Vuvutzelat soikoon !
Lauantai alko suurinpyörtein samal taval ku edellinen päivä. Xenan kaa lenlille ja starttiharjotus. Päivän eka sade saapu jo sillon ja se varmisti, et Ada ja Max ei tullu kisapaikalle. Niit ei olis saanu kuivax kokopäivänä.
Toine kuuro tuli päälle ku alettiin valmistautuu Saviojan Annen radalle. Puhuttelussa Anne uhkasi puhalluttaa kilpailijat, mut sano sitte et jos minuutti riittää tutustumiseen ni antaa olla :D
Lähtöpaikka oli täl kertaa yleisön puolella ja samasta kohtia mentiin toiselleki radalle, ni en arvannu jättää Xenaa odotteleen. Olis varmaan ollu liihaa härsyä.Rata vaikutti heti sellaselta, et siälä viihtyy. Alkuun kaks hyppyy ja sitte lähes 180 asteen käännös putkeen ja siältä kepeille. Meil on joskus ollu vastaavas tilantees ongelmii ja nyt pitäis kyl tietää millai tehdään.Xenahan tulee putkesta ihan hemmetin kovaa ja jos kepit on sen jälkeen eikä sitä hidasta, ni ohi menee. No nyt se löysi kyl ekan välin, mut sade oli kastellu mun kilpailunumeron ja se putos ja vissiin sai Xenan vähä sekoomaan. Puomin kontakti jäi puuttumaan ja kuulemma eka rima oli niukasti pudonnu. Taas kerran meil oli nopein aika, mut siit ku ei edelleenkä saa mitään. Virheitä oli kumminki sen verra, et se riitti siihen hemmetin kultaseen ananakseen, eli nelospaikkaan.
Kisan jälkeen mää juttelin Annen kans ja se sano ettei tiädä, mitä me kepeil oikeen tehtiin, ku oli sellasta sähläystä mut oli sit päättäny tuomita vaan kosketuksen. Kehui mein vauhtia ja sano ettei missään nimes saa yrittää vähentää sitä. Me kuulemma viihdytetään katsojia :)
Viimeseen kisaan vaihtu tuomarix taas Minna Räsänen. Rata näytti kauempaa katsoen aikas kinkkiseltä. Sanoisin et suorastaan temppurata. Puomi ja putken suu viälä viärekkäin, ni ajattelin jo ettei tarvii sit vieläkään kakkosiin mennä. Eli kun mää menin radalle en odottanu yhtään mitään. Olo oli ollu niin välinpitämätön, et mää kävin juomas kaljan ennen starttia. Mää jopa käskin Xenan istuu ja odottaa lupaa ja menin ite kahden esteen päähän. Ja jumakegga se ihmeellinen otus odotti.
Oli kyl helppo jatkaa ku ei heti ollu kauhee kiire. Rata oli sen verran syheröine ja esteitä lähekkäin, et vastakkaisen suunnan esteistä tuli herkästi härsyjä ja vaadittiin tarkkaa haltuunottoa. Nää kaikki elementit oli meil ny kohillaan ja maaliin tultua mää en ite tiänny yhtään mitä tuli tehtyy. Mut ainaki viis ihmistä sano,ettei tuomarin käsi noussu. No se ei viälä todista mitään, ku aikasemminki niit vitosia on jälkeenpäin lisätty.Mää lähin käymään siit vaunulla ja hetkenpäästä palasin kattoon josko tulokset oli jo tullu. Olihan ne siellä. Mää katoin sitä listaa, sit mää lähin pois, mut palasin kumminki kattoo sitä uudestaa. Joo, ylimmäisenä on Xena pyrpap, ohjaaja oon mää, tulos miinus 8 jotain, ja peräs luki viälä SERT. Jumalauta se on siinä. 57-kisan odotus vihdoinki palkittiin. Olo oli kyl aika erikoinen, ku enhä mää oo koskaan ennen luokkanousuu kokenu, vaix kakkone onki ainoo luokka misä mää en oo kisannu.
