sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Xena Att:llä 3.11.2012




Huh,hah,hei!

Viikko sitte käytiin taas Xenan kans vähä kisailemas. Kiirettä on pitäny sen jälkeen, mut nyt sattu sopivan sateinen sunnuntai ja oli aikaa avata sanainen arkku. Olikin vähä erikoinen reissu, kun Xena ei saanukkaan kaikkee huomiota. Suurimman huomion tais varastaa mein uusin asukki Dio. Otettiin se mukaan haistelemaan tulevien kisakenttien tunnelmaa. Hyvin tuntui Dio viihtyvän vaikkei agilitystä viälä mitään tajuukkaan.

Täl kertaa medit oli vasta viimeisenä ja määkin uskaltauduin ottamaan kaikki kisat, kun ei tarvinnu herätä epäinhimilliseen aikaan. Allan Matsonin tyyli on tullu tänä vuonna aika tutuksi ja sen takii ei ollu mitään kummenpia odotuksia. Oon huomannu et Amatsoonin radat vaatii jatkuvaa tiukkaa hallintaa, eikä se aina sovi meille. Jostain kumman syystä täl kertaa Xena kävi erityisen kuumana starteissa. En muista et se olis pitkään aikaan rimpuillu niin paljon ettei meinannu valjaita saada irti. Ja kumminkin viälä lähtökarsinassa se oli ihan rauhallinen.

Ekalla radalla käänyyttiin ekaks tiukasti vasempaan hyppy eteen ja sen jälkeen täyskäännös oikeelle ja putkeen. Siältä loivasti vasempaan A:lle. Ite olin näkevinäni kontaktin, mut Amatsooni ei. A:lta suoraan putken lähempään päähän ja sen jälkeen A:n editse muuri ja tiukka vasen keinulle. Mun piti keinun jälkeen tehdä valssi Xenan edessä, mut se oli itsenäisesti suorittanu keinun niin nopeesti et jäin vähä jälkeen ja tuli pientä sähläystä mut sain kumminkin Xenan roiskastua ekan putken toiseen pimeään päähän. Ite kiirehdin toiseen päähän olettaen etten ehtis leikata putken vasemmalle puolelle ja sen takii yritin poispäin käännöksellä saada Xenan seuraavalle hypylle. No se ollistu jotenkuten ja päästiin kääntymään jyrkästi vasenpaan puomille.Jotain kertoo Xenan nopeudesta, kun kurvissa sen takajalat vähä irtos maasta. Taas piti puomin jälkeen kääntyy niin tiukasti vasemmalle hyppyyn, ettei ollu kauheesti mahdollisuuksii varmistaa alastuloo. Hypyn jälkeen täyskäännös ja kepit nurjalta puolelta. Tää puoli tuntuu nykyään olevan meille helpompi eikä nyt aiheutunu kieltoo. Kepeiltä melkein täyskäännös vasempaan hyppy ja tiukasti vasempaan u-putkeen. Sen jälkeen jatkettiin samaan suuntaan kuin ennen putkea. Viistosti vasempaan pari hyppyy ja u-putkeen puomin alle. Tiukka vasen pari hyppyä ja maaliin. Radalla oli niin monta tiukkaa käännöstä ja useesti Xenalla meni himpun verran pitkäks aiheuttaen sen, et aika oli vaan 8s miinuksella. Kympin rasitteella sijotus oli vaatimaton 20/33.


Tokalla radalla esteet oli pitkälti samolla paikoilla. Nyt vaan toinen hyppy kierrettiin takaa. Se onnistui kyllä, mut Xena varasti alussa ja tuli ihan hitonmoinen kiire ohjata se hypyn taakse. Putken jälkeen käännyttiin keinulle, mikä oli käännetty toisin päin kuin edellisellä radalla. Siitä taas muurille ja nyt putken kauempaan päähän. Mää tiesin ettei oo mitään saumaa peittää sitä väärää päätä. Tarpeeks kun käänsin omaa kroppaa pois putkelta, nii sainkin sen vietyä ohi väärän pään ja ylimääräsen puörähdyksen jälkeen putkeen. A:n alastulossa Xena otti upeesti kontaktin. Ainakin 10cm rajan alapuolella. Siitä jyrkästi vasempaan ohi seuraavan hypyn ja valssin kautta käännös. Sen jälkeen oli edellinen putki ikävän lähellä kulkusuuntaan nähden, mut siitäkin selvittiin ja päästiin takakiertoiseen hyppyyn, mikä oli 90asteen kulmassa edelliseen.  Viereinen hyppy toiseen suuntaan. Olin taas tapani mukaan vähä myöhässä ja siitä kielto. Sitte välistä veto ja seuraava hyppy, mikä oli raas 90asteen kulmas edelliseen. Keppikulma oli aika hankala ja sen takii meinas tulla ongelmii, mut selvittiin kyllä.Jyrkästi oikeelle u-putkeen ja siitä oikeele hyppy ja sen jälkeen puomille. Alapää oli ihan samalla linjalla kun sitä edeltävä hyppy ja tulokulma oli niin vaikee et vauhti pysähty melkein kokonaan. Mun miälestä aika tönkkö kohta, suoritti sen sitte ihan miten vaan. Nyt ei jääny epäselväks ottiko Xena kontaktin, eli ei. Loppuun kolme hyppyä muodostaen täyden ympyrän ja siitä maaliin.
Sama ongelma kun ekassa vedossa, et liikaa tiukkoja käännöksii ja Xenalla liikaa vauhtia ja se kielto, nii tuli jopa sekunti yliaikaa. Ilmeisesti aika vaikee rata oli kun vaan puolet sai tuloksen. Eikä me oltu edes viimisiä. Tollasen paskavedon jälkeen 13sijakin tuntu olevan ihan ok.


Vähään aikaan ei oo tullu vedettyä kolmee kisaa putkeen ja sen kyl huomas. Ennen vikaa hyppäriä tuntu et pää ei enää jaksa. Mut yritettävä oli kumminkin. Alun esteen oli viäläkin samoilla paikoilla. Nyt vaan ite lähdin toiselta pualelta ja liikuin tokan hypyn taakse ja sen jälkeen valssin kautta kolmanteen hyppyyn mikä oli 90asteen kulmas edelliseen nähden. Nyt ku mein suoritusta kattoo, nii olis ton alun voinu tehdä toisinkin. Sillon ei toka rima ehkä olis pudonnu. No sitte käännyttiin oikeelle suoraan pituus ja pussi ja siitä loivasti oikeelle muuri ja pujo, mikä oli viäläkin samassa paikalla. Nyt sisäänmeno oli täydellinen ja muutenkin hyvä pujottelu. Seuraava hyppy jyrkästi oikeelle ja seuraava vähä eri linjassa välistä vetäen. Toinenkin välistä veto ja seuraava hyppy 90asteen kulmassa taas. Ja seuraavakin viälä 90 takaa kiertäen ja siitä u-putkeen. Käännös vasempaan hyppy ja se sama mutkaputki mikä oli koko ajan ollu samalla paikalla. Jyrkkä vasen hyppy ja seuraava toiseen suuntaan ja siitä pitkään pimeeseen putkeen ja jyrkkä oikee maaliin.
Tos kohtaa mentiin nelospaikalle. Kisa kun oli ohi sain ihmeekseni huamata, et mein jälkeen oli vaan kolme koirakkoo tehny kovemman tuloksen. Ja kumminkin mein lähtöpaikka oli porukan alkupuolella. Mut sama ongelma vaan toistui et vaiks aika oli taas sen 8s miinuksella nii nii jäätiin silti voittajalle monta sekuntia. Ja ihan vaan niitten pitkien kaarrosten takia.

 Olihan nää kaikki mein vedot aika paskoja, mut ihan hyvältä tuntu silti saada taas takasin mein tulosvarmuus. Ja olihan Xenan mielentila taas sellanen, et mää ohjaajana tein vaan sen minkä pystyin. Vaiks jotenkin tuntu et iteltäkin oli se paras terävyys poissa, eikä aina ollu ihan kartalla. Mut ei täs voi muuta kun mennä eteenpäin kohti uusia koitoksia.



sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Xena Att:llä 13.10.2012


Hellouuu!

Vihdoin ja viimein päätty tää piiitkä kisa tauko. Euroopan kiertueelta selvittiin hengissä, mut ihan ilman agilityä  ei päästy olemaan sielläkään.Kotimatkalla poikettiin kyläilemään Hollannissa mein kavereitten Yvonnen ja Roderickin luona.Yvonne on kaksinkertanen Hollannin mestari agilityssä ja sil sattu olemaan kisat just sinä viikonloppuna ja mentiin ihan muuten vaan kattoo kisoja. No niil nyt sattui olemaan joku kaveri mikä pystyi järjestämään mut ja Xenan yhen kisan 0-koirakoksi. Sinällään huvittavaa, ettei multa edes kysytty vaan ne vaan ilmotti et ootte kisan 0-koirakkona :o) Ihan kivaahan se silti oli, vaiks mua jännitti ihan perkeleesti kun ajattelin et kun kaikki tietää et tullaan agilityn mahtimaasta Suomesta. Eli mein täytyy olla ihan pro.No ei me ihan sitä oltu. Et ihan hyvä vaan ettei oltu mukana ite kisassa. Varaslähtö ja kuudennella esteellä hylly. Mut sen jälkeen alko kulkemaan ja pystyttiin varmaan vähä näyttämään mein osaamista. Mut tunnelma oli todella hieno ja kauheet suosionosotukset saatiin jo sillon kun kuulutettiin et ylimääräinen 0-koirakko tulee Suomesta. Hieno kokemus!

Mut mennääs sitte asiaan. Taas matkattiin Turkuun ja Att:lle. Tuomarina toimi Heidi Viitaniemi. Sen verta monta kertaa ollaan hänen radoilla oltu, et tietää jo et voi odottaa ihan mitä vaan. Joskus radat on ihan ok ja joskus vähä haastavampia. Päätin ilmo-vaiheessa jo olla vähä aamu-uninen, enkä ottanu ekaa kisaa ollenkaan. Ja ihan hyvä niin.

Ekaan vetoon kun lähettiin en yhtään tienny mikä Xenan henkinen tila tulis olemaan. Ja se toi ihan ylimääräsen jännitteen koko hommaan. Me käveltiin ekan esteen taa ja kun mää aloin irrottaa valjaita, Xena rimpuili ihan pirusti. Mut kumminkin mää sain sen rauhottumaan ja se jäi maahan makaamaan. Hyvin virittyneenä kuitenkin.
Ja sitte lähettiin matkaan. Eka hyppy ja toinen 90 astetta vasempaan ja loivasti viälä vasempaan puomin alle putkeen. Ja sieltä vieläkin loivasti vasempaan takakiertoiselle  hypylle, mistä käännyttiin 90astetta oikeelle. Tai siis sen hypyn jälkeen loivasti vasempaan. Suurin osa kisaajista kierrätti koiran sen hypyn oikeelta puolelta. Mää meinasin alunperin tehdä samoin, mut se ei vaan millään tuntunu luontevalta. Niinpä ajatin Xenan putken jälkeen itteni vasemmalta puolelta ja myös hypyn vasemmalta puolelta ja toimi. A:n jälkeen käänyttiin jyrkästi vasempaan hyppy ja sen jälkeen täyskäännös vasempaan muurille.Moni heitti muurin jälkeen valssin kautta ittensä toiselle puolelle. Mää tiesin etten ehtisi ja sen takia mää tein aika sulavaliikkeisen takaaleikkauksen ennen seuraavaa takakiertoista hyppyä. Kepeiltä mentiin suoraan putkeen ja sieltä täyskäännös oikeelle hyppy ja 90astetta vasempaan keinulle. Ja taas täyskäännös oikeelle hyppy ja vasempaan seuraava hyppy. Oikeella oli A kutsuvana, mut en antanu sen häiritä, vaan pysyin ite vasemmalla ja vartalo-ohjauksella vein Xenan pussiin. Siitä tiukkaan oikeelle ja hyppy takaa kiertäen ja taas putkeen puomin alle. Ja nyt sama hyppy mikä alussa mentiin takaa, mentiin nyt edestä. Ja sen jälkeen tiukasti vasempaan ja edelleen 0-rataa tehneinä puomille.Alastulon jälkeen käännyttiin 180 astetta oikeelle. Mulle ei tullu lainkaan yllätyksenä se, et Xena hyppäs n. 50cm kontaktin yläpuolelta maahan asti. Oli meinaan viimesissä treeneissä sen verta vilkkaalla päällä et kontaktivirhe oli odotettavissa.
Mut hyvä tulos kumminkin saatiin, mikä oli jo puoli voittoa näin pitkän tauon jälkeen. Viis sekkaa miinusta ja sijotus 11/38. Ei ihan paska :o)

Sitte oli viälä hyppäri. Alku oli ihan sama kun edellisessäkin. Ennen ekaa putkee oli kumminkin viälä yks hyppy loivasti etu oikeelle. Ja putkesta mentiin suoraan pituudelle ja siitä täyskäännös vasempaan hyppy ja oikeelle hyppy ja kepit. Taas vaihteex tultiin kepeille liian lujaa ja Xena veti suoraan kakkosväliin. Sit sil meni hermot ja se alko näykkii mua. Siit ei kumminkaan viälä tullu lisäpisteitä. Pujon jälkeen oli u-putki ja sisäänmeno oli suoraan keppien edessä. Xena oli mun vasemmalla puolella ja mun vasen käsi näytti hyvin selkeesti putken vasenta päätä. Mut silti Xena koukkas mun edestä sinne putken oikeeseen päähän ja se siitä. Onneks mää osaan suhtautua noihin Xenan aivotuksiin huumorilla, eikä Xena varmaan edes tajunnu tehneensä virhettä kun mää jo olin sitä viemässä seuraavalle esteelle. Mut tää oli taas niitä selittämättömiä hylkyjä. Niit vaan joskus tulee.

Mää jaksan vissiin toistaa tätä pitkä kisatauko termii koko ajan. Mut ne ketä Xenan tuntee, tai ne kenellä myös on ilo omistaa hyvin vilkas koira tietää, et pitkän tauon jälkeen voi radalla pommi räjähtää. Nyt ei kumminkaan niin käynyt. Eli oon ihan helvetin tyytyväinen tohon ekan kisan tulokseen.

Se on hyvin yleistä et mun blogi-päivitykset tulee aina viikon myöhässä. Ja yleensä syy on joko laiskuus tai saamattomuus. Nyt siihen oli kumminkin toinen syy. Kisapäivän iltana tapahtui jotain, mitä ei soisi kellään tapahtuvan. Koirat kuolee ihan kuin ihmisetkin. Mut kun se tapahtuu ennenaikaisesti ja täysin yllättäin, se on ihan kauheeta. En voi väittää ettenkö olis purrut alahuulta kun sain tekstarin mikä kertoi, et Spiquette oli kuollut ja Mimosa tulis kuolemaan jonkun mysteerisen myrkytyksen takia. Siit on jo viikko, eikä sitä viäläkään suostu tajuamaan. Lämpimät ajatukset Lealle, jolle Spiq oli very special dog. Voimia. Elämä tulee viälä voittamaan. Mää uskon et kaikki pyrtsi-ihmiset muistelee lämmöllä ennenaikasesti poismenneitä Spiqetteä ja tuoretta äitiä Mimosaa.

Life goes on....












torstai 6. syyskuuta 2012

Xena Raumal 2.9.2012

Kukkeliskuu!

No nyt se sitte vihdon ja viimein tapahtu, et päästiin Xenankin kans kilpailemaan Satakunnan piirinmestaruudesta. Viime vuanna jäi osallistumisoikeus yhden kisan päähän ja otti pattiin kyllä.
Tänä vuanna oli taas Rauman vuoro järjestää kisat. Tuomarina oli A. Virtanen. Ei meille kaikkein sopivin, kun tuntuu tekevän aika ahtaita ratoja, misä ei oo varaa pitkiin kaarteisiin. Lähtökohdat ei muutenka ollu kaksiset. Mää olin liikkeellä Panadoolin voimalla ja Xena oli muuten vaan taas sekopäinen. Se piti koko ajan semmosta ihme möykkäämistä ja tuntu et sitä jurppi ihan jokanen ympärillä oleva asia..

Mut näillä eväillä mentiin taistoon. Ekalle hyppärille mää olin kyl hyvin keskittyneesti latautunu, mut se ei paljo auttanu ku kolmannel esteellä mää tein piänen virheen ja peli oli selvä. Kaks ekaa hyppyy mentiin suaraan ja kolmas jyrkästi oikeelle ja neljäs 270astetta vasempaan. Mää kuljin ite oikeeta puolta ja valssilla varmistin, ettei Xena pääse hyppäämään sitä nelosta vikasuuntaan ennen kolmosta. Sit tuli ihan pikkunen koordinaatio virhe ja mää käännyin liian aikasin ja Xena kiärsi kolmosen ja mun rajusta estelystä huolimatta hyppäs väärään suuntaan. Ei mua sitte kiinnostanukkaan tapella siitä piirin mestaruudesta sen enempää.
Loppurata oli varmaan aika karmeeta katteltavaa ku mikään ei enää onnistunu ja turhautunu Xena roikku hampaillaan millon kädessä, millon housun puntissa kiinni.

Päivän päätteex oli viälä agirata. Rataa kun zuumailin, nii ei niin kauheesti mieltä ylentäny sekään. Mut kyl se vaan niin on, et jos ei turhaan mitään etukäteen odota, nii voi napsahtaa ihan kelpo suoritus.
Me asetuttiin taas tapamme mukaan viistosti ekan hypyn taa. Valjaita irrottaessa Xena rimpuili ihan pirusti. Mää siinä ajattelin et mihinköhän suuntaan se ampasee kun irti pääsee. Mut ihme kyl tää pirulainen jäi maahan makaamaan ja odotti sen aikaa et mää sain itelle hyvän lähtölinjan, etten heti jyräis ekaa siipeä nurin.
Toka hyppy mentiin viistoon oikeelle ja kolmas sen viäressä toiseen suuntaan. Siit oli suora yhteys A:lle. Mää olin kyl sen huomioinu et Xena varmaan sen pongaa ja käännyinkin koiraa kohti ja vastakkaisen kädel yritin sitä niistää pois A:lta. Ei ihan onnistunu, mut onnex mul on kuuluva ääni ja varmaan koko Susivuori kuuli mun komennon ja sain Xenan käännettyä pois A:lta apaut 10 cm ennen ku sen käpälät olis osunu kontaktille. Siin ei paljo ehtiny hengittämään ku tultiin A:n editse ja vasempaan hypylle. Kattelin et suurin osa kisaajista suoritti tään takakiertoisesti ja persjätön kautta jatkoivat. Mää en oikeen luota tuohon persjättöön ja vein Xenan hypyn ohi ja valssilla käänsin oikeeseen suuntaan,toimii. Siitä taas täyskäännös putkeen ja loivasti oikeelle A:lle, minkä alla oli putkiansa. Tiukka vasen hyppy ja hypyn takana puolenvaihto ja taas putkeen.
Loivasti oikeelle kepeille ja ihan mallikasta pujoa oli Xenalla. Sen jälkee loivasti oikeelle kaartaen kaks hyppyä suoraan ja jälkimmäisen jälkeen tiukasti siihen putkeen mikä oli A:n alla. Mun oli tarkotus niitten hyppyjen välis valssata itteni Xenan vasemmal puolel, mut vauhtii oli niin paljo etten mää yksinkertasesti ehtiny. Onnex mää huomasin sen ajoissa ja päädyin takaleikkaukseen mikä sit kumminkin olikin huomattavasti parempi vaihtoehto ja sain Xenan käännettyä putkeen tosi jouheesti. Potkesta ampastiin tiukasti oikeelle hypylle ja vaarallisen läheltä puomii, mut en alkanu sitä varmistelemaan. Valssilla puolen vaihto ja loivasti oikeelle hyppy samaan suuntaan. Ja sen viäressä oli tää keppejä edeltäny putki vähä näkösällä. Mut ei mitään hätää. Nyt mentiin keinukin ylös ihan kontaktia pitkin ja viälä tiukka käännös muurille ja vasemmalle täyskäännös ja siitä avautu pitkä loppusuora. Hyppy, puomi, pituus ja hyppy. Nyt mää taisin itekin pinkoo lopussa niin kovaa et pääsin puomin alastuloon vähä enne Xenaa ja sain ku sainkin alastulon varmistettua, eikä tullu pituushyppyä.

Mahdottomasta tuli hetkessä mahdollinen ja varmaan kaikkien yllätyksexi puhdas nolla. Ja aika oli varmaan mein kovin tähän asti kolmosissa. Reilu 8s miinusta. Voittajalle hävittiin vajaa 3s varmaan just sen A:lle harhautumisen takia. Mut silti 8. sija pelasti vähä mun perseelleen mennyttä päivää. Sillai ihan hyvä tapa lopettaa 200. kisa.

Nyt vedetään sitte kunnolla henkee ja pidetään lajista kunnon tauko kun huomenna lähetään Xenan ja Rian kans Ranskaan. Aikasempina vuosina ennen lähtöö tuskaili, millai saa tavarat mahtumaan yhteen laukkuun. Ja nyt on kylmä rinki, et mahtuuko tavarat yhteen autoon ;o)
Palaillaan asiaan lokakuussa
Au revoir!

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Xena Raumal 28.7.12



Hau!pitsi



Joka vuosi heinäkuun viime helteillä suunnataan Raumalle. Koiraihmisten keskuudessa pitsiviikon kruunaa Pitsi-agility. Ainahan sinne on mentävä kun tossa lähellä on. Sen verta laiskaks oon vissiin tullu, kun en viittiny kisata molempina päivinä. Vaix on se joskus kiva olla vapaapäivä kotonakin.
Lauantaina oli kolme kisaa ja kolme kivaa tuomaria, eli odotukset oli korkeella.

Ekaa kisaa tuomaroi Asko Jokinen. Aikasemmista kisoista oli ihan hyviä muistoja, mut nyt ei tullu niille jatkumoa. Radan alkua vois kuvailla sanalla hankalahko. Toka hyppy oli 90asteen kulmas ekaan nähden ja takakiertoinen. Siitä viistoon oikeella oli putki, sen viäressä keinu ja sen viäressä A. Kolmas este oli keinu. Oli ihan sama kummin päin ohjasi, nii ei voinu välttää joko putki-ansaa, tai sitten A:ta. Ite päätin ottaa riskin putken kanssa. No ei se ihan sillai menny kun piti. Xena ei menny putkeen, mut mul tuli kiire siin takakierrolla ja Xena veti ekax hypystä ohi, mut sain sen kumminkin hyppäämään oikeeseen suuntaan ja päästiin suorittamaan lentokeinu. Eli hyvin alko kun kolmen esteen jälkeen oli kymppi kasassa :o)
Sitte vähäks aikaa ryhdistäydyttiin. Eteen muuri jossa upee taka-leikkaus, täyskäännös putkeen, tiukka oikee hyppy ja siitä oikeelle A:lle ja ilman kontakti-virheitä. Sitten poikittainen hyppy ja täyskäännös kepeille. Taas oli vähä liikaa vauhtii ja Xena alko muutenki kuumenee. No jatkettiin kumminki. Pujon jälkeen oli putki poikittain ja mentiin sisään oikeesta päästä. Ulostullessa piti varoo pitkää kaarrosta, ettei koira ajautunu keppien väliin. Hyppy ja puomi ja alastulo vitonen taas vaihteex. Siitä taas takaspäin hyppy ja pimeeseen putkeen ja vasemmalle viistoon maaliin.
Sijotus ei kovin kummonen oo jos on 20 tikkii kasassa, mut saipahan Xena päästää ylimääräset höyryt pihalle.

Sitte vaihdettiin kenttää ja tuomariksi vaihtu Johanna Wytrich. Nyt oli onnex vähä helpompaa ainakin radan eka kolmannes. Samassa linjassa hyppy ja rengas ja kolmas hyppy vähän sivussa ja takaa kiertäen. Kivasti siinä lähellä myäs pimee putki-ansa. Mut onnex mul on nopeet jalat ja Xenaahan on helppo ohjata just sinne kun haluaa, nii meil ei ollu ongelmia. Kolmos hypyltä täyskäännös vasempaan A:lle ja seuraavat hypyt loivasti oikeelle, tiukasti vasempaan ja taas loivasti oikeelle. Ekax mää meinasin ohjata nää kaikki oikeelta pualelta, mut keskimmäiseltä hypyltä oli suora linja putken suulle, nii päätin sitte jäädä ite vasemmalle. Silläkin uhalla et Xena todennäkösesti tulis siin keskimmäisellä hypyllä jaloille. Mut parempi sekin kun hylky. Putken jälkeen loivasti vasempaan muuri ja lisää vasempaan kepit. Ny mää kyl hidasti Xenan menoo mut kumminki se onnistu osumaan kakkosväliin. Tais siin päästä paha sanakin, mut onnex oli selkä päin tuomaria :o) Kepeiltä taas vasempaan u-putkeen ja suoraan eteen pituus ja siitä tiukasti vasempaan putkeen puomin alle. Sitte oli kaks hyppyä lähes vierekkäin ja molemmat mentiin samaan suuntaan. Vauhti oli kova ja tilaa vähän ja käännökset oli ihan veitsen terällä mut onnistu kumminkin. Siitä kaukaa heitto pimeeseen putkeen ja nyt muurin editse puomille. Nyt en jääny yhtään varmistelemaan alastuloo, vaan mää juoksin kun tuli persiissä, et ehtisin aikasemman u-putken eteen, minkä ohi tarvi mennä, et pääsi viimisille hypyille.
Virheitten määrä tuli sitte puolitettua ja aika oli vajaa 5s miinuksella, eli oltiin jo ihan omalla tasolla. Sijotuskaa ei ollu täysin paska. 11/31 on ihan ok noin kovassa porukassa :o)


