin mekin. Mut veikkaampa ettei kukaan hyllyttäny sitä niinkun me. Xena oli jo menossa sinne oikeeseen päähän, mut kumminkin jatko matkaansa ja kiersi koko putken ja tuli toiselta puolelta mua morjestamaan. Mää yritin saada sen takas sinne toiseen päähän, mut eihä se onnistunu ku se putki oli mein välissä ja sisäänhän se sitte meni. Mua vähä nauratti ja tuomaria nauratti ja tais vähä yleisöökin naurattaa. Siinäs näette, agility on iloinen asia :o) Vähä jälkeen silti jurppi ku mää taisin sekunnin kymmenyksen liian aikasin muuttaa omaa suuntaani ja Xena perkules huomas sen.

Tokan kisan rata oli valmiina toisella kentällä ja sitä tuli kierrettyä useenpaan kertaan kun aikaa oli. Ei sekään mikää helppo ollu.Vyö kireemmälle ja tiukempaa ohjausta. Alkuun hyppy ja puomi ja samassa linjassa kauempana putki, mikä oli vasta no:9. Xenan tuntien se olis ihan hyvin voinu loikkii puomilta suoraan sinne. Vaan ei. Se suoritti alastulokontaktin hyväksytyissä puitteissa ja siitä mää käänsin sen 180astetta vasempaan hyppy eteen ja seuraava takaa ja A:n ohi loivasti oikeelle hyppy, minkä takaa mää niistin Xenan A:lle. Siitä hyvin jyrkkä käännös suoraan putkeen. Moni heitti täs kohtaa koiran pimeeseen putkeen ja meni itte toiseen päähän varmistamaan, ettei koira pääse hypylle, mikä oli ihan ulostulon edessä. Mää ajattelin etten ikinä ehtis sinne ennen Xenaa. Tai enemmänkin pelkäsin et jos mää heitän sen putkeen, nii muutan ite suuntaa taas liian aikasin. Päätin sitte viedä sen putkelle ja valssilla siirrän itteni putken toisel puolelle. Harmi vaan et taisin keskittyä liikaa siihen lähestyvään käännökseen ja A:n kontakti jäi tekemättä. En mää sen antanu häiritä, tulos tartti saada ja jatkettiin sitte kepeille. Siinä piti taas olla tarkkana kun parin metrin pääs oli putken vikapää. Xena meinas irrota, mut jämäkällä käskyttämisellä sain sen kääntymään siitä pois. Putkesta täyskäännös hyppy, ja taas täyskäännös pituus ja loivasti vasempaan putkeen. Ja taas vaihteeks täyskäännös vasempaan hyppy ja se sama putki. Sen jälkeen oli kaks hyppyä vierekkäin ja molemmat hypättiin samaan suuntaan. Tää tuntu olevan monille vaikeeta, jos jäivät ite hyppyjen taa. Meil ei ollu sitä ongelmaa, kun siinä vieressä oli se suora putki ja varmistaakseni, ettei Xena änkee sinne nii olin ite sillä puolella ja päästiin hianosti maaliin. Huh,huh! Neljän hylyn putki oli katkastu. Alkuun vähä kaihersi, mut aika pian muuttu taas iloksi kun sai todeta et tehtiin toistaseksi mein paras tulos kolmosissa. Vajaa 8s miinusta ja hävittiin voittajalle alle 2s. Ja sijotus 7/23.

Kauaa ei nyt ehdi edistymistä märehtimään, ku seuraavat kisat on jo viiden päivän päästä. Mää luulen et mää jatkan keskittymistä samal tavalla ku tähänkin kisaan, eli remontoimalla mein kartanoa. Tuntuu toimivan:o) Palataan asiaan kun lauantaina tullaan tiäksää Porista.