Sillä lailla !
Taas on yks viikonloppu takana eikä siihen muuta mahtunu,kun agilityä ja koiria yleensä. Lähettiin Saloon jo perjantaina, ettei taas tarttis herätä niin pirun aikasin se kun ei oo mun vahvimpia pualiani.
Majotuttiin Adan siskon Arielin luo.Siinä talossa tuntuu aina olevan vipinää.Kuuluuhan perheeseen viälä toinenkin Hava ja neljä pyrtsiä ja tietysti Tiina ja Mika. Perheen pikku-neiti tuntuu pakenevan paikalta joka kerta ku me mennään sinne :) Piia ja Pepekin olivat saapuneet oikeen komiasti kahdella autolla, eli piha oli jokseenkin täynnä kun vierasparkin täytti mikan uusi ybersikaisoupee asuntovaunu.
Perjantai otettiin ihan rauhallisesti ja sain nukkuu lähes 8 tuntii.
Ja sitte itseasiaan. Kisapaikka oli vaan muutaman kilometrin päässä ja ehdittiin paikalle just radan rakennusvaiheessa. Tuomarina ykkösillä toimi Henri Luomala, jo toinen kerta meille tänä vuonna. Radalla ei olis pitäny olla meille oikeestaan kun yks vaaran paikka. Heti alussa kaks hyppyy samaan suuntaan ja tiukasti oikeelle kolmas hyppy. Tokan hypyn takana muutaman metrin päässä oli putki sillai kivasti härsynä. Mää ajattelin, et jos lähetään yhtä aikaa,ni en ikinä ehdi kääntää Xenaa sinne kolmos esteelle. Viikate heilahti kumminkin jo aikasemmin. Mää tein ihan normi jutut mitä yleensäkin ja aloin irrottaa valjaita. Xena riuhtas ittes irti ja hyppäs ekan hypyn yli. Sivuttain samas linjassa oli putki ja tää päätti sitte mennä sinne. Xena teki sen kyl todella tyylikkäästi,putken suu oli kumminkin reilusti pimeessä kulmassa. Yleisön joukossa kuulin valtavan kohahduksen. En tiiä johtuko se pettymyksestä vai silkasta äimästä, et voix noinkin käydä. No olin mää iteki vähä halolla hakattuna ja kaikki kävi sekunnissa ei ollu mitään tehtävis.
Vähän mää levittelinkäsiäni ja rupesin nauramaan. Xena tuli tuttu virne naamalla kysymään et mihis sitte. Eipä siin muuta sillon voi ku suorittaa rata loppuun, kun kerran kisa on maksettu ja kuviot hiottu. Ja pitäähän yleisölle kumminkin esiintyä. Jälleen kerran paineen pudottua liian aikasin oli helppo tehdä kohtalaisen mallikas suoritus,vaix en enää ihan satasella ohjannukkaan.Mut tää on niin tätä.Pyreneesin kanssa voi tapahtua mitä vaan. Oli silti ihan lohdullista saada positiivisen kehityksen palautetta pariltakin todella huippuohjaajilta. Se auttaa siihen,ettei tollastan setbackien jälkeen nakkaa nappiksia naulaan.
Mut täytyy silti tollaselle tempulle joku syy löytää. Mää veikkaan et tein virheen jo kotona, ku siinä pihahommia tehdessä annoin Xenan olla joka päivä monta tuntii ulkona, misä se voi riekkua ja jahdata ohikulkijoita. Jotenki tuntuu,et se lataa tollasesta itteensä koko ajan vaan lisää virtaa. Ja sitte ku ei kumminkaa joka päivä pysty sen kaa harrastamaan, ni siit ei hyvä heilu.
Loppupäivä kului sitte kolmosten kisoja katellessa. Olihan Pepe Muskan kans kisaamassa ja toinenki pyrtsi Pode ja Jouni. Eli mielenkiintoa riitti. Medeissä oli muutenki paljo tuttuja kenen kisoja ei useinkaan nää kun on Akvan kans kisaamassa. Vähä kyl jurppi etten ollu sitä ilmottanu, ku olis Heinon Marjon radat taas ollu sille oikeen hyviä.
Illalla oli sitte aikaa nuolla haavoja oluen ja Larsenin avustuksella. Ja hyvin kyllä syötiinkin. Lihaa ei säästelty eikä laadusta tingitty. Ilta oli kaikin puolin hyvin onnistunut, eli iso kiitos isäntä-väelle ja kaikille muillekin kanssa-olijoille. Niin kivaa oli et ilta muuttu jo aamux kun bileet loppu.
Nyt oon taas ottanu virheitä onkeen ja hajujälki on odottamas Xenaa, enkä anna sen täl viikol riekkuu niin paljo. Ens viikonloppuna nähdään Vaasassa paljon paremmin kuunteleva Xena ja hyvin motivoitunut koirakko, ellei sitte joku muu asia mee perseeleen :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti