Xena Vaasassa 12-13.6 10

Heissulivei!

Se oli taas sitten kesän ekan vaunureissun aika, ja mihinkäs muualle ku Vaasaan. Viime vuonna Vasin kisoista tuli kohtalaiset saaliit, eli odotukset on aina korkeella ku sinne menee. Keli ei vaan ennusteen mukaan luvannu kovinkaan hyvää, ni päätettiin jättää havat kotiin. Jos vaix ei satais :) Akvakin sai jäädä pitämää seuraa Adalle ja Maxille, ku vast sunnuntaina olis ollu kaks kisaa, ni olis menny turhan myöhään. Eli Xenalla oli juhlaa ku sai yksin mein huomion.
Perinteisesti vedettiin vaunu Vaskiluodon leiri-alueelle, on sillai hyväs paikas ku siitä ajaa kisapaikalle viides minuutissa.Sattu olemaan viälä vapaana sama paikka, mis oltiin elokuussa ni ei tarvinnu paljo paikkaa ettiä.
Lauantaina oli ohjelmassa kolme kisaa ykkösille ja kakkosille. Tuomari oli Henri Luomala, eli sama ku viikkoa aiemmin Salossa. Täysin ei viälä ollu unohtunu se starttihölmöily, mut kumminki päätin luottaa Xenan "kärsivällisyyteen" ja yritin normaalia starttia. No joo, taas nähtiin sitte ihan uudenlaista sekoiluu. Enpä olis uskonu, et voi hankkii kaks vitosta jo ennen ekaa estettä. Enkä tiiä näinkö ite väärin et Xena olis viälä hypänny yhen väärän hypyn. No kumminki lähettiin matkaan. Radasta en enää paljoo muista muuta ku et lujaa mentiin enkä aina tiädä mihin suuntaan. Onnex kamera temppuili, eikä sitä tarvii nähdä enää koskaan. Ihme kyl hylkyä ei tullukaan ja puomilta onnistuttiin viälä hankkiin vitonen ja sijotus vaatimaton kuudes.Käytiin sitte vähä meren rannas miettiis menneitä ja tulevaa. Mää tein Xenalle jäljenki et se vähän rauhottuis.
Tokaan vetoon päätin,ettei enää hölmöillä ja olin sitä miältä kans ettei normaali lähtö täl hetkel oo mahdollista. Radan alku oli onnex sen verta suoraviivanen,et yhteislähtö oli ihan mahdollinen.
Hyppy,pituus,puomi. Ihan varma en ollu kontaktista. Seuraavax neljän hypyn hevosen kenkä ja tiukasti kepeille. Sitte yli sadan asteen kulmalla putkeen. Rataantutustumisen aikaan huomasin,ettei kenenkään muun juoksulinja kulkenu putken takaa. Mikä on mun mielestä outoo,ku sieltä sai paljo paremman linjan jatkoa ajatellen. Se on kai yleinen käsitys et putki täytyy kiertää etukautta. No rata meni kumminkin ihan ok ja maaliin tullessa kuuluttaja ilmotti,et nolla tuli. Olo oli aika helpottunu. Ja hetken päästä tuli uus kuulutus, mikä ilmotti et medit voitti Xena, ni vasin kentällä oli yks ukko mikä ei meinannu nahoissaan pysyä. Sitä voittoo on jahdattu jo melkein 100 kisaa ja nyt se oli tosiasia.
Tää kisa oli muutenkin jollain tapaa juhlakisa, ku se oli Xenan 50s virallinen startti, jos nyt sitä voi juhlii et viettää ykkösissä 50 kisaa.

Viimisenä oli vuorossa hyppäri, eli kaikki eväät nousuun oli olemassa. Taas oltiin käyty jäljellä ja rannas tepastelees, mut silti yhessä lähettiin.
Heti alussa oli putkiansa mitä koitin kaikin keinoin vältttää ja onnistuinkin. Harmix vaan toisen hypyn kepakko jostain syystä putos ja nousu käänty loivaan laskuun p¤¤¤¤¤le. Keppikulma oli taas ykkösiin poikkeuksellisen haasteellinen ja radan toinen putkiansa siinä vieressä. Kepeille tullessa Xena oli aikalailla mun kädessä, eikä muistanu pujotella ja siitä toine vitonen. Aika oli kumminki sen verran hyvä et se riitti kakkospaikkaan.
Ei yhtään paskempi päivä silti, ku yleensä nää Vaasan reissut on alkanu hylyillä ja nyt ei yhtään hylkyä.

Lauantain kisakeli oli meille oikeen suosiollinen, sitte ku tultiin takas vaunulle ja alettiin appeelle, ni sillon taivas repes ja vettä tais tulla aikaseen aamuun asti. En tiiä johtuko sateesta vai kolmesta startista,mut Xena nukku suurinpiirtein koko ajan aamuun asti.

Sunnuntaina vaihdettiin sitte kisapaikkaa ja mentiin Vaasan toiseen seuraan Baciin. Jo ilmoittautumispisteessä huamasin et nyt tultiin ulkomaille, ku jouduin nimenki tavaamaan eikä siltikää ne meinannu ymmärtää. Tuli mieleen et onx tää niinku Vaasan IFK? :D Toinen täti tutki Xenan rokotuksia ja totesi että olla voimassa tre vuotta .
Noh asiaan...eka rata oli sitte helpoimpia ratoja mitä oon nähny. Todella suoraviivanen eikä edes putkiansoja.Jos kontaktit napsuu ni pitäis olla pala kakkua.
Alku lähti ihan ok ja kovasta vauhdista huolimatta sain Xenan rauhotettuu sopivasti kepeille mennessä. Sen jälkeen hyppy ja putken helpompaan päähän. En tiädä minkä helvetin takia ennakoin liikaa tulevaa käännöstä ja suorastaan kutsuin Xenan sinne väärään päähän. Lähdössä en ajatellu mitä on panoksena, et sen ei olis pitäny vaikuttaa suoritukseen, mut kai se kumminkin jostain alitajunnan maton alta ryömi esiin ja pilas mun keskittymisen.
Viiminen veto oli taas juhlakisa. Mun 100s virallinen startti. Nyt oli sitte ratakin taas haasteellisempi. Alus kolme hyppyä ei ihan suoras linjassa. Sen jälkeen 180 asteen käännös, takaaleikkaus hypylle minkä jälkeen tarvittiin oikeeaikanen valssi, ettei Xena hyppäis viereselle hypylle tai menis putkiansaan. Täl radalla olis ollu aika tärkeetä voida jättää koira odottamaan. Mutku virtaa tuntu taas olevan yhden olkiluodon verran, ni ei pystyny. Tokalta hypyltä kielto ja puomilta vitonen, ni kultanen ananas kouraan ja nousu siirty tulevaisuuteen.

Täl hetkel nollavoitto tuntuu kyl edelleenki pirun hyvältä, mut ohjausvirhe helpoll radalla ja erityisesti epäonnistuminen hyppärillä käy keuhkoon aika rajusti. Mut kyl tää tästä. Meil on viälä satoja kisoja edessä, eli yhtä monta mahdollisuutta onnistua tai vaipua epätoivoon :)