Vähän aikaa tarvi sulatella tapahtunutta ihan omis oloissa ja entiädä mix mää lähdin takas vaunulle ja unohdin koko palkintojen jaon. Oli tosi juhlavaa hakee mitali ja serti-ruusuke kuorma-auton kontista. Toimitsija-plikat viälä virnuili, etten mää oo sertii ansainnu, ku tollasen tempun tein. Selkäsaunallakin uhkailivat :) kyl ne sen sitte anto ku mää lupasin etten enää ikinä unohda palkintojen jakoa.
Pitää kyl sanoo, et oli varsin onnistunu juhannus. Perjantaina vähä jurppi ku en menny mökille, mut jostain syystä lauantaina oli toisin. Sen verran hillitysti tuli juhlittuu, ettei aamul kolottanu mistään, joskus näinkin :D Voi jopa olla et tästä tulee juhannus-perinne.
Se huono puoli viikonlopun tapahtumilla on, et joutuu ny seuraavis treeneis tarjoo kakku-kahvit : D
sunnuntai 27. kesäkuuta 2010
perjantai 25. kesäkuuta 2010
Jussin viettoa #1
Morkkis!
Sataa, sataa ropisee. Ihan tyypillinen juhannuskeli on just nyt päällä. Eilen ku lähettiin Paneliasta oli keli ihan erilainen. Ja onnex saatiin tänään kisata viälä aurinkoisessa kelissä. Mun piti alunperin mennä mökille, niinku aina ennenki juhannuksena, mut Ria ehdotti et lähtisin Tsaun juhannuskisoihin Tuorlaan. Ja siitä se ajatus sitte lähti. Eli vaunu täyteen tavaraa ja kohti Turkua ja siitä Tuorlan majatalon alueelle. Onnex saatiin viälä sähköpaikka, vaix meit oli laitettu sähköttömälle alueelle, vaix mää olin varannu sähköpaikan.
No nyt saa lätinät jo riittää,asiaan :)
Me tehtiin Xenan kans samat jutut, aina ennenki ennen kisoja. Eli jälkitreeni ja starttiharjotus. Mää en ite nyt päässy aamu-uinnille, ku sinne on matkaa ainaki kilsa. Tos viäres on joku tekojärvi, mut se vesi on tosi paskasta, et edes mää en menis sinne :)
Eka rata oli hyppäri ja M. Vuorisen tuomaroima. Mul on aikasemmin Markun linjasta ollu semmone käsitys, et kiellot on tosi herkässsä. En tiä sit vaikuttiko juhannus siihen et nyt oli toisin. Mein yks kielto oli tosin ihan ansaittu, mut huomasin monen muun kohdall ettei linja ollu ihan perinteinen.
Startti onnistu ihan ok. Ajatelkaa ihmiset, mää uskalsin jättää sen odottamaan... viis estettä mentiin ihan pirun lujaa, mikä ei sillai oo mitään uutta. Vitos-kutos hypyt oli vierekkäin, toinen hyppy toiseen ja toinen toiseen suuntaan. Xena teki kaarroksen, minkä säde oli varmaan 7 metrii. Kaikki kävi niin äkkii, etten tajunnu siirtyä kutoshypyn toiselle pualelle, jolloin olis vältytty kiallolta. Sen pitkän kaarroksen myätä Xenalta taas kerran putos pää, tai aivot valu nilkkoihin,whatever. Se ei enää ollu kunnol hanskas ja kävi todella kiarroksilla, kepeiltäkin hankittiin viälä vitonen. Aika oli jotain 7s miinusta ja se riitti kuudenteen sijaan.
Jos meil olis muutama kymmenen starttia vähemmän takana, ni tohonki sijaan vois olla tyytyväinen mut näillä kisamääril mää en ole, vaix kisaajia oli sentään 19. Olin muute todella yllättyny, ku yleensä Tsaun hallikisoissaki medi ykkösiä on vaan n. 10.
Tokaan vetoon tuomarix vaihtu Minna Räsänen. Rata oli taas ihan perus-ykkösten rata ja vaan yks putkiansa. Olis voinu luulla, et Xena olis jo ollu rauhallisempi mut toisin kävi. Startti oli pakko tehdä yhteislähtönä. Toka rima putos ja A:kontakti päin persettä. Xenalla tuntu olevan pyreneesi vaihde päällä ja kaikki mun käskyt meni ihan kuuroille korville. Kepeillä kävi käteen kii ja se oli mulle viimenen pisara ja päätin et tommosta hölmöilyy ei palkita sillä, et sais jatkaa loppun ja mahdollisesti hölmöillä viäl lisää. Eli tein hyvin poikkeuksellisen vedon ja lopetin kesken.
Nyt on päivä ja ilta aikaa nuolla haavoja, jotka on jo maustettu Stony Cape viinillä.Ni on kivampi nuolla :D Katotaan sitte mitä huominen tuo tullessaan.
maanantai 14. kesäkuuta 2010
Xena Vaasassa 12-13.6 10
Heissulivei!
Se oli taas sitten kesän ekan vaunureissun aika, ja mihinkäs muualle ku Vaasaan. Viime vuonna Vasin kisoista tuli kohtalaiset saaliit, eli odotukset on aina korkeella ku sinne menee. Keli ei vaan ennusteen mukaan luvannu kovinkaan hyvää, ni päätettiin jättää havat kotiin. Jos vaix ei satais :) Akvakin sai jäädä pitämää seuraa Adalle ja Maxille, ku vast sunnuntaina olis ollu kaks kisaa, ni olis menny turhan myöhään. Eli Xenalla oli juhlaa ku sai yksin mein huomion.
Perinteisesti vedettiin vaunu Vaskiluodon leiri-alueelle, on sillai hyväs paikas ku siitä ajaa kisapaikalle viides minuutissa.Sattu olemaan viälä vapaana sama paikka, mis oltiin elokuussa ni ei tarvinnu paljo paikkaa ettiä.
Lauantaina oli ohjelmassa kolme kisaa ykkösille ja kakkosille. Tuomari oli Henri Luomala, eli sama ku viikkoa aiemmin Salossa. Täysin ei viälä ollu unohtunu se starttihölmöily, mut kumminki päätin luottaa Xenan "kärsivällisyyteen" ja yritin normaalia starttia. No joo, taas nähtiin sitte ihan uudenlaista sekoiluu. Enpä olis uskonu, et voi hankkii kaks vitosta jo ennen ekaa estettä. Enkä tiiä näinkö ite väärin et Xena olis viälä hypänny yhen väärän hypyn. No kumminki lähettiin matkaan. Radasta en enää paljoo muista muuta ku et lujaa mentiin enkä aina tiädä mihin suuntaan. Onnex kamera temppuili, eikä sitä tarvii nähdä enää koskaan. Ihme kyl hylkyä ei tullukaan ja puomilta onnistuttiin viälä hankkiin vitonen ja sijotus vaatimaton kuudes.Käytiin sitte vähä meren rannas miettiis menneitä ja tulevaa. Mää tein Xenalle jäljenki et se vähän rauhottuis.
Tokaan vetoon päätin,ettei enää hölmöillä ja olin sitä miältä kans ettei normaali lähtö täl hetkel oo mahdollista. Radan alku oli onnex sen verta suoraviivanen,et yhteislähtö oli ihan mahdollinen.
Hyppy,pituus,puomi. Ihan varma en ollu kontaktista. Seuraavax neljän hypyn hevosen kenkä ja tiukasti kepeille. Sitte yli sadan asteen kulmalla putkeen. Rataantutustumisen aikaan huomasin,ettei kenenkään muun juoksulinja kulkenu putken takaa. Mikä on mun mielestä outoo,ku sieltä sai paljo paremman linjan jatkoa ajatellen. Se on kai yleinen käsitys et putki täytyy kiertää etukautta. No rata meni kumminkin ihan ok ja maaliin tullessa kuuluttaja ilmotti,et nolla tuli. Olo oli aika helpottunu. Ja hetken päästä tuli uus kuulutus, mikä ilmotti et medit voitti Xena, ni vasin kentällä oli yks ukko mikä ei meinannu nahoissaan pysyä. Sitä voittoo on jahdattu jo melkein 100 kisaa ja nyt se oli tosiasia.
Tää kisa oli muutenkin jollain tapaa juhlakisa, ku se oli Xenan 50s virallinen startti, jos nyt sitä voi juhlii et viettää ykkösissä 50 kisaa.
Viimisenä oli vuorossa hyppäri, eli kaikki eväät nousuun oli olemassa. Taas oltiin käyty jäljellä ja rannas tepastelees, mut silti yhessä lähettiin.
Heti alussa oli putkiansa mitä koitin kaikin keinoin vältttää ja onnistuinkin. Harmix vaan toisen hypyn kepakko jostain syystä putos ja nousu käänty loivaan laskuun p¤¤¤¤¤le. Keppikulma oli taas ykkösiin poikkeuksellisen haasteellinen ja radan toinen putkiansa siinä vieressä. Kepeille tullessa Xena oli aikalailla mun kädessä, eikä muistanu pujotella ja siitä toine vitonen. Aika oli kumminki sen verran hyvä et se riitti kakkospaikkaan.
Ei yhtään paskempi päivä silti, ku yleensä nää Vaasan reissut on alkanu hylyillä ja nyt ei yhtään hylkyä.
Lauantain kisakeli oli meille oikeen suosiollinen, sitte ku tultiin takas vaunulle ja alettiin appeelle, ni sillon taivas repes ja vettä tais tulla aikaseen aamuun asti. En tiiä johtuko sateesta vai kolmesta startista,mut Xena nukku suurinpiirtein koko ajan aamuun asti.
Sunnuntaina vaihdettiin sitte kisapaikkaa ja mentiin Vaasan toiseen seuraan Baciin. Jo ilmoittautumispisteessä huamasin et nyt tultiin ulkomaille, ku jouduin nimenki tavaamaan eikä siltikää ne meinannu ymmärtää. Tuli mieleen et onx tää niinku Vaasan IFK? :D Toinen täti tutki Xenan rokotuksia ja totesi että olla voimassa tre vuotta .
Noh asiaan...eka rata oli sitte helpoimpia ratoja mitä oon nähny. Todella suoraviivanen eikä edes putkiansoja.Jos kontaktit napsuu ni pitäis olla pala kakkua.
Alku lähti ihan ok ja kovasta vauhdista huolimatta sain Xenan rauhotettuu sopivasti kepeille mennessä. Sen jälkeen hyppy ja putken helpompaan päähän. En tiädä minkä helvetin takia ennakoin liikaa tulevaa käännöstä ja suorastaan kutsuin Xenan sinne väärään päähän. Lähdössä en ajatellu mitä on panoksena, et sen ei olis pitäny vaikuttaa suoritukseen, mut kai se kumminkin jostain alitajunnan maton alta ryömi esiin ja pilas mun keskittymisen.
Viiminen veto oli taas juhlakisa. Mun 100s virallinen startti. Nyt oli sitte ratakin taas haasteellisempi. Alus kolme hyppyä ei ihan suoras linjassa. Sen jälkeen 180 asteen käännös, takaaleikkaus hypylle minkä jälkeen tarvittiin oikeeaikanen valssi, ettei Xena hyppäis viereselle hypylle tai menis putkiansaan. Täl radalla olis ollu aika tärkeetä voida jättää koira odottamaan. Mutku virtaa tuntu taas olevan yhden olkiluodon verran, ni ei pystyny. Tokalta hypyltä kielto ja puomilta vitonen, ni kultanen ananas kouraan ja nousu siirty tulevaisuuteen.
Täl hetkel nollavoitto tuntuu kyl edelleenki pirun hyvältä, mut ohjausvirhe helpoll radalla ja erityisesti epäonnistuminen hyppärillä käy keuhkoon aika rajusti. Mut kyl tää tästä. Meil on viälä satoja kisoja edessä, eli yhtä monta mahdollisuutta onnistua tai vaipua epätoivoon :)
Se oli taas sitten kesän ekan vaunureissun aika, ja mihinkäs muualle ku Vaasaan. Viime vuonna Vasin kisoista tuli kohtalaiset saaliit, eli odotukset on aina korkeella ku sinne menee. Keli ei vaan ennusteen mukaan luvannu kovinkaan hyvää, ni päätettiin jättää havat kotiin. Jos vaix ei satais :) Akvakin sai jäädä pitämää seuraa Adalle ja Maxille, ku vast sunnuntaina olis ollu kaks kisaa, ni olis menny turhan myöhään. Eli Xenalla oli juhlaa ku sai yksin mein huomion.
Perinteisesti vedettiin vaunu Vaskiluodon leiri-alueelle, on sillai hyväs paikas ku siitä ajaa kisapaikalle viides minuutissa.Sattu olemaan viälä vapaana sama paikka, mis oltiin elokuussa ni ei tarvinnu paljo paikkaa ettiä.
Lauantaina oli ohjelmassa kolme kisaa ykkösille ja kakkosille. Tuomari oli Henri Luomala, eli sama ku viikkoa aiemmin Salossa. Täysin ei viälä ollu unohtunu se starttihölmöily, mut kumminki päätin luottaa Xenan "kärsivällisyyteen" ja yritin normaalia starttia. No joo, taas nähtiin sitte ihan uudenlaista sekoiluu. Enpä olis uskonu, et voi hankkii kaks vitosta jo ennen ekaa estettä. Enkä tiiä näinkö ite väärin et Xena olis viälä hypänny yhen väärän hypyn. No kumminki lähettiin matkaan. Radasta en enää paljoo muista muuta ku et lujaa mentiin enkä aina tiädä mihin suuntaan. Onnex kamera temppuili, eikä sitä tarvii nähdä enää koskaan. Ihme kyl hylkyä ei tullukaan ja puomilta onnistuttiin viälä hankkiin vitonen ja sijotus vaatimaton kuudes.Käytiin sitte vähä meren rannas miettiis menneitä ja tulevaa. Mää tein Xenalle jäljenki et se vähän rauhottuis.
Tokaan vetoon päätin,ettei enää hölmöillä ja olin sitä miältä kans ettei normaali lähtö täl hetkel oo mahdollista. Radan alku oli onnex sen verta suoraviivanen,et yhteislähtö oli ihan mahdollinen.Hyppy,pituus,puomi. Ihan varma en ollu kontaktista. Seuraavax neljän hypyn hevosen kenkä ja tiukasti kepeille. Sitte yli sadan asteen kulmalla putkeen. Rataantutustumisen aikaan huomasin,ettei kenenkään muun juoksulinja kulkenu putken takaa. Mikä on mun mielestä outoo,ku sieltä sai paljo paremman linjan jatkoa ajatellen. Se on kai yleinen käsitys et putki täytyy kiertää etukautta. No rata meni kumminkin ihan ok ja maaliin tullessa kuuluttaja ilmotti,et nolla tuli. Olo oli aika helpottunu. Ja hetken päästä tuli uus kuulutus, mikä ilmotti et medit voitti Xena, ni vasin kentällä oli yks ukko mikä ei meinannu nahoissaan pysyä. Sitä voittoo on jahdattu jo melkein 100 kisaa ja nyt se oli tosiasia.
Tää kisa oli muutenkin jollain tapaa juhlakisa, ku se oli Xenan 50s virallinen startti, jos nyt sitä voi juhlii et viettää ykkösissä 50 kisaa.
Viimisenä oli vuorossa hyppäri, eli kaikki eväät nousuun oli olemassa. Taas oltiin käyty jäljellä ja rannas tepastelees, mut silti yhessä lähettiin.
Heti alussa oli putkiansa mitä koitin kaikin keinoin vältttää ja onnistuinkin. Harmix vaan toisen hypyn kepakko jostain syystä putos ja nousu käänty loivaan laskuun p¤¤¤¤¤le. Keppikulma oli taas ykkösiin poikkeuksellisen haasteellinen ja radan toinen putkiansa siinä vieressä. Kepeille tullessa Xena oli aikalailla mun kädessä, eikä muistanu pujotella ja siitä toine vitonen. Aika oli kumminki sen verran hyvä et se riitti kakkospaikkaan.
Ei yhtään paskempi päivä silti, ku yleensä nää Vaasan reissut on alkanu hylyillä ja nyt ei yhtään hylkyä.
