Piinaava ja hermoja raastava kisatauko on sitte ohi. Ennen Ranskan reissuu ilmotin Xenan kisoihin, vaix oli pelko et se alottais juoksun niihin aikoihin.No sitä ei sitte tullukaan, vaix Adalla se oli ja meni. Niillä ku on tavannu olla ne naisten vaivat samaan aikaan. Ja hyvä näin, ku kisataukoo ehti kertyy puoltoista kuukautta, ku täälpäin ei oikeen ollu kisoja, tai sitte oli muita kiireitä.
Innolla mää kyl odotin kisoja ja Tsaulta mul on yleensä ollu hyvät muistot. Olin viälä rohkeesti ilmottanu Xenan kaikkiin kolmeen kisaan, vaix sil ei oikeen oo ollu turnauskestävyyttä.
Alunperin tuomarina piti olla Savioja, mut kakkosille oliki tullu tuomarix Asko Jokinen.
Eka veto oli hyppäri 125m pitkä ja ihanneaika 42s. Mää en kauheesti uskaltanu odottaa mitään, ku yleensä mein hyppärit menee perseelleen ku vauhtii on liikaa. Onnex ekat esteet oli semmosissa paikoissa, et pystyttiin tekemään lentävä lähtö. Xena vaan on viime aikoina ollu sen verta irti päästään, ettei se kertakaikkiaan pysy paikoillaan.Neljä ekaa hyppyy oli neliön muodossa, kaks eteen, kolmas takaa kiertäen ja neljäs eteen. Kakkosen kohdal Xenal oli jo niin paljo vauhtii, et käänösympyrän säde oli varmaan kolme metrii.Tollasessaki helposti häviää jo sekunnin. Muuten Xena oli hianosti kuulolla, pitkät estevälit vaan teki sen et se taas pyörähteli ja kyseli et mihi mennään. Kaks viimistä hyppyy oli 90asteen kulmas toisiinsä nähe. Mää ajattelin puristaa kaiken mitä viälä irti saa ja erehdyin puoli sekuntii liian aikasin antaan viimisen käskyn, ja just sillon ku Xena oli riman päällä. No alashan se tuli, eli niin lähellä nolla taas oli. Ja taas voi sanoo, et siihen pudonneeseen rimaan jäi myäs mein voitto. Tuloksii tuli vaan kolme ja kaikil 5, mut ne pyörähdykset ja pitkät kaarteet söi aikaa ja vaix tulos oli - 11.38s alle barin, ni toiset meni viälä 3s. nopeemmin ja sijotus oli se kolmas.
Päivän ekalle agi-radalle ei mein onnex viälä raahattu puomia, alastulo ku on edelleen jollai tapaa hakusessa.Kolme ekaa hyppyy oli samas kohdas ku edellisellä radalla, mut kolmonen suoritettiin eri suunnasta ja siitä mentiin A.lle. Joku kilpakumppani onnistu hankkii siitä 5;n, mut me ei.Sujuvaa menoo taas, mun miälestä ainaki. Keinu ja kepit oli samansuuntaisesti, mut pari metrii eri linjassa. Loppuu ajatellen oli jouheempaa ohjata Xena keppien nurjalta pualelta ja sen takii mää valssasin keinun jälkeen et pääsin vaihtaa puolta. En tiiä sekottiko se manööveri Xenan vai mikä, mut onnistuin kumminki söhrimään sisäänmenon. Ja se oli taas tokavika este.
Ei hyvää päivää mikä pässi ohjaaja, onnistuu ryssimään kaks lähes varmaa nollarataa. Onnex radalta poistuttiin suoraan ulos, ettei kukaan nähny mun ilmettä. Ja hallin takana oli aikaa sättiä itteeni. Xenalle tiätysti tuli kovat kehut, sehän vaan teki just niinku mää käskin. Tälläkään radalla ei tullu yhtään nollaa ja kympillä ja 3,5s aliajalla oltiin silti kakkosia.
Viimiseen vetoon mää koitin parhaani mukaan sulkee pois ne "menetetyt nollat" ja keskityin vaan tulevaan. Pitääpi sanoo, et herra Jokinen oli aikas pirullinen, kun laitto vasta viimeseks radax oikeen kieritys-pyöritys-ansa radan. Kun koirat ja ohjaajat alkaa jo olla väsyjä, eikä välttämättä enää olla niin skarppina pitkän päivän päättex. Kolme ekaa hyppyy oli edelleenki samassa paikassa. Nyt kakkonen kiärrettiin takaa, mikