Xena Attllä 10.3.2012

Hellurei!

Tiukka on kisatahti nyt, kun viikon välein saa olla johonkin suuntaan menossa. Täl kertaa mentiin taas Turun suuntaan ja Attlle. Viikko sitten jännäsin montako nappulaa joutuu nyt vetäsee ennen kun kisoihin pääsee. Täl kertaa tarvittiin vaan yks 1g:n Panadooli, eli aika hyvin. Tää oli muutenkin taas sellanen käännekohta, kun täytyi murtaa pahan karman laki. Xenan kanssa kisatessa on aina käyny niin, et kun Ria ei oo mukana tulee pelkkiä hylkyjä. Pitkään se on jaksanu mein kanssa kiertää, mut nyt se jäi kotiin pakkaamaan Ranskan matkaa varten. Osittain sen takia en ottanut kun kaks starttii, nii on itellä vähä helpompaa.

Tuomarina oli Anders Virtanen. Muistan miehen ekalta Vaasan reissulta. Aikaa on niin paljon, et Xena ei tainnut olla viälä edes syntynyt. Kauheen kivoja ratoja hän tekee. Erittäin haastavia, mut kumminkin ihan sujuvia.
Ekan radan alku oli heti painajaismainen mein kaltasille joitten startit on mitä millonkin. Kaks hyppyä samassa linjassa ja niistä jälkimmäinen takaa kiertäen. Onneks me ollaan treenattu vastaavia lähtötilanteita ja saatiin se hoidettuu aika mallikkaasti. Kakkoshypyn vasemmal pualella oli putki ja se mentiin kauempaan päähän. Mää sain Xenan ohjattua sinne jollain erikoisella liikkeellä. Ite mää kutsuisin sitä puoli sylkkäriksi. Seuraavax putken sisäänmenopään ohi puomille. Taas mul oli hiton kova kiire ja alastulo jäi vajaaksi ja siitä kun piti kääntyy tiukasti oikeelle hyppyyn mun valssi oli myöhässä. Xena siinä hiukan pyörähti, mut muuten ihan ok. Kuutoshypylle käännyttiin vasempaan takaviistoon ja seuraava hyppy edellisen vieressä toiseen suuntaan. Hyppy eteen ja tiukka oikee ja keinu. Tää obstaakkeli hoituu meiltä todella hienosti ja varmasti. Keinulta puomin alla olevaan putkeen. Siitä 90 asteen kulmassa oli kaks hyppyä vierekkäin. Eka vaati tarkaavaisuutta et sai koiran käännettyä ajoissa, tää kun hypättiin takaa. Seuraava toiseen suuntaan ja sitä seuraava 90 asteen kulmassa edelliseen ja se takaa kiertäen. Ennen tätä hyppyä koiralla oli näköyhteys läheiselle A:lle. Ja voi jummijammi sentään kun meil oli niin kauhee vauhti, etten mää millään ehtiny ite kääntyä siin hypyllä, et olisin voinu Xenalle viestittää et hyppää se hyppy ennen ku meet A:lle. Ja siellähän se kävi kontaktia läppäsees ja that's it. En mää siitä masentunu. Vähä hymyilin ja taas jatkettiin. Pääasia et Xena nauttii ja oli mullakin ihan kivaa. Tästä radasta kai voi sanoo et se oli sellanen "hyvä hylky". Joskus sentään tulee niitäkin. Ainahan mua silti jälkeenpäin kyrsii jos hylky tulee ohjausvirheestä. Mut niistä varmaan pitäis oppia ja tulevaisuudessa jättää sellaset tekemättä.

Toka rata alkoi vähä helpommin. Viistoon vasempaan muuri ja viereinen hyppy toiseen suuntaan. Ja siitä tiukasti vasempaan kepeille. Mää annoin Xenan tehdä ihan ite sen pujottelutyön enkä antanu lainkaan tahtia. Voi hyvää päivää mikä vauhti sillä oli. Ei varmaan ikinä ole kisassa pujotellu niin lujaa. Ja se meni ihan yhennelletoista kepille asti. En tiädä liikahdinko mää ite vikasuuntaan vai eikö Xenan pää vaan kestäny loppuun asti kun tuli ulos yhtä keppiä liian aikasin. Mut en mää sitä jääny murehtimaan kun kerran hyvä vauhti oli päällä. Oikeelle tiukasti putkeen, hyppy eteen ja oikeelle hyppy takaa ja A:lle. Sen jälkeen hyppy eteen ja seuraava vasempaan aika ilkeessä kulmassa. Sieltä taas putkeen puomin alle ja keinulle. Hyvin pitkälti sama kuvio kun ekalla radalla, mut toisinpäin. Hypyt eteen ja takasin ja sitte puomille. Taas oli alastulon lähellä putki härsynä ja keskityin liikaa siihen ja kontaktista ei tietoa. Siitä vielä vasempaan hyppy eteen ja toinen takas. Putki ja siitä maaliin.
Pujottelun korjaus ja muutama liian pitkä kaarros vei aikaa, mut miinukselle silti jäi, Kova tasonen kilpailu oli, kun me oltiin 10 pisteellä viiminen kun sai tuloksen eli 14.

Kyl se näemmä kisaaminen onnistuu ilman Riaakin. Mut keskittyminen kisaan on huomattavasti vaikeempaa. Eikä mielikuva harjotuksesta meinannu tulla mitään, kun aina ku mää laitoin silmät kiinni ja yritin ajatella rataa nii Xena läpsi mua käpälällä ja vaati nakkia. Et sellanen reissu oli tälläkertaa. Mut paljon hyviä asioita tapahtu ja oon ihan tyytyväinen et kumminkin lähdin sinne.
Nyt mun kisakalenteri on täysin auki, mut eiköhän pian taas jotain ilmaannu.Hejdå!

Xena Att:llä 28.1.2012

Silirimpsis!

Jaanhans, tääl sitä taas ollaan läppärin viäressä ja jaetaan sielun synkkää sisältöä.
Kuulaankirkkaana lauantai-aamuna taas ajettiin kohti Turkua ja Att:n hallia. Täytyy sanoo etten olekaan pitkään aikaan jännittäny niin paljon kun tätä päivää. Ja nyt en puhu mistään kisa-jännityksestä,kun sitä en enää oikein tunnusta. Jännitti se, et pystynkö yleensä kisaamaan. Edellisellä viikolla Mitsubishin peräluukku kohtas mun pään. Molemmat on kovia mut luukku voitti, tuloksena aivotärähdys ja 9 päivän jatkuva päänsärky. Lauantai-aamuna olo tuntu olevan ok ja kisaamaan lähettiin.

Kolme kisaa oli ohjelmassa ja tuomarina taaskin Heidi Viitaniemi. Pitääpi sanoo, et jos Lempääläsä Heidin rata oli suht helppo niin nyt antoi kyl takasin korkojen kera. Liian moni koirakko poistui areenalta hylyn saattelemana, me mukaanlukien.
Eka veto lähti ihan hyvin liikkeelle ja ihan mallikas starttikin. Ekalta hypyltä käännyttiin tiukasti oikeelle U-putken kauempaan päähän. Siältä jatkettiin etuviistoon kepeille ja tulokulma oli varmaan 135astetta ja mun tarvi jatkoo aatellen päästä viälä keppien toisel puolelle. En ihan tarkkaan tiädä millai mää Xenaa ohjeistin, mut se meni oikeesta välistä sisään. Sen jälkeen pyörähti muhun päin ja kakkos välissä se teki kahdeksikko-silmukan. Eikä täst tullu edes kieltoo. Pujon jälkeen vasempaan ihan radan reunaan hyppy ja 180 astetta toiseen suuntaan A:n alle putkeen. Muutama metri ennen seuraavaa hyppyä, mää nojaan hiukan oikeelle ja totta hitossa Xena lukee senkin ja vetää hypyn ohi. Sen jälkeen mun ohjaus alkaa repeillä aika pahasti ja huamasin, et Xenakin rupes kuumenemaan. Hylkyä välttelin kunnes tultiin puomilta alas ja mentiin siihen ihan ekaan putkeen ja ohjasin sen väärään päähän. Jälkeenpäin mää ihmettelin millai mul voi tulla ihan täydellinen black out tos kohtaa. Vasta kotona mää muistelin, et kun rataa numeroitiin niin oon melkein 100 varma et toskohtaa mentiin siihen päähän mihi mää ohjasinkin. Ja mää tiätysti sisäistin sen ekan version ja lähdin kävelylle. Ja sen jälkeen rataa oli kai muutettu, enkä sitä tutustuessa huomannu, kun meitä oli siällä kumminkin yli 30. Mut mitäpä näistä. Sellast sattuu paremmillekin, ehkä?

Seuraaval radalla mää etukäteen ounastelin kieltoa jo kakkos esteeltä. Ekan hypyn jälkeen oli samassa linjassa rengas ja Xena on tällases paikas niin monta kertaa vetäny välistä. Samas linjas oli viälä A, minkä ohi tarvi päästä ja mennä putkeen A:n ali. Oikeeaikasella niistolla mää siinä jopa onnistuin. Seuraavan hypyn takana oli putki härsynä ja Xena oli siitä kauheen kiinnostunu, mut sai oltuu menemättä. Täyskäännös oikeelle muuri, pituus ja radan reunaan hyppy eteen ja seuraava toiseen suuntaan. Sitten mentiin A:lle, minkä jälkeen tiukasti vasempaan ja hyvin läheltä väärää hyppyä. Ja sitte piti viälä muistaa se putki mikä oli A:n alla. Jos jostain sinä päivänä voi olla ylpee niin nyt oli sellanen paikka. Ehdin laittaa oikeeaikasesti jalan putken eteen ja tää paitsi esti hylyn, niin aiheutti myös täydellisen kontaktin ja siitä päästiin jatkamaan putkeen puomin alle. Siältä suoraan keunu, 90astetta vasempaan ja viälä saman verran uudestaan kepeille. Matkaa oli vaan sen verran paljon, et vauhti oli liian kova ja kun oma ajatusmaailma kulki vähä jäljessä, nii Xena veti suoraan kakkosväliin. Sitte oli vuorossa se hyppy mikä piti A:n jälkeen väistää. Olin vissiin aliarvioinu sen lähestymiskulman ja siitäkin kielto. Seuraava hyppy takaa kiertäen ja sen vieressä oleva muuri toiseen suuntaan. Kaarros vasempaan hyppy ja putki. Täs kohtaa tuli kans paljo hylkyjä jos ei ollu hereillä, kun vika pää oli kans hyvin lähellä hyppyä. Siitä käännyttiinkin jo loppusuoralle ja nähtiin melko mielenkiintoinen puomin kontakti. Xena otti loikan kaukaa alastulon puolesta välistä ja mäjäytti etutassut suoraan kontaktille. Käyhän se niinkin ;o)
Vähä kyl jälkeenpäin kyrsi et sillon ku ei tee yhtään kontakti virhettä, nii täytyy sitte söheltää jollain muulla tavalla. Ja ilman noita muutamaa mustaa hetkee radan pualessa välissä olis taas kerran otettu arvokas nolla tulos ...kele.

Vikana oli vuorossa hyppäri. Mää oli koko päivän onnistunu jotenkin sulkemaan kytevän pään säryn pään ulkopuolelle, mut nyt se ei enää onnistunu. Päivä oli muutenkin ollu pitkä se näky myäs Xenassa eikä startti ollu enää kovinkaan mallikas. Varaslähtö ja kakkoshypyn rima alas ja sen jälkeen himpun verran liian pitkä kaarros enkä saanu käännettyä Xenaa oikeeseen putken päähän ja suht nopee hylky. Ja niinkun monta kertaa ennenkin hylyn jälkeen mää sisuunnun ja näytän parasta osaamista. Perskules kun toi sisuuntuminen tapahtuis ennen kun lähtee radalle koheltamaan ;o)

Että tällanen tapaus tällä kertaa. Ei voi väittää etteikö treenaamattomuus tuntuis ja myöskin näkyis mein menossa. Tää talvi on aina tällasta. Onnex pääsee ny treenaa kahtena seuraavana vkonloppuna. Jos vaix ens kerralla olis jotai parempaa kerrottavaa.
Kivaa meil silti oli, niiku yleensä. Se on kumminkin tollasten paskavetojenkin jälkeen palkitsevaa kun näkee et ainakin Xena nauttii hommasta ihan koko painollaan.

Pysykäähän ystävät lämpimänä, siäl on kylmä!

Xena Lempääläsä 8.1.2012

Jassåå sano ruattalaine!

Se on sit taas vuasi vaihtunu ja aika startata uus kilpailu-kausi. Täl kertaa lähettiinki heti viaraille vesille Tamskin halliin Lempäälään, misä ei olla ennen oltukaan. Ja sopivasti heitti talven ekan kunnon pakkasen, eli lähteissä oli -15astetta eikä oikeen tiänny mitä päälleen laittais. Päädyin sitte ihan normi kilpailu-varustukseen ja siihen päälle pilkkihaalarit, nii ei tullu ainakaa matkalla kylmä.
Päivän ohjelmas oli kaks kisaa joka luokalle ja kolmosia tuomaroi Viitaniemi ja Matson.
Mein eka veto oli vasta pitkällä ilta-päivällä, mut lähettiin hyvis-ajoin kun paikalla oli eräänlainen Pyreneesi-invaasio. Enkä kyl muista et koskaan olis yheksää pyrtsiä ollu samoissa kisoissa. Määrä jakautu kyl kaikkiin tasoluokkiin, mut medi-kolmosissa starttas 4-koirakkoo.
Napattiin matkalla kasvattaja-Lea kans mukaan, olihan kisaajista ainakin kuus koiraa hänen kasvattejaan.

Ekan hypyn vasemmal pualella oli viärekkäin kaks hyppyä ja ne molemmat suaritettiin eteenpäin. Ongelmana oli vaan, et ekalta hypyltä oli suora linja A:lle. Ja jos lähtö olis katastroohvi, nii vaikeeta tulis. Mut onnex toisinaan meinkin startit onnistuu ja päästiin hyvin tekemään ehjää suaritusta. A:n jälkeen käännyttiin puoli-ympyrän verran takas ja hypyn ja muurin kautta keinulle. Taas vaihdettiin suuntaa puoli-ympyrän verran oikeelle hyppy ja putkeen, mikä oli puomin alla. Onnex putken suu oli noin metrin irti puomista, nii ei tarvinnu Xenankaan arpoa kumpaan menee. Puomin alta kiidettiin kepeille ja edelleen tehtiin ihan kelpo rataa. Pujon jälkeen viistoon vasemmalla oli viärekkäin kaks hyppyy. Ens vasemman puoleinen eteen ja toinen takaa kiertäen. Siitä 90astetta oikeelle hyppy ja vasempaan 3/4 ympyrän käännös ja hypyt eteen ja takaa kiertäen. Täs oli oikeestaan radan ainoo paikka, mitä mää miätin pitkään. Jäädäkkö jälkimmäisen hypyn oikeelle puolelle, vai vetäiskö valssilla vasemmalle. Siitä kun mentiin sitte oikeelle viistoon pituuteen ja putken kauempaan päähän. Jotenkin tuntu, et jos jään ite oikeelle puolelle, nii juoksulinja saattaa viedä kumminkin väärään päähän, vaix oikee pää olikin ihan hyvin linjalla. Pituus oli vaan jotenkin semmoses kulmassa, et päädyin jälkimmäiseen ratkasuun. Mikä sitte osottautu mein kohdal oikeeksi. Putken jälkeen oli viälä rengas ja siitä kauheeta hönkää puomille. Mää en tajuu et mikä helvetin kiire mul taas oli päästä maaliin, kun se kontaktin teko jäi taas puolitiehen. Ja kun tasan ja tarkkaan mää tiädän millai Xenan kans siin kuuluu tehdä. Ja mää hidastin ehkä 30cm liian myähään ja sivusilmällä näin, et ei ehkä osunu punaseen. Pitkään silti tuamarikin asiaa mietti ja niinkun monta kertaa ennenkin päätti sitte venytellä kättään. Et taas jäi nolla vajaan kymmenen metrin päähän, ..kele. Ihan hyvä vauhti oli silti vaix välil tuntu ettei mennä ihan täpöllä. Reilu 5s miinusta ja saman verran hävittiin voittajallekin, mikä ei mun miälestä oo paljon ku näis isommis kaupungeis voittajat on kumminkin enemmän tai vähemmän ammattilaisii. Maajoukkue-kamaa ja tollasta. Se on tällasen pienen seuran edustajalla semmosta jatkuvaa taistelua tuulimyllyjä vastaan ;o)
No onnex tuli pari nollaa toisille pyrreille, nii sai rotu hyvää mainosta. Hyvin tehty Soile ja Jouni.

Kakkos-radalla oli jo alkamassa minien B-kisa. Nopeesti mää painoin radan mieleen ja lähdin sitte koirien kans metsälle keskittymään. Otettiin taas pitkästä aikaa Max maskotiksi, kun se on päässy vähä metsäläistymään. Ja nyt sitä on taas ihan hyvä kuskata autolla, kun ei enää ole matkapahoinvointiakaan.
Jälkimmäinen kisa oli kyl taas yks omituisimpia pitkään aikaan. Siinä kun odoteltiin vuoroa, nii mää huomasin et Xena oli taas vähä normaalii vilkkaammalla tuulella. Se hyppi päin ja haki koko ajan mun huomioo. Yleensä kun näin käy, niin ei hyvä heilu radalla.
Radan alku oli kuin ykkösluokasta. Pitkä suora melkein puoleenväliin kenttää ja just ennen A:ta piti kääntyy tiukasti puomille. Tällanen alku tekee mun ohjaamisen aina tukalaxi ja varsinkin kun Xenan mielentila sattu just nyt näyttämään sen nurjan puolensa. Sil oli taas kova kiire radalle ja kun mää olin irrottaas remmiä, nii se hiukan riuhtasi ja sen jälkeen sil taas palo käämit ja remmin irrottaminen oli aina vaan vaikeempaa. Mut se on joskus tällasta huippuun viritetyllä työkalulla. Jos ne kolme ekaa estettä olis ollu kaikki pelkkiä hyppy-esteitä mää olisin ehkä selvinny. Mutkun toisena oli rengas ja mää olin jo siinä vähä myöhässä ja tultiin vähä vinossa, nii vetihän Xena sitte rinkelin ja kehyksen välistä. Mää olin kumminkin hereillä ja sain nopeesti vaihdettua suuntaa ja korjaamaan erhettä. Näin on käyny joskus ennenkin ja muistaakseni sillonkin Xenal alko jotenkin se uusinta viiraa päässä ja se hankki viälä toisenkin kiallon. Kolmos-hypyltä se oli jo kovaa vauhtii menssa sinne A:lle ja tiätysti edeltäneet tapahtumat sai munkin vähä kiihtyy ja ääni nousi kans kohtalaisesti ja karjasin aika lujaa, ettei se menis vikasuuntaan. Keinulta mentiin muurille ja tiukasti vasempaan hyppy ja lisää vasempaan suoraan putkeen. Just ku Xena oli menny sisään, nii mää kuulin pillin vihellyksen. Enkä viäläkään tiädä oliko se Matsoni vai kuuluko se viäreiseltä radalta. Kumminkin mää menin sen verta hämilleni, et pysähdyin kattomaan tuomaria. En muista näyttikö se mitään, mut jatkoin kumminkin. Onnex Xena ei kääntyny putkessa takas ja säästyttiin lisäpisteiltä. Seuraava pujottelu oli samansuuntainen, kun edeltävä putki ja jatkon kannalta olis ollu tärkeetä päästä keppienvasemmalle puolelle. Sinne oli vaan kauheen pitkä matka ja jäin toispuolelle ja kepeiltä kun käännyttiin vasempaan tein siistin takaa-leikkauksen eikä Xena edes pyörähtäny kun onnistuin käskyttämään sitä jatkamaan eteenpäin. Pussi, hyppy eteen ja toinen takaa, hyppy ja tiukka käännös puomille. Toises päässä oli putken väärä pää ilkeesti näkösällä ja taas tuli ihan liikaa keskityttyä siihen putkeen eikä kontaktin tekemisestä ollu tietoakaan. Mut ei tullu hylkyäkään ;o) Hyppy, A ja se eka putki toiseen suuntaan ja loppuun pari hyppyä.
Mul ei ollu mitään käsitystä tuliko tulos vai ei. Moni muukin oli sitä mieltä, et se viheltäjä oli tää Matsoni. Mää aloin sitte kelaamaan et lähtöluvan jälkeen pilliin vihelletään vaan jos tuomari haluaa keskeyttää suorituksen ja sillonkin se on muistaakseni kaks vihellystä. Ja kumminkin se seuras mein kontaktien tekoakin loppuun asti, eli sen puolesta ei hylkyä pitäis olla. Virheiden määrästä ei kans ollu mitään käryä, mut ihme kyllä ei tullu kun 15 tikkiä, mikä sinällään on aika vähän tommosen sekoilu esityksen jälkeen.

Noniin, AVA saa viälä odottaa, mut ei tää nyt ihan paska kauden alotus kumminkaan ollu, kun koirasta riippumatta mää olen jokaikisen kauden alottanu hylyllä. Ja ny saatiin molemmista tulos. Ja edelleen täytyy korostaa, et ei ollu nolla todellakaan kaukana.
Kiva oli päivä kyllä. Kiitokset vaan piknikillä mukana olleille. Ja onnea nollien tekijöille. Kyl mekin sit taas joskus :oD

Xena Hyvinkäällä 5.11.2011

Helldorado!

Kolmosluokka tuli sitte korkattua Xenankin osalta. Viimiset kakkosen kisat meni sen verran hyvin, et odotukset oli todella korkeella. Se on vaan koiraurheilukin semmosta, et pudotus voi olla todella julma.
Hyvinkään lämpimäs hallissa oli kisat ja mentiin sinne Helsinkin kautta, misä viätettiin yö Xenan velipuolen Miskan luona. Miska kuuluu siihen pentueeseen, mikä oli Urdoksen (molempien isä) läksiäislahja. Eli puolixi havaneessi ja toinen puoli pyrtsiä.

Kahdesta ekasta kisasta ei oo paljoo kerrottavaa. Hyppärin aloitus tapahtui ikäänkuin radan puolelta ulospäin. Xena suoritti ekan hypyn ja singahti siitä viis metrii ulospäin ja alko nuuhkii kenturaa. Mul meni monta sekuntii, et sain sen jatkamaan rataa. Se vaan jatkoi kärsä maassa menoo eikä juurikaan kuunnellu mitä mää yritin sille sanoo. Lopputulos oli et seittämän esteen jälkeen meil oli kielto-kiintiö täynnä ja edelleen mentiin kuono tantereessa. Mää jätin homman siihen, ku ei kerran kulkenu.
Tokalle radalle mennessä ekan radan tapahtumat kaiversi skalpin alla, enkä keskittyny startissa tarpeexi ja Xena sortui putki-ansaan heti radan alussa. Jatkettiin kumminki loppuun, ettei menis reissu ihan harakoille.

Vikaan vetoon tuomari vaihtui Luomalasta A. Viitaseen ja samalla myäs radasta tuli pikkasen haastavampi. Hypyt 1,2 ja 3 oli neliöm muodossa ja kaikki mentiin etukautta. Sitte tiukasti vasempaan putkeen ja n. 135asteen kulmassa hyppy ja toinen takaa kiertäen ja sama putki toiseen suuntaan. Siitä A:n ohi kepeille, pituus ja loivasti vasempaan pussiin. Jyrkästi vasempaan sarja-hypyille. Sarjan välissä oli putki ilkeesti härsynä. Alunperin meinasin leikata hyppyjen välistä ite toispualelle ja peittää näin putken suun. Jos olisin tehny niin, olis voinu kielto B-hypyltä jäädä jäädä tulematta. Seuraavax oli Putki A:n alla ja mentiin lähenpään päähän. Sieltä suoraan takakirtoiseen hyppyyn ja takas A:lle. Taas oli ekan putken pää ilkeesti härsynä ja keskityin vähä liikaa siihen, enkä kontaktiin. Ja A:n jälkeen oli hyvin tiukka käännös ja vähän tilaa kun mentiin seuraavaan putkeen. Siitä jyrkästi oikeelle hyppy ja välistä veto ja tiukasti oikeelle muuri ja sen jälkeen hyppy mikä oli 180asteen kulmassa mein liikerataan nähden. Puomin kontakti oli taas todella mallikas. Kymppi ja 4s miinusta toi meille sijan 16. Ei kauheesti lämmittäny, mut jälkeenpäin aatellen siinä porukassa ei se niin paska suoritus ollu kun kisaajia oli kumminkin likemmäs 50. Tulos toi myäs Xenalle ekat ranking-pisteet. Ei niitä tullu kun kolme, mut on se parempi kun tikku simmussa. Ja takaan ja vannon et varmaan tulee lisää.

Pitkään mää ihmettelin sitä ekan kisan alustan nuuhkintaa, ku Xena ei oo koskaan semmosta tehny. Mut syy selvis vasta ku sunnuntaina tultiin kotio. Sil oli alkanu juoksu ja voi olla et oli päällä jo kisojen aikana. Et näin ne voi hormoonit sekottaa naaras-olentojen pään. Pahaan paikaan tuli juoksu, ku olin ehtiny Xenan jo ilmottamaan Att:lle ja ehkä olisin menny kisaamaan Lempääläänkin. Mut mitä sitten, ku näitä ain välillä tulee ja tää on osa tätä urheilua.

Kolmos-depyytti ei ollu kovin vahva, mut mun itteluottamusta se ei horjuttanu millään tavalla. Ja jos ei toi juoksu kovin pahasti sekota Xenan päätä, ni kisat jatkuu taas entisellä draivilla.

Xena Weca:lla 8.10.2011

JiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiHaaaaaaaaaaaaaaaaaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Voi hyvää päivää sentään ja kaikkee taivaan ja maan väliltä. Jos oli tota edellistä epistolaa vaikee kirjottaa, nii ei tää kyllä oo yhtään sen helpompaa. Sisällä myllertää aika rajusti, mut onnex tää myrsky pään sisällä on nyt niin positiivistä ku vaan voi olla. Mää en oikein tiädä mistä päästä nyt alottais, mut kait se olis järkevintä alottaa vaix alusta. Eli Wecan kisoihin Noormarkkuun mentiin ja täl kertaa ihan sopivaan aikaankin, ku mein eka kisa oli vasta neljältä.Tuomarina toimi Minna Räsänen. On muuten sama tuomari, kenen radalla noustiin kakkosiin. Etukäteen jo ajattelin, ettei varmaan helppoo tulis olemaan. Eikä ollu ainakaan hyppärillä.

Ekan hypyn vasemmal pualella oli U-putki ja no2 oli kauemmassa päässä ja sinne mentiin ihan kolmos-hypyn viärestä. Tää hoitu helposti kun starttikin oli aika mallikas. Ite mää heitin valssin kolmosen taakse, et sain vaihdettuu puolta ennen nelosena ollutta pituutta. Viitos-hyppy viälä samaan suuntaan ja kuutosena olevan putken oikeeseen päähän. Putken vasen pää oli ihan suoraan hyppylinjalla ja moni vetikin täs kohtaa metsään. Mun miälestä se ei niin kauheen vaikee paikka ollu, ku muisti vaan ajoissa kääntää oikeelle. Sitte tultiin takas tulosuuntaan rengas, tiukka oikee hyppy, välistä veto, toinen hyppy ja seuraava hyppy takaa kiertäen. Nää hypyt oli siis vierekkäin. Siitä mentiin kaarihallin toiselle seinälle putkeen ja takas radan keski-osaan kolme hyppyy loivasti oikeelle kaartaen. Siitä tiukka vasen ja takaa-kierto hypylle, mikä oli vinkkelissä edelliseen nähden. Siitä melkein suoraan kepeille, minkä jälkeen päästiin paikkaan missä viimeistään pysty hylyn tekemään. Kepeiltä piti lähtee n.45asteen kulmassa ohi edellisen putken, minkä viäressä oli taka-kiertoinen hyppy a siitä putken kauimmaiseen päähän. Täs kohtaa nähtiin mitä ihmeellisimpia yrityksiä. Heti kun mää näin radan, nii mää tiäsin et mun pitää peruuttamalla vetää Xena putken ja hypyn välistä ja sylkkärillä kääntää se hypylle. Sen jälkeen se oli helppo viedä väärän putken suun ohi, kun ite oli putken ja koiran välissä. Maalissa aika oli n.10s miinuksella ja se tuotti ylivoimasen voiton. Mut en mää sitä kauheesti röyhistelly kun ei sillä nollalla ollu mitään merkitystä. Vaix täytyy kyl sanoo et voitto lämmittää mieltä aina, oli merkitystä tai ei. Voi olla et se anto paremmat henkiset eväät seuraavaan vetoon.

Agi-rataan tutustuessa mua alkoi yhtäkkii pelottaa. Mun miälestä rata tuntu liian helpolta. Ihan niinku multa olis jääny jotain vaaran paikkoja huamaamatta. Mut sillä mentiin mitä mää sillä hetkellä näin. Alkuun oli kolme hyppyy melkein suorassa linjassa. Sen jälkeen tiukasti oikeelle kepeille, mihin mää vein Xenan valssin kautta nurjalle puolelle. Seuraava hyppy oli loivasti vasempaan ja Xena sai sinne ihan kauheen vauhdin. Ja aiheutti mulle pari ylimääräästä sydän kohtausta kun lähesty uhkaavasti kauempana ollutta putkee. Mut onnex se on nykyään aika hyvin ääni-ohjattava ja käänty hienosti oikeelle kadelle hypylle, mitkä muodosti puoli-ympyrän ja siitä leikattiin äskeisen kulkulinjan poikki A:lle. Hyppy ja tiukasti oikeelle putkeen. Takasin tulosuuntaan hyppy ja oikeelle keinulle. Siitä suoraan rengas ja putki. Siitä käänyttiinki sitte kohti maalia. Ekaks mein nollantappaja ja taas alastulossa upee juoksukontakti. Hyppy, tiukasti oikeelle putkeen ja viälä yks hyppy ja kakkosluokka oli takana.
En mää tiädä olinko mää shokissa vai mikä oli, kun mää olin ihan tyyni. Vaix useenpi tuli sanoo et se oli nolla, nii mää vaan sanoin odottavani virallista vahvistusta. Teki silti mieli alkaa huutamaan, mut päätin kumminkin hillitä itteni.

Sillai siin sitte kävi, et se tarvittava nolla tuli ja siirto kolmosiin oli tosiasia. Mää kuvittelin et se tapahtuma olis ollu paljo tunteellisenpi, mut mul oli ihan tyhjä olo enkä tuntenu oikeen mitään. Eli mää varmaan olin shokissa. Tai sitte se viime viikon melkein-nousu teki sen, et mää tiäsin tätä odottaa. Ja kyl edelliset kisat jo osotti et parempaan suuntaan oltiin menossa. On se ohjaaminen vaan paljon helponpaa kun on itellä rento olo. Ja näis neljässä viimeisimmässä startissa mää oon nauttinu todella paljon mein yhteistyöstä. Ja valehtelematta tänään tais olla mein parasta menoo ikinä.
Nyt alkaa jo vähä tunteet purkautuu ja alkaa vasta tajuamaan mitä tuli tehtyä. Mää en uskalla edes ajatella montako tuntia näit juttuja on treenattu. Ja parin vuoden aikana pelkästään agilityn takia ajettuja kilometrejä on varmaan 20000km. Kun on käyty treeneissä ja kisakokemusta hakemassa. Välillä oon hakannu päätä seinään kun mistään ei tullu mitään. Välillä meinasin jo lopettaa koko touhun kun onnistumisen paineet meinas käydä liian kovixi.
Mut kai mää sisimmässäni tiesin et tää päivä viälä koittaa. Vaiks se vaati sen kaks ja puali vuotta ja 110 kisaa. Se kaikki kumminkin on valmistanu mua tulevaan ja voi olla ihan hyväkin etten ole mitään liian helpolla saavuttanu.
Todella innolla mää odotan taas tulevia kisoja. Tuntuu ettei agility oo koskaan ollu näin kivaa. Xena on ihan täydellinen työpari täs touhussa ja olen mielestäni etuoikeutettu kun olen tollasen huippu-yksilön saanut. Iso kiitos Lea!.
Täst on hyvä jatkaa. God natt.

Xena Tsau:lla 1.10.2011

Hallelujaa!!!

Taas yks kisa-viikonloppu takana, taas herätty epäinhimilliseen aikaan ja taas jouduttu karvaasti pettymään. Tsaun kisoissa oltiiin ja oli sitte jo kolmannet perättäiset kisat siellä. Eli reitti on jo tullu aika tutuksi ja tasan tarkkaan tiätää, paljon menee matkaan aikaa.
Tämän päivän epistola on mulle aika vaikee paikka ja ihan tarkotuksella lykkäsin textin kirjotusta, et ehdin rauhassa sulattelee tapahtumia. Vaix kaikki varmaan jo tiätääkin mitä siällä tapahtu, mut kaydään se ny kumminkin viälä yksityiskohtasemmin läpi.

Kakkosia tuomaroi Johanna Wütrich. Ei kovin usein oo osunu mein reitille. Joskus villissä nuoruudessa oli tuomarina ykkösissä ja muistan joskus olleeni Akvan kaa hänen kolmosten radalla. Mut kakkos-luokka oli hänen kohdallaan täys arvotus.
Hyvältä silti vaikutti, ku mää ekan radan näin. Hyppykulmat näytti paikotellen aika hankalilta, niihä ne kakkosissa nykyään tapaa olla. Kerrotaan ny tähä väliin päivän eka hyvä juttu. Mää talutin Xenan remmissä lähtöpaikalle, otin pannan kaulasta ja käskin sen istuu ja odottaa. Ny varmaan aattelette, et mihin suuntaan se lähti? Ei lähteny mihinkään. Se istu ku tatti paskassa ja odotti.

Kaks ekaa hyppyy oli suurinpiirtein samassa linjassa. Kolmantena kepit hiukan vasemmalle. mut aattelin kumminkin ite ohjata vasenta laitaa ja ennen pujoa valssin kautta viedä kepeille. Ja samal mää sain varmistettuu, ettei Xena mee A:lle, mikä oli siin keppien viäressä. Rengas ja loivaan U-putkeen. Siältä käännyttiin taas sinne päähän mistä lähettiin. Menin ottaan Xenan vastaan seuraavan hypyn eteen. Kaikki tuntu sujuvan hyvin, mut täs kohtaa mun liikkeelle lähtö vähä tökki ja ku Xenal oli jo täys vauhti päällä nii jäin kai mää jälkeen. Seuraava hyppy oli aika lähellä ja piti kääntyy loivasti oikeelle. Ja kun ilmassa ei koirakaan pysty suuntaa muuttamaan, nii ajauduttiin liian lähelle hyppylinjaa, mut kumminkin pois linjalta ( ei varmaan voi enempää epäselvästi sanoa). Siitä sitte A:lle tuomarin lapa pystyssä kiellon merkkinä. Onnex hää ei varmaan lukenu mun huulilta, mitä mää itekseni lausuin. Ei olis sopinu kenenkään korville. Mut onnistuin kumminkin olemään miäs ja keräsin itteni. A:n kontaktit hienot, loiva vasen pituus ja putki. Siältä pituuden editse seuraavaan hyppyyn, mihin ei kauheen aikasin kannattanu mennä odottelee, ku sen jälkeen tarvi kääntyy aika tiukasti vasempaan keinulle ja suoraan edessä oli puomi. Keinulta hyppy eteen ja vasempaan puoliympyrä ja seuraava hyppy ja niitten välistä suoraan hyppy ja muuri. Oikeelle täyskäännös, hyppy ja puomi. Ja nyt hyvät kansalaiset se tapahtu. Ensmäistä kertaa kisoissa mun ite keksimä alastulo-metodi toimi. Hyvänolon tunne oli melkonen, mut pystyin kumminkn ohjaamaan viimiset hypyt tiukasti ja välttämään putkiansan. Aika oli ihan ylivartanen, mut vitosen rasitteella jouduttiin tyytymään kakkos-sijaan. Jos vitonen olis tullu puomilta, ni en ehkä olis näyttäny niin norsun skärbältä. Mut ny otti päähän aika rajusti.

Kiukkulenkin jälkee mää sain aika hyvin unohdettuu menneet ja pystyin taas keskittyy tulevaan. Tokalla radalla ei esteet ollu kauheesti siirtyny. Mentiin vaan eri suuntaan ja vähä eri järjestyksessä. Lähdös mul oli taas pannan kans ongelmii. Xena ottaa lämpöö jos panta ei heti aukee. Se meinas karata, mut jämäkällä käskyllä jäi kumminki istuun ekan hypyn taa.
Kaks ekaa hyppyy oli suoraan eteen ja sen jälkee täyskäännös ja putkeen. Siältä hyppy eteen ja tiukasti vasempaan kepeille. Hypyltä oli suora linja A:lle ja Xena tuli putkesta niin kauheel vauhdilla, et koukkas vaarallisen läheltä A:ta. Kepeiltä mentiin renkaan läpi putkeen, mikä oli ny vedetty suaraksi ja sen takii tosi tiukas kulmassa. Mut ei ongelmaa. Ja nyt mul oli itelläki vauhtii siin kohdassa, misä eka kiarroksella tuli se kialto. Keinu, hyppy eteen ja täyskäännös puomille. Alastulossa oli sitte täydellinen juoksu-kontakti. Ai että, mää nautin radalla olemisesta. Sitte oli kolme hyppyy puoli-ympyrän muodossa ja siitä A:lle. Alastulon jälkee oli vähä vaikeeta kääntää Xena 90astetta oikeelle viimisille hypyille, ku olin ite jääny A:n vasemmalle puolelle. Alunperin oli kyl aatellu olevani oikeella, mut ain ei mee ihan kässärin mukaan :)
Maalissa aika oli -8,8s ja ykköseksi. Kuuluttajakin vahvisti nollatuloksen. En oo varmaan yhtään nolla-rataa pahemmin tuuletellu, mut nyt pääs ilmoille riemukas karjaisu. Mää olin aika täpinöis ja lähdin ulos vähä rauhottuu. Sit ku mää tulin takas halliin, oli tulostaulu päivitetty. Mein kohdalla ei ollu Sertiä. Viiminen koirakko oli menny 0,7s lujempaa. Osallistujia oli vaan 5. Ekas kisas tapahtu yks luokkanousu. Ilman sitä, olis jaettu kaks luvaa. Tuli semmonen olo et olis vaan halunnu hypätä koskeen, tai tehdä jotain muuta paskamaista itelle. Että voi maailma olla tyly. Ei tällasta kuuluis tapahtuu edes mulle. Se oli kumminkin eka nolla puoleen vuoteen. Samalla haihtu myäs Xenan mahdollisuus osallistuu piirin mestaruuteen, ku ne on jo ens sunnuntaina. Ei paljo naurattanu, ku kävin palkinnon hakees.

Illalla tuli sitte nautiskeltuu erilaisia liemiä ja hukuttauduin paljuun. Se on kyl sellanen paikka, et viimeistään siällä muu maailma unohtuu ja rupee näyttämään valosammalta. Mitä sitä enää märehtimään. Tää on vaan urheilua, joskus voittaa joskus ei.

Xena Tsaulla 4.9.2011

Hupsistakeikkaa!

Se oli sitte taas kisaviikonloppu ja paikkana taas kerran Tsaun Royal Canin-areena. Kerrankin oli sellanen aikataulu mikä sopi munkin aamu-unisuuteen, eka startti oli kolmelta. Oli aika outo tunnelma kisapaikalla, ku siälä oli enää kakkos-luokkalaisii. Ja niitäkin tosi vähän. Oli vähä niiku olis treeneissä ollu. Mun suoritukset ei kyl ollu ihan samaa luokkaa. Tuomarina meillä oli Henri Luomala, yks niistä kolmesta kenen radoilla oon kaikkein eniten kisannu.
Vaiks mää Henrin radoista tykkäänkin, nii etukäteen vähän aina pelkään millanen radan alku tulee olemaan. Niissä kun usein käännytään jo tokalta esteeltä tiukasti johonkin suuntaan ja saattaa samassa linjassa olla väärä este, mihin Xenan vauhdilla helposti sortuu.

Vaan ny oli toisin. Ekan hypyn jälkee mentiin kepeille ja ihme kyl melkein yhtenä rintamana. Pujon jälkee oikeelle jäi A, mistä mentiin ohi hypylle. Ja siitä 270asteen käännös A:lle. Siihen hypylle tultii aika tiukassa kulmassa ja mää kuulin ku Xenan takatassu kolahti rimaan, mut onnex se oli raskasta tekoo eikä pudonnu piänestä kosketuksesta. A:n jälkee hyppy oikeelle ja täyskäännös keinuun. En ihan tarkkaan tiädä mitä siin ylösmenolla tapahtu, ku hidastuksestakaa ei näytä siltä, et mää olisin vetäny Xenaa ohi mut se vaan meni lankulle sillai koukun kautta ja ylösmenosta 5. Keinusta Xena tais saada jonkinmoisen kimmokkeen, ku sen ja sitä seuraavan hypyn se veti kolmella loikalla. Sitte takaspäin A:n alle täyspitkään putkeen. Voin kertoo et sain ihan hyvin ravata et ehdin putken toiseen päähän ku koiral oli kumminki lyhempi reitti ja mun tarvi kiertää A. Onnex siitä oli aika pitkä matka seuraavaan hyppyyn ja sen jälkenen putkikin oli tarpeex kaukana. Putken jälkee edellinen hyppy toiseen suuntaan ja viälä hyppy ja zikzak-putki. Muuri ja tiukka käännös vasempaan puomille. Täytyypi sanoo, et alastulossa ei ollu semmosta yritystä mitä mää viime treeneissä hain. Eikä sil niin kauheesti ollu välii, ku oli se 5 alla. Eikä toka virhe maksanu ku yhden sijan. Ku jos ei voita ni on aivan sama onko toinen vai kolmas, jos ei kerran oo nolla-tulos. Kolmos-pallille siis ja lahjakortit kotiin.

Minei ja maxei oli kans nii vähä, ettei perinteiseen kiukku-lenkkiin ollu aikaa kun tarvi jo alkaa väijyä seuraavaa rataa. Toka veto oli hyvin pitkälti edellisen käänteinen. Nyt ei vaan menty kolmen hypyn jälkeen suoraan puomille, vaan jo tokalta hypyltä käännyttiin vasempaan, hyppy ja putki. Xenan tullessa putkesta oli taas aika valmistautuu kilpajuoksuun. Taas se pitkä putki A:n alla. Nyt oli mulla sentään lyhempi reitti, mut silti Xena ehti pari metrii edelle ja meinas tulla jalkoihin ku kyseli ohjeita. Kovalla käskyllä sain sen kumminkin hyppäämään oikeeseen suuntaan ja sitte päästiin tekemään keinu kunnolla, tällä kertaa.Pari hyppyy ja täyskäännös puomille. Tarvi olla pirun tarkkana käännöksen jälkeen ku se sykkyrä putki oli edelleenkin siinä puomin viäressä. Taisin keskittyy vähä liikaa siihen, enkä taaskaa muistanu, et olis tarvinnu juosta pellemiljoonaa puomin toiseen päähän. Taas täyskäännös muurille ja se zipzap-putki ja loppurata oli käänteisesti sama ku edeltävän neljä ekaa. Maalissa tuli jonkimmoinen hyvänolon tunne, ku olin kattovinani et se puomi onnistu, mut yks mini-ohjaaja palautti heti todellisuuteen sanomalla vaan "puomi". Vähä hymyilytti, mut kyl siin taisi joku ärräpääkin suusta ilmoille livetä. On se niin väärin!!! Aika painu yli 10s miinukselle ja se oli 7s nopeempi ku kisan voittajalla. Kakkonen -2s ja kolmonen yliaika nolla. Ja me ylivertaisella ajalla neljänsii. Voi satiainen!!!

Ei kyl mää ihan tyytyväinen oon tähänkin. Kun koko kesä on menny päin persettä ja tulosvarmuus on ollu hukassa. Eikä alle kymmenen pisteen kisoja oo ollu viiteen kuukauteen.
Ja nyt toi puomi juttu alkaa jo olla selvitetty, ku sama metodi toimi kisojen jälkeisissäkin treeneissä. Täytyy vaan ratkasevalla hetkellä muistaa juasta kovempaa.

Xena pitsi-agissa 23.7.11

Voi kuttu!

Taas oli perinteisen pitsi-kisojen aika Raumal. Mun ei alunperin pitäny edes osallistuu niihin kinkereihin, ku Xenan piti mennä Estoniaan näyttelyyn. No se suunnitelma meni perseelleen ja löysin sitte itteni Raumalta.
Matkaa ku ei oo paljon, ni ei tuu otettua paljoo tavaraakaan mukaan, saati vaatteita. Just ku oli päästy perille ja saatu häkki ja tuolit paikoilleen ni alko oikeen kunnon monsuunisade-ukkosmyräkkä, mikä kasteli kaikki paikat ja mukana oli vaan yks sateenvarjo ja se tiätysti pääty Rian käyttöön. Xenan häkin alusta tulvi eikä se halunnu enää olla siällä, vaan vaati päästä varjon alle suojaan.

Tunnin päästä kentät näytti jo vähemmän riisipellolta ja päästiin mekin kisaamaan. Ekan kisan tuomarina oli Lena Dyrsmeds Ruotsista. Radan alku näytti vähä oudolta ja kesti hetken ennenku pysty hahmottaa millai siälä kuuluis mennä.
Ekan hypyn jälkeen oli vierekkäin kaks putkee ja vasempaan U-malliseen mentiin. Hyppy suoraan ja oikean kautta kiertäen putken suun ohi seuraavaan hyppyyn. Sit oltiin menossa siihen kakkosputkeen. Yleensä mul on toi stabiliteetti aika ok, mut nyt kävi jotain siin putkien välis ja vähä horjahdin ja hipasin kädellä toista putkee. En tiädä oliko kentässä joku pehmee kohta vai mikä, mut Svea-mamma oli tyly ja anto siitä vitosen. Sitä en kauheesti jääny märehtii, ku tulos oli saatava. Tokalt putkelta käännyttiin tiukasti vasempaan A:lle ja sen jälkee vasempaan 180 astetta hyppy ja A:n alla olevaan putkeen. Siitä oli n.4m kuljetus kepeille mihin tultiin melkein 180 asteen kulmas. Jälkeenpäin tilannetta tarkkailleena olisin voinu vetää Xenan viälä metrin kauemmas ennen käännöstä, ni olis voinu jäädä kielto hankkimatta. Xena kävi siin vaihees taas kohtalaisen kuumana ja oli täystyö saada se rauhottuu ja jatkamaan suoritusta. Sitte vedettiinki pitkä matka ihan mallikkaasti ja päästiin virheittä melkein loppuun asti. Mitä ny puomilta se perinteikäs vitonen. Ja niinku monta kertaa aikasemminkin, Xenal oli taas nopein aika ja eniten virheitä ja se riitti taas siihen kultasen ananaksen sijaan.

Päivän hyvät uutiset oli sitte siinä. Mää lähdin lenkittää Xenaa siihen mettä-polulle eikä me siällä kauaa oltu, mut kun tultiin takas kisa-alueelle Xena alko käyttäytyy normaalii oudommin. Se kuopi maata toisella takatassulla ja vähä niiku ontui. Mitään siin ei näkyny ja ajattelin sitte et olisko se metsässä astunu nokkoseen tai sitte jos oli kusiainen purru. ku varmuutta ei ollu päätettiin sitte et saa kisat loppuu siihen. Olishan se voinu pystyy radan suoritaa, sit taas se olis kumminkin voinu varoa käpäläänsä ja olis voinu satuttaa ittensä muulla tavalla. Et vaiks vähä korvensi, ni koiran terveys on kumminkin tärkeempää ku pari starttia. Ja jos mää ny oon vetäny 50 kisaa kakkosissa, ni en mää varmaan siihen kuale jos viälä joutuu sitä nousuu odottamaan.
Pari päivää Xena oireili kinttuunsa, mut nyt ei enää huomaa mitään, eli kisakalenteri auki taas.

Xenan juhannus 2011

Voi Venäjä!!!

On se kuulkaa ystävät hyvät niin, et tää on niitä harvoja Juhannuksia, jonka hyvin miälellään unohtais koskaan olleenkaan. Tuntu siltä et maailma potki perseelle enemmän ku yhden elämän verran. Ja kun tuntu ettei enää vois huonommin mennä, ni eikös tullu viälä vähän lisää lunta turpiiniin.
Matka Tuorlaan torstaina alko heti sateisissa merkeissä ja sitä saatteli hitonmoinen tuuli. No perille kumminkin päästiin onnellisesti ja siihen se onni sitte loppukin. Mää olin veivaas vaunua irti, ku käsijarru petti pahimmal mahollisel hetkellä. Seurauksena, et se lähti vierii alaspäi ja putos penkalta puoltoista metrii alaspäin. Mää oli nähny jossain elokuvas vastaavaa, mutten uskonu et oikeesti vois sellasta tapahtua. Agility on kumminkin mua kasvattanu ihmisenä, enkä mää edes tällasella hetkellä joutunu minkäänlaisen raivon valtaan, vaan aloin heti hankkii apua. 45min päästä hinausauto oli paikalla ja melkein samantien vaunuki oli jo pois allikosta. Asetelma näytti alkuun ihan helvetin pahalta, mut ihme ja kumma ainoo vaurio oli puskurin kulmas 15cm levee kolmion mallinen vekki. Ja senkin vissiin saa lämmittämällä lähes näkymättömiin. Sitähän ei viälä pysty sanoo, et millasii henkisii vaurioita se jätti tähän karaistuneeseen karavaanariin.

No kunnon känni tuli kumminki vedettyy ja valkeni perjantai ja vkonlopun eka kisapäivä. Startti oli vasta puolilta päivin ja ehdin ottaa yhen korjaavan, eli olo ei sen puoleen ollu kauheen paha. Ekassa vedossa oli tuomarina mun " all time favourite" tuomari Saviojan Anne. Kysees oli viälä hyppäri, eli ei ollu mitään paineita ku hyppäri-nolla oli jo handussa. Ekan hypyn jälkeen käännyttiin 90 astetta vasempaan hypylle ja kolmas hyppy viälä saman verran vasempaan. Kakkoshypyltä oli suora yhteys putkeen ja valssaamalla mää estin Xenan menon sinne. En sitte tiädä mix Xena veti sen putken ja kolmannen hypyn välistä ja hyppäs väärään suuntaan. Loppurata oli oikeestaan ihan hyvännäköstä menoo. Ria oli huomannu, et hylyn tullessa Anne ei yleensä enää jääny seuraamaan suoritusta, vaa lähti juomaan tai sitte ryhmitty paikalleen seuraavaa koirakkoa varten. Mein kohdal hää teki kumminki poikkeuksen. Oli aika hienoo, et kaiken nähny konkari tuomari on oikeesti kiinnostunu mein menosta. Vaix onhan se ennenki todettu, et Xenan meno radalla on aika hyvää viihdettä. Sain mää Annelta jotain kommenttiakin jo ennen ku ehdin maaliin ja hymyssä suin ehdin viälä vastaamaankin. Muistakaa nyt kaikki, et agility on hauskaa eikä ryppyotsaista.

Päivän tokaan vetoon tuomarix vaihtu Leena R-L. No olipa taas hauska alku. Hyppy, pituus, A ja rengas. Kaikki suorassa linjassa. Viitos-hyppy oli hiukan oikeelle ja siitä käännyttiin tiukasti vasempaan seuraavaan hyppyyn minkä takana oli putki. Xena veti noi 5 ekaa helvetin hienosti, mut tollasen suoran jälkeen sil on vaan niinpali vauhtii, et kaarteesta tuli tosi pitkä ja se näki sen putken ennen hyppyy ja taas hylky. Pujotteluu lukuunottamatta taas aika kivaa menoo ja mikä tärkeintä mul oli huumori kohillaan. Enkä mää voi näyttää ite norsun kärsää, jos Xenan kuonosta näkyy kuin paljo se tästä hommasta tykkää. Ja pääsin mää kumminki vähä näyttää omaa osaamistani, ku selvitin yhen pirullisen putkiansan ihan kunnialla.

No nii. Aatto-iltaa mää lähdin viettää rantasaunalle ja siellä sattumalta tutustuin legendaariseen Juha Oreniukseen. Tuntu et meil riitti jutusteltavaa ihan loputtomiin. Itte asiassa me puhuttiin koko ajan musiikista. Ja sitte ku mää olin lähdös pois ni avauduin mein ongelmista agilityssä ja se johti siihen, et sain kuulla puolentunnin luennon. Jotain siitäki jäi mieleen ja toivottavasti pystyn ottaa opikseni.
Lauantain eka kisa oli taas samoihin aikoihin ja kunto luonnollisesti kohillaan ;-) Ja tuomarina taas Anne. Rata tuntu tosi kivalta. Kaks hyppyy puoli kaaressa ja vasemmalle putkeen. Yks hyppy ja taas vasemmalle putkeen. Mää taisin luottaa Xenaan vähä liikaa, enkä näyttäny tarpeex selkeesti neloshyppyy ja siitä kielto. Tokan putken jälkeen oli pari hyppyy 90asteen kulmas ja niitten jälkeen ku tultiin keinulle, ni mun valssi oli ehkä 0,1sekuntii myöhässä ja Xena ehti vähä mun edelle ja taas kielto tuomio. Tällai videolta katottuna ehkä vähä hätänen tuomio, mut mitä näistä. Taas pari hyppyy 90asteen kulmassa ja siitä suoraan kepeille. Pujottelu meni ny mallikkaasti, mut sen jälkeine hyppy oli vähä viistoon oikeelle. En ihan tarkkaan pysty sanoo mix Xena veti siitä ohi, mut hylyn kumminki hankki. En mää tähän epäonneen keksiny muuta, ku et vauhti kasvo liian kovaks ja rapatessa aina roiskuu.

Vika kisa oli merkattu toiseen kehään ja kattelin kun maxit siellä kisas ja niillä oli Minna Räsänen tuomarina. En sitte sen enempää sitä rataa katellu, kun mein tuomarixi oli merkattu Leena R-L. Mul tuli sit pakottava tarve päästä relaksoitumaan ja tyhjentämään itteni. Mää aattelin et on ihan hyvin aikaa. Sitte kun mää tulen takasin, ni mein luokka on jo tutustumassa siihen samaan rataan, mitä mää en viittiny opetella. Voi perkele! No eipä ollu eka kerta ku mää tutustumisesta myöhästyn.
Alku oli pirullinen: Hyppy, toinen hyppy ja putken väärä pää todella lähellä. Ihmeen kaupalla mää saan Xenan sinne oikeeseen päähän ja leikataan sen alkukomplexin läpi renkaan kautta puomille. Mää luulin et kontkti oli kohillaan, muttei ollu. Ehkä mää liikaa varmistelin seuraavaa putki-ansaa. Mut yritys oli silti kova ja muuri-A-hyppy yhdistelmän jälkeen mentiin taas siihen ekaan putkeen. Ja sillon ku sitä hylkyy vähiten odottaa, ni sillon se yleensä tuleekin. Ku piti kääntyy 90astetta hypylle, ni Xena veti suoraan taas renkaalle. Vedin mää taaskin radan loppuun vaix pettymys oli kyl kova ku olin hiljaa mielessäni toivonu et olisin pystyny samaan, ku viime vuonnakin. Eli vikassa juhannuskisassa nousuun.

No joo, tulokset ei ollu yhtään sielläpäinkää, mitä etukäteen odottelin. Joka radalla tuntu, et Xena oli enemmän tai vähemmän irti päästään. Mut nyt ku mää tänään(su) oon mein menoo tallennuksesta kattonu, ni ei se ny koko ajan ihan kauheelta näytä. Ja kun katteli tuloksia kaikissa tasoluokissa, ni hylkyjen määrä oli aika jäätävä. Esim. lauantaina mein luokassa molemmis kisois tuli yks tulos. Ja medi 3 kisas about 60 ja jossain kisassa tuloksii tuli alle puolelle. Eli ei nää rastit pelkästään mein huonoudesta johtunu. Vaiks ny on jo viis hylkyy alla, ni en mää viäläkään suostu luovuttamaan. Tuntuu et on entistä kovempi halu taas tehdä itestään pelle siälä radalla.
Jos joku jakso tänkin taas lukee loppuun, ni varotan, et jatkumoa seuraa.

Hyviä lomia!!!

Xena Tampereella 14.5.2011

Ihanaa Leijonat! Ihanaa!

Kiekko-kisat sitte loppu niin arvokkaalla tavalla, kuin vain voi ja me saimme sen mikä meille kuuluu. Suomen leijona murskasi kaikki kolme kruunua, mut onnex Svensoneilla on nyt hyvä tutti-malli, mitä voi uusissa pelipaidoissaan käyttää.
Ihan yhtä hianosti ei päättyny vuoden eka kisareissu Tampesteriin. Kumpikaan tuamareista ei ollu mun listan kärkipäästä, mut päätin kumminkin kokeilla onneeni. Jo ihan senki takii ettei tulis liian pitkää kisataukoo. Ja kylmä totuushan on, ettei sitä nollaa kukaan kotiin tuu kisakiraan raapustamaan. Vaix nykyään melkein kaikkee mahollista voi postimyynnistä tilata, ni en oo viälä kuullu et kukaan toimittais nousunollia. Tuotekehityksen paikka.

Kolme viikkoo ehti vierähtää kun viimex oltiin Heinon Marjon radalla. Oli muuten taas 16 estettä saatu mahtuun todella pieneen tilaan ja se tietää aina ongelmia, kun vauhtii on 100.
Alku oli ihan ok, kaks hyppyy 90asteen kulmas toisiinsa ja sen jälkeen valssin kautta täyskäännös putkeen. Nelos-hyppy oli tosi lähellä putkee, mut rohkeena poikana mää vein silti Xenan sen hypyn ja putken välist puomille. Alastulosta mää oon taas vähä eri mieltä, mut mitäpä tuosta. Seuraavasta putkesta Xena syöksy vauhdilla A:lle ja varmana mää ite tein alastulossa ihan ku ennenki, mut nii vaan siitäki tuomittiin 5. Sitte oli taas kaks hyppyy 90asteen kulmas, eka eteen toka takaa kiertäen ja siit oli aika pitkä matka kepeille. Mää myännän et se kepeille syättö oli vähä semmonen roiskasu ja sen takii Xena meni suaraa kakkosväliin. Puottelun jälkee käännyttiin tiukasti vasempaan kaks hyppyy ja 180astetta takas hypylle. Ei mul siinkää isoo virhettä ollu, mut jostain syystä Xena ei vaan nykyään seuraa ohjausta, vaa yrittää tulla mun perässä eikä suarittaa esteitä. Reilu miinus-aika ja 9.sija.

Vikaan vetoon vaihtu tuamarix S.Savikko. Ja edellisestä kerrasta oli vaan kaks viikkoo. Ny ei ollu helppoo luvassa. Alussa kolme hyppyy ja puomi. Kaikki suorassa linjassa. Jos me oltais hyviä, ni mää olisin kävelly puomille asti ja sitte antanu Xenalle luvan lähtee radalle. Mutku me ei olla ni lähettiin sillai maanläheisesti samaan aikaan ja ymmärtää sen et tolla matkalla mää en millään voi pysyy Xenan kaltasen ballistisen-ohjuksen vauhdissa. Mut sitä mää en käsitä, ku videolta tota menoo kattelin. Nii siin vaihees ku Xena oli vast menossa puomille, ni tuomari oli jo kättään nostaas. Eli joko hää on hemmetin taitava, taix sitte ennustaja. No kumminki neljän esteen jälkeen oli jo 10 kasas. Edellisen radan putki ja A oli viälä samas paikas, mut nyt mentiinki putkesta A:n ohi kolmelle hypylle tyyliin eteen, välistä, eteen ja vika takaa. Putken jälkeen mää äin oottelee A.n eteen ja Xena sitte vähä päätti törmätä muhun. Jos tält radalt jotain hyvää hakee, ni nyt meni keinu todella upeesti, eikä Xena edes aristellu sitä laskua. A oli ny sillai päin kameraan nähden, etten pysty eriävää miälipidettä sanomaan. Mut todennäkösesti Xena oli taas silmää nopeempi ;-) Aika painu yli 10s miinukselle, siit ei viäläkää saa hyvitystä. sia tais olla taas 9.

Hylkyjä ei sitte taaskaan tullu, mut jos kahden kisan yhteistulos on 40 ni ei oikeen hyvältä näytä. Mut ihme kyl ei mua niin kauheesti edes vituta. Mul alko olemaan taas asenne tekemiseen kohillaan ja tos vikassa kisassa mää taas nautin mein yhteisestä tekemisestä. Syitähän tohon Xenan notkahtamiseen voi hakee vaix mistä, mut mitä niitä sen enempää miettimään. Xenalla taitaa vaan olla vähä liikaa kevättä rinnassa. Ja Adalla sitä oli juoksun muodossa ja se joutu olemaan muutaman viikon Akvan seurana. Ja se sitte kai sekotti Xenan pään ku joutu yhtäkkii olemaan lauman johtaja. Mut nyt on Ada taas kotona ja toivon mukaan näyttää Xenalle mistä kana pruittaa ja pian ollaan taas nollakerhossa...ehkä.

Hyvää kesää Leijona Kansa!!!

Xena Tsaulla 1.5.2011

Voi Vappu!!!

Perinteet kunniaan. Vappu selvin päin ja Tsaulle agi-kisoihin. Toinen noista toteutui, päätelkää ite kumpi. Agi-mopo tuntuu taas keulivan ja pistää miettin olisko kannattanu noudattaa mitään perinteitä. No sinne kumminkin taas mentiin ja vaix me oltiin paskoja, ni mein onnex moni muu oli viälä huanompia. Sai tuada kotiin muutaki, ku kokemusta.

Ekal radal oli heti tiukka paikka, ku kahen hypyn jälkeen käännyttii 180 astetta. Tokalt hypyltä oli edessä olevalle A:lle useempi metri ja vain vaivoin sain Xenan pysymään sieltä pois. Oli siis senteistä kii, ettei sen käpälät koskenu siähen. Liian aikasin(4) oli edessä puami. Xena ei viälä ollu ehtiny rauhottua ja mää takaan ja vannon, et varmaan tein ite just niinku treeneissä mut silti kontaktista ei ollu tietookaan. Suoraan puomilta oli hyppy ilkeesti vinossa, mikä oli puolittainen takaakierto. En malttanu saattaa Xenaa loppun asti ja siitä kielto. Peli oli jo menetetty, mut jatkoin silti urhoollisesti. Putki ja muutama hyppy meni taas ok, mut sitte tultiin keinulle. Juman- kauta juu nääs päivää mää en tajua mitä toi eläin siin nykyään hölmöilee. Mää oon katellu mein suoritusta videolta over and over again, enkä keksi mikä mättää. Ku ite mää teen sen ihan sillai ku aina ennenkin. Mut nykyään aina kialto ja tokal kerral ok?
Kisasuoritus sai pisteen i:n päälle ku viälä A:ltakin 5. Eli joka ainoo kontakti päin persettä. Ihmeekseni jouduin kumminki toteamaan, et 20p toi silti 2.sijan. Tais olla sekin jonkimmoinen henk.koht. ennätys. Sitä ihmetteli kyl tuamarikin palkintojen jaossa.

Toka kisa anto hyvän mahdollisuuden yhteislähtöön ja neljä ekaa estettä vedettiin nollan tahtiin. Sit tultiin taas keinulle ja sama saakelin kialto-sähläys. Alko ärsyttää sen verra rajusti, etten viittiny tai muistanu korjata sarjaa kiallon jälkee ja jätettiin sitte siihe. Joskus toi keskeyttämine on jälkeenpäi hävettäny, mut ny mää tein sen iha koulutusmiälessä. Turhautuminen hipoi jo muutenki täydellisyyttä, ni mix enää kiusata itteensä enempää. Maalialue oli hallin kulmas, mistä pääsi suoraan pihalle. Ulos pääsin ja kulman taakse, mut sitte nousi tunteet suuhun asti ja lausuin " hämähäkin" ääneen. Kovaan ääneen. Sitte vasta tajusin kattoo ympärille ja onnex ei näkyny ketään lähistöllä. Sitä en sitte tiädä, kuuluko sisälle. Vaix ei kai siin mitään pahaa oo, jos huutaa tarantellaa, häh?

Kotimatkalla mää en paljoo puhunu. Sisällä kyl myllersi ja jossain vaihees, olisko ollu Säkylässä sokeritehtaan paska-altaitten kohdalla mää päätin, et nyt saa nolla-touhut unohtua kokonaan. Täst lähin mää lähen vaan suorittamaan radan. Eli en lähe tekee nollaa, vaan lähen pitää hauskaa oman hopeanuoleni Xenan kans. Ja sitte maalissa katotaan mitä tuli tehtyy ja ollaan iloisia.
Eli vaix taas kynnetään hyvin syvällä, ni täältä noustaan niiku ennenkin. Ja jos se musta roikkuu, ni tätä proosaa on tarjolla viälä pitkään.
Palataan asiaa :-)

Xena Att:llä 25.4.2011

Voi VINDE!!!

On sitte semmonen olo, ettei taas tiädä oliko agility kivaa vai ei. Vapaa-päivänä herää ennen kuutta ja ajaa 100km silmät ristissä kisoihin vaan todetakseen kolmen startin jälkeen, et paska reissu mut tulipaha taas tehtyy. Se hyvä draivi tuntuu vaan jotenki taas kadonneen. Ja mulle on aina nää aamukisat ollu ihan perstä, et ei siin valossa voinu kauheesti edes odottaa. En ota kantaa oliko hyvä vai ei, et yli-tuomarina toiminu Luomala ei tuomaroinu kakkosia vaan varalla ollu Marjo Heino. Mut sen sanon, et hään radoilla meil tulee aina outoi virheitä. Silti Marjon radat on tavallaan ihan kivoja, ku ne on niin erilaisii, mitä muilla E-Suomen tuamareilla. Tulee vähä vaihtelua.

Niiku just nää radan alut on aika erikoisia. Ekassa oli seinän viäressä radan pituus-suuntaan nähden poikittain kaks hyppyy. Eka sisään ja toinen ulos. Siitä mentiin puomille, minkä alla oli keskellä putki. Startti muuttu yllättäin kaaoksexi, ku Xena alko riuhtoo just ku mää olin saamas pannan irti. No remmi kiärty sen rungon ympäri ja ku sitä siin selvitin, polte pään sisäl kävi jo siätämättömäksi. Ja ku puami tuli jo kolmantena, ni en kerinny pääsee tilanteen päälle. Nyt on sit taas tullu tota keinu-hölmöilyykin. Ja siit en kyl ota ite syytä. Toiset perättäiset kisat, ku ekal vedolla Xena hyppää pois ennen pualta välii ja kiallon jälkeen tekee taas oikein. Ja seuraavas startissa suarittaa keinun täydellisesti. Se on hei aito pyreneesi, eller huur? No kumminkin kympillä tultiin maaliin ja vajaa 7s miinusta ja 5. sija.

