torstai 6. syyskuuta 2012

Xena Raumal 2.9.2012

Kukkeliskuu!

No nyt se sitte vihdon ja viimein tapahtu, et päästiin Xenankin kans kilpailemaan Satakunnan piirinmestaruudesta. Viime vuanna jäi osallistumisoikeus yhden kisan päähän ja otti pattiin kyllä.
Tänä vuanna oli taas Rauman vuoro järjestää kisat. Tuomarina oli A. Virtanen. Ei meille kaikkein sopivin, kun tuntuu tekevän aika ahtaita ratoja, misä ei oo varaa pitkiin kaarteisiin. Lähtökohdat ei muutenka ollu kaksiset. Mää olin liikkeellä Panadoolin voimalla ja Xena oli muuten vaan taas sekopäinen. Se piti koko ajan semmosta ihme möykkäämistä ja tuntu et sitä jurppi ihan jokanen ympärillä oleva asia..

Mut näillä eväillä mentiin taistoon. Ekalle hyppärille mää olin kyl hyvin keskittyneesti latautunu, mut se ei paljo auttanu ku kolmannel esteellä mää tein piänen virheen ja peli oli selvä. Kaks ekaa hyppyy mentiin suaraan ja kolmas jyrkästi oikeelle ja neljäs 270astetta vasempaan. Mää kuljin ite oikeeta puolta ja valssilla varmistin, ettei Xena pääse hyppäämään sitä nelosta vikasuuntaan ennen kolmosta. Sit tuli ihan pikkunen koordinaatio virhe ja mää käännyin liian aikasin ja Xena kiärsi kolmosen ja mun rajusta estelystä huolimatta hyppäs väärään suuntaan. Ei mua sitte kiinnostanukkaan tapella siitä piirin mestaruudesta sen enempää.
Loppurata oli varmaan aika karmeeta katteltavaa ku mikään ei enää onnistunu ja turhautunu Xena roikku hampaillaan millon kädessä, millon housun puntissa kiinni.

Päivän päätteex oli viälä agirata. Rataa kun zuumailin, nii ei niin kauheesti mieltä ylentäny sekään. Mut kyl se vaan niin on, et jos ei turhaan mitään etukäteen odota, nii voi napsahtaa ihan kelpo suoritus.
Me asetuttiin taas tapamme mukaan viistosti ekan hypyn taa. Valjaita irrottaessa Xena rimpuili ihan pirusti. Mää siinä ajattelin et mihinköhän suuntaan se ampasee kun irti pääsee. Mut ihme kyl tää pirulainen jäi maahan makaamaan ja odotti sen aikaa et mää sain itelle hyvän lähtölinjan, etten heti jyräis ekaa siipeä nurin.
Toka hyppy mentiin viistoon oikeelle ja kolmas sen viäressä toiseen suuntaan. Siit oli suora yhteys A:lle. Mää olin kyl sen huomioinu et Xena varmaan sen pongaa ja käännyinkin koiraa kohti ja vastakkaisen kädel yritin sitä niistää pois A:lta. Ei ihan onnistunu, mut onnex mul on kuuluva ääni ja varmaan koko Susivuori kuuli mun komennon ja sain Xenan käännettyä pois A:lta apaut 10 cm ennen ku sen käpälät olis osunu kontaktille. Siin ei paljo ehtiny hengittämään ku tultiin A:n editse ja vasempaan hypylle. Kattelin et suurin osa kisaajista suoritti tään takakiertoisesti ja persjätön kautta jatkoivat. Mää en oikeen luota tuohon persjättöön ja vein Xenan hypyn ohi ja valssilla käänsin oikeeseen suuntaan,toimii. Siitä taas täyskäännös putkeen ja loivasti oikeelle A:lle, minkä alla oli putkiansa. Tiukka vasen hyppy ja hypyn takana puolenvaihto ja taas putkeen.
Loivasti oikeelle kepeille ja ihan mallikasta pujoa oli Xenalla. Sen jälkee loivasti oikeelle kaartaen kaks hyppyä suoraan ja jälkimmäisen jälkeen tiukasti siihen putkeen mikä oli A:n alla. Mun oli tarkotus niitten hyppyjen välis valssata itteni Xenan vasemmal puolel, mut vauhtii oli niin paljo etten mää yksinkertasesti ehtiny. Onnex mää huomasin sen ajoissa ja päädyin takaleikkaukseen mikä sit kumminkin olikin huomattavasti parempi vaihtoehto ja sain Xenan käännettyä putkeen tosi jouheesti. Potkesta ampastiin tiukasti oikeelle hypylle ja vaarallisen läheltä puomii, mut en alkanu sitä varmistelemaan. Valssilla puolen vaihto ja loivasti oikeelle hyppy samaan suuntaan. Ja sen viäressä oli tää keppejä edeltäny putki vähä näkösällä. Mut ei mitään hätää. Nyt mentiin keinukin ylös ihan kontaktia pitkin ja viälä tiukka käännös muurille ja vasemmalle täyskäännös ja siitä avautu pitkä loppusuora. Hyppy, puomi, pituus ja hyppy. Nyt mää taisin itekin pinkoo lopussa niin kovaa et pääsin puomin alastuloon vähä enne Xenaa ja sain ku sainkin alastulon varmistettua, eikä tullu pituushyppyä.

Mahdottomasta tuli hetkessä mahdollinen ja varmaan kaikkien yllätyksexi puhdas nolla. Ja aika oli varmaan mein kovin tähän asti kolmosissa. Reilu 8s miinusta. Voittajalle hävittiin vajaa 3s varmaan just sen A:lle harhautumisen takia. Mut silti 8. sija pelasti vähä mun perseelleen mennyttä päivää. Sillai ihan hyvä tapa lopettaa 200. kisa.

Nyt vedetään sitte kunnolla henkee ja pidetään lajista kunnon tauko kun huomenna lähetään Xenan ja Rian kans Ranskaan. Aikasempina vuosina ennen lähtöö tuskaili, millai saa tavarat mahtumaan yhteen laukkuun. Ja nyt on kylmä rinki, et mahtuuko tavarat yhteen autoon ;o)
Palaillaan asiaan lokakuussa
Au revoir!