Hell yeah!
Taas oli semmonen aika, et lähettiin vuoden toiselle Vaasan turneelle. Lomaa ku oli viälä jäljellä, ni lähettiin matkaan jo torstaina. Ja majapaikkana oli tietenki Vaskiluodon leiri-alue. Mukaan koirista mahtu Ada ja luannollisesti Xena. Max jäi tälläki kertaa kotio, ku se ei viäläkään pysty matkustamaa laattaamati. Mökilleki mennes se tyhjentää pakkinsa yleensä viis kilsaa ennen maalia ja sinne ei oo matkaa ku 85km. Kaipa se joskus tottuu autoiluunkin.Perjantai oli meillä todella rentoa oleilua oleilua leiri-alueella, polskittiin meres välillä vaan oltiin. No tartti Rian kumminki päästä keskustaan soppailee, mut mää jäin mialummin koirien kaa vaunulle ja keskityin tuleviin koitoksiin.
Näis kisois tehtiin varmaan historiaa, ku tuskin koskaan on samois kisoissa samassa luakassa kisannu neljää HARJAlaista. Todella huisia : ) Tuomarina toimi kaikis kisoissa Eeva Pohjalainen. Ihan uus tuttavuus meille. Ny täytyy kyl sanoo, et tähän astisista kakkosen radoista edessä oli ehdottomasti haastavimmat. Ja vaix mullaki ny on nelisenkymmentä kisaa kolmosissa alla, ni tuntuu et harvemmin siäläkää on niin pirullisii ratoja ollu. Vaix ei tiätenkään Akvaa ja Xenaa voi oikeen keskenään vertailla. On ne sen verra erilaiset.
Eka kisa alko sillai meille perinteisesti, kaaoottisesti ;) Mää taas kerran yritin tehä edes jollain tapaa siistin lähdön. Eli heti ku valjaat irtos, ni sitte mentiin. Toka este pituus oli vähä eri linjas ekan hypyn kaa ja Xena katto mua eikä eteensä ja veti siitä ohi. Siitä käännyttiin aika tiukasti kepeille ja sinneki mentiin liian lujaa ja ekasta välistä ohi.A.n jälkeen oli putkiansa, mikä me pystyttiin selvittään ja piänen kiakan jälkee sama ansa uudelleen. Ilkeet takaa-kierrot meni ihan ok. Puomin alastulon alla oli putki molemmin pualin niin pitkäl, et mää en edes ajatellu, et kontakti vois onnistuu. Ei oo meinaan tollasta tullu pahemmin reenattuu, ehkä kannattais ;) Kaikenkaikkiaan radalta kerättiin 25 tikkiä ja pitkien kaarrosten takia ei sijotusta, mut ei myäskään hyllyä. Jos niil ny joku ero on. Onnex sentään kaks HARJAA oli palkinnoil.
Toka startti oli edelleen hanurista. Esteet oli hyvin pitkälle samoil paikoil ku ekas kisas, järjestys vaan oli muuttunu. Ny mentiin pituudelta parin hypyn jälkeen puomin läheisyyteen, minkä alla oli edelleen se putki molemmin pualin lankkua. Tätä paikkaa pidettiin etukäteen satavarmana hylly-paikkana, ku eka mentiin putkeen ja yhen hypyn jälkeen puomille. Mun onnex Xena on putkihullu ja tommosessa paikas menee helpommin putkeen. Alastulosta ei taaskaan ollu tiatoakaan ja olis melkein selvitty vitosella, mut omaa tyhmyyttäni en varmistanu yhtä hyppyy ja siitä kialto. No onnex tulos kumminki riitti voittoon. Tuli vähä hyvitystä ekan kisal kohelluksien jälkeen. Ja kiva et taas podiumilla oli tuttu naama, Riitta ja Tara tuli kolmannex.Vaunulle päästyä saatto sitte alottaa hillityn juhlinnan. Kävin meressä ja otin pari keikyää. Illalla mentiin viälä kävellen keskustaan ja käytiin seura-frendien kaa pitsalla. Oikein kiva ilta. Söin vaan mediumin pannu-pitsan ja päälle pari pitkää. Onnex oli se kolmen kilsan kävely takas, ni ehti pötsi vähä laskeutuu :)
Sunnuntaina joutu heräämää vähä aikasemmin, ku mun harmix kakkos-luokka oli ekana. Mut alotin aamun samal taval, ku kaks edellistäki, eli kävin saunassa ja uimassa. Se on hiano tapa alottaa päivä.Edellisen päivän voitto oli viäny multa kaikki paineet pois ja oli helppo ja rento olo tulevaan koitokseen.
Rata oli taas yhtä helppo ja selkee, ku edeltäjänsä. Kieritystä ja pyöritystä ja takaa-kiertoja. Alku meni lentävällä lähdöllä ihan ok. Kepeillä mää ohjasin Xenan esteen nurjalta pualelta ja ihan hyvin meni. Mut se pujotteli poikkeuksellisen nopeesti ja vissiin sen takia meni rytmi sekasin. VASin pujo-kepit on kaikki samanvärisii, enkä pystyny päättelee minkä välin X oikasi ni otin sit alusta. Yheltä takakiartoiselta hypyltä tuli viälä kialto, eli kympillä ja yllättäin sekunnin yli-ajalla maaliin. Mää noita mein aikoja ihmettelin jo aikasemmin, mut selitys voi olla siin et mittauksessa mittaaja teki aikas lyhyitä kaarroksia mikä sitte veti ihanne-ajan niin pirun tiukax.
Tässäki kisas tehtiin taas historiaa, ku HARJA otti kolmois-voiton. Manu &Jaana, me ja Tara& Riitta oli järjestys. Kyl me sit oltiin hyviä ;)
Viimistä rataa mää miätin pitkään, lähinnä sitä alkua. Siin oli kolme hyppyy melko suaras linjas, mut kumminki sen verran vinos, et ite ei olis päässy juokseen suoraan. Ja sen jälkeen oli U-putki sillai, et väärä pää oli heti kolmos-hypyn jälkeen suoraan linjalla härsynä. Päätin kumminki ite ottaa ulko-linjan, ni olis ees jonkinmoiset changet ehtii tukkii putken suu. En sitte ehtiny, ja kesken mein suoritusta alko tuomari niin sanotusti kettuilee. Se venytti sanoja sanoen- Tooooiiiseeellta puuuoooleeelta ooliis piiiitääänyyyy meeeennnääää. Sillon mää vaan mumisin jotain, mut jälkeenpäin ajatellen mää veikkaan, et mein nykysellä starttikunnolla toi oli meil täysin mahoton paikka. Jos mää olsin tosa ite ollu toispual, ni tod.näk. mää olisin ollu viälä enemmän myähäs.
Mää otan aina mein hylyt todella raskaasti ja taas tartti mennä rantaan vähä tuulettuun. Ja sitte mää ajattelin, et on se kauheeta ku tulee ahneeksi. Sentään kaks palkintoo oli jo reissusta kotio viätäväx, eikä sekä tuntunu riittävän. Mut niinhä se on, et ruakahalu kasvaa syädessä. Onnex tosaki kisas Jaana ja Manu piti HARJAn nimen kunniassa ja korjasivat voiton.
Vähä taas venähti tänkin raportin ulostus ja näitä riimejä jupistessa on jo torstai ja eka työviikko melkein lusittu. Mut onnex on ens viikko yllättäin pekkasilla täytetty, etten ehtiny viälä kiintyä työntekoon.