Viimistä kisaa joutu odottelee melkein kaks tuntia ja kuumuus rupes jo vaikuttamaan vähä joka solussa. Hyvin sen huomas kun mää aloin suunnittelemaan omaa ohjausta, nii ei millään meinannu järki sanoo et mitä pitäis tehdä. Ja mää muutin mieltäni monta kertaa mitä yleensä en tee. Mut vika veto kun oli ohi nii voi päätellä et oikee reitti kumminkin löyty.
Alku oli taas aika paskamainen. Kakkoshyppy taas 90asteen kulmas ekaan nähden ja takaa kiertäen. Ne oli onnex ihan kentän reunassa eikä ollu mitään ansoja. No mää pitkän harkinnan jälkeen päätin alottaa ekan hypyn vasemmalta puolelta ja sillai pakottaa Xena kiertämään kakkoseste oikeen kautta ite valssaten hypyn edessä ja niistin Xenan hypyn yli. Kolmonen oli taas 90asteen kulmas edelliseen ja siihen oli aika helppo tulla ja ehdin oikeeaikasesti valssaamaan hypyn jälkeen ja näin mää sain hyvän aseman kepeille mennessä. Nyt ei enää täs hötkyilty ja Xena teki upeen puottelun. Keppien jälkeen oli hyppy poikittain ja pahasti linjalla, et piti vähä peruuttaa et sai sen suaritettua. Seuraava hyppy oli toiseen suuntaan poikittain ja sama juttu, et tilaa oli vähä ja pakko hiukan peruuttaa et sai sen suaritettua. Seuraava hyppy vasempaan taas erittäin tiukassa kulmassa ja piti viälä ottaa vastaa ettei koita ajautunu viereselle muurille. Seuraavax käännyttiin loivasti oikeelle u-putkeen ja kiireesti toiseen päähän ottamaan vastaan ja siitä heitto taaksepäin kauas pimeeseen putkeen. Näitä me ollaan paljo yksinään treenattu ja sen kyl huomaa. Xena ei epäröi yhtään vaan se tiätää tasan tarkkaan mitä mää siltä haluan. Putkesta loiva oikee ja rengas, valssi ja täyskäännös vasempaan hyppy ja putken toiseen päähän, kai? Nyt kuulkaa kävi sillai et mää unohdin radan. Siis täs kirjotusvaiheessa. Mut onnex näinpäin. No kumminkin oli se muurikin siällä jossain kohtaa ja loppuun asti me tultiin täysin virheettömästi ja kilpailukirjaan K. Jalonen allekirjotti mein ensimmäisen merkinnän kolmosissa. Virallinen nopeus oli vaan 3.59m/s johtuen taas pitkistä kaarroksista. Ja aika meni vaan 2s miinukselle. Ja nollii tehtiin sen verta runsaasti, et sijotus oli vasta 12.
Kauheesti ei viälä oo kolmosissa ollu aihetta juhlaan, mut nyt ehkä vois jo vähä olla. Ja kun kumminkin ton päivän tulos-taso oli koko ajan nousujohteinen, nii täst on taas aika hyvä jatkaa. Jos ei ennen, nii sitte piirinmestaruuskisoissa. Palataan astialle  :o)









keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Xena Tuorlassa 22-23.6.2012

Hyvää Juicea!

Seoli taas juhannus-juhlien aika, eikä sitä enää osaa muualla viettää, kun Tsaun kisoissa. Torstai aamupäivä kului vaunua täyttäessä ja puoli kolmelta käännettiin keula kohti Tuorlan kartanoa. Se on ihan kivan matkan päässä kun "kaikkien kaverinakin( caravaanari)" matkaan menee vaan puoltoista tuntii. Kolmatta kertaa me sinne jo mentiin ja muistoja on kertyny, niin hyviä kuin huonompiakin.
Tänä vuonna ei oltu ekana paikalla, mut sentään toisena. Melkein naapurina oli pumi-ohjaaja J.Försti Levekistä. Kun ei viälä ollu ruuhkaa vaunua oli helppo pyöritellä ja pian se jo olikin sijoillaan. Kiilat pyörien taa ja huom. varmuusvaijeri irti vasta kun aisa oli irti koukusta. Jos vaikka sattuis tulee joku tekninen vika. Ja vaunun parkkeerauksesta ei sitte sen enempää. Parkkikalja sai sen sijaan odottaa, kun lähettiin viälä leputtamaan hermoja ruokakauppaan. Skanssin ostari oli aika lähellä, siispä sinne.
Agility on vuosien mittaan kasvattanu mun hermoja niin paljon, et mul ei edes meinannut pinna palaa kaupassa ja päästiin pois ihan hyvissä voimin. Tuorlaan tultaessa toiset oman kylän ja oman seuran agilitaajat Pasi ja Lenakin olivat just saapuneet uuden ökyvaununsa kanssa. Ja mikä parasta olivat ihan naapurissa. Täst oli hyvä jatkaa juhannusta :o)

Omat kisat oli vasta myöhään iltapäivällä, mut sen verran ajoissa tartti herätä et pääsi kattoon mini-ykkösissä kisaavaan Dellan menoa. Päivän Pyrtsi-energian alotti Tikra medi-kakkosissa.
Vihdon ja viimen oli mein luokan vuoro. Kisaajia oli likemmäs 60. Ja mikä hienointa mukana oli 5 pyrtsiä. Xenan lisäxi Dori,Nemo, Leni ja Ruu.
Ekana oli hyppäri ja tuomarina Anders Virtanen. Kauheesti en radoista enää muista, mut onnex on olemassa tää liikkuvan kuvan taltiointi ni ei tarvi niin kauheesti tyhjää päätä vaivata. Ekan hypyn jälkeen tiukasti vasempaan  hyppy ja seuraava oikeelle ja varottava menemästä suoraan muurille. Valssi ja käännös oikeelle hyppy ja vasempaan kepeille. Siitä suoraan hyppy ja loivasti putken vasempaan päähän. Täs kohtaa mää varmaan keskityin vähä liikaa viemään Xenaa pois putken vikapäästä ja ajauduttiin jopa liikaa vasemmalle ja Xena veti yllättäin ohi putkesta.Sit mää viälä panikoin korjausliikkeen kans ja ohjasin sen uudestaan siitä ohi. Onnex sen radan hölmöilyt oli sitte siinä. Putkesta lähettiin loivasti oikeelle hyppy ja rengas ja kaarros oikeelle ja takakiertoinen hyppy. Siinä kun otin hypyn takana Xenaa vastaan, nii lähti jalka alta ja menin turvalleni. Eikä tää olu ainoo paikka mis meinasin vetää lipat. Nurtsi oli jotensakin liukas. No mää pääsin ylös ja siitä tiukassa kulmassa toisen putken vasempaan päähän. Seuraavax oli kaks hyppyä samansuuntasesti vierekkäin ja jälkimmäinen n. 5m kauempana. Hyppyjen välis kun teki valssin nii ei ollu ongelmia. Jälkimmäisen jälkeen taas valssi ja hyppy ja käännös oikeelle muurille. Valssin kautta oikeelle hyppy, kaarros vasempaan hyppy, pituus ja maaliin 10 pisteellä ja meille poikkeuksellisesti yliajalla.Mut kieltohan vie aina aikaa. Sijotus tais olla 24/58. Sinällään merkillepantavaa oli et Xena teki ainoona pyrtsinä tuloksen tältä radalta.

Sitte vaihdettiin kenttää ja tuomarix vaihtu joku tsekkiläinen minkä nimee mää en muista. Sovitaan nyt et se oli vaix Emil Zatopec :o) Se rata oli kyl strait from hell! Kauheit kiemuroit ja törkeen ahtaita paikkoja ja täynnä ansoja.
Alkuun oli kaks hyppyä eteen about 7m välillä. Tehtiin taas sellanen kaarros-startti ja mää onnistuin tulemaan kakkoshypylle samanaikasesti ja valssin kautta käänsin Xenan oikeelle A:n alla olevaan putkeen. Sieltä vähä vasempaan hyppy ja pitkään putkeen. Sen toinen pää oli niin lähellä radan reunaa, et useenpi koira veti ulos radalta. Onnex Xenalla on hyvät jarrut ja nopeet reflexit ja sain sen kääntymään sieltä vasempaan mis mää jo odotin hypyn vierellä. Siitä käännyttiin tiukasti vasempaan ohi putken ja sitä edeltäneen hypyn edestä puomille. Nyt tuli vitonen puomin molemmista päistä. Mut se on sillai kun on tollanen NATOn ohjus ohjattavana, nii täytyy keskittyä noihin ansoihin ja noi kontaktit jää sillon vähemmälle. Puomilta täyskäännös vasempaan hyppy ja puomin alle putkeen. Siitä suoraan eteen muurille ja loivasti vasempaan keinulle, mis kävi sama juttu kun puomin ylösmenossa. Ite en sitä nähny, enkä meinannu edes uskoo et tuli kontaktivirhe ylösmenossa. Mut näin vaan kävi. Siitä vasempaan kepit ja taas siihen pitkään putkeen. Sen jälkeen hyppy eteen ja mää kyl yritin ajoissa kääntää Xenan A:lle, mut sinne aluseen putkeen se vaan meni. Nyt ei ollu enää paineita ja pystyin rauhassa suorittamaan seuraavan paikan, mitä en olis uskonu selvittäväni. Puomin alla oleva putki mentiin nyt toiseen suuntaan. Syöttö pimeessä kulmassa ja hitonmoista ravia ite puomin toiselle puolelle ottamaan koira vastaan ennen kun se ehtii ohi seuraavasta hypystä. Moni hyllytti täs kohtaa. Olis ollu mielenkiintosta nähdä millai meil olis käyny, jos ei olis hyllytetty jo aikasemmin.

Päivä oli pitkä ja kuuma ja ny vihdonkin pääsi grillaamaan. Meil on vaunussa sähkögrilli, mikä oli viimex käytössä kun asuttiin kerrostalossa. Mut hyvin se tuntuu toimivan 10 vuoden tauon jälkeen. Ruokailun jälkeen mää olin niin loppu etten jaksanu mennä edes saunaan. Katoin futispelin telkusta ja jossain vaihees simahdin läppärin viereen.

Seuraava päivä alko hyvin pitkälti samal taval kun edellinenkin. Nyt vaan oli kärsä ja kurkku vähä enempi tukossa. Mut kyl se siitä kun sai kuumaa Doltce Custo kahvii. Samaten aurinkokin tuntu olevan sulkeutunu pilvien taa. Ihan hyvä vaan ettei ollu ihan niin kuumaa.
Tänään eka kisa oli jo kolmen aikoihin ja edelleen tuomaroinnin alotti mr. Virtanen.
Ekalta hypyltä käänyttiin 180astetta vasemmalle u-putkeen ja siitä hyppy eteen ja vasempaan täyskäännös seuraavaan u-putkeen. Puomi, alastulo 5, loivasti oikeelle hyppy ja tiukka vasen ja takakiertoinen hyppy. Seuraava eteen ja niisto vasempaan ja saman suuntainen hyppy. Taas täyskäännös vasempaan ja muurin ohi putken oikeeseen päähän ja siitä muurille. Kepit oli samaan suuntaa parin metrin päässä. Mää ohitin muurin oikeelta ja valssin kautta sain Xenan hianosti pujottelemaan. Sen jälkeen vaihteex täyskäännös vasempaan hyppy ja sen ihan ekan putken oikeeseen päähän. Sen jälkeen puomin oikeele puolelle A:lle. Takakiertoisella hypyllä oli jotain sählinkiä ja siitä kielto. Viälä hyppy oikeelle ja tiukka käännös oikeelle keinulle. Ja taas sama juttu kun edellisellä agi-radalla. Ylösmenolta vitonen. En mää keksi tähän muuta kun et vauhtii taitaa olla vähä liikaa. Viimiset putkiansat selvitettiin kunnialla ja tultiin maaliin 4s miinuksella. Taso on vaan niin perkeleen kova et se riitti sijaan 22.

Mein vika veto oli taas Jan Zelesnyn hyppäri. itä kun etukäteen katteli, niin tuli taas ajatus et voi hyvää päivää. Mut sitte kun sinne pääsi paremmin tarkastelee, nii ei se sitte niin paha ollukaan. Vasemmasta reunasta lähettiin hyppy, pituus ja valssilla tiukasti oikeelle. Käännös vasempaan ohi putken ja hyppy vasemmalle. Täyskäännös oikeelle hyppy ja taas täyskäännös oikeelle ja ny siihen putkeen mikä äsken ohitettiin. Mää jäin odottelemaan Xenaa putkelle, mikä kaarsi loivasti oikeelle. Siin sai lähtee ihan oikeesti spurttaamaan et ehtis seuraavalle hypylle ja siitä poikittain olevaan pujotteluun. Mult meinas spurtin alussa lähtee kaikki rekyylit kun pääs ihan kauhee piaru. Mut onnex sain kerättyy itteni ja pääsin hyvin vauhtiin. Keppien jälkeen moni teki valssin ja peitti vasemmalla olevan putken etupään. Mää sensijaan vedinyläkropalla Xenan pois vikapäästä ja sain sen tosi nätisti ohjattua oikeeseen päähän. Seuraava hyppy eteen oli aika pienessä kulmassa ja siihen tultiin vauhdilla, mut ehdin kumminkin sen takana tekee valssin ja sain Xenan käännettyy vasempaan seuraavalle hypylle. Sen takana taas valssi ja tiukasti oikeelle. Seuraaval hypyllä mää vähä horjahdin ja Xena veti sivuun. Sain kyl korjattua, mut olin melkein varma et Peter Brizan känny nousee. Mut ei noussu ja edelleen virheettömästi jatkettiin vasemmalle kaartaen ohi putken, hyppy ja seuraava oikeelle toiseen suuntaan jasiitä äsken ohitettuun putkeen. Hyppy eteen, valssi. käännös oikeelle hyppy ja taas valssi ja vasempaan muuri ja siitä maaliin. Sen mää tiesin et virheitä ei tullu, mut Xenan jokasen hypyn jälkeen oli niin pitkä kaarros, et se teki huonon ajan. Ei mua kauheesti se nyppiny, ennenkun näin et minkä verran meni yli. Voi jumalauta. Vaivaset 28 sadasosaa. Aika kova ihanne aika radalla oli kun mein etenemä oli sentään 3.95. Ja yleensä tollanen vauhti on riittäny tollaseen miinus viiteen. Täytyy silti olla pirun tyytyväinen, kun oli toi ny kumminkin eka virheetön rata yli puoleen vuoteen. Ja Xenan mielentilan huomioiden melkonen työvoitto. Ja tossa porukassa 15. sija ei mun miälestä oo ihan huono.

Pitääpi sanoo ettei ollu juhannus 2012 ihan yhtä perseestä, mitä edellinen. Kolme tulosta neljästä on aika paljo enemmän kun neljä hylkyy. Toisaalta on vähä kaihoisaa et tää oli vika kerta kun saatiin Pasin ja Taikan kaa pitää keskinäistä kilpailua, ku ilmeisesti iltapäivän sade kutisti sitä niin paljo, et sunnuntaina se kisas jo mineissä.

Aika tuikka tahti on meillä ollu tänäkin vuonna ja startteja on kertyny jo likemmäs 30. Et eiköhän olis aika vetää vähä henkee ja lomailla kans.
Itteni, Xenan ja koko mein köörin puolesta toivotan kaikille lystikästä kesää





Helvetti, ku nää kuvat ei taas mee yhtään sinne kun haluais!

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Xena SM-kisoissa 16.6.2012



Jabadabaduu!


No niin ystävät hyvät. Nyt se sitten vihdoinkin tapahtu, että allekirjottanut pääsi Xenan kans ekaa kertaa sm-kisoihin. Vaikkakin osallistuttiin vaan joukkue-kilpailuun, niin ei se mun intoa laimenna yhtään. SM-kisa on aina sm-kisa ja tunnelma myös sen mukainen ja kannustusta sai ihan eri tavalla kun mitä normi kisoissa.

Mein kisamatka alko jo perjantaina, kun lähettiin ajamaan kohti Jyväskylää, mis meillä oli hotelli buukattuna. Jätettiin täl kertaa vaunu kotiin kun ajateltiin ettei yhen yön takia kannata lähtee vetämään niin kauas. Mielenkiinnolla odotin Xenan ekaa hotelli yötä, mut yllättävän rauhallinen se kumminkin oli. Ulosmennessä tartti kumminkin haukkua, mut sitä se tekee kotonakin et sen puoleen se oli ihan oma ittensä. Illalla käytiin viälä hoitamassa ilmottautuminen kisapaikalla Tikkakosken urheilu keskuksessa, ettei aamulla olis sitte ihan niin kova kiire.

Kisapäivän aamuna mul oli ehkä vähä normaalii kovempi syke. Voi olla et kilpailun tärkeys oli alkanu pikkuhiljaa valkenemaan mullekin. Mut oikeesti mää jännitin Xenan juoksun takia. Kun pari päivää aiemmin se oli ollu ihan parhaimmillaan ja käyttäyty ihan sekopäisesti. Ja niinkun hyvin tiädätte, et Xenan kans on muutenkin välillä vähä vaikeeta niin agility ja juoksuinen Xena ei oo kovin lupaava yhdistelmä.
Turhautumisen minimoimisexi mää ite halusin ottaa ekan starttipaikan mein joukkueessa. Enkä mää itekään oo kovin hyvä odottamaan et sen pualeen se paikka sopi mullekin.
Juoksun takia mein starttipaikka oli siirretty ykkösryhmän viimisexi ja startti tapahtui alustan päältä. Mää yritin ohjeistaa ratahenkilöä laittamaan alustan sopivaan kohtaan ja luulin onnistuneeni. Mut sitte ku lähettiin liikkeelle ni tajusin et se oli metrin liian lähellä ekaa hyppyä ja rima putos lähteissä. Toka hyppy oli reilun 90asteen kulmassa ja se kierrettiin takaa. Siitä valssin kautta tiukasti oikeelle A:lle jossa onnistunut kontakti. Siitä käännyttiin jyrkästi vasempaan kepeille. Vaix ohjaus tapahtukin nurjalta puolelta, niin taidettiin kumminkin mennä vähä liian tiukassa kulmassa ja siitä kielto. Seuraavana rengas suoraan eteen ja loivasti vasempaan hyppy ja siitä tiukasti vasempaan seuraavalle hypylle. Kulma oli niin tiukka et käänsin Xena sinne jonkimmoisella puoli-sylkkärillä. Siitä oli helppo siirtyy keinulle, eikä siinäkään mitään ongelmaa. Seuraavax mentiin taas kakkoshyppy ja siitä A:n ohi putkeen. Loivasti vasempaan puomille. Alastulossa oli taas putki suoraan edessä, mut onnex aika kaukana, eikä meil ollu sen kanssa ongelmaa. Ja kontaktikin napsahti paikalleen. Puomilta kurvattiin taas vasempaan muurille ja siitä loivasti oikeelle ja hyppy. Mää jäin täs kohtaa aavistuksen jälkeen ja sen takia oli valssikin myöhässä ja Xena ajautu hiukan liian pitkälle mut sain kumminkin sen käännettyä vasemmalle hypylle. Seuraava hyppy oikeelle takaa kiertäen, okseri eteen ja samaan suuntaan putkeen. Sitte oli taas puomin vuoro. Mun oli tarkotus tehdä etuleikkaus ennen puomii, mut viime hetkellä päätin kumminkin jäädä toiselle puolelle, kun seuraava hyppy osotti lievästi A:n vieressä olevaan putkeen ja ajattelin näin varmistaa tuloksen saannin. Paskajuttu vaan et täl kertaa ei mein hidastus-kontakti enää toiminu ja kerättiin sitte kaikkiaan 15tikkiä. Mut aika oli kumminkin yli 5s miinuksella kiellostakin huolimatta.
SM-kisa depyytti oli nyt sitte tehty. Loppuen lopuxi ei paljookaan jääny kaivelemaan. Se kepeille syöttö jurppii varmaan eniten ja sitte olis voinu paremmin tarkistaa sen lähtöalustan paikan. Nii voi olla et olis selvitty vaan vitosella. Noo kai tästäkin taas jotain oppi tulevan varalle ja kumminkin ihan kohtalaiset asetelmat oli jatkoa ajatellen.


Mein joukkueen kakkosena starttasi Xenan isosisko Dori ohjaajanaan Soila. Systeri pisteli muutaman kymmenyksen nopeemmin ja otti vitosen molemmilta puomeilta, mut muuten hieno suoritus. Ja edelleen oltiin hyvin mukana kisassa.
Kolmannessa ryhmässä starttasi joukkueen ainoa ei Drole-koira Leni ohjaajana Sami. Tämän kaksikon suoritukseen ei ole mitään lisättävää. Pirun nopee veto ja törkeen hienot juoksukontaktit. Samin ja Lenin suoritus nosti joukkueen ennen finaalia sijalle 18.
Finaalissa alko pikkuhiljaa taas jännittää kun vuoroon tuli joukkueen ankkurit Bode ja Jouni. Jos oli edellinen veto jo ihan pro, niin nyt pistivät Jone ja Bode viälä vähän paremmaxi. Hetkellisesti Suomen Pyreneläiset oli sijalla 8. Sen verran kovaa porukkaa tuli vielä takaa et lopullinen sijotus tuli olemaan 15. Mut luulempa et oltiin kaikki aikatavalla tyytyväisiä. Etukäteen olin haaveillut et oltais edes kolmenkympin paremmalla puolella. Mut 15. sija on kyl aika huisia. Ja oon sitä mieltä et tää kisa oli erittäin hyvää mainosta koko rodulle. Xenalle ja Dorille kun viälä olis sattunut hyvä päivä samaan aikaan, niin uskon et olis potkittu aika isoja "ahtereita" :oD  Iso kiitos kok joukkueelle ja erityisesti joukkueen johtajalle Jounille, hyvin vedetty.


Pirun hyvä maku jäi itelle ekoista arvokisoista ja se tunne mikä sieltä jäi, saa yrittämään entistä enemmän, et ens vuonna olis osallistumisoikeus myäs yksilökisoihin. Mut sitä odotellessa tulee varmaan tehtyä monta ei niin hyvää rataa ennenkun tavoite taas saavutetaan.
Kesäkuu on enää yhtä vaille valmis, eli Juhannuskisat viälä vedetään ja sitte nautitaan kesästä.

Danke Schön

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Xena Porissa 9.6.2012



Happy Birthday Ria!!!!!

Jee beibi! Taas ollaan viikko myöhässä blogin päivityksen kanssa. En mää enää muista mitä kaikkee selityksii mul on ollu, ettei oo pystyny skriivaa. Sovitaan ny täl kertaa et oon ollu vaan laiska.
Anyway, samalle viikolle osu onnistuneesti toinenki nurkkakisa, eli mentiin Wecalle ja ihan Poriin täl kertaa. Kisat osui viälä samaan aikaan suuren juhlapäivän kanssa, kun rakkaalla vaimollani oli synttärit. Sen verta ajattelevainen olin, et ennen ilmottamista kysyin Rialta josko sopii kisata sinä päivänä :o) Ja onnex sil ei ollu mitään sitä vastaan ja päästiin kisaamaan. Mennessä poikettiin Prisman kautta ja ostin Rialle ipadin,eli vaix mul olikin starttilahjakortti niin aika kallis kisamatka oli silti ;o) Meil oli mukana kakkuakin ja omat kahvit et voi sanoo et siinä ihan vietettiin synttäreitä. Synttärivieraitakin oli paikalla about sata. Onnex ne kaikki ei älynny tulla ilmaselle kahville, olis voinu joutuu lainaamaan järjestäjiltä.

Jos ny kumminkin joku sana ite kisastakin. Ekassa vedossa tuomari oli Vesa Sivonen. AKVAn kans ollaan joskus hänen radalla oltu, mut ekaa kertaa Xenan kans. Ensivaikutelma oli, et pirullisen ahdas ja paljo tiukkoi käännöksii. Muutamaa kohtaa joutu pitkään ajattelemaan ennen ku rupes aukeemaan.
Xena oli lähdössä poikkeuksellisen rauhaton ja onnistui varastamaan. Mun onnex ekat kolme hyppyy oli semmosissa paikoissa et pääsin aika pian mukaan ohjaukseen. Neljäntenä tuli kepit, mitkä oli myös ihan radan vasemmas reunassa. Tulin vaan ite siihen vähä liian lujaa enkä saanu ajoissa pysähtymään ja näinollen ajoin Xenan ekan kepin väärälle puolelle. Nopee korjaus ja pujon jälkeen valssilla kääntö oikeelle hyppy eteen ja vasempaan hyppy toiseen suuntaan ja putkeen. Edellisen hyppyjen viereiselle muurille ja tiukka käännös oikeelle putken ohi keinuun. Täs kohtaa moni koira meni putkeen, mut Xena ei. Keinulta loivasti oikeelle hyppy ja tiukasti vasempaan samansuuntaseen suoraan putkeen. Sen jälkeen oli poikittain takakiertoinen hyppy ja siitä takaspäin A:lle. Pari hyppyä aika ilkeessä kulmassa ja nyt siihen putkeen mikä oli härsynä ennen keinua. Lopussa avautui lähes koko radan mittainen suora: puomi, rengas ja hyppy. Tällanen lopetus on meille aika myrkkyä. Nyt ei silti tullu kontakti-virhettä, mut puomin jälkeen Xena käänty muhun päin ja mää sitä väistin ettei olis törmätty. Tää teki sen et renkaalle mentiin liian tiukassa kulmassa ja Xena vetäs renkaan ja kehikon välistä. Aika jäi miinukselle, mut ei taaskaan kerro koko totuutta kun oli kielto ja se renkaan ohitus. Mut tuloslista kertoi sellasen ilouutisen et me oltiin taas parannettu mein parasta sijotusta kolmosissa, oltiin meinaan viidensiä. Hiphip hurrei!

Tokaan kisaan tuomarix vaihtui Sivosen parempi puolisko Katariina Virkkala. Ei voi sanoo et olis homma muuttunu ainakaan helpommaxi. Nyt eka hyppy hypättiin radalta ulospäin ja seuraava samansuuntaisesti toiseen suuntaan ja siitä kepeille. Kaikki isommat esteen oli suurinpiirtein samoilla paikoilla kun edellisessäkin. Nyt pujolta käännyttiin viälä tiukemmin oikeelle pari hyppyä hankalassa kulmassa ja oikeelle A, hyppy oikeelle, täyskäännös vasempaan hyppy ja seuraana takaakiertäen. Valssi A:n edessä ja suoraan putkeen. Sitten ne samat hypyt toiseen suuntaan mitkä mentiin pujon jälkeen. Jälkimmäisessä tartti olla hyvin tarkkana ja kääntyy oikeeaikasesti, ettei koira päässy putkee, mikä oli ihan sen hypyn takana. Seuraava hyppy oli edellisen viäressä ja mentiin takaakiertäen. Sen viäressä oli muuri ja mun pelko etukäteen oli et Xenan hyppy menis niin pitkäxi et se tulis sen muurin väärinpäin. No ei tullu, mut en tiädä millä kolmannella silmällä mää olin paikkaa tsuumaillu kun ajattelin et mun tarvii varmistaa ettei Xena mee putken vasempaan päähän. Mää kyllä niistin Xenaa sen hypyn ja muurin välistä sinne putkelle enkä miälestäni horjunutkaan muurin suuntaan, mut sinne se mun oma pikku sekopää kumminkin meni ja sen pituinen se. Loppurata oli sitte turhautumisen takii sellasta roiskintaa eikä puomin alastulostakaan ollu enää tietoa. Sen verran äimänä mää hyllylstä olin, et tartti hti mennä sitä paikkaa tsuumailemaan. Ja voi pyhä yksinkertasuus! Sillä samalla sekunnilla mää tajusin, et mun olistarvinnu valssata sinne muurin puolelle. Ei se putken vikapää ollu lähelläkään...kele!

Se oli sellanen se Rian synttäripäivä. Kivaa oli kumminkin vaix täytyy sanoo et vähä lämpeenpää olis saanu olla. Ennen kotiin menoo käytiin viälä keskustassa syömässä Balsamico-härkää. Ja harhauduttiin viälä karppaus-polulta kun ei otettukaan annosta kasviksilla, vaan syötiin oikeen vohveliperunoita, nam! Ja oltiin muuten tosi edustavia seuran verkkareissa ja suoraan kisoista ;o)

Innokkaille lukijoilleni tiedoksi, että SM-kisa raportti tulee varmasti tämänviikon aikana.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Xena Raumal 4.6.2012

Ol niingon gotonas!

Hyvin me kyl Raumal viihdyttiinkin. Oli pitkästä aikaa semmoset nurkkakisat, ku matkaan meni alle puol tuntia. Vaiks pohjosesta tultiinkin etelämmäs, nii en olis uskonu et lämpötila voi muuttuu niin radikaalisti. Palestiinas oli ihan pirun kylmää ja sato vettä. Ja Raumal paisto aurinko ja olis ollu sortsi-keli. Harmittaa ettei otettu havoja mukaan ku aateltiin et ne olis sen reissun jälkeen ihan uitettuja.
Maanantain ratoksi oli ohjelmas kaks kisaa kolmosille. Tuomarina vanha tuttu Heinon Marjo. Vähä etukätee jänskätti, ku tää oli eka kerta Marjon radalla sen jälkeen ku se oli meitä kouluttaas. Paikalle tullessa mää olin vähä pihalla et millai nyt toimitaan, kun oli kaks valmista rataa ja kaikki sai alkuun käydä tutustumassa ja sen jälkeen oli viälä säkäkohtaset tutustumiset. Täytyy kyl sanoo et homma toimi hyvin ja jouheesti. Ja Raumalaisil oli viälä uus hiano kenttäkin rakennettu.

Eka rata oli hyvin Marjomainen. Eka hyppy osotti kentältä poispäin. Siitä kolme seuraavaa hyppyy puoli ympyrän muodossa oikeelle kaartaen. Ja sen jälkeen 90 astetta oikeelle kepeille. Suurin osa ohjaajista jäi keppien oikeelle puolelle ja varmaan sen takia monet sähläs sisäänviennissä. Keppien viäressä oli suora putki samaan suuntaan. Tää ratkasi mun suunnitelmat ja valssilla heitin itteni keppien toispuolelle ja näin pääsin parempaan positioon seuraavaa manööveria ajatellen. Oli muuten varsin kettumainen paikka. Kepeiltä piti viistoon heittää koira pimeeseen putkeen, mikä oli viälä tosi lyhyt. Ja sen jälkeen piti olla toises päässä ottamas se vastaan ennen ku se ehtii siihen pitempään putkeen mikä oli ihan samassa linjassa. Moni hyllytti täs kohtaa ja niin mekin. Mut veikkaampa ettei kukaan hyllyttäny sitä niinkun me. Xena oli jo menossa sinne oikeeseen päähän, mut kumminkin jatko matkaansa ja kiersi koko putken ja tuli toiselta puolelta mua morjestamaan. Mää yritin saada sen takas sinne toiseen päähän, mut eihä se onnistunu ku se putki oli mein välissä ja sisäänhän se sitte meni. Mua vähä nauratti ja tuomaria nauratti ja tais vähä yleisöökin naurattaa. Siinäs näette, agility on iloinen asia :o) Vähä jälkeen silti jurppi ku mää taisin sekunnin kymmenyksen liian aikasin muuttaa omaa suuntaani ja Xena perkules huomas sen.

Tokan kisan rata oli valmiina toisella kentällä ja sitä tuli kierrettyä useenpaan kertaan kun aikaa oli. Ei sekään mikää helppo ollu.Vyö kireemmälle ja tiukempaa ohjausta. Alkuun hyppy ja puomi ja samassa linjassa kauempana putki, mikä oli vasta no:9. Xenan tuntien se olis ihan hyvin voinu loikkii puomilta suoraan sinne. Vaan ei. Se suoritti alastulokontaktin hyväksytyissä puitteissa ja siitä mää käänsin sen 180astetta vasempaan hyppy eteen ja seuraava takaa ja A:n ohi loivasti oikeelle hyppy, minkä takaa mää niistin Xenan A:lle. Siitä hyvin jyrkkä käännös suoraan putkeen. Moni heitti täs kohtaa koiran pimeeseen putkeen ja meni itte toiseen päähän varmistamaan, ettei koira pääse hypylle, mikä oli ihan ulostulon edessä. Mää ajattelin etten ikinä ehtis sinne ennen Xenaa. Tai enemmänkin pelkäsin et jos mää heitän sen putkeen, nii muutan ite suuntaa taas liian aikasin. Päätin sitte viedä sen putkelle ja valssilla siirrän itteni putken toisel puolelle. Harmi vaan et taisin keskittyä liikaa siihen lähestyvään käännökseen ja A:n kontakti jäi tekemättä. En mää sen antanu häiritä, tulos tartti saada ja jatkettiin sitte kepeille. Siinä piti taas olla tarkkana kun parin metrin pääs oli putken vikapää. Xena meinas irrota, mut jämäkällä käskyttämisellä sain sen kääntymään siitä pois. Putkesta täyskäännös hyppy, ja taas täyskäännös pituus ja loivasti vasempaan putkeen. Ja taas vaihteeks täyskäännös vasempaan hyppy ja se sama putki. Sen jälkeen oli kaks hyppyä vierekkäin ja molemmat hypättiin samaan suuntaan. Tää tuntu olevan monille vaikeeta, jos jäivät ite hyppyjen taa. Meil ei ollu sitä ongelmaa, kun siinä vieressä oli se suora putki ja varmistaakseni, ettei Xena änkee sinne nii olin ite sillä puolella ja päästiin hianosti maaliin. Huh,huh! Neljän hylyn putki oli katkastu. Alkuun vähä kaihersi, mut aika pian muuttu taas iloksi kun sai todeta et tehtiin toistaseksi mein paras tulos kolmosissa. Vajaa 8s miinusta ja hävittiin voittajalle alle 2s. Ja sijotus 7/23.

Kauaa ei nyt ehdi edistymistä märehtimään, ku seuraavat kisat on jo viiden päivän päästä. Mää luulen et mää jatkan keskittymistä samal tavalla ku tähänkin kisaan, eli remontoimalla mein kartanoa. Tuntuu toimivan:o) Palataan asiaan kun lauantaina tullaan tiäksää Porista.



tiistai 29. toukokuuta 2012

Xena Vaasassa 26.5.2012

Terppa!

Tää on taas niitä reissuja kun ei oikeen tiädä mitä sanois. Päälimmäisenä on täl hetkel lause, et voi perseensuti, eli stjärtpenssel på svenska. Perjantaina pakattiin vaunu ja lähettiin kohti Vaasaa. Tää paikka on meille jo perinteinen ja jollain tapaa myäskin legendaarinen. AKVAn kans tänne tultiin ekalla kertaa ja myös ekat palkintosijat otettiin täältä. Xenan eka nolla tuli täällä kuinmyös eka voitto. Kertaakaan ei täältä olla lähetty ilman palkintoa eli vähä on tullu jopa menestyksen painetta. Tänään vaan tuli todettua vanha sanonta, et poikkeus vahvistaa säännön.

Lauantaina oli kolme kisaa kolmosille ja kisapaikalle tullessa ei viälä ollu tiedossa onko tuomarina Berglund vai Jämsä. No mein epäonneksi radat oli jälkimmäisen käsialaa. Jämsän radat tuntuu olevan vähä sellasii et ne suosii hitaita koiria, eli ei todellakaan sovi meille. Ja se tuli kyl huomattua.
Oli täs päiväs silti muitakin aspekteja mikkä vaikutti Xenaan negatiivisesti niikun esmerkix se, et tää oli tän vuoden eka ulkokisa. Jotenkin Xena tuntuu olevan enempi irti päästään  ulkoradoilla. Ja olihan ne radat kyl aika paskamaisia, eikä me oltu läheskään ainoita ketä niitä hyllytti.
Mul on ollu semmonen tapa, etten hylkyratoja lähe kauheesti kuvailemaan ja nyt kun niitä tuli triplaten nii tää stoori jää aika lyhyeksi.Mut tiivistetään nyt tää päivä yhteen lukuun.

Todetaan nyt alkuun et jokanen startti meni ihan suunnitellusti. Mää olen jo luopunu toivosta et Xena joskus jäis metrien päähän odottamaan lähtölupaa. Eli mun on tarvinnu kehittää ihan oma tapa suarittaa startit ja se tuntuu toimivan. Eli siitä ei voi hylkyjä syyttää.
Ekalla radalla me oltiin tokalla esteellä viälä ihan samassa linjassa Xenan kans. Mut sit kun piti kääntyy tiukasti vasempaan kepeille, Xenalta hävis kuulo ja se syöksy vaan suoraan eteenpäin ja kiipes A:lle. Jatkoin silti loppuun, mut vaikeeta oli ku Xena meinas koko ajan lähtee lapasesta.
Tokalla radalla mää tein miälestäni ainoon virheen koko päivänä. Ekan hypyn jälkeen tultiin 5m suoraan ja käännyttiin 180astetta u-putkeen. Putken jälkeen oli viärekkäin kaks hyppyä. Koiran näkökulmasta molemmat oli taka-kiertoisia. Mää ajattelin niistämällä vetää Xenan hyppyjen välistä ja sylkkärilla kääntää kolmos-hypylle. Homma pääty kumminkin steppailuksi hyppyjen välissä ja lopulta Xena hyppäs kolmosen vika suuntaan. En mää siinä isoa virhettä tehny. Olis vaan  pitäny peruuttaa 50cm pitempään, mut kun pysähdyin hyppyjen väliin niin se kai sai Xenan hämilleen. Ei tos normaalisti olis mitään sen kummenpaa. Vedettiin vaan loppurata ihan täydellisesti ja jopa puomilla tehtiin ihan täydellinen juoksukontakti. Ja tulosten valossa voi sanoo et siin alussa menetettiin varma voitto.
Vikana oli sitte hyppäri. Alkuun kun mää sitä kattelin, ni ajattelin josko kannattaa lähtee kokeilemaan lainkaan. Oli kaks niin pahaa putkiansaa et melkein tiesin ettei niistä vois molemmista selvitä. Asenne oli siis taas kohdillaan ;o) Aika hyvin mää Xenan tunnen. Mentiin sitte jo siihen ekaan ansaan. Pujon jälkeen oli putken väärä pää helvetillisen lähellä ja vaix mää olin kepeiltä ulostullessa vähä Xenan edellä, se ei noteerannu mun komentoja ja meni tiätysti sinne väärään. Päätin et perix en perkele anna ja hammasta purren vein suarituksen loppuun. Kun sentään toisella meistä oli hauskaa.

Paljon jäi taas tästäkin päivästä kaivelee eli en viäläkään suastu antautumaan. Se on kuulkaas sillailla et ennen ku voi voittaa, nii täytyy tehdä perkeleesti hylkyjä. Tää tuli todettua jo alemmissakin luakissa ja näemmä se pätee kolmosissakin. Eli eteenpäin sano mummo lumessa. Adjö!
 



perjantai 25. toukokuuta 2012

Xena Attllä 28.4.2012

Guten Tag!

No niin. Taas on käyty pitämässä hauskaa agi-kisojen muodossa. Tai siis oltiin jo kuukaus sitten. Jos edellisen blogi-päivityksen aikana oli kevättä rinnassa, nii ny sitä on viälä enemmän. Alotin kyl kirjottamisen ihan hyvissä ajoin, mut sitte alko tää mein kartanon länsi-siiven remontti ja se on sitte vieny kaiken vapaa-ajan. Mut kuitenkin Turkkusseen taas suunnattiin ja täl kertaa Attlle. Ennen ilmottamista katoin et medit kisaavat keskimmäisenä, nii ei tarvinnu harrastaa mitään taktikointia ja saattoi ottaa kaikki startit. Erityisen huisilta tuntui pitkän ajan jälkeen päästä Salme Mujusen radalle. Viimeks oon ollu joskus AKVAn aktiivi aikoina hänen radolillaan.

Sinällään harmi, ettei ekasta kisasta jääny paljoo kerrottavaa. Peli oli menetetty jo oikeestaan siinä vaihees kun me käveltiin lähtöpaikalle. Xena otti alkulämmöt ku joku oli harjotusesteillä treenaas A:ta, enkä mää ehtiny sitä sitte enää rauhottamaan. Startissa se silti maltto odottaa maassa sen tarvittavan sekunnin ja sen puoleen päästiin ihan kivasti liikkeelle. Radan profiili oli hyvin mujusmainen. Vasemmasta reunasta lähdettiin ja käännyttiin oikeelle U-putkeen. Siitä suoraan toiseen u-putkeen ja vielä kerran suoraan seuraavaan u-putkeen. Sitte käännyttiin takasin ja piti ekan ja kolmannen putken välistä mennä kepeille. Siinä oli sitte pommin varma hylkypaikka. hyvin moni sähläs just tässä ja 32 koirakosta vaan 10 onnistu tekemään tuloksen. Jälkeenpäin otti kyl pattiin kun tuloksen tekemällä oltais päästy hyville sijoille. Ja kun radalla ei ollu edes puomia nii tiedä mitä olis voinu tulla.

Seuraavaan kisaan vaihtui tuomarixi H: Luomala. Ykkös ja kakkosluokista on ihan hyviä muistoja Henkan radoilta, mut kolmosissa ei oo ihan natsannut. Eikä helppoo ollu nytkään. Etukäteen rataa katellen vaikutti aikas ilkeeltä. Oikeesta reunasta lähettiin parilla hypyllä ja siitä käännyttiin tiukasti kepeille. Siitä eteen u-putkeen ja tiukasti vasempaan A:lle. Sen jälkeen oli poikittain kaks hyppyä. Toinen toiseen ja toinen toiseen suuntaan ja sen jälkeen keinu. Siitä tiukasti vasempaan puomin alla olevaan putkeen. Tää oli erityisen hankala paikka, ku putken suu oli kontaktin tasalla mut aika paljo ulkona ja mun tarvi vielä kiertää puomin tois puolelle. Putkesta ampastiin neliön malliseen hyppy-härdelliin. Kaks eteen, kolmas oikeelle takaa kiertäen ja neljäs eteen. Tiukka vasen, hyppy ja se sama putki toiseen suuntaan. Seuraava hyppy poikittain ja siitä puomille. Nyt muuten oli Xenalla todella asiallinen alastulo-kontakti, mikä näin jälkeenpäin lämmittää mieltä huomattavasti enempi ku A:lta hankittu 5. Lopussa oli vierekkäin kaks u-putkee ja molemmat mentiin vasemmasta päästä.
Tää alkaa jo tulla tavaksi et jos puomi onnistuu, nii sit pitää ryssiä jossain muualla ...kele!
Vajaa viis sekkaa miinusta ja sijotus 13/34. Pöö!

Viimiselle radalle lähettäessä mun täytyy sanoo et oli muutama paikka mis mul ei ollu mitään käsitystä millai mää ne suarittaisin. Ja tää aiheutti mulle vähä ylimäärästä puntin tutinaa. Nyt mentiin vähä niinkn edellinen rata käänteisena. Startin jälkeen putket vasemmasta sisään ja puomille. Samaten alastulo oli edellisen vastakohta. Kontakti aivan päin persettä. Seuraavax poikittainen hyppy vasempaan, täyskäännös ja hyppy eteen. Loivasti oikeelle ja hyppy takaakiertäen. Täs kohtaa pelotti kun se yks putki oli edelleenkin siällä puomin alla ja sen editse olis tarvinnu päästä. Mää kumminkin lähdin siitä hypyltä peruuttamaan putken ohi ja taisin siinä tehdä jonkinmoisen puoli-valssin ja sain Xenan mun toiselle puolelle ja sitä kautta vietyä keinulle. Siitä pari hyppyy vasempaan kaartaen ja sen takakiertoisen hypyn edestä putkeen. Oliko taas tarpeex epäselvästi sanottu? No taas oli kiire putken toiseen päähän kun tarvi kiertää puomin alalankku. Mää tiesin etten ehtis ennen Xenaa ja suosiolla leikkasin sen takaa ja sain hyvän linjan vasemmalle kaartuvaan hyppyyn. Seuraavax tuli taas ne poikittaiset hypyt. Tää paikka tuotti monelle vaikeuksia, mut jollain tapaa me onnistuttiin olemaan epäonnistumatta kuinmyös A:n kontaktilla, mikä oli ehkä himpun verran milleistä kiinni. Siitä A:n oikeelle puolelle putken vasempaan päähän ja eteen kahden muun putken välistä kepeille ja tiukasti oikeelle kahteen viimiseen hyppyyn.
Ihmeitä voi näköjään meillekin tapahtua. Vaix alkuasetelmaa ajatellen oli kaikki edellytykset täyteen katastroohviin, nii videolta kateltuani mää olin aika pirun tyytyväinen mein menoon. Ja toi slaalomikin menee nykyään hianosti ku mää muistan pitää ohjaavan käden maata kohti, enkä sillailla neitimäisesti koukussa niinkun joskus aikasemmin. Taas vajaa viis sekkaa miinusta ja sivuttiin taas mein tämänhetkistä parasta sijotusta kolmosissa eli sija oli 9/32. Ja taas tuli todettua ettei paranis jälkeenpäin alkaa vertailee tuloslistaa. Huomasin vaan et nollalla oltais oltu kolmansia. Arvakkaas jurppiiko yhtään.

Oolrait. Seuraava päivitys pitäis tulla vähä enempi ajallaan, ku kisojen jälkeinen yö tullaan viettämään vaunussa Vaasan leirintä-alueella. Siällä ei toivon mukaan ole remontti eikä liioin puutarha hommelit häirittemässä.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Xena Taulla 7.4.2012

Tsaukki!

Nyt on ollu niin paljon kevättä rinnassa ja kaikkee tekemistä, et viime kisoista en viälä kirjottanu mitään. Ja seuraavat on jo parin päivän päästä, et on kai aika päivittää tääkin huttu.

Tsaulla käytiin vetämässä kolme starttia. Kaks kisaa Anne Saviojan radalla ja yks Jarmo Jämsän.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita luonnollisesti riitti. Ekalla radalla yritin esittää vähä liian hienoa kuviota ja tyhmästi ohjasin Xenan suoraan pussiin, vaix piti kääntyä kepeille. Se siitä sitten, hymy huulilla silti loppuun asti.

Jämsän rata oli kyl yks karmeimmista mitä Xenaa ajatellen voi olla. Oli kaks kertaa A-ansa ja saman verran putkiansoja. Ja kauheeta kiäritystä ja pyäritystä. Kontaktii ei löytyny kummaltakaan esteeltä ja kympillä tuli sijotus 13. Sen verta sekasin olin radan jälkeen, etten edes tiänny tuliko tulosta vai nöy.

Vikana oli Annen hyppyrata. Tästä vedosta täytyy sanoo sen verran, et nyt oli alussa esteitä semmosessa järjestyksessä, et päätin alkaa hyödyntämään Heinon Marjon koulutuksessa saatuja oppeja. Ja ne jopa toimi. Mein suoritus eteni niin pirun sujuvasti, et mua rupes puolenvälin jälkeen ihan hemmetisti jännittämään, kun alko 3-luokassa eka nollatulos häämöttää. Kaikki vaan tuppaa olemaan katoavaista ja kolme estettä ennen maalia olin himpun verran myähässä ja Xena veti hypystä ohi. Ja itteasiassa kiärsi esteen väärälle pualelle, mut mää en hätiköiny, vaan laitoin sen hyppäämään oikeelta pualelta. Siitä vitonen ja sija 11.

Että tällasta tällä kertaa. Ja viikonloppuna katotaan mitä saadaan aikaseksi naapurissa.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Xena Attllä 10.3.2012




Hellurei!

Tiukka on kisatahti nyt, kun viikon välein saa olla johonkin suuntaan menossa. Täl kertaa mentiin taas Turun suuntaan ja Attlle. Viikko sitten jännäsin montako nappulaa joutuu nyt vetäsee ennen kun kisoihin pääsee. Täl kertaa tarvittiin vaan yks 1g:n Panadooli, eli aika hyvin. Tää oli muutenkin taas sellanen käännekohta, kun täytyi murtaa pahan karman laki. Xenan kanssa kisatessa on aina käyny niin, et kun Ria ei oo mukana tulee pelkkiä hylkyjä. Pitkään se on jaksanu mein kanssa kiertää, mut nyt se jäi kotiin pakkaamaan Ranskan matkaa varten. Osittain sen takia en ottanut kun kaks starttii, nii on itellä vähä helpompaa.

Tuomarina oli Anders Virtanen. Muistan miehen ekalta Vaasan reissulta. Aikaa on niin paljon, et Xena ei tainnut olla viälä edes syntynyt. Kauheen kivoja ratoja hän tekee. Erittäin haastavia, mut kumminkin ihan sujuvia.
Ekan radan alku oli heti painajaismainen mein kaltasille joitten startit on mitä millonkin. Kaks hyppyä samassa linjassa ja niistä jälkimmäinen takaa kiertäen. Onneks me ollaan treenattu vastaavia lähtötilanteita ja saatiin se hoidettuu aika mallikkaasti. Kakkoshypyn vasemmal pualella oli putki ja se mentiin kauempaan päähän. Mää sain Xenan ohjattua sinne jollain erikoisella liikkeellä. Ite mää kutsuisin sitä puoli sylkkäriksi. Seuraavax putken sisäänmenopään ohi puomille. Taas mul oli hiton kova kiire ja alastulo jäi vajaaksi ja siitä kun piti kääntyy tiukasti oikeelle hyppyyn mun valssi oli myöhässä. Xena siinä hiukan pyörähti, mut muuten ihan ok. Kuutoshypylle käännyttiin vasempaan takaviistoon ja seuraava hyppy edellisen vieressä toiseen suuntaan. Hyppy eteen ja tiukka oikee ja keinu. Tää obstaakkeli hoituu meiltä todella hienosti ja varmasti. Keinulta puomin alla olevaan putkeen. Siitä 90 asteen kulmassa oli kaks hyppyä vierekkäin. Eka vaati tarkaavaisuutta et sai koiran käännettyä ajoissa, tää kun hypättiin takaa. Seuraava toiseen suuntaan ja sitä seuraava 90 asteen kulmassa edelliseen ja se takaa kiertäen. Ennen tätä hyppyä koiralla oli näköyhteys läheiselle A:lle. Ja voi jummijammi sentään kun meil oli niin kauhee vauhti, etten mää millään ehtiny ite kääntyä siin hypyllä, et olisin voinu Xenalle viestittää et hyppää se hyppy ennen ku meet A:lle. Ja siellähän se kävi kontaktia läppäsees ja that's it. En mää siitä masentunu. Vähä hymyilin ja taas jatkettiin. Pääasia et Xena nauttii ja oli mullakin ihan kivaa. Tästä radasta kai voi sanoo et se oli sellanen "hyvä hylky". Joskus sentään tulee niitäkin. Ainahan mua silti jälkeenpäin kyrsii jos hylky tulee ohjausvirheestä. Mut niistä varmaan pitäis oppia ja tulevaisuudessa jättää sellaset tekemättä.

Toka rata alkoi vähä helpommin. Viistoon vasempaan muuri ja viereinen hyppy toiseen suuntaan. Ja siitä tiukasti vasempaan kepeille. Mää annoin Xenan tehdä ihan ite sen pujottelutyön enkä antanu lainkaan tahtia. Voi hyvää päivää mikä vauhti sillä oli. Ei varmaan ikinä ole kisassa pujotellu niin lujaa. Ja se meni ihan yhennelletoista kepille asti. En tiädä liikahdinko mää ite vikasuuntaan vai eikö Xenan pää vaan kestäny loppuun asti kun tuli ulos yhtä keppiä liian aikasin. Mut en mää sitä jääny murehtimaan kun kerran hyvä vauhti oli päällä. Oikeelle tiukasti putkeen, hyppy eteen ja oikeelle hyppy takaa ja A:lle. Sen jälkeen hyppy eteen ja seuraava vasempaan aika ilkeessä kulmassa. Sieltä taas putkeen puomin alle ja keinulle. Hyvin pitkälti sama kuvio kun ekalla radalla, mut toisinpäin. Hypyt eteen ja takasin ja sitte puomille. Taas oli alastulon lähellä putki härsynä ja keskityin liikaa siihen ja kontaktista ei tietoa. Siitä vielä vasempaan hyppy eteen ja toinen takas. Putki ja siitä maaliin.
Pujottelun korjaus ja muutama liian pitkä kaarros vei aikaa, mut miinukselle silti jäi, Kova tasonen kilpailu oli, kun me oltiin 10 pisteellä viiminen kun sai tuloksen eli 14.

Kyl se näemmä kisaaminen onnistuu ilman Riaakin. Mut keskittyminen kisaan on huomattavasti vaikeempaa. Eikä mielikuva harjotuksesta meinannu tulla mitään, kun aina ku mää laitoin silmät kiinni ja yritin ajatella rataa nii Xena läpsi mua käpälällä ja vaati nakkia. Et sellanen reissu oli tälläkertaa. Mut paljon hyviä asioita tapahtu ja oon ihan tyytyväinen et kumminkin lähdin sinne.
Nyt mun kisakalenteri on täysin auki, mut eiköhän pian taas jotain ilmaannu.Hejdå!

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Xena Lempäälässä 3.3.2012

Moro nääs!








Taas kerran laitoin itteni likoon ja uhrasin kauniin talvipäivän agility-kisoille. Vaix en mää tiädä voiko vapaa-aikaa oikeen paremminkaan viettää. Lauantai-aamuna olin kyl kahden vaiheilla josko lähden ollenkaan, kun viälä kuuden viikon jälkeenkin aivotärähdyksestä ei meinaa päänsäryt hellittää. Ja matkaa Lempäälän Best-in areenalle kertyy kumminkin 130km, eli tuskainen taival oli kuljettavana. Siinä mää pihalla kattelin Xenan iloista telmimistä lumikasojen päällä ja mietiskelin mitä tekis. Niin sillon tuli ajatus etten mää voi Xenalle tehdä sitä, et jäätäis pois kisoista. Kun se kumminkin rakastaa sitä hommaa yli kaiken. 2000mg Panadoolia narsuun ja matkaan.

Lempäälässä Takkujen kisoissa oli ohjelmassa kaks kisaa. Tuomareina pariskunta Viitanen/Jalonen. Ekana oli Annen agi-rata. Best-in areenalla iso miinus on sen ahdas lähtöpaikkka. Siin ei oo mitään rauhaa keskittyä omaan suoritukseen. Ja ne ketkä Xenan tietää, niin tietää myös sen ettei tollanen ahdas hälyisä paikka tee myöskään Xenalle hyvää. Se alkaa kuumentua jo ennen kun edes näkee ekaa estettä.
Nykyään kun ei vieläkään ihan varmaan voi luottaa Xenan odottamiskykyyn, mää tuon sen ekalle hypylle vähä sivusta sillain kaartaen. Se antaa mulle itelle vähä enempi aikaa siirtyy eteenpäin. Näin tehtiin nytkin ja se toimi pirun hyvin. Alkuun kaks hyppyä ja tiukasti oikeelle putkeen. Putken vieressä oli samsuuntaisesti kepit ja sisäänmenokulma oli jotain 135astetta. Pujon jälkeen loivasti oikeelle muuri ja siitä takaa kiertäen hyppy 90asteen kulmassa. Seuraava hyppy samaan suuntaan, mistä oli suora näköyhteys putken väärään päähän. Tää ei oo enää tuottanu ongelmaa, kun oon oppinu oikeeaikasesti ohjaamaan Xenan kauemmas väärästä päästä. Mut usein käy sitte niin, et keskityn liikaa siihen varsinaiseen ansaan ja sählään seuraavan vaiheen. Nytkin oli vissiin pikkasen hätäilyä putkeen syötössä ja vein Xenan siitä ohi. Putkesta käännyttiin taas radan keskelle ja seuraavan ammottavan putkensuun ohi puomille. Vois kuvitella et kun oli jo 5 alla niin yrittäis tehdä kunnon alastulon, mut ei. Puomin jälkeen tehtiin täyskäännös ja mentiin viereiseen suoraan putkeen, minkä vieressä oli A. Lähdin taas liikaa varmistelemaan ettei Xena mee A:lle ja puomin kontakti jäi vaihteeksi ;o) tekemättä :o( Putken toisessa päässä oli taas se edellinen putki härsynä. Ihan sinne asti en menny, mut sain Xenan kääntymään A:lle kovalla käskytyksellä. A:n jälkeen oli poikittain takakiertoinen hyppy ja siitä loivasti oikeelle hyppy eteen ja seuraava hyppy oikeelle takaa kiertäen ja siitä edellisen hypyn vieressä olevaan putkeen. Sen jälkeen rengas ja taas "puomin perkeleelle" En tiädä alkoiko oma tajunta jo hämärtyä vai mikä oli kun ei se kontakti napsunut sitte millään. Loppuun s:n mallinen kolmen hypyn sarja ja maalissa kellotettiin aika miinus 7.4. Kolmen virheen rasitteella se toi sijan 11. Se on melkein sama kun 1, mut vaan kaks kertaa ;o)
Ei se nyt ihan paska veto ollu. Tuloksia kun kattelin, nii huomasin et hävittiin voittajalle alle 4s. Eli ilman kieltoa oltais varmaan oltu ihan samoissa lukemissa. Tästä vois jo päätellä, et alkaa pikkuhiljaa uudet opit mennä perille. Ja mää jo tutustumisvaiheessa suunnittelin oman etenemiseni mahdollisimman suoraviivaisesti, etten hidastais Xenan vauhtia. Vaix oli sil käännöksissä viäläkin hemmetin pitkät kaarrokset, et niistä tarvis viälä päästä eroon.

Kauaa ei voinu itteensä keräillä, vaan tartti mennä jo toisen radan reunaan puuskuttamaan ja painamaan mieleen tuleva hyppäri. AKVAn kisa-ajoista mää muistin ettei Jalosen kolmosten radat ollu mitään yksinkertaisia. Eikä helppoo tulis nytkään. Ja varsinkaan Xenan kans ja varsinkaan kun hyppäreillä vauhti kiihtyy aina vähä liikaa. Ja mää kiihdyn ja sit Xena kiihtyy ja sillai.
Noni, alotetaas taas. Alussa oli kaks hyppyä lähes vierekkäin, toinen vajaa metrin pidemmällä. Mul oli hieno suunnitelma et päästään hyvin liikkeelle kun ekan hypyn vasen siiveke jää mun ja Xenan väliin. Se vaan ampasi liikkeelle sellasella vaudilla, etten mää millään ehtiny sitä kääntää seuraavaan hyppyyn, vaan Xena veti siitä ohi. Tollaset tilanteet mää olen jo oppinut korjaamaan ettei käy sillai kun usein näkee, et koira kiertää esteen ja hyppää väärään suuntaan. Kakkoshypyltä suoraan pituus ja tiukka käännös muurille ja siitä eteenpäin renkaalle. Mun ohjaus tais olla vähä liian rohkeeta ja tein ennen muuria persjätön ja sen takii tuli levee kaarros ja Xena veti renkaan sivusta. Tää on aina sellanen paikka et kun joudutaan esteellä palaamaan takas, niin Xenalla kärvähtää käämit ja se alkaa komentaa mua. Nytkin mää jouduin sitä vähä rauhottelee et päästiin taas jatkamaan. Renkaalta mentiin suht suoraan U-putken kauempaan päähän. Ja sieltä takas tulosuuntaan missä oli hyppy poikittain. Maxeilla tää hyppy suoritettiin eteenpäin. Ja jumakekkulis sentään kun meinas käydä samal tavalla, kun viimex Attllä. En ollu heti huomannu, et numero olikin siirretty toiselle puolelle. Mut onnex ei jääny ihan kisasuoritukseen asti toi erhe vaan vähä ennen tutustumisen päättymistä hiffasin ton. No siitä kumminkin selvittiin ja käännyttiin taas vastakkaiseen suuntaan seuraavaan suoraan putkeen mikä oli edellisen vieressä. Ja siitä suoraan seuraavaan U-putkeen. Sitten piti kääntyy putken sissäänmeno aukon vierestä takakiertoiselle hypylle. Xena oli taas ihmeen hyvin kuulolla, eikä ongelmia esiintyny. Siitä tiukka oikee suoraan hyppy ja pussi. Sen jälkeen täyskäännös oikeelle ja pussin vieressä oleva hyppy, loiva oikee ja puolittain takakiertoinen hyppy. Ja vielä hyppy eteen ja tultiin kepeille. Jos me oltais hyviä pujottelijoita, niin olisin syöttänyt Xenan sisään nurjalta puolelta jolloin sisäänmeno kulma olis ollu 180astetta. Mutkun ei olla ja jatkon kannalta oli parempi et mää olisin keppien toispuolella, nii mää sitte valssin kautta siirsin itteni sinne. Aikaa siin paloi, mut eipä tullu virheitä. Sitte mentiin taas se pussin jälkeinen hyppy takaa kiertäen ja käännös vasempaan ja putkeen. Putken sisäänmenopään lähellä oli hyppy mikä mentiin "-ylläri,pylläri" takaakiertäen ja sitte ulostulopään editse viimiseen hyppyyn.

Huh,huh! Kyllähän noi hyppärit aina on vähä syheröisiä, mut harvoin silti ihan tollasta pyöritystä on. Ja tolla radalla tais kaikenkaikkiaan olla 5 takaa kiertoa, et sai siinä kyllä ohjata ihan koko rahan edestä. Oon ihan tyytyväinen et pisteitä kerty vaan 10. Renkaalla kului vaan vähä liikaa aikaa ja sen takii tuli pari sekkaa plussaa ja sijotus 17/26.

Mut me ei lannistuta vaan jatketaan samaa tahtia hiukset pystyssä ja Xenalla korvatkin. Ja seuraava kisa onkin jo huomenna. Katotaan montako nappulaa joutuu sillon nielemään ennen kuin pääsee kisapaikalle :o)






keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Xena Att:llä 28.1.2012


Silirimpsis!

Jaanhans, tääl sitä taas ollaan läppärin viäressä ja jaetaan sielun synkkää sisältöä.
Kuulaankirkkaana lauantai-aamuna taas ajettiin kohti Turkua ja Att:n hallia. Täytyy sanoo etten olekaan pitkään aikaan jännittäny niin paljon kun tätä päivää. Ja nyt en puhu mistään kisa-jännityksestä,kun sitä en enää oikein tunnusta. Jännitti se, et pystynkö yleensä kisaamaan. Edellisellä viikolla Mitsubishin peräluukku kohtas mun pään. Molemmat on kovia mut luukku voitti, tuloksena aivotärähdys ja 9 päivän jatkuva päänsärky. Lauantai-aamuna olo tuntu olevan ok ja kisaamaan lähettiin.

Kolme kisaa oli ohjelmassa ja tuomarina taaskin Heidi Viitaniemi. Pitääpi sanoo, et jos Lempääläsä Heidin rata oli suht helppo niin nyt antoi kyl takasin korkojen kera. Liian moni koirakko poistui areenalta hylyn saattelemana, me mukaanlukien.
Eka veto lähti ihan hyvin liikkeelle ja ihan mallikas starttikin. Ekalta hypyltä käännyttiin tiukasti oikeelle U-putken kauempaan päähän. Siältä jatkettiin etuviistoon kepeille ja tulokulma oli varmaan 135astetta ja mun tarvi jatkoo aatellen päästä viälä keppien toisel puolelle. En ihan tarkkaan tiädä millai mää Xenaa ohjeistin, mut se meni oikeesta välistä sisään. Sen jälkeen pyörähti muhun päin ja kakkos välissä se teki kahdeksikko-silmukan. Eikä täst tullu edes kieltoo. Pujon jälkeen vasempaan ihan radan reunaan hyppy ja 180 astetta toiseen suuntaan A:n alle putkeen. Muutama metri ennen seuraavaa hyppyä, mää nojaan hiukan oikeelle ja totta hitossa Xena lukee senkin ja vetää hypyn ohi. Sen jälkeen mun ohjaus alkaa repeillä aika pahasti ja huamasin, et Xenakin rupes kuumenemaan. Hylkyä välttelin kunnes tultiin puomilta alas ja mentiin siihen ihan ekaan putkeen ja ohjasin sen väärään päähän. Jälkeenpäin mää ihmettelin millai mul voi tulla ihan täydellinen black out tos kohtaa. Vasta kotona mää muistelin, et kun rataa numeroitiin niin oon melkein 100 varma et toskohtaa mentiin siihen päähän mihi mää ohjasinkin. Ja mää tiätysti sisäistin sen ekan version ja lähdin kävelylle. Ja sen jälkeen rataa oli kai muutettu, enkä sitä tutustuessa huomannu, kun meitä oli siällä kumminkin yli 30. Mut mitäpä näistä. Sellast sattuu paremmillekin, ehkä?

Seuraaval radalla mää etukäteen ounastelin kieltoa jo kakkos esteeltä. Ekan hypyn jälkeen oli samassa linjassa rengas ja Xena on tällases paikas niin monta kertaa vetäny välistä. Samas linjas oli viälä A, minkä ohi tarvi päästä ja mennä putkeen A:n ali. Oikeeaikasella niistolla mää siinä jopa onnistuin. Seuraavan hypyn takana oli putki härsynä ja Xena oli siitä kauheen kiinnostunu, mut sai oltuu menemättä. Täyskäännös oikeelle muuri, pituus ja radan reunaan hyppy eteen ja seuraava toiseen suuntaan. Sitten mentiin A:lle, minkä jälkeen tiukasti vasempaan ja hyvin läheltä väärää hyppyä. Ja sitte piti viälä muistaa se putki mikä oli A:n alla. Jos jostain sinä päivänä voi olla ylpee niin nyt oli sellanen paikka. Ehdin laittaa oikeeaikasesti jalan putken eteen ja tää paitsi esti hylyn, niin aiheutti myös täydellisen kontaktin ja siitä päästiin jatkamaan putkeen puomin alle. Siältä suoraan keunu, 90astetta vasempaan ja viälä saman verran uudestaan kepeille. Matkaa oli vaan sen verran paljon, et vauhti oli liian kova ja kun oma ajatusmaailma kulki vähä jäljessä, nii Xena veti suoraan kakkosväliin. Sitte oli vuorossa se hyppy mikä piti A:n jälkeen väistää. Olin vissiin aliarvioinu sen lähestymiskulman ja siitäkin kielto. Seuraava hyppy takaa kiertäen ja sen vieressä oleva muuri toiseen suuntaan. Kaarros vasempaan hyppy ja putki. Täs kohtaa tuli kans paljo hylkyjä jos ei ollu hereillä, kun vika pää oli kans hyvin lähellä hyppyä. Siitä käännyttiinkin jo loppusuoralle ja nähtiin melko mielenkiintoinen puomin kontakti. Xena otti loikan kaukaa alastulon puolesta välistä ja mäjäytti etutassut suoraan kontaktille. Käyhän se niinkin ;o)
Vähä kyl jälkeenpäin kyrsi et sillon ku ei tee yhtään kontakti virhettä, nii täytyy sitte söheltää jollain muulla tavalla. Ja ilman noita muutamaa mustaa hetkee radan pualessa välissä olis taas kerran otettu arvokas nolla tulos ...kele.

Vikana oli vuorossa hyppäri. Mää oli koko päivän onnistunu jotenkin sulkemaan kytevän pään säryn pään ulkopuolelle, mut nyt se ei enää onnistunu. Päivä oli muutenkin ollu pitkä se näky myäs Xenassa eikä startti ollu enää kovinkaan mallikas. Varaslähtö ja kakkoshypyn rima alas ja sen jälkeen himpun verran liian pitkä kaarros enkä saanu käännettyä Xenaa oikeeseen putken päähän ja suht nopee hylky. Ja niinkun monta kertaa ennenkin hylyn jälkeen mää sisuunnun ja näytän parasta osaamista. Perskules kun toi sisuuntuminen tapahtuis ennen kun lähtee radalle koheltamaan ;o)

Että tällanen tapaus tällä kertaa. Ei voi väittää etteikö treenaamattomuus tuntuis ja myöskin näkyis mein menossa. Tää talvi on aina tällasta. Onnex pääsee ny treenaa kahtena seuraavana vkonloppuna. Jos vaix ens kerralla olis jotai parempaa kerrottavaa.
Kivaa meil silti oli, niiku yleensä. Se on kumminkin tollasten paskavetojenkin jälkeen palkitsevaa kun näkee et ainakin Xena nauttii hommasta ihan koko painollaan.

Pysykäähän ystävät lämpimänä, siäl on kylmä!

maanantai 9. tammikuuta 2012

Xena Lempääläsä 8.1.2012


Jassåå sano ruattalaine!

Se on sit taas vuasi vaihtunu ja aika startata uus kilpailu-kausi. Täl kertaa lähettiinki heti viaraille vesille Tamskin halliin Lempäälään, misä ei olla ennen oltukaan. Ja sopivasti heitti talven ekan kunnon pakkasen, eli lähteissä oli -15astetta eikä oikeen tiänny mitä päälleen laittais. Päädyin sitte ihan normi kilpailu-varustukseen ja siihen päälle pilkkihaalarit, nii ei tullu ainakaa matkalla kylmä.
Päivän ohjelmas oli kaks kisaa joka luokalle ja kolmosia tuomaroi Viitaniemi ja Matson.
Mein eka veto oli vasta pitkällä ilta-päivällä, mut lähettiin hyvis-ajoin kun paikalla oli eräänlainen Pyreneesi-invaasio. Enkä kyl muista et koskaan olis yheksää pyrtsiä ollu samoissa kisoissa. Määrä jakautu kyl kaikkiin tasoluokkiin, mut medi-kolmosissa starttas 4-koirakkoo.
Napattiin matkalla kasvattaja-Lea kans mukaan, olihan kisaajista ainakin kuus koiraa hänen kasvattejaan.

Ekan hypyn vasemmal pualella oli viärekkäin kaks hyppyä ja ne molemmat suaritettiin eteenpäin. Ongelmana oli vaan, et ekalta hypyltä oli suora linja A:lle. Ja jos lähtö olis katastroohvi, nii vaikeeta tulis. Mut onnex toisinaan meinkin startit onnistuu ja päästiin hyvin tekemään ehjää suaritusta. A:n jälkeen käännyttiin puoli-ympyrän verran takas ja hypyn ja muurin kautta keinulle. Taas vaihdettiin suuntaa puoli-ympyrän verran oikeelle hyppy ja putkeen, mikä oli puomin alla. Onnex putken suu oli noin metrin irti puomista, nii ei tarvinnu Xenankaan arpoa kumpaan menee. Puomin alta kiidettiin kepeille ja edelleen tehtiin ihan kelpo rataa. Pujon jälkeen viistoon vasemmalla oli viärekkäin kaks hyppyy. Ens vasemman puoleinen eteen ja toinen takaa kiertäen. Siitä 90astetta oikeelle hyppy ja vasempaan 3/4 ympyrän käännös ja hypyt eteen ja takaa kiertäen. Täs oli oikeestaan radan ainoo paikka, mitä mää miätin pitkään. Jäädäkkö jälkimmäisen hypyn oikeelle puolelle, vai vetäiskö valssilla vasemmalle. Siitä kun mentiin sitte oikeelle viistoon pituuteen ja putken kauempaan päähän. Jotenkin tuntu, et jos jään ite oikeelle puolelle, nii juoksulinja saattaa viedä kumminkin väärään päähän, vaix oikee pää olikin ihan hyvin linjalla. Pituus oli vaan jotenkin semmoses kulmassa, et päädyin jälkimmäiseen ratkasuun. Mikä sitte osottautu mein kohdal oikeeksi. Putken jälkeen oli viälä rengas ja siitä kauheeta hönkää puomille. Mää en tajuu et mikä helvetin kiire mul taas oli päästä maaliin, kun se kontaktin teko jäi taas puolitiehen. Ja kun tasan ja tarkkaan mää tiädän millai Xenan kans siin kuuluu tehdä. Ja mää hidastin ehkä 30cm liian myähään ja sivusilmällä näin, et ei ehkä osunu punaseen. Pitkään silti tuamarikin asiaa mietti ja niinkun monta kertaa ennenkin päätti sitte venytellä kättään. Et taas jäi nolla vajaan kymmenen metrin päähän, ..kele. Ihan hyvä vauhti oli silti vaix välil tuntu ettei mennä ihan täpöllä. Reilu 5s miinusta ja saman verran hävittiin voittajallekin, mikä ei mun miälestä oo paljon ku näis isommis kaupungeis voittajat on kumminkin enemmän tai vähemmän ammattilaisii. Maajoukkue-kamaa ja tollasta. Se on tällasen pienen seuran edustajalla semmosta jatkuvaa taistelua tuulimyllyjä vastaan ;o)
No onnex tuli pari nollaa toisille pyrreille, nii sai rotu hyvää mainosta. Hyvin tehty Soile ja Jouni.

Kakkos-radalla oli jo alkamassa minien B-kisa. Nopeesti mää painoin radan mieleen ja lähdin sitte koirien kans metsälle keskittymään. Otettiin taas pitkästä aikaa Max maskotiksi, kun se on päässy vähä metsäläistymään. Ja nyt sitä on taas ihan hyvä kuskata autolla, kun ei enää ole matkapahoinvointiakaan.
Jälkimmäinen kisa oli kyl taas yks omituisimpia pitkään aikaan. Siinä kun odoteltiin vuoroa, nii mää huomasin et Xena oli taas vähä normaalii vilkkaammalla tuulella. Se hyppi päin ja haki koko ajan mun huomioo. Yleensä kun näin käy, niin ei hyvä heilu radalla.
Radan alku oli kuin ykkösluokasta. Pitkä suora melkein puoleenväliin kenttää ja just ennen A:ta piti kääntyy tiukasti puomille. Tällanen alku tekee mun ohjaamisen aina tukalaxi ja varsinkin kun Xenan mielentila sattu just nyt näyttämään sen nurjan puolensa. Sil oli taas kova kiire radalle ja kun mää olin irrottaas remmiä, nii se hiukan riuhtasi ja sen jälkeen sil taas palo käämit ja remmin irrottaminen oli aina vaan vaikeempaa. Mut se on joskus tällasta huippuun viritetyllä työkalulla. Jos ne kolme ekaa estettä olis ollu kaikki pelkkiä hyppy-esteitä mää olisin ehkä selvinny. Mutkun toisena oli rengas ja mää olin jo siinä vähä myöhässä ja tultiin vähä vinossa, nii vetihän Xena sitte rinkelin ja kehyksen välistä. Mää olin kumminkin hereillä ja sain nopeesti vaihdettua suuntaa ja korjaamaan erhettä. Näin on käyny joskus ennenkin ja muistaakseni sillonkin Xenal alko jotenkin se uusinta viiraa päässä ja se hankki viälä toisenkin kiallon. Kolmos-hypyltä se oli jo kovaa vauhtii menssa sinne A:lle ja tiätysti edeltäneet tapahtumat sai munkin vähä kiihtyy ja ääni nousi kans kohtalaisesti ja karjasin aika lujaa, ettei se menis vikasuuntaan. Keinulta mentiin muurille ja tiukasti vasempaan hyppy ja lisää vasempaan suoraan putkeen. Just ku Xena oli menny sisään, nii mää kuulin pillin vihellyksen. Enkä viäläkään tiädä oliko se Matsoni vai kuuluko se viäreiseltä radalta. Kumminkin mää menin sen verta hämilleni, et pysähdyin kattomaan tuomaria. En muista näyttikö se mitään, mut jatkoin kumminkin. Onnex Xena ei kääntyny putkessa takas ja säästyttiin lisäpisteiltä. Seuraava pujottelu oli samansuuntainen, kun edeltävä putki ja jatkon kannalta olis ollu tärkeetä päästä keppienvasemmalle puolelle. Sinne oli vaan kauheen pitkä matka ja jäin toispuolelle ja kepeiltä kun käännyttiin vasempaan tein siistin takaa-leikkauksen eikä Xena edes pyörähtäny kun onnistuin käskyttämään sitä jatkamaan eteenpäin. Pussi, hyppy eteen ja toinen takaa, hyppy ja tiukka käännös puomille. Toises päässä oli putken väärä pää ilkeesti näkösällä ja taas tuli ihan liikaa keskityttyä siihen putkeen eikä kontaktin tekemisestä ollu tietoakaan. Mut ei tullu hylkyäkään ;o) Hyppy, A ja se eka putki toiseen suuntaan ja loppuun pari hyppyä.
Mul ei ollu mitään käsitystä tuliko tulos vai ei. Moni muukin oli sitä mieltä, et se viheltäjä oli tää Matsoni. Mää aloin sitte kelaamaan et lähtöluvan jälkeen pilliin vihelletään vaan jos tuomari haluaa keskeyttää suorituksen ja sillonkin se on muistaakseni kaks vihellystä. Ja kumminkin se seuras mein kontaktien tekoakin loppuun asti, eli sen puolesta ei hylkyä pitäis olla. Virheiden määrästä ei kans ollu mitään käryä, mut ihme kyllä ei tullu kun 15 tikkiä, mikä sinällään on aika vähän tommosen sekoilu esityksen jälkeen.

Noniin, AVA saa viälä odottaa, mut ei tää nyt ihan paska kauden alotus kumminkaan ollu, kun koirasta riippumatta mää olen jokaikisen kauden alottanu hylyllä. Ja ny saatiin molemmista tulos. Ja edelleen täytyy korostaa, et ei ollu nolla todellakaan kaukana.
Kiva oli päivä kyllä. Kiitokset vaan piknikillä mukana olleille. Ja onnea nollien tekijöille. Kyl mekin sit taas joskus :oD