Xenan juhannus 2011

Voi Venäjä!!!

On se kuulkaa ystävät hyvät niin, et tää on niitä harvoja Juhannuksia, jonka hyvin miälellään unohtais koskaan olleenkaan. Tuntu siltä et maailma potki perseelle enemmän ku yhden elämän verran. Ja kun tuntu ettei enää vois huonommin mennä, ni eikös tullu viälä vähän lisää lunta turpiiniin.
Matka Tuorlaan torstaina alko heti sateisissa merkeissä ja sitä saatteli hitonmoinen tuuli. No perille kumminkin päästiin onnellisesti ja siihen se onni sitte loppukin. Mää olin veivaas vaunua irti, ku käsijarru petti pahimmal mahollisel hetkellä. Seurauksena, et se lähti vierii alaspäi ja putos penkalta puoltoista metrii alaspäin. Mää oli nähny jossain elokuvas vastaavaa, mutten uskonu et oikeesti vois sellasta tapahtua. Agility on kumminkin mua kasvattanu ihmisenä, enkä mää edes tällasella hetkellä joutunu minkäänlaisen raivon valtaan, vaan aloin heti hankkii apua. 45min päästä hinausauto oli paikalla ja melkein samantien vaunuki oli jo pois allikosta. Asetelma näytti alkuun ihan helvetin pahalta, mut ihme ja kumma ainoo vaurio oli puskurin kulmas 15cm levee kolmion mallinen vekki. Ja senkin vissiin saa lämmittämällä lähes näkymättömiin. Sitähän ei viälä pysty sanoo, et millasii henkisii vaurioita se jätti tähän karaistuneeseen karavaanariin.

No kunnon känni tuli kumminki vedettyy ja valkeni perjantai ja vkonlopun eka kisapäivä. Startti oli vasta puolilta päivin ja ehdin ottaa yhen korjaavan, eli olo ei sen puoleen ollu kauheen paha. Ekassa vedossa oli tuomarina mun " all time favourite" tuomari Saviojan Anne. Kysees oli viälä hyppäri, eli ei ollu mitään paineita ku hyppäri-nolla oli jo handussa. Ekan hypyn jälkeen käännyttiin 90 astetta vasempaan hypylle ja kolmas hyppy viälä saman verran vasempaan. Kakkoshypyltä oli suora yhteys putkeen ja valssaamalla mää estin Xenan menon sinne. En sitte tiädä mix Xena veti sen putken ja kolmannen hypyn välistä ja hyppäs väärään suuntaan. Loppurata oli oikeestaan ihan hyvännäköstä menoo. Ria oli huomannu, et hylyn tullessa Anne ei yleensä enää jääny seuraamaan suoritusta, vaa lähti juomaan tai sitte ryhmitty paikalleen seuraavaa koirakkoa varten. Mein kohdal hää teki kumminki poikkeuksen. Oli aika hienoo, et kaiken nähny konkari tuomari on oikeesti kiinnostunu mein menosta. Vaix onhan se ennenki todettu, et Xenan meno radalla on aika hyvää viihdettä. Sain mää Annelta jotain kommenttiakin jo ennen ku ehdin maaliin ja hymyssä suin ehdin viälä vastaamaankin. Muistakaa nyt kaikki, et agility on hauskaa eikä ryppyotsaista.

Päivän tokaan vetoon tuomarix vaihtu Leena R-L. No olipa taas hauska alku. Hyppy, pituus, A ja rengas. Kaikki suorassa linjassa. Viitos-hyppy oli hiukan oikeelle ja siitä käännyttiin tiukasti vasempaan seuraavaan hyppyyn minkä takana oli putki. Xena veti noi 5 ekaa helvetin hienosti, mut tollasen suoran jälkeen sil on vaan niinpali vauhtii, et kaarteesta tuli tosi pitkä ja se näki sen putken ennen hyppyy ja taas hylky. Pujotteluu lukuunottamatta taas aika kivaa menoo ja mikä tärkeintä mul oli huumori kohillaan. Enkä mää voi näyttää ite norsun kärsää, jos Xenan kuonosta näkyy kuin paljo se tästä hommasta tykkää. Ja pääsin mää kumminki vähä näyttää omaa osaamistani, ku selvitin yhen pirullisen putkiansan ihan kunnialla.

No nii. Aatto-iltaa mää lähdin viettää rantasaunalle ja siellä sattumalta tutustuin legendaariseen Juha Oreniukseen. Tuntu et meil riitti jutusteltavaa ihan loputtomiin. Itte asiassa me puhuttiin koko ajan musiikista. Ja sitte ku mää olin lähdös pois ni avauduin mein ongelmista agilityssä ja se johti siihen, et sain kuulla puolentunnin luennon. Jotain siitäki jäi mieleen ja toivottavasti pystyn ottaa opikseni.
Lauantain eka kisa oli taas samoihin aikoihin ja kunto luonnollisesti kohillaan ;-) Ja tuomarina taas Anne. Rata tuntu tosi kivalta. Kaks hyppyy puoli kaaressa ja vasemmalle putkeen. Yks hyppy ja taas vasemmalle putkeen. Mää taisin luottaa Xenaan vähä liikaa, enkä näyttäny tarpeex selkeesti neloshyppyy ja siitä kielto. Tokan putken jälkeen oli pari hyppyy 90asteen kulmas ja niitten jälkeen ku tultiin keinulle, ni mun valssi oli ehkä 0,1sekuntii myöhässä ja Xena ehti vähä mun edelle ja taas kielto tuomio. Tällai videolta katottuna ehkä vähä hätänen tuomio, mut mitä näistä. Taas pari hyppyy 90asteen kulmassa ja siitä suoraan kepeille. Pujottelu meni ny mallikkaasti, mut sen jälkeine hyppy oli vähä viistoon oikeelle. En ihan tarkkaan pysty sanoo mix Xena veti siitä ohi, mut hylyn kumminki hankki. En mää tähän epäonneen keksiny muuta, ku et vauhti kasvo liian kovaks ja rapatessa aina roiskuu.

Vika kisa oli merkattu toiseen kehään ja kattelin kun maxit siellä kisas ja niillä oli Minna Räsänen tuomarina. En sitte sen enempää sitä rataa katellu, kun mein tuomarixi oli merkattu Leena R-L. Mul tuli sit pakottava tarve päästä relaksoitumaan ja tyhjentämään itteni. Mää aattelin et on ihan hyvin aikaa. Sitte kun mää tulen takasin, ni mein luokka on jo tutustumassa siihen samaan rataan, mitä mää en viittiny opetella. Voi perkele! No eipä ollu eka kerta ku mää tutustumisesta myöhästyn.
Alku oli pirullinen: Hyppy, toinen hyppy ja putken väärä pää todella lähellä. Ihmeen kaupalla mää saan Xenan sinne oikeeseen päähän ja leikataan sen alkukomplexin läpi renkaan kautta puomille. Mää luulin et kontkti oli kohillaan, muttei ollu. Ehkä mää liikaa varmistelin seuraavaa putki-ansaa. Mut yritys oli silti kova ja muuri-A-hyppy yhdistelmän jälkeen mentiin taas siihen ekaan putkeen. Ja sillon ku sitä hylkyy vähiten odottaa, ni sillon se yleensä tuleekin. Ku piti kääntyy 90astetta hypylle, ni Xena veti suoraan taas renkaalle. Vedin mää taaskin radan loppuun vaix pettymys oli kyl kova ku olin hiljaa mielessäni toivonu et olisin pystyny samaan, ku viime vuonnakin. Eli vikassa juhannuskisassa nousuun.

No joo, tulokset ei ollu yhtään sielläpäinkää, mitä etukäteen odottelin. Joka radalla tuntu, et Xena oli enemmän tai vähemmän irti päästään. Mut nyt ku mää tänään(su) oon mein menoo tallennuksesta kattonu, ni ei se ny koko ajan ihan kauheelta näytä. Ja kun katteli tuloksia kaikissa tasoluokissa, ni hylkyjen määrä oli aika jäätävä. Esim. lauantaina mein luokassa molemmis kisois tuli yks tulos. Ja medi 3 kisas about 60 ja jossain kisassa tuloksii tuli alle puolelle. Eli ei nää rastit pelkästään mein huonoudesta johtunu. Vaiks ny on jo viis hylkyy alla, ni en mää viäläkään suostu luovuttamaan. Tuntuu et on entistä kovempi halu taas tehdä itestään pelle siälä radalla.
Jos joku jakso tänkin taas lukee loppuun, ni varotan, et jatkumoa seuraa.

Hyviä lomia!!!