maanantai 9. tammikuuta 2012

Xena Lempääläsä 8.1.2012


Jassåå sano ruattalaine!

Se on sit taas vuasi vaihtunu ja aika startata uus kilpailu-kausi. Täl kertaa lähettiinki heti viaraille vesille Tamskin halliin Lempäälään, misä ei olla ennen oltukaan. Ja sopivasti heitti talven ekan kunnon pakkasen, eli lähteissä oli -15astetta eikä oikeen tiänny mitä päälleen laittais. Päädyin sitte ihan normi kilpailu-varustukseen ja siihen päälle pilkkihaalarit, nii ei tullu ainakaa matkalla kylmä.
Päivän ohjelmas oli kaks kisaa joka luokalle ja kolmosia tuomaroi Viitaniemi ja Matson.
Mein eka veto oli vasta pitkällä ilta-päivällä, mut lähettiin hyvis-ajoin kun paikalla oli eräänlainen Pyreneesi-invaasio. Enkä kyl muista et koskaan olis yheksää pyrtsiä ollu samoissa kisoissa. Määrä jakautu kyl kaikkiin tasoluokkiin, mut medi-kolmosissa starttas 4-koirakkoo.
Napattiin matkalla kasvattaja-Lea kans mukaan, olihan kisaajista ainakin kuus koiraa hänen kasvattejaan.

Ekan hypyn vasemmal pualella oli viärekkäin kaks hyppyä ja ne molemmat suaritettiin eteenpäin. Ongelmana oli vaan, et ekalta hypyltä oli suora linja A:lle. Ja jos lähtö olis katastroohvi, nii vaikeeta tulis. Mut onnex toisinaan meinkin startit onnistuu ja päästiin hyvin tekemään ehjää suaritusta. A:n jälkeen käännyttiin puoli-ympyrän verran takas ja hypyn ja muurin kautta keinulle. Taas vaihdettiin suuntaa puoli-ympyrän verran oikeelle hyppy ja putkeen, mikä oli puomin alla. Onnex putken suu oli noin metrin irti puomista, nii ei tarvinnu Xenankaan arpoa kumpaan menee. Puomin alta kiidettiin kepeille ja edelleen tehtiin ihan kelpo rataa. Pujon jälkeen viistoon vasemmalla oli viärekkäin kaks hyppyy. Ens vasemman puoleinen eteen ja toinen takaa kiertäen. Siitä 90astetta oikeelle hyppy ja vasempaan 3/4 ympyrän käännös ja hypyt eteen ja takaa kiertäen. Täs oli oikeestaan radan ainoo paikka, mitä mää miätin pitkään. Jäädäkkö jälkimmäisen hypyn oikeelle puolelle, vai vetäiskö valssilla vasemmalle. Siitä kun mentiin sitte oikeelle viistoon pituuteen ja putken kauempaan päähän. Jotenkin tuntu, et jos jään ite oikeelle puolelle, nii juoksulinja saattaa viedä kumminkin väärään päähän, vaix oikee pää olikin ihan hyvin linjalla. Pituus oli vaan jotenkin semmoses kulmassa, et päädyin jälkimmäiseen ratkasuun. Mikä sitte osottautu mein kohdal oikeeksi. Putken jälkeen oli viälä rengas ja siitä kauheeta hönkää puomille. Mää en tajuu et mikä helvetin kiire mul taas oli päästä maaliin, kun se kontaktin teko jäi taas puolitiehen. Ja kun tasan ja tarkkaan mää tiädän millai Xenan kans siin kuuluu tehdä. Ja mää hidastin ehkä 30cm liian myähään ja sivusilmällä näin, et ei ehkä osunu punaseen. Pitkään silti tuamarikin asiaa mietti ja niinkun monta kertaa ennenkin päätti sitte venytellä kättään. Et taas jäi nolla vajaan kymmenen metrin päähän, ..kele. Ihan hyvä vauhti oli silti vaix välil tuntu ettei mennä ihan täpöllä. Reilu 5s miinusta ja saman verran hävittiin voittajallekin, mikä ei mun miälestä oo paljon ku näis isommis kaupungeis voittajat on kumminkin enemmän tai vähemmän ammattilaisii. Maajoukkue-kamaa ja tollasta. Se on tällasen pienen seuran edustajalla semmosta jatkuvaa taistelua tuulimyllyjä vastaan ;o)
No onnex tuli pari nollaa toisille pyrreille, nii sai rotu hyvää mainosta. Hyvin tehty Soile ja Jouni.

Kakkos-radalla oli jo alkamassa minien B-kisa. Nopeesti mää painoin radan mieleen ja lähdin sitte koirien kans metsälle keskittymään. Otettiin taas pitkästä aikaa Max maskotiksi, kun se on päässy vähä metsäläistymään. Ja nyt sitä on taas ihan hyvä kuskata autolla, kun ei enää ole matkapahoinvointiakaan.
Jälkimmäinen kisa oli kyl taas yks omituisimpia pitkään aikaan. Siinä kun odoteltiin vuoroa, nii mää huomasin et Xena oli taas vähä normaalii vilkkaammalla tuulella. Se hyppi päin ja haki koko ajan mun huomioo. Yleensä kun näin käy, niin ei hyvä heilu radalla.
Radan alku oli kuin ykkösluokasta. Pitkä suora melkein puoleenväliin kenttää ja just ennen A:ta piti kääntyy tiukasti puomille. Tällanen alku tekee mun ohjaamisen aina tukalaxi ja varsinkin kun Xenan mielentila sattu just nyt näyttämään sen nurjan puolensa. Sil oli taas kova kiire radalle ja kun mää olin irrottaas remmiä, nii se hiukan riuhtasi ja sen jälkeen sil taas palo käämit ja remmin irrottaminen oli aina vaan vaikeempaa. Mut se on joskus tällasta huippuun viritetyllä työkalulla. Jos ne kolme ekaa estettä olis ollu kaikki pelkkiä hyppy-esteitä mää olisin ehkä selvinny. Mutkun toisena oli rengas ja mää olin jo siinä vähä myöhässä ja tultiin vähä vinossa, nii vetihän Xena sitte rinkelin ja kehyksen välistä. Mää olin kumminkin hereillä ja sain nopeesti vaihdettua suuntaa ja korjaamaan erhettä. Näin on käyny joskus ennenkin ja muistaakseni sillonkin Xenal alko jotenkin se uusinta viiraa päässä ja se hankki viälä toisenkin kiallon. Kolmos-hypyltä se oli jo kovaa vauhtii menssa sinne A:lle ja tiätysti edeltäneet tapahtumat sai munkin vähä kiihtyy ja ääni nousi kans kohtalaisesti ja karjasin aika lujaa, ettei se menis vikasuuntaan. Keinulta mentiin muurille ja tiukasti vasempaan hyppy ja lisää vasempaan suoraan putkeen. Just ku Xena oli menny sisään, nii mää kuulin pillin vihellyksen. Enkä viäläkään tiädä oliko se Matsoni vai kuuluko se viäreiseltä radalta. Kumminkin mää menin sen verta hämilleni, et pysähdyin kattomaan tuomaria. En muista näyttikö se mitään, mut jatkoin kumminkin. Onnex Xena ei kääntyny putkessa takas ja säästyttiin lisäpisteiltä. Seuraava pujottelu oli samansuuntainen, kun edeltävä putki ja jatkon kannalta olis ollu tärkeetä päästä keppienvasemmalle puolelle. Sinne oli vaan kauheen pitkä matka ja jäin toispuolelle ja kepeiltä kun käännyttiin vasempaan tein siistin takaa-leikkauksen eikä Xena edes pyörähtäny kun onnistuin käskyttämään sitä jatkamaan eteenpäin. Pussi, hyppy eteen ja toinen takaa, hyppy ja tiukka käännös puomille. Toises päässä oli putken väärä pää ilkeesti näkösällä ja taas tuli ihan liikaa keskityttyä siihen putkeen eikä kontaktin tekemisestä ollu tietoakaan. Mut ei tullu hylkyäkään ;o) Hyppy, A ja se eka putki toiseen suuntaan ja loppuun pari hyppyä.
Mul ei ollu mitään käsitystä tuliko tulos vai ei. Moni muukin oli sitä mieltä, et se viheltäjä oli tää Matsoni. Mää aloin sitte kelaamaan et lähtöluvan jälkeen pilliin vihelletään vaan jos tuomari haluaa keskeyttää suorituksen ja sillonkin se on muistaakseni kaks vihellystä. Ja kumminkin se seuras mein kontaktien tekoakin loppuun asti, eli sen puolesta ei hylkyä pitäis olla. Virheiden määrästä ei kans ollu mitään käryä, mut ihme kyllä ei tullu kun 15 tikkiä, mikä sinällään on aika vähän tommosen sekoilu esityksen jälkeen.

Noniin, AVA saa viälä odottaa, mut ei tää nyt ihan paska kauden alotus kumminkaan ollu, kun koirasta riippumatta mää olen jokaikisen kauden alottanu hylyllä. Ja ny saatiin molemmista tulos. Ja edelleen täytyy korostaa, et ei ollu nolla todellakaan kaukana.
Kiva oli päivä kyllä. Kiitokset vaan piknikillä mukana olleille. Ja onnea nollien tekijöille. Kyl mekin sit taas joskus :oD