Sunday, bloody sunday!
Juoksut on sit juostu ja päästiin taas tositoimiin. Tsaun hallille taas vei tie liian aikasin sunnuntai-aamuna. Mut oli taas kivaa ku pitkästä aikaa oli paljon tuttuja samassa luokassa. Alko olee jo vähä yksinäistä kakkosissa, ku kaikki muut meni aina menojaan kolmosiin ja me jäkitettiin siellä ku tatit tantereessa. Aamun ohjelmassa oli kolme kisaa ja kaikki Anne Viitasen ratoja. Tuli sitte vedettyä neljä perättäistä kisaa Annen radoilla. Jos oli edellinen rata Hyvinkäällä vähä hankala, ni nää oli suorastaan helvetillisiä.
Xena on aina juoksun jälkeen vähä sekapäinen ja oli ihan arvotus, kuin lujaa se lähtee ku remmin irrottaa. Mut hyvin se odotti ihan siihen asti, ku ite lähdin juoksemaan. Alkuun kaks hyppyä samassa linjassa ja jälkimmäinen takaa kiertäen ja siitä S-mutkan kautta pussiin. Keinun jälkeen oli hyppy poikittain ja vasemmalla puolella putki-ansa. Varmistelin vähä liikaa ja hötkyilin ite keinun alastulossa ja sen takii lentokeinu. Hypyltä taas täyskäännös putkeen ja siitä loivasti vasempaan kepeille. Tää asetelma oli joskus meille myrkkyy, mut nykyään mää osaan rauhottaa Xenaa putken jälkeen ja pujottelu sujuu. Pujolta tiukasti vasempaan sarjalle eteen ja toinen toiseen suuntaan. Siitä melkein ympyrän muotonen käännös, muuri ja puomille. Puolen vaihto ennen puomia oli reilusti myöhässä ja sen takii kaarroskin sen mukainen. Puomi oli siis keinun ja keppien välissä ja nyt mentiin suoraan putkeen. Ei ymmärrä mikä kiire oli kontaktilla, mut kontaktipinta olis tarvinnu olla metrin mittanen nii ei olis tullu virhettä. Putken jälkeen hyppy suoraan päästiin ennakolta varmaan hylly-paikaan. Piti kääntyy jyrkästi oikeelle A:lle, minkä alla oli S-putki. Ja niitten viäressä oli viälä suora putki. Valssin kautta mun piti Xena kääntää A:lle ja viimiseen asti peitin putken suuta. Ja vissiin vähä liianki pitkään, ku se pirulainen meni siihen jälkimmäiseen putkeen. Ei auttanu edes maamme laulu, ku siirryttiin laulukuoroon tän radan osalta. Se A tuntu Xenan miälestä niin kivalta, et se meni sen varmuudex viälä toiseenkin suuntaan putken sijaan. No se sai pitää hauskaa ja päästää höyryä pois.
Ei edes kauheesti harmittanu hylky. Ei kai oo enää mitään paineita ku ollaan kolmosissa ja kumminkin tulos sieltäki jo saatu.
Toka veto olikin taas miälenkiintonen. Xena oli kauheen eläväinen ja riuhto niin pirusti, ku mää yritin ottaa pantaa pois. Melkein samaan aikaan me siitä liikkeelle lähettiin. Startti-paikka oli suunnilleen aleen keskilinjalla kakkosena rengas oli siitä viistoon oikeelle. En mää muista oliko se jollain tapaa hankalas kulmas, mut kolmannella yrityksellä Xena pääs siitä läpi. Muutenki se kävi törkeen kuumana ja mää jouduin oikeen sille huutaa, et RAUHOTU!!! No se autto ja päästiin jatkamaan renkaalta täyskäännös vasempaan muurille, hyppy viistoon oikeelle javiereinen hyppy toiseen suuntaan. Sen jälkeen puomi. Ny mää saan kyl syyttää ihan itteeni ettei kontakti napsunu. Ei meinaan ollu sitte mitään samaa mitä mää täs pari kuukautta oon onnistuneesti tehny. No kumminkin siitä mentiin siihen samaan putkeen ku edelliselläkin radalla ja sitte keinu, mikä oli kans samalla paikalla mut toisinpäin. Suoraan pussiin ja tiukasti oikeelle hyppy ja oikeelle kaartaen kepit. Taas se sama putki, mut toinen pää ja sen jälkeen suoraan hyppy ja sitte mentiin sinne A/putki härpäkkeelle. Ny mää osasin kääntyy oikeeseen aikaan ja Xena meni heti A:lle siitä sinne vasempaan putkeen ja sitte A:n alaiseen putkeen. Veälä pari hyppyy sinne ja tonne ja päästiin maaliin 20 taalan rasitteella. Sen verta haastava rata oli, et noinkin paska tulos riitti 10:een sijaan.
Kauaa ei taaskaa ollu aikaa rauhottuu, ku tarvi jo valmistautuu päivän päättävään hyppäriin. Ja samalla selkeellä syheröisellä linjalla jatkettiin. Toka hyppy oli 90asteen kulmassa ekaan nähden ja se suoritettiin takaa kiertona. Kolmas hyppy taas samaan suuntaan ku ensmäinenkin. Siellä tehtiin taas täyskäännös vasempaan ja vieressä putki vaarallisen lähellä. Mut siitä selvittiin ja mentiin pussiin. Seuraava kuvio oli hauska ohjata. Muuri ja kaks hyppyy T-kirjaimen muodossa. Ja liikerata muodosti ikäänkuin väärinpäin kaks S-kirjainta. Kaunis kuvio ja tosi sulavaa. Me happy :o) Kaks hyppyy suorassa linjassa ja ennen kolmatta valssin kautta tiukasti oikeelle putkeen. Käännös vasempaan ja toinen putki. Käännös vasempaan hyppy ja sinne samaan U-putkeen mikä oli koko aamun ollu samassa paikassa. Siältä pituudelle mikä oli sen ekan putken vasemmalla puolella. Jos joku paikalla olleista seuras mun toimintaa, nii luuli varmaan et mää jäin varmistelemaan, ettei Xena mee siihen ekaan putkeen. Todellisuudes mul tuli täys black out et mihin pitäis mennä :oD No pituudelta piti heittää koira putkeen ihan nolla-kulmasta. Ja voi stjärtpenssel sentään ku olisin sekunnin kymmenyksen malttanu pidempään saattaa Xenaa, ni ei olis tullu kieltoo. Mut sen suoran putken jälkeen oli hyppy poikittain linjalla ja se mentiin takaa kiertäen, ni kai sen takii tuli hätäiltyä. Siitä hypyltä vasen-viistoon pujottelu ja rengas suoraan. Täl kertaa ihan laakista läpi. Sitte valssi vasemman kautta, muuri ja täyskäännös ja maaliin. Tulos riitti sitte mein toistasexi parhaaseen sijotukseen kolmosissa. Oltiin 9.
Vähä jäi kaivelee, et se eka SM- nolla oli sit kumminkin niin lähellä. Mut tarkemmin ku ajattelee ni pitää olla hyvin tyytyväinen, et juoksun jälkeen noin syheröisiltä ja tiukaa hallintaa vaativilta radoilta tuli edes tuloksia. Xena kun ei näissä oloissa ole niitä helpoimpia ohjata.
Nyt on vissiin tiistai, et ei oo enää kun neljä yötä seuraaviin kisoihin. Ei malttais odottaa ;o)
