Voi kuttu!
Taas oli perinteisen pitsi-kisojen aika Raumal. Mun ei alunperin pitäny edes osallistuu niihin kinkereihin, ku Xenan piti mennä Estoniaan näyttelyyn. No se suunnitelma meni perseelleen ja löysin sitte itteni Raumalta.
Matkaa ku ei oo paljon, ni ei tuu otettua paljoo tavaraakaan mukaan, saati vaatteita. Just ku oli päästy perille ja saatu häkki ja tuolit paikoilleen ni alko oikeen kunnon monsuunisade-ukkosmyräkkä, mikä kasteli kaikki paikat ja mukana oli vaan yks sateenvarjo ja se tiätysti pääty Rian käyttöön. Xenan häkin alusta tulvi eikä se halunnu enää olla siällä, vaan vaati päästä varjon alle suojaan.
Tunnin päästä kentät näytti jo vähemmän riisipellolta ja päästiin mekin kisaamaan. Ekan kisan tuomarina oli Lena Dyrsmeds Ruotsista. Radan alku näytti vähä oudolta ja kesti hetken ennenku pysty hahmottaa millai siälä kuuluis mennä.
Ekan hypyn jälkeen oli vierekkäin kaks putkee ja vasempaan U-malliseen mentiin. Hyppy suoraan ja oikean kautta kiertäen putken suun ohi seuraavaan hyppyyn. Sit oltiin menossa siihen kakkosputkeen. Yleensä mul on toi stabiliteetti aika ok, mut nyt kävi jotain siin putkien välis ja vähä horjahdin ja hipasin kädellä toista putkee. En tiädä oliko kentässä joku pehmee kohta vai mikä, mut Svea-mamma oli tyly ja anto siitä vitosen. Sitä en kauheesti jääny märehtii, ku tulos oli saatava. Tokalt putkelta käännyttiin tiukasti vasempaan A:lle ja sen jälkee vasempaan 180 astetta hyppy ja A:n alla olevaan putkeen. Siitä oli n.4m kuljetus kepeille mihin tultiin melkein 180 asteen kulmas. Jälkeenpäin tilannetta tarkkailleena olisin voinu vetää Xenan viälä metrin kauemmas ennen käännöstä, ni olis voinu jäädä kielto hankkimatta. Xena kävi siin vaihees taas kohtalaisen kuumana ja oli täystyö saada se rauhottuu ja jatkamaan suoritusta. Sitte vedettiinki pitkä matka ihan mallikkaasti ja päästiin virheittä melkein loppuun asti. Mitä ny puomilta se perinteikäs vitonen. Ja niinku monta kertaa aikasemminkin, Xenal oli taas nopein aika ja eniten virheitä ja se riitti taas siihen kultasen ananaksen sijaan.
Päivän hyvät uutiset oli sitte siinä. Mää lähdin lenkittää Xenaa siihen mettä-polulle eikä me siällä kauaa oltu, mut kun tultiin takas kisa-alueelle Xena alko käyttäytyy normaalii oudommin. Se kuopi maata toisella takatassulla ja vähä niiku ontui. Mitään siin ei näkyny ja ajattelin sitte et olisko se metsässä astunu nokkoseen tai sitte jos oli kusiainen purru. ku varmuutta ei ollu päätettiin sitte et saa kisat loppuu siihen. Olishan se voinu pystyy radan suoritaa, sit taas se olis kumminkin voinu varoa käpäläänsä ja olis voinu satuttaa ittensä muulla tavalla. Et vaiks vähä korvensi, ni koiran terveys on kumminkin tärkeempää ku pari starttia. Ja jos mää ny oon vetäny 50 kisaa kakkosissa, ni en mää varmaan siihen kuale jos viälä joutuu sitä nousuu odottamaan.
Pari päivää Xena oireili kinttuunsa, mut nyt ei enää huomaa mitään, eli kisakalenteri auki taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti