Jussin viettoa # 2

Vuvutzelat soikoon !

Lauantai alko suurinpyörtein samal taval ku edellinen päivä. Xenan kaa lenlille ja starttiharjotus. Päivän eka sade saapu jo sillon ja se varmisti, et Ada ja Max ei tullu kisapaikalle. Niit ei olis saanu kuivax kokopäivänä.

Toine kuuro tuli päälle ku alettiin valmistautuu Saviojan Annen radalle. Puhuttelussa Anne uhkasi puhalluttaa kilpailijat, mut sano sitte et jos minuutti riittää tutustumiseen ni antaa olla :D
Lähtöpaikka oli täl kertaa yleisön puolella ja samasta kohtia mentiin toiselleki radalle, ni en arvannu jättää Xenaa odotteleen. Olis varmaan ollu liihaa härsyä.Rata vaikutti heti sellaselta, et siälä viihtyy. Alkuun kaks hyppyy ja sitte lähes 180 asteen käännös putkeen ja siältä kepeille. Meil on joskus ollu vastaavas tilantees ongelmii ja nyt pitäis kyl tietää millai tehdään.Xenahan tulee putkesta ihan hemmetin kovaa ja jos kepit on sen jälkeen eikä sitä hidasta, ni ohi menee. No nyt se löysi kyl ekan välin, mut sade oli kastellu mun kilpailunumeron ja se putos ja vissiin sai Xenan vähä sekoomaan. Puomin kontakti jäi puuttumaan ja kuulemma eka rima oli niukasti pudonnu. Taas kerran meil oli nopein aika, mut siit ku ei edelleenkä saa mitään. Virheitä oli kumminki sen verra, et se riitti siihen hemmetin kultaseen ananakseen, eli nelospaikkaan.
Kisan jälkeen mää juttelin Annen kans ja se sano ettei tiädä, mitä me kepeil oikeen tehtiin, ku oli sellasta sähläystä mut oli sit päättäny tuomita vaan kosketuksen. Kehui mein vauhtia ja sano ettei missään nimes saa yrittää vähentää sitä. Me kuulemma viihdytetään katsojia :)

Viimeseen kisaan vaihtu tuomarix taas Minna Räsänen. Rata näytti kauempaa katsoen aikas kinkkiseltä. Sanoisin et suorastaan temppurata. Puomi ja putken suu viälä viärekkäin, ni ajattelin jo ettei tarvii sit vieläkään kakkosiin mennä. Eli kun mää menin radalle en odottanu yhtään mitään. Olo oli ollu niin välinpitämätön, et mää kävin juomas kaljan ennen starttia. Mää jopa käskin Xenan istuu ja odottaa lupaa ja menin ite kahden esteen päähän. Ja jumakegga se ihmeellinen otus odotti.
Oli kyl helppo jatkaa ku ei heti ollu kauhee kiire. Rata oli sen verran syheröine ja esteitä lähekkäin, et vastakkaisen suunnan esteistä tuli herkästi härsyjä ja vaadittiin tarkkaa haltuunottoa. Nää kaikki elementit oli meil ny kohillaan ja maaliin tultua mää en ite tiänny yhtään mitä tuli tehtyy. Mut ainaki viis ihmistä sano,ettei tuomarin käsi noussu. No se ei viälä todista mitään, ku aikasemminki niit vitosia on jälkeenpäin lisätty.Mää lähin käymään siit vaunulla ja hetkenpäästä palasin kattoon josko tulokset oli jo tullu. Olihan ne siellä. Mää katoin sitä listaa, sit mää lähin pois, mut palasin kumminki kattoo sitä uudestaa. Joo, ylimmäisenä on Xena pyrpap, ohjaaja oon mää, tulos miinus 8 jotain, ja peräs luki viälä SERT. Jumalauta se on siinä. 57-kisan odotus vihdoinki palkittiin. Olo oli kyl aika erikoinen, ku enhä mää oo koskaan ennen luokkanousuu kokenu, vaix kakkone onki ainoo luokka misä mää en oo kisannu.

Vähän aikaa tarvi sulatella tapahtunutta ihan omis oloissa ja entiädä mix mää lähdin takas vaunulle ja unohdin koko palkintojen jaon. Oli tosi juhlavaa hakee mitali ja serti-ruusuke kuorma-auton kontista. Toimitsija-plikat viälä virnuili, etten mää oo sertii ansainnu, ku tollasen tempun tein. Selkäsaunallakin uhkailivat :) kyl ne sen sitte anto ku mää lupasin etten enää ikinä unohda palkintojen jakoa.

Pitää kyl sanoo, et oli varsin onnistunu juhannus. Perjantaina vähä jurppi ku en menny mökille, mut jostain syystä lauantaina oli toisin. Sen verran hillitysti tuli juhlittuu, ettei aamul kolottanu mistään, joskus näinkin :D Voi jopa olla et tästä tulee juhannus-perinne.
Se huono puoli viikonlopun tapahtumilla on, et joutuu ny seuraavis treeneis tarjoo kakku-kahvit : D