Kolme kuukautta on kulunut Xenan edellisestä kisasta. En tiedä kumpi vaikutti enemmän, Xenan aikuistuminen vai oma pään hallinta. paljon on kumminkin töitä tehty ja tulos alkaa vahitellen näkyä.
Radan alku oli sama kuin kolmosten kakkoskisassa, eli ei yhtään helppo. X kumminkin odotti hienosti lupaa ja sen saatuaan ampaisi melkein jalkoihin josta tuli pieni kosketus koiraan. Pujottelu meni kumminkin hyvin ja vauhti oli kova. pian tultiin kolmen hypyn sarjaan joista viimeiseen tultiin 90 asteen kulmassa. Ilmeisesti olin ite jo valmistautumassa valssiin ja X tuli hypyn ohi ha harmiksi hyppäsi väärään suuntaan. Sadasosan tunteenpurkauksen jälkeen jatkettiin ja tehtiin kunnon show hyvässä mielessä. Oli kiva huomata että juoksukontakti harjottelu ei ole ollut turhaa. Hetken epätoivo muuttui taas onnistumisen iloksi, kunnes näin tulokset. Jossittelu on turhaa, mutta söi miestä rotan lailla kun tajusin et ilman hylkyä vitosella oltais oltu kakkosia.
Nyt on jo toivuttu järkytyksestä ja kattelen jo tulevia kisoja.
rami
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti