sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Wecan kisat 18.4

Kolme kuukautta on kulunut Xenan edellisestä kisasta. En tiedä kumpi vaikutti enemmän, Xenan aikuistuminen vai oma pään hallinta. paljon on kumminkin töitä tehty ja tulos alkaa vahitellen näkyä.
Radan alku oli sama kuin kolmosten kakkoskisassa, eli ei yhtään helppo. X kumminkin odotti hienosti lupaa ja sen saatuaan ampaisi melkein jalkoihin josta tuli pieni kosketus koiraan. Pujottelu meni kumminkin hyvin ja vauhti oli kova. pian tultiin kolmen hypyn sarjaan joista viimeiseen tultiin 90 asteen kulmassa. Ilmeisesti olin ite jo valmistautumassa valssiin ja X tuli hypyn ohi ha harmiksi hyppäsi väärään suuntaan. Sadasosan tunteenpurkauksen jälkeen jatkettiin ja tehtiin kunnon show hyvässä mielessä. Oli kiva huomata että juoksukontakti harjottelu ei ole ollut turhaa. Hetken epätoivo muuttui taas onnistumisen iloksi, kunnes näin tulokset. Jossittelu on turhaa, mutta söi miestä rotan lailla kun tajusin et ilman hylkyä vitosella oltais oltu kakkosia.
Nyt on jo toivuttu järkytyksestä ja kattelen jo tulevia kisoja.

rami

Wecan kisat 18.4

Moro.
Ria väsäsi mulle oman blogin, jossa voin jakaa epätoivoni kaikelle kansalle.Eka merkintä osui päivään, jossa tapahtumia oli laidasta laitaan. Sen takia blogin nimi on tollanen. Jonain muuna päivänä se olis varmaan ollu joku muu, mut tällä mennään nyt.

Wecan kisat 18.4
Olin ilmoittanut sekä AKVAn että Xenan kisaamaan. epäonneksi kisajärjestys vaati erikoistoimia. Xenaa kun tuskin olis voinut odotuttaa koko päivää, eli menin aamulla vain AKVAN kanssa Noormarkkuun. Ekaa rataa olin jonkin verran zoomaillut minien aikaan ja siihen meinasi jäädäkin.
Kävin autolla ja kun tulin takasin huomasin medionjaajien jo olevan radalla. Herra Savila kysyi, että kannattaisiko ehkä mennä tutustumaan rataan. onneksi menin kun takaosassa oli sarja-este mikä oli jäänyt kokonaan huomaamatta. Omalle vuorolle sentään kerkesin ajoissa.
Eija Berglundin rata oli ihan kiva. Heti alussa oli putkiansa, johon kovin moni sortui. AKVAn kanssa siitä selvittiin yhteislähdöllä. Olin sopivasti kiihdyttänyt sitä henkisesti ja se näkyi nopeudessa. IA oli 50s. ja se alittui reilusti peräti 0,08 sekunnilla.Eli puhdas nolla ja sijoitus 7. Mikä on mein paras koskaan. Ei ihme että wecalaisilta tuli kehuja. Eräs nainen sanoi AKVAn juosseen kovempaa kuin koskaan.

Päivän onnistumiset olikin sitten siinä. Toka rata ei ollut sekään kovin vaikea. Alussa hyppy ja 90 asteen kulmaan kepit. Ei kovin hyvä juttu. AKVA kun ei ole nopea pujottelija ja kepit radan alussa vaikuttavat pitkään sen vauhtiin. Puolessa välissä oli hyppyjä todella lähekkäin ja oman huolimattomuuden takia AKVA oli jo ehtinyt merkata väärän hypyn. Siitä ilman paineita rata loppuun, onhan agility sentään yleisölaji.