Lauantain kisakeli oli meille oikeen suosiollinen, sitte ku tultiin takas vaunulle ja alettiin appeelle, ni sillon taivas repes ja vettä tais tulla aikaseen aamuun asti. En tiiä johtuko sateesta vai kolmesta startista,mut Xena nukku suurinpiirtein koko ajan aamuun asti.
Sunnuntaina vaihdettiin sitte kisapaikkaa ja mentiin Vaasan toiseen seuraan Baciin. Jo ilmoittautumispisteessä huamasin et nyt tultiin ulkomaille, ku jouduin nimenki tavaamaan eikä siltikää ne meinannu ymmärtää. Tuli mieleen et onx tää niinku Vaasan IFK? :D Toinen täti tutki Xenan rokotuksia ja totesi että olla voimassa tre vuotta .
Noh asiaan...eka rata oli sitte helpoimpia ratoja mitä oon nähny. Todella suoraviivanen eikä edes putkiansoja.Jos kontaktit napsuu ni pitäis olla pala kakkua.
Alku lähti ihan ok ja kovasta vauhdista huolimatta sain Xenan rauhotettuu sopivasti kepeille mennessä. Sen jälkeen hyppy ja putken helpompaan päähän. En tiädä minkä helvetin takia ennakoin liikaa tulevaa käännöstä ja suorastaan kutsuin Xenan sinne väärään päähän. Lähdössä en ajatellu mitä on panoksena, et sen ei olis pitäny vaikuttaa suoritukseen, mut kai se kumminkin jostain alitajunnan maton alta ryömi esiin ja pilas mun keskittymisen.
Viiminen veto oli taas juhlakisa. Mun 100s virallinen startti. Nyt oli sitte ratakin taas haasteellisempi. Alus kolme hyppyä ei ihan suoras linjassa. Sen jälkeen 180 asteen käännös, takaaleikkaus hypylle minkä jälkeen tarvittiin oikeeaikanen valssi, ettei Xena hyppäis viereselle hypylle tai menis putkiansaan. Täl radalla olis ollu aika tärkeetä voida jättää koira odottamaan. Mutku virtaa tuntu taas olevan yhden olkiluodon verran, ni ei pystyny. Tokalta hypyltä kielto ja puomilta vitonen, ni kultanen ananas kouraan ja nousu siirty tulevaisuuteen.
Täl hetkel nollavoitto tuntuu kyl edelleenki pirun hyvältä, mut ohjausvirhe helpoll radalla ja erityisesti epäonnistuminen hyppärillä käy keuhkoon aika rajusti. Mut kyl tää tästä. Meil on viälä satoja kisoja edessä, eli yhtä monta mahdollisuutta onnistua tai vaipua epätoivoon :)
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Maximum Overdrive ! Xena Salossa 5.6.10
Sillä lailla !
Taas on yks viikonloppu takana eikä siihen muuta mahtunu,kun agilityä ja koiria yleensä. Lähettiin Saloon jo perjantaina, ettei taas tarttis herätä niin pirun aikasin se kun ei oo mun vahvimpia pualiani.
Majotuttiin Adan siskon Arielin luo.Siinä talossa tuntuu aina olevan vipinää.Kuuluuhan perheeseen viälä toinenkin Hava ja neljä pyrtsiä ja tietysti Tiina ja Mika. Perheen pikku-neiti tuntuu pakenevan paikalta joka kerta ku me mennään sinne :) Piia ja Pepekin olivat saapuneet oikeen komiasti kahdella autolla, eli piha oli jokseenkin täynnä kun vierasparkin täytti mikan uusi ybersikaisoupee asuntovaunu.
Perjantai otettiin ihan rauhallisesti ja sain nukkuu lähes 8 tuntii.
Ja sitte itseasiaan. Kisapaikka oli vaan muutaman kilometrin päässä ja ehdittiin paikalle just radan rakennusvaiheessa. Tuomarina ykkösillä toimi Henri Luomala, jo toinen kerta meille tänä vuonna. Radalla ei olis pitäny olla meille oikeestaan kun yks vaaran paikka. Heti alussa kaks hyppyy samaan suuntaan ja tiukasti oikeelle kolmas hyppy. Tokan hypyn takana muutaman metrin päässä oli putki sillai kivasti härsynä. Mää ajattelin, et jos lähetään yhtä aikaa,ni en ikinä ehdi kääntää Xenaa sinne kolmos esteelle. Viikate heilahti kumminkin jo aikasemmin. Mää tein ihan normi jutut mitä yleensäkin ja aloin irrottaa valjaita. Xena riuhtas ittes irti ja hyppäs ekan hypyn yli. Sivuttain samas linjassa oli putki ja tää päätti sitte mennä sinne. Xena teki sen kyl todella tyylikkäästi,putken suu oli kumminkin reilusti pimeessä kulmassa. Yleisön joukossa kuulin valtavan kohahduksen. En tiiä johtuko se pettymyksestä vai silkasta äimästä, et voix noinkin käydä. No olin mää iteki vähä halolla hakattuna ja kaikki kävi sekunnissa ei ollu mitään tehtävis.
Vähän mää levittelinkäsiäni ja rupesin nauramaan. Xena tuli tuttu virne naamalla kysymään et mihis sitte. Eipä siin muuta sillon voi ku suorittaa rata loppuun, kun kerran kisa on maksettu ja kuviot hiottu. Ja pitäähän yleisölle kumminkin esiintyä. Jälleen kerran paineen pudottua liian aikasin oli helppo tehdä kohtalaisen mallikas suoritus,vaix en enää ihan satasella ohjannukkaan.Mut tää on niin tätä.Pyreneesin kanssa voi tapahtua mitä vaan. Oli silti ihan lohdullista saada positiivisen kehityksen palautetta pariltakin todella huippuohjaajilta. Se auttaa siihen,ettei tollastan setbackien jälkeen nakkaa nappiksia naulaan.
Mut täytyy silti tollaselle tempulle joku syy löytää. Mää veikkaan et tein virheen jo kotona, ku siinä pihahommia tehdessä annoin Xenan olla joka päivä monta tuntii ulkona, misä se voi riekkua ja jahdata ohikulkijoita. Jotenki tuntuu,et se lataa tollasesta itteensä koko ajan vaan lisää virtaa. Ja sitte ku ei kumminkaa joka päivä pysty sen kaa harrastamaan, ni siit ei hyvä heilu.
Loppupäivä kului sitte kolmosten kisoja katellessa. Olihan Pepe Muskan kans kisaamassa ja toinenki pyrtsi Pode ja Jouni. Eli mielenkiintoa riitti. Medeissä oli muutenki paljo tuttuja kenen kisoja ei useinkaan nää kun on Akvan kans kisaamassa. Vähä kyl jurppi etten ollu sitä ilmottanu, ku olis Heinon Marjon radat taas ollu sille oikeen hyviä.
Illalla oli sitte aikaa nuolla haavoja oluen ja Larsenin avustuksella. Ja hyvin kyllä syötiinkin. Lihaa ei säästelty eikä laadusta tingitty. Ilta oli kaikin puolin hyvin onnistunut, eli iso kiitos isäntä-väelle ja kaikille muillekin kanssa-olijoille. Niin kivaa oli et ilta muuttu jo aamux kun bileet loppu.
Nyt oon taas ottanu virheitä onkeen ja hajujälki on odottamas Xenaa, enkä anna sen täl viikol riekkuu niin paljo. Ens viikonloppuna nähdään Vaasassa paljon paremmin kuunteleva Xena ja hyvin motivoitunut koirakko, ellei sitte joku muu asia mee perseeleen :)
Taas on yks viikonloppu takana eikä siihen muuta mahtunu,kun agilityä ja koiria yleensä. Lähettiin Saloon jo perjantaina, ettei taas tarttis herätä niin pirun aikasin se kun ei oo mun vahvimpia pualiani.
Majotuttiin Adan siskon Arielin luo.Siinä talossa tuntuu aina olevan vipinää.Kuuluuhan perheeseen viälä toinenkin Hava ja neljä pyrtsiä ja tietysti Tiina ja Mika. Perheen pikku-neiti tuntuu pakenevan paikalta joka kerta ku me mennään sinne :) Piia ja Pepekin olivat saapuneet oikeen komiasti kahdella autolla, eli piha oli jokseenkin täynnä kun vierasparkin täytti mikan uusi ybersikaisoupee asuntovaunu.
Perjantai otettiin ihan rauhallisesti ja sain nukkuu lähes 8 tuntii.
Ja sitte itseasiaan. Kisapaikka oli vaan muutaman kilometrin päässä ja ehdittiin paikalle just radan rakennusvaiheessa. Tuomarina ykkösillä toimi Henri Luomala, jo toinen kerta meille tänä vuonna. Radalla ei olis pitäny olla meille oikeestaan kun yks vaaran paikka. Heti alussa kaks hyppyy samaan suuntaan ja tiukasti oikeelle kolmas hyppy. Tokan hypyn takana muutaman metrin päässä oli putki sillai kivasti härsynä. Mää ajattelin, et jos lähetään yhtä aikaa,ni en ikinä ehdi kääntää Xenaa sinne kolmos esteelle. Viikate heilahti kumminkin jo aikasemmin. Mää tein ihan normi jutut mitä yleensäkin ja aloin irrottaa valjaita. Xena riuhtas ittes irti ja hyppäs ekan hypyn yli. Sivuttain samas linjassa oli putki ja tää päätti sitte mennä sinne. Xena teki sen kyl todella tyylikkäästi,putken suu oli kumminkin reilusti pimeessä kulmassa. Yleisön joukossa kuulin valtavan kohahduksen. En tiiä johtuko se pettymyksestä vai silkasta äimästä, et voix noinkin käydä. No olin mää iteki vähä halolla hakattuna ja kaikki kävi sekunnissa ei ollu mitään tehtävis.
Vähän mää levittelinkäsiäni ja rupesin nauramaan. Xena tuli tuttu virne naamalla kysymään et mihis sitte. Eipä siin muuta sillon voi ku suorittaa rata loppuun, kun kerran kisa on maksettu ja kuviot hiottu. Ja pitäähän yleisölle kumminkin esiintyä. Jälleen kerran paineen pudottua liian aikasin oli helppo tehdä kohtalaisen mallikas suoritus,vaix en enää ihan satasella ohjannukkaan.Mut tää on niin tätä.Pyreneesin kanssa voi tapahtua mitä vaan. Oli silti ihan lohdullista saada positiivisen kehityksen palautetta pariltakin todella huippuohjaajilta. Se auttaa siihen,ettei tollastan setbackien jälkeen nakkaa nappiksia naulaan.
Mut täytyy silti tollaselle tempulle joku syy löytää. Mää veikkaan et tein virheen jo kotona, ku siinä pihahommia tehdessä annoin Xenan olla joka päivä monta tuntii ulkona, misä se voi riekkua ja jahdata ohikulkijoita. Jotenki tuntuu,et se lataa tollasesta itteensä koko ajan vaan lisää virtaa. Ja sitte ku ei kumminkaa joka päivä pysty sen kaa harrastamaan, ni siit ei hyvä heilu.
Loppupäivä kului sitte kolmosten kisoja katellessa. Olihan Pepe Muskan kans kisaamassa ja toinenki pyrtsi Pode ja Jouni. Eli mielenkiintoa riitti. Medeissä oli muutenki paljo tuttuja kenen kisoja ei useinkaan nää kun on Akvan kans kisaamassa. Vähä kyl jurppi etten ollu sitä ilmottanu, ku olis Heinon Marjon radat taas ollu sille oikeen hyviä.
Illalla oli sitte aikaa nuolla haavoja oluen ja Larsenin avustuksella. Ja hyvin kyllä syötiinkin. Lihaa ei säästelty eikä laadusta tingitty. Ilta oli kaikin puolin hyvin onnistunut, eli iso kiitos isäntä-väelle ja kaikille muillekin kanssa-olijoille. Niin kivaa oli et ilta muuttu jo aamux kun bileet loppu.
Nyt oon taas ottanu virheitä onkeen ja hajujälki on odottamas Xenaa, enkä anna sen täl viikol riekkuu niin paljo. Ens viikonloppuna nähdään Vaasassa paljon paremmin kuunteleva Xena ja hyvin motivoitunut koirakko, ellei sitte joku muu asia mee perseeleen :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