Taas tartti jotenki toipuu järkytyksestä, eli lenkille miettii syntyjä syviä. Siin lähellä on hyvä reitti, mikä kulkee Tsaun hallin ohitte a siällä poikettiin tekemäs puomia sillai kun se kuuluu tehä. Vanha viisaushan kuuluu, et kyl se treeneissä osaa ;-D
Toka veto oli alultaan viälä oudompi edeltäjäänsä. Ne kaks ekaa hyppyy oli tuotu vähä keskemmälle ja nyt ykkönen mentiin ulos ja kakkonen sisäänpäin. Ja sinne olis tuomarin mukaan tarvinnu mennä ajoissa odottelee, et kisat kulkee joutusasti. Millä helvetillä kuuman koiran viät lähtöpaikalle odottamaan, jos se paikka on melkein keskellä kenttää??????
Nyt tartti turvautua vanhaan luotettavaan " koira kainalossa" metodiin. Ja se toimi pirun hyvin. Mää en jääny yhtään jälkeen, kun heti tehtiin uukkari. Kolmos-hypyn jälkeen puominalus putkeen, käännös vasempaan pituus ja putki. Mää tiäsin, et ku Xena siältä putkesta tulee, ni se tulee siältä helvetin lujaa. Mää sitä yritin ennen ylösmenoo himmata, mut en vaan onnistunu tarpeex ja alastulo jäi 10cm vajaaxi. Tää oli siis videotarkistuksen tulos. Tuomari oli viälä enemmän myähässä ku mää, mut varmaan Xenan liikkeistä päätteli, ettei kontaktii ollu. Xena oli kyl hianosti kuulolla ja keinukin suaritettiin täl kertaa upeesti. Olis se ollu hianoo ottaa tosta nolla-voitto, ku aikakin oli yli 10s miinuksella. Ja taas 5. sija.

Päivän viimisessä rupes jo näkymään toi aikanen aamu, sekä mun et Xenanki menossa. Ohjaus ei enää ollu niin tarkkaa ja virhettenki valossa tää oli mein paskin rata. Alku oli ny vähä perinteisempi. Hyppy, rengas ja tiukka käännös putkeen. Takakiertoiselta hypyltä Aa:lle. Ja siitä pamahti eka 5. Kamera oli sijottunu sillai, ettei kontakti pintaa näkyny mut sen paikan kyl olisin halunnu nähä uudestaan ja olin jo radalla vähä hölmistyny ku känny nousi. Putken jälkeen tultiin A toiseen suuntaan. Xenan lentorata oli lähes identtinen ja ainaki 15cm kontaktilla. Sitte oli kolme hyppyy puoli-ympyrän muodossa. Toisen jälkeen mää oli tekemäs valssia ja ohimennen Xenan korva hipas mun kättä, ni kehtas tuomita kosketuksexi senkin. Puomilta piti taas kääntyy tiukasti vasempaan ja mää kun nykyään haluun välttää hylkyjä, ni rupesin varmistamaan sitä käännöstä ja kontakti jäi sen takia pualitiehen. Reilu 6s miinusta sija 7.

Taisin summata tään päivän ajatukset jo heti alussa, eikä ne oo täs naputelles mihinkää muuttunu. Best goes and shit flows =DDD. No ei, kunnon satakuntalaiseen tyyliin täytyy kumminki vähä omaa kehua ja syyttää olosuhteita. Eli oltiin me pirun hyviä, mut meil oli vaan huano tuuri ;-) Palataan asiaan jo vajaan viikon päästä.


Xena kiteyttää asian: Blääääh!!!!

Xena Wecalla 2.4.2011

Kukkuu!!!

On se kuulkaa ystävät hyvät niin, et aina kun putoo korkeelta niin satavarmasti sattuu. Täs onkin lähi-aikoina ollu vähä liian aurinkoisia kisa-kelejä. Parilta viimiseltä Liedon reissulta Luvat ja nyt viälä mun elämäni ensmäinen Timanttiset Ranking sijotus. Et oli kai vaan ajan kysymys koska ropisee.
Wecan kaarihalliin matkattiin täynnä toivoa, tulta ja tappuraa. Ohjelmassa oli pelkkiä kakkosten kisoja ja tuomarina Heidi Viitaniemi. Kolme mahdollisuutta nousta kolmosiin ja yhtä monta pysyä viälä kakkosissa. Tyydyin sitte siihen jälkimmäiseen.
Tänään jokainen rata oli toinen toistaan vaikeempia. Hankalat alut varastavalle koiralle ja pirullisia hyppykulmia.

Viime reissun jäljiltä Xenan kisapantaa ei oo näkyny ja sil oli taas uus panta, mikä sekin aiheutti mulle ongelmia. Kun ei meinannu lukitus löytyy karvojen seasta. No irtoshan se viimein ja samal irrottin mekin lähtöpaikalta. Tokal hypyllä oli jo kiire, mut onnex seuraava hyppy vaati valssauksen ja pääsin taas tilanteen herraksi. Nollantappaja puomi oli vuorossa ja nyt mää jo muistan ite rauhottua alastulossa ja Xena teki upean juoksukontaktin. Sen verta uus asia toi onnistunu puomi viälä on, et seuraavalle esteelle yleensä tulee kiire, kun mää vissiin jään vähä ihastelee sitä alastuloa enkä muista et pitäis jatkaa eteenpäin. Parin hypyn päässä oli todella ilkee putki-ansa. Xena näki putken väärän pään jo ilmassa ollessa ja vaix mää käännyin ajoissa, ni en ehtiny tekeen mitään ennen ku Xena oli jo kadonnu sinne putkeen. Vuoden eka hylky oli tosiasia.
Jälkeenpäin mää ajattelin, et mun ei olis tarvinnu olla ku 50centtii edenpänä ni olisin varmaan pystyny estämään hylyn. Se on joskus pirun pienestä kii.
Täytyy tähänväliin antaa vilpittömän suuret onnittelut seurafrendille Pasille, joka teki jo ekassa kisassa sen mihi mää en pystyny koko saakelin päivänä, eli nollatulos ja siirto kolmosiin.

Tokal radal oli putkiansa heti alussa. Nopeilla jaloilla mää sain vietyy Xenan oikeeseen päähän. Seuraavalle hypylle mennes mää jäin puoleenmatkaan oottelee Xenaa, et se ehtii putkesta mukaan. Olin vissiin ite vähä poikittain menosuuntaan nähde ja sen takii ilmeisesti Xena meinas lähtee kiertää hyppyä. Mää oli taas hiuka yli-latautunu ja ku jotain oikeen kovasti haluaa, eikä onnistu ni taas tulee tunteet peliin. Häpeällisesti pääsi tos kohtaa ärräpää ja oli kuulemma kuulunu yleisön joukkoon asti. Virheen jälkeen menee ain hetki et pääsee taas rytmiin ja se varmaan aiheutti sähläystä pujottelussa. Otin kaks kertaa uusiks, mikä tiätysti söi aikaa. Yks kielto viälä onnistuttiin hankkimaan muurilta. Olin ite vähä jäljessä ja vaikee lähestymiskulma, ni ei siin muuta tarvittu. 15 tikkiä ja hädintuskin nolla-ajalla toi sijan 5.
Täs kohtaa alko nyppimään jo tosi rankasti. Lähettiin sitte vähä lenkille rauhottuu, ku oli semmonen olo et olis tarvinnu alkaa hajottaa paikkoja.

Viiminenkää rata ei tuonu yhtään helpotusta. Kaks hyppyy eteen ja niitten takana puomi, mihin ei kumminkaan menty vaan käännyttiin tiukasti vasempaan. Ilman puolenvaihtoa kolmos-hypyn jälkeen olis varmaan taas tullu hylky, kun seuraavan hypyn vieressä oli taas putki. Suu ei ollu näkyvissä, mut se ei oo Xenaa ennenkää haitannu. En lähteny siinä kauheesti varmisteleen, vaan otin kovalla äänenkäytöllä Xenan oikeeseen suuntaan keinulle. Xena jo tuli kontaktille, mut hyppäs pois. Sillon en viälä tajunnu mitä tapahtu. Mää luulin, et sen tulokulma oli liian jyrkkä. Mut myöhemmin selvis, et pari metrii ennen keinua, mul oli itellä suunta vähä perseellään ja vaix mää olin oikeessa paikassa sillon ku Xena tuli keinulle, ni se alko vissiin ite epäileen et olix tää oikein. Joskus se on todella pirun pienestä kiinni nää hommat. Päivä oli menny tähän asti sen verran päin persettä, et nyt oli jo kunnia kyseessä ja ohjasin tiukasti täysillä loppuun asti. Toistamiseenkin käytiin puomin lähellä, mut sain Xenan pidettyy hanskassa ja sitte ku puomin vuoro oikeesti tuli, ni kontakti napsahti taas kohilleen. Kisassa ei tullu kun kaks tulosta ja silti jäätiin toiseksi.

Päivän ainoo hyvä asia ja itteasiassa todella iso asia oli yhdeksän onnistunutta kontaktia, et onhan sekin jotain. Joskus muinoin mää olin hyvin onnellinen jos kolmesta kisasta edes yks oli palkintosijan arvonen. Mut nyt ei enää lämmitä yhtään kolmen joukossa oleminen, jos ei nollaa tule. Mut mikä ei tapa, se vahvistaa ja kyl tääl viäläkin henki pihisee. Ja vaix toi vikan kisan keinu episodi syä miästä rotan lailla, ni silti homma jatkuu.
We will never surrender!!!

Xena Tsaulla 13.3.2011

Hupsistakeikkaa!!!

Taas koitti uus aurinkoinen ja kaunis kisapäivä. Ihan samanlainen, ku pari viikkoo sitten. Olo oli vaan aika tönkkö, ku olin edellisenä päivänä ollu reeneissä ja sen päälle kävin viälä vetääs 20km Mogrenin tyylillä. Mut agility on niin hiano laji, et kun on kisat nii kaikki vaivat häviää kyllä. Eli Ferrari taas kohti Lietoo täl kertaa Tsaun kisoihin. Kolme starttii olis ollu kakkosilla, mut ku oli jo hyppäri-nolla plakkaris, ni en sitte viittiny siihen osallistua. Tuomarina toimi paikallinen puheenjohtaja Asko Jokinen, oli muuten viime syksyn Tsaun kisoissa myös ja hyviä muistoja on miehen radoilta.

Sen verran monta kertaa oon ollu lähtöviivalla, et osaan jo olla tosi cool, ettei korvien välis enää sillai purista. Samaa ei ikävä kyl pysty Xenasta sanoo. Se oli taas varsin rauhaton ja viälä ku en meinannu saada pantaa irti, ni se kuumeni viälä entisestään. Joku taas nasevasti kommentoi, et meil olis muka starttiongelma. Mää sanoin, et ei oo mitään ongelmaa. Kertaakaan ei Xena oo jääny paikoilleen, vaan aina on lähteny liikkeelle infernaalisella nopeudella.
Nyt oli muuten sitte hauska rata edesssä. Kolme suoraa putkee vierekkäin. Ekalta hypyltä mentiin siihen keskimmäiseen. Ei ollu ongelmaa, ku olin ite sen väärän putken puolella ja sain Xenan ohjattuu siihen oikeeseen. Sitte käännyttiin oikeenpuoliseen putkeen. Siinäki oli varottava, ettei oma rintamasuunta ollu lähellä olevalle hypylle, mihin ohjattiin näiden kahden putken välistä. A:lla oli taas mallikas alastulo ja siitä muutaman hypyn saattelemana tultiin kepeille. Yleensä mää oon täs kohtaa vähä rauhotellu Xenaa, mut nyt en eikä ollu ees tarpeen. Se on näemmä ottanu tonkin esteen jo niin hyvin haltuun, et osaa hakee oikeen välin ihan ite. Sen jälkeen oli kaks hyppyy ja muuri loivalla kaarella, minkä jälkeen täyskäännös vasempaan. Puomille tulle mää hiukan jarruttelin Xenaa, ku se tykkää siitä niin kauheesti, et nykyään meinaa loikata jo ylös mennessä. Alastulossa mää en muista tehneeni mitään ihmeellistä, mut uskokaa tai älkää hyvät ihmiset, ni Xenal oli käpälät ainaki 20cm kontaktilla. Viime kesänä Paalasen Kaitsu sano reeneissä, et ku puomin kontakti onnistuu kisoissa ni se on kaljan paikka. No Chenet Cabernet Savignon on vähintää yhtä juhlallinen. No kumminkin mää menin ihan sekasin noin onnistuneesta alastulosta, et seuraava käännös pituudelle meinas mennä perseelleen. Mut niin ei kumminkaan käyny ja maaliin tultiin nolla-ajalla siinä vaihees kakkosexi. Luokan viiminen koirakko kumminkin meni viälä mein ohi ja taas sai jännittää luvan puolesta. Pitäsköhän ihan oikeesti joskus lukee noi agility-säännöt, eikä vaan oppii kantapään kautta niinku tähän asti. No mun onnex toimitsijat tuntee säännöt ja kolme luvaa jaettiin. Jiiiihaaaa!!!!!

Ennen vikaa vetoo mul oli ihan epätodellinen olo. Siinä ku mää valmistelin itteeni ja Xenaa ni mää tajusin, et jumaleissön nyt on ihan oikeesti mahdollisuus nousta kolmosiin. Enkä mää ollu varma, haluunko mää sitä viälä.
Edellisen radan putkista oli viälä kaks paikoillaan. Keskimmäisen tilalle oli tuotu keinu. Mää otin alun ihan samal taval ku ekankin ja onnistuin viemään Xenan väärän putken ohi. Kolmannella silmällä mää näin, et se eka rima tipahti. Mää yritin jatkaa normaalisti ja suoritus eteni ihan mallikkaasti ja vaikee n. 135asteen keppikulmakaan ei tehny vaikeeta. Tuli 5 hypyn sarja ja niistä kolmannen jälkeen mää vaihdoin puolta valssaamalla. En mää siinä mitään virhettä tehny oli kai vaan liikaa vauhtii ja ajauduttiin molemmat vähä sivuun ja siitä kielto. Se miks mää sen puolen vaihdon tein johtu ihan siitä, et tiesin muuten tulevan ongelmia siinä viimisellä hypyllä. Ja ku muitten suorituksii kattelin, ni en ihan vääräs ollu. Moni veti sen sarjan vikan hypyn ohi ja hyppäs väärään suuntaan. No 10 riitti siihen kultaseen ananakseen, eli ei tullu Maxille lisä ruokaa(se on meillä ainoo ku syö Royal Caninia).

Mää katoin ton vikan radan videolta vasta tätä jutskaa väsätessä ja huomasin, et sen riman pudotti Xenan remmi. Se oli huolimattomasti jääny sen jalkoihin ja se veti sen mukanaan ekan hypyn yli. Senku mää näin, ni meinasin pudota sohvalta. Mää aloin kelaamaan, et jos sitä ei olis tapahtunu, ni olisinko mää psykolookisesti keskittyny jatkos paremmin, eli olisko se yks kielto jääny tulematta.......
Mua alko nyt nyppiin ihan prkleesti. Ilmeisesti mää kumminki haluisin jo kolmosiin.
Nooh, onnex ei ollu eka kerta ku mää ryssin nollan jollain tyhmäl tavalla. Eiköhän tästäki taas nousta, entistä vahvempana ja taistelutahtosempana. :-)

Näkymisiin!

Xena ATT:llä 27.2.2011

LUVAllinen Moi!!!

Taas on kuukausi kulunu ja vähä lähempänä kevättä ollaan. Kovin keväinen ei vaan ollu tunnelma, kun sunnuntai-aamuna lähettiin kiitämään kohti Turkua. Onnex se pimeys tulis vielä väistymään ja muuttuis todella aurinkoisexi, ainakin tän agilitaajan naamalla.
Kolme kisaa oli edessä, kaks ekaa tuomaroi Kari (lyhyestä virsi kaunis)Jalonen.

Täl kertaa starttiin valmistautuminen oli vähä erilaista, ku kaikki säkäluokat tutustu rataan peräjälkeen ja ite kisa vietiin sitte läpi tauotta.Ei se silti mun keskittymistä horjuttanu, vähemmän vaan jäi aikaa touhuta Xenan kans. Ja ekaan kisaan valmistautuminen on muutenki hiuka kaaoottista, ku yleensä tullaan paikalle sillai suht viime tipassa. Se tais silti vaikuttaa jollain tapaa Xenaan. Siin ku varrottiin vuoroo, ni se oli aika rauhaton. Naljaili kisakumppaneille ja raapi mua. Eli katastroohvi oli taas ovella.

Startti suoritettiin taas lähes yhteis-lähtönä. Sen verran me ollaan menty eteenpäin, et Xena jo istuu sillon ku mää otan pannan pois. Mun täytyy vaan kattoo, et mää oon ite sen verran siiven ohi, et pääsen kans saman tien vauhtiin. Eli on mul nykyään jo puoli sekuntii enemmän aikaa ku ennen :)
Kolme ekaa hyppyy oli melko suorassa linjassa, mitkä oli ihan helppo suorittaa tälläki tavalla. Sitte mentiinki sille mein nollan tappajalle. Puomin alastulossa ei minkäänlaista telemarkkia. Oman suunnitteluvirheen takii seuraavassa hyppyhässäkäs Xena meinas tulla jalkoihin ja mun steppailun takii yheltä hypyltä kielto. A:n kontakti oli mun mielestä todella upee. Xena ei edes hypänny siältä vaan laskeutu sulavasti. Keppien jälkeiseltä hypyltä piti kääntyy vasemmalle ja ennen hyppyy olis pitäny valssata. Huomasin kumminki, ettei kerkee ja päädyin takaleikkaukseen. En tiädä mitä tapahtu, mut rima tuli kumminkin alas. Hiton kova kiire mul oli ja se näky myäs ohjaamisessa ja ylimäärästen mutkien takii aliaikaa tuli vaan reilu 5s. Sijotus 7. Taas tarvittiin lenkkiä ja itsetutkiskelua.

Tokaan vetoon lähdettäessä Xena oli paljo rauhallisempi. Rata kulki vauhdikkaasti etukulmasta vastakkaiseen kulmaan usean hypyn kautta putkeen. Yks kisakaveri ihmetteli, millai me pystyttiin suoriutuu siitä suorasta, kun se mein startti on mitä on. Mää sanoin, et nopeista jaloista on joskus hyötyä. Seuraavalle hypylle käännyttäes oli kielto lähellä, mut siitä selvittiin. Taas A:n kontakti oli täydellinen ja puomin suorituskin oli jo parempi. Sanotaan et Xena ehkä jopa otti sen, mut tuloksiin kirjattiin 5. Aliaikaa kerty täl kertaa vajaa 8s ja sijotus kolmas. Nyt pysty taas kulkemaan pää pystyssä, kun kahden kuukauden palkinnoton putki jäi taakse.

Viimiseen kisaan, hyppärille tuomarixi vaihtu Anne Viitanen. Hyppärit on aina ollu meillä huonoja, mut nyt oli jollain tapaa lataus kohillaan. Alussa oli pieni vaaran paikka, kun edellisen radan pitkän suoran esteet oli entisillä paikoillaan ja vaan kaks ekaa mentiin samal taval ja Xena kun pystyy muistamaan radan jo yhden kerran jälkeen. No hyvin kävi ja sen jälkeen Xena esitti tähänastisen uran hienointa pujotteluu. Vauhti oli taas kohillaan ja välillä ihan ihmeen kaupalla mää pystyin kovalla äänenkäytöllä pitämään Ferrarin radalla. Muurin jälkeen Xena meinas taas tulla jalkoihin, ku sil on ihme tapa tulla kysymään ajo-ohjeita ihan lähietäisyydeltä. Maaliin tullessa taululla oli aika -9s ja nolla. Loppupeleissä se riitti kakkospaikkaan. Vähä silti jännitti, ku oli vaan 9 kisaajaa, enkä muistanu ihan tarkkaan kakkosen luva-sääntöö. Mut niin siin sit kävi, et eka luva kakkosis oli totta.

Voi olla, et täst tulee ihan hyvä vuosi. Kuus kisaa takana ja myäskin kuus tulosta, ollaan me joskus kausi huanomminki alotettu. Ny vedetään taas pari viikkoo henkee ja katotaan mitä sitte saadaan aikaan. Gu kväl.

Xena ATT:llä 30.1.11

Halibazuikkaa!

Nonii, taas on vuasi vaihtunu ja piiitkä piiitkä tauko on takana. Mein piti kisata jo paljo aikasemmin, mut ku Xena pirulaisella oli noi periodsit ni kauden avaus vähä viivästy. Mää aloin jo tottumaan vapaisiin viikonloppuihin, ku kahteen kuukauteen ei ollu ees reenejä. Melkei jopa ketutti viime lauantaina herätä 7:ltä ja lähtee Poriin treeneihin. Onnex sunnuntain kisat alko kakkosilla vast neljältä, ni ei tarvinnu molempia aamuja pilata.


Att:llä viime vuonna lopetettiin ja siällä myäs tää vuosi alotettiin. Kolme kisaa ja tuomarina Heidi Viitaniemi. Eka veto oli hyppäri. Ne on siitä kivoja, ku kontaktivirheen mahdollisuus on aika pieni. Mää vaan onnistun yleensä ite ryssimään ne jollain tavalla.
Xenan kohdal kauden eka kisa on muutenki aina jännää, ku ei ikinä tiädä millai tauko on siihe vaikuttanu. Viimeset starttiharjotukset meni sen verran hyvin, et rohkaistuin taas kisoiss yrittää kunnollista lähtöö. Radalle mennes valjaat on taas vaihdettu kevyeen pantaan, mikä on helppo irrottaa eikä myäskää kuumenna Xenaa.
Ei se lähtö viäläkää mikää kaunis oo, mut ny Xena sentää istuu ku mää otan pannan pois. Mut sen jälkee lähetään aika lujaa.

Ekat hypyt oli onnex otollisesti, ettei tullu ihan mahoton kiire. Kaks eteen, kolmas tiukasti oikeelle ja putkeen. Kepeille mentiin lujaa, mut onnex osu oikeeseen väliin ja päästiin jatkaan nolla-hurmoksen tavottelua. Seuraavan putken jälkee oli kolme hyppyy 3/4 ympyrän muodossa. Ajan säästämisexi en turhaan varmistellu ja saattanu Xenaa joka hypylle. Viimisen aisan edessä mää tein puolenvaihdon valssaamalla. Piruvie ku siihen vaan tuli Xenalle liian loiva kulma ja ku kerraki mää olin vähä edellä, ni sehä veti siitä ohi ja se myäskin siitä nollasta. Kakkosis on täl hetkel sen verran kova taso, et pelkkä nopeus ei riitä. Nolla pitää tehdä jos kolmen joukkoon meinaa. Taas tuli se pahin sija 4s.

Ekan agi-vedon alku oli aikas pirullinen. Kaks hyppyy osoitti loivasti keskiradallepäin ja niitten takana näky muuri ja A. Sinne ei kumminkaa menty vaan käännyttiin takas kentän reunaa kohti keinulle. Tais taas tulla aika selkee selostus,vai? Mää onnistuin pysyyn Xenan vauhdis kakkoselle asti ja vaihdoin puolta valssaamalla ennen keinua. Seuraavax pituudella mää olin vissin ite menos jo poispäin ja Xena myös. Mut 0,01s ennen pystyripaa Xena käänty sisään ja kaikki oli viälä hyvin. Radan takakulmas oli miälenkiintonen hyppyhässäkkä. Kaks viärekkäin ja kolmas niitten takana poikittain ja se suaritettin sillai et oikeesta sisään, poikittainen takakiertona ja se vasen toiseen suuntaan. Joskus saa kai olla itestään ylpee ja nyt oli semmonen hetki. Täydellisen sylikäännöksen ansiosta toi manööveri onnistu hianosti. Puomin alastulossa Xena ponkasi ainaki 30cm kontaktin yläpuolelta, mut olin ite onnekkaasti puomin ja tuomarin välis. Ja sehän ei oo virhe, mitä tuomari ei nää ;-)
Kepit oli tokavika este ja sinne tultii melkei 180asteen kulmas. Ite vissiin hätäilin ja omalla äänenkäytöllä vedin Xenan alas liian aikasin ja saakelin riman kans. Eli oli nolla taas niin lähellä. Mut sen puomipompun takii se oli kai mulle paskiaiselle ihan oikein 8=/. Kisasta 5 ja reilu 7s miinusta sija 6/15.

Päivä oli pitkä ja ennen viimistä vetoo Ria lähti hakemaan mulle ruokaa. Paniikki alko kasvaa samaa tahtii ku nälkäkin, ku kisa läheni ja safkaa ei kuulunu. Mut onnex ehdin ennen rataantutustumista vetästä Hesen maittavan ja terveellisen kerros-aterian( Hesburger maksoi ton lauseen ;-) No niin, vika rata oli päivän radoista ehkä mukiinmenevin ja sujuvin ja vaan yks putki ja puomiansa. Kaks hyppyy eteen, kolmas jyrkästi vasempaan ja putkeen. Lyhyt suora rengas ja hyppy ja putken vääräpää suoraan edessä. Taas oli kiva huamata kuinpaljo Xena on kehittyny, kun nytteki se maltto kuunnella eikä päättömästi rynniny ekaan näkemäänsä putken päähän. Keinun ja seuraavan putken välis oli yks hyppy ja mää varmasti huusin sen ja oon jälkeenpäin tarkistanu et mun oma juoksulinja oli oikee. Mut siinä käviki Xenalle työtapaturma, ku se katto mua just vääräl hetkel, eikä huamannu sitä putken päätä. En tiädä veikö se pontta mun ohjauksesta ku puomilla mää en tehny mitään sillai ku oon reenannu ja sen takii se alastulo oli semmonen läpilaukka.
Ei se rata vissiin helppo ollu ku mein aika oli -9.86 ja oltiin sillä kympin rasitteella viiminen tuloksen saanu koirakko eli 5. Jotenki vaan tuntuu oudolta, et ku Xena on pyreneesi ja silti joku voi olla yli 5s nopeempi.

Kisojen jälkeen maistu paska kiälen päällä, mut seuraava päivä oli jo parempi. Tää on vissiin nyt mun viides kausi ja joka vuosi on eka kisa hyllytetty, oli kyseessä sitte Akva tai Xena. Ja ny Xenan kaa kaikista kolmesta tulos, ni ehkei peli viälä oo menetetty. Xena kumminkin toimii ku junan vessa, eikä enää oo semmonen viiden tähden sekopää. Itelle toivosin vaan vähä malttii tiätyis asioissa. Ja tosta menestymisestä on mulle tullu melkonen obsessio, et sen yli ku pääsee ni kai se harmonia sieltä viälä löytyy.

Hyvää alkuvuotta! Hei,hei

Xena Tsaulla 26.9.10

Jepulis!

Piinaava ja hermoja raastava kisatauko on sitte ohi. Ennen Ranskan reissuu ilmotin Xenan kisoihin, vaix oli pelko et se alottais juoksun niihin aikoihin.No sitä ei sitte tullukaan, vaix Adalla se oli ja meni. Niillä ku on tavannu olla ne naisten vaivat samaan aikaan. Ja hyvä näin, ku kisataukoo ehti kertyy puoltoista kuukautta, ku täälpäin ei oikeen ollu kisoja, tai sitte oli muita kiireitä.
Innolla mää kyl odotin kisoja ja Tsaulta mul on yleensä ollu hyvät muistot. Olin viälä rohkeesti ilmottanu Xenan kaikkiin kolmeen kisaan, vaix sil ei oikeen oo ollu turnauskestävyyttä.
Alunperin tuomarina piti olla Savioja, mut kakkosille oliki tullu tuomarix Asko Jokinen.

Eka veto oli hyppäri 125m pitkä ja ihanneaika 42s. Mää en kauheesti uskaltanu odottaa mitään, ku yleensä mein hyppärit menee perseelleen ku vauhtii on liikaa. Onnex ekat esteet oli semmosissa paikoissa, et pystyttiin tekemään lentävä lähtö. Xena vaan on viime aikoina ollu sen verta irti päästään, ettei se kertakaikkiaan pysy paikoillaan.Neljä ekaa hyppyy oli neliön muodossa, kaks eteen, kolmas takaa kiertäen ja neljäs eteen. Kakkosen kohdal Xenal oli jo niin paljo vauhtii, et käänösympyrän säde oli varmaan kolme metrii.Tollasessaki helposti häviää jo sekunnin. Muuten Xena oli hianosti kuulolla, pitkät estevälit vaan teki sen et se taas pyörähteli ja kyseli et mihi mennään. Kaks viimistä hyppyy oli 90asteen kulmas toisiinsä nähe. Mää ajattelin puristaa kaiken mitä viälä irti saa ja erehdyin puoli sekuntii liian aikasin antaan viimisen käskyn, ja just sillon ku Xena oli riman päällä. No alashan se tuli, eli niin lähellä nolla taas oli. Ja taas voi sanoo, et siihen pudonneeseen rimaan jäi myäs mein voitto. Tuloksii tuli vaan kolme ja kaikil 5, mut ne pyörähdykset ja pitkät kaarteet söi aikaa ja vaix tulos oli - 11.38s alle barin, ni toiset meni viälä 3s. nopeemmin ja sijotus oli se kolmas.
Päivän ekalle agi-radalle ei mein onnex viälä raahattu puomia, alastulo ku on edelleen jollai tapaa hakusessa.Kolme ekaa hyppyy oli samas kohdas ku edellisellä radalla, mut kolmonen suoritettiin eri suunnasta ja siitä mentiin A.lle. Joku kilpakumppani onnistu hankkii siitä 5;n, mut me ei.Sujuvaa menoo taas, mun miälestä ainaki. Keinu ja kepit oli samansuuntaisesti, mut pari metrii eri linjassa. Loppuu ajatellen oli jouheempaa ohjata Xena keppien nurjalta pualelta ja sen takii mää valssasin keinun jälkeen et pääsin vaihtaa puolta. En tiiä sekottiko se manööveri Xenan vai mikä, mut onnistuin kumminki söhrimään sisäänmenon. Ja se oli taas tokavika este.
Ei hyvää päivää mikä pässi ohjaaja, onnistuu ryssimään kaks lähes varmaa nollarataa. Onnex radalta poistuttiin suoraan ulos, ettei kukaan nähny mun ilmettä. Ja hallin takana oli aikaa sättiä itteeni. Xenalle tiätysti tuli kovat kehut, sehän vaan teki just niinku mää käskin. Tälläkään radalla ei tullu yhtään nollaa ja kympillä ja 3,5s aliajalla oltiin silti kakkosia.
Viimiseen vetoon mää koitin parhaani mukaan sulkee pois ne "menetetyt nollat" ja keskityin vaan tulevaan. Pitääpi sanoo, et herra Jokinen oli aikas pirullinen, kun laitto vasta viimeseks radax oikeen kieritys-pyöritys-ansa radan. Kun koirat ja ohjaajat alkaa jo olla väsyjä, eikä välttämättä enää olla niin skarppina pitkän päivän päättex. Kolme ekaa hyppyy oli edelleenki samassa paikassa. Nyt kakkonen kiärrettiin takaa, mikä ei oo helppoo jos koira muistaa viälä aikasemmat radat ja kahteen kertaan on menty samal tavalla. No siitä kyl selvittiin, mut puomin alastulon edessä oli putken väärä pää hyvinkin kutsuvasti. Mun piti valssata sen pään eteen puomin jälkeen, mut enpäs ehtinykkään ja itteni ihmeeksi teinki takaa leikkauksen ja vartalolla ohjasin Xenan oikeeseen päähän. Eipä olis ihan heti tullu tollanen mieleen : ) Sen verran tiukka paikka se oli, etten kauheesti edes yrittäny kontaktia, eikä sitä sen pualeen ollukaan. Mut pahin paikka oli selvitetty ja sen jälkeen oli hyvä tehdä ehjä loppurata. Kapu-parson ku hyllytti tän radan, ni mein aika oli ylivoimanen, yli 6s nopeempi ku nollan tehneellä voittajalla.
Vaix ei nollia tullukaan, eikä edes yhtään voittoo ni oli tää yks parhaista kisapäivistä ikinä. Koskaan aikasemmin ei olla onnistuttu kolmee kertaa peräkkäin samana päivänä, eli jonkinmoista historiaa tuli taas tehtyä. Ja pitkään aikaan mää en oo nauttinu ohjaamisesta niin paljo, ku nyt. Ei tarvinnu koko aikaa keskittyy Xenan hanskas pitämiseen, vaan pysty ihan oikeesti ohjaamaan.
Täst on taas hyvä jatkaa eteenpäin nollajahdissa. Vaix pitää sanoo, et kakkosis kisaaminen on taloudellisesti kaikkein kannattavinta, ku siin luokas on kaikkein helpoin kerätä ruokalahjiksia. Xena hankkii ruuat nykyään mein kaikille koirille :)

Xena Vaasassa taas 12.-15.8.10

Hell yeah!

Taas oli semmonen aika, et lähettiin vuoden toiselle Vaasan turneelle. Lomaa ku oli viälä jäljellä, ni lähettiin matkaan jo torstaina. Ja majapaikkana oli tietenki Vaskiluodon leiri-alue. Mukaan koirista mahtu Ada ja luannollisesti Xena. Max jäi tälläki kertaa kotio, ku se ei viäläkään pysty matkustamaa laattaamati. Mökilleki mennes se tyhjentää pakkinsa yleensä viis kilsaa ennen maalia ja sinne ei oo matkaa ku 85km. Kaipa se joskus tottuu autoiluunkin.Perjantai oli meillä todella rentoa oleilua oleilua leiri-alueella, polskittiin meres välillä vaan oltiin. No tartti Rian kumminki päästä keskustaan soppailee, mut mää jäin mialummin koirien kaa vaunulle ja keskityin tuleviin koitoksiin.
Näis kisois tehtiin varmaan historiaa, ku tuskin koskaan on samois kisoissa samassa luakassa kisannu neljää HARJAlaista. Todella huisia : ) Tuomarina toimi kaikis kisoissa Eeva Pohjalainen. Ihan uus tuttavuus meille. Ny täytyy kyl sanoo, et tähän astisista kakkosen radoista edessä oli ehdottomasti haastavimmat. Ja vaix mullaki ny on nelisenkymmentä kisaa kolmosissa alla, ni tuntuu et harvemmin siäläkää on niin pirullisii ratoja ollu. Vaix ei tiätenkään Akvaa ja Xenaa voi oikeen keskenään vertailla. On ne sen verra erilaiset.
Eka kisa alko sillai meille perinteisesti, kaaoottisesti ;) Mää taas kerran yritin tehä edes jollain tapaa siistin lähdön. Eli heti ku valjaat irtos, ni sitte mentiin. Toka este pituus oli vähä eri linjas ekan hypyn kaa ja Xena katto mua eikä eteensä ja veti siitä ohi. Siitä käännyttiin aika tiukasti kepeille ja sinneki mentiin liian lujaa ja ekasta välistä ohi.A.n jälkeen oli putkiansa, mikä me pystyttiin selvittään ja piänen kiakan jälkee sama ansa uudelleen. Ilkeet takaa-kierrot meni ihan ok. Puomin alastulon alla oli putki molemmin pualin niin pitkäl, et mää en edes ajatellu, et kontakti vois onnistuu. Ei oo meinaan tollasta tullu pahemmin reenattuu, ehkä kannattais ;) Kaikenkaikkiaan radalta kerättiin 25 tikkiä ja pitkien kaarrosten takia ei sijotusta, mut ei myäskään hyllyä. Jos niil ny joku ero on. Onnex sentään kaks HARJAA oli palkinnoil.

Toka startti oli edelleen hanurista. Esteet oli hyvin pitkälle samoil paikoil ku ekas kisas, järjestys vaan oli muuttunu. Ny mentiin pituudelta parin hypyn jälkeen puomin läheisyyteen, minkä alla oli edelleen se putki molemmin pualin lankkua. Tätä paikkaa pidettiin etukäteen satavarmana hylly-paikkana, ku eka mentiin putkeen ja yhen hypyn jälkeen puomille. Mun onnex Xena on putkihullu ja tommosessa paikas menee helpommin putkeen. Alastulosta ei taaskaan ollu tiatoakaan ja olis melkein selvitty vitosella, mut omaa tyhmyyttäni en varmistanu yhtä hyppyy ja siitä kialto. No onnex tulos kumminki riitti voittoon. Tuli vähä hyvitystä ekan kisal kohelluksien jälkeen. Ja kiva et taas podiumilla oli tuttu naama, Riitta ja Tara tuli kolmannex.Vaunulle päästyä saatto sitte alottaa hillityn juhlinnan. Kävin meressä ja otin pari keikyää. Illalla mentiin viälä kävellen keskustaan ja käytiin seura-frendien kaa pitsalla. Oikein kiva ilta. Söin vaan mediumin pannu-pitsan ja päälle pari pitkää. Onnex oli se kolmen kilsan kävely takas, ni ehti pötsi vähä laskeutuu :)Sunnuntaina joutu heräämää vähä aikasemmin, ku mun harmix kakkos-luokka oli ekana. Mut alotin aamun samal taval, ku kaks edellistäki, eli kävin saunassa ja uimassa. Se on hiano tapa alottaa päivä.
Edellisen päivän voitto oli viäny multa kaikki paineet pois ja oli helppo ja rento olo tulevaan koitokseen.
Rata oli taas yhtä helppo ja selkee, ku edeltäjänsä. Kieritystä ja pyöritystä ja takaa-kiertoja. Alku meni lentävällä lähdöllä ihan ok. Kepeillä mää ohjasin Xenan esteen nurjalta pualelta ja ihan hyvin meni. Mut se pujotteli poikkeuksellisen nopeesti ja vissiin sen takia meni rytmi sekasin. VASin pujo-kepit on kaikki samanvärisii, enkä pystyny päättelee minkä välin X oikasi ni otin sit alusta. Yheltä takakiartoiselta hypyltä tuli viälä kialto, eli kympillä ja yllättäin sekunnin yli-ajalla maaliin. Mää noita mein aikoja ihmettelin jo aikasemmin, mut selitys voi olla siin et mittauksessa mittaaja teki aikas lyhyitä kaarroksia mikä sitte veti ihanne-ajan niin pirun tiukax.
Tässäki kisas tehtiin taas historiaa, ku HARJA otti kolmois-voiton. Manu &Jaana, me ja Tara& Riitta oli järjestys. Kyl me sit oltiin hyviä ;)

Viimistä rataa mää miätin pitkään, lähinnä sitä alkua. Siin oli kolme hyppyy melko suaras linjas, mut kumminki sen verran vinos, et ite ei olis päässy juokseen suoraan. Ja sen jälkeen oli U-putki sillai, et väärä pää oli heti kolmos-hypyn jälkeen suoraan linjalla härsynä. Päätin kumminki ite ottaa ulko-linjan, ni olis ees jonkinmoiset changet ehtii tukkii putken suu. En sitte ehtiny, ja kesken mein suoritusta alko tuomari niin sanotusti kettuilee. Se venytti sanoja sanoen- Tooooiiiseeellta puuuoooleeelta ooliis piiiitääänyyyy meeeennnääää. Sillon mää vaan mumisin jotain, mut jälkeenpäin ajatellen mää veikkaan, et mein nykysellä starttikunnolla toi oli meil täysin mahoton paikka. Jos mää olsin tosa ite ollu toispual, ni tod.näk. mää olisin ollu viälä enemmän myähäs.
Mää otan aina mein hylyt todella raskaasti ja taas tartti mennä rantaan vähä tuulettuun. Ja sitte mää ajattelin, et on se kauheeta ku tulee ahneeksi. Sentään kaks palkintoo oli jo reissusta kotio viätäväx, eikä sekä tuntunu riittävän. Mut niinhä se on, et ruakahalu kasvaa syädessä. Onnex tosaki kisas Jaana ja Manu piti HARJAn nimen kunniassa ja korjasivat voiton.

Vähä taas venähti tänkin raportin ulostus ja näitä riimejä jupistessa on jo torstai ja eka työviikko melkein lusittu. Mut onnex on ens viikko yllättäin pekkasilla täytetty, etten ehtiny viälä kiintyä työntekoon.