Gud kväll
No nii. Sainhan mää vihdoin tään hemmetin bloggerin taas auki. Tän vuoden juhannus-kisat tuli taas taputeltua. Eli paikka oli sama kun aina ennenkin, Tuorlan majatalo ja järjestävä seura Tsau. Jonkinmoista historiaa tehtiin tänä vuonna kun Harjalaisia starttasi peräti 6 koirakkoa. Mun ja Xenan lisäks Lena ja Della, Pasi ja Taika, Anne ja Sissi, Mervi ja Minni ja Marco ja Iines. Alemmis luokis seuran menestys oli ihan hyvä. Kuninkuusluokan menestystä ei kauheesti voi kehua. Mut pääasia on et kivaa oli.
Mun ja Xenan suoritukset ei olleet ihan pohjanoteerauksia. Mut ei paljon toisinkaan.
Tänä vuonna tuomaristo oli mennyt aika uusiksi eikä vanhoista ollu jäljellä enää ku Rantamäki-Lahtisen Leena. Muut domaret oli Sari Mikkilä, Seppo Savikko ja vierailevana tähtenä oli legendaarinen vanha engelsmanni Bob Griffin. Eikä muuten ollu eka kerta ku oltiin Xenan kans hänen radoillaan. Nastolan agi-rotu vkonlopun yksilökisoissa muutama vuos sitten tuli oltua herran radalla.
Perjantai alko kolmosten osalta Savikon agi-radalla. Siit ei paljoo oo kerrottavaa. Alku olis ollu ihan ok, mut Xena vaan pääs irtoo vähä ennen ku olin odottanu ja tokan esteen ( rengas) edessä jouduin tekee ylimääräsen pyörähdyksen et saisin Xenan takas ruotuun. Täl kertaa se ei kestäny korjaamista ja tuli entistä sekopäisemmäks ja tuloksena hyl. Seuraavaks mentiin Griffinin hyppärille. Paljon liian pitkiä kaarroksia ja vähä omaa, kuinmyös Xenan sekoilua ja tuloksena 10 ja sekunnin YLIAIKA?
Päivä hoidettiin unholaan saunomalla ja grillaamalla ja ehkä jopa jokusella drinksulla.
;auantai alko mein osalta Griffinin agi-radalla. Rata vaikutti ihan kivalta ja mää luulin et oli huomioinut kaikki ansat, mut toisin kävi. Eka hyppy oli suoraan eteen ja toinen lievästi vasempaan ja takaa kiertäen. Kolmos-hyppy oli kakkosen vieressä ja koiran kannalta mhös takakiertoinen. Kolmosen vieressä oli A ja sen alla putki. Jos olisin menny ite kakkosen vasemmalta puolelta ohi ja valssilla kääntäny hypylle ja ottanu Xenan vastaan kolmosen yli, nii olisin pystyny estämään ettei Xena olis hyökänny sinne putkeen. Harmi vaan et se tuli mieleen vasta seuraavana päivänä.
Mun vika juissi-veto Leena RML:n hyppäri. Ja oli sit todella kinkkinen, eikä kyl sopinu yhtään mein laisille. Mut hyvin taiseltiin aina esteelle 17 asti. Olin arvioinu mein vauhdin vähä alakanttiin ja kun olis pitäny hypyltä valssin kautta kääntyä ja etukautta viedä koira hypyn taakke. No en sitä ehtiny tehdä ja Xena päätti hypätä vikasuuntaan.
Se vika hylly otti pattiin aika pahasti ja meni hyvän aikaa ennen ku sain kasattua itteni. No grillaus ja pari napsuu autto kyllä. Sen verta oli järki pääs et lopeti ajois ja sunnuntaina olin niin saakelin pirtee et melkein harmitti ettei ollu mitään itelle sopivaa aamukisaa.
Et se oli sitte sellanen juissi se. Mut kivaa oli ja sehän on kaikkein tärkeintä, eikö?
lauantai 6. heinäkuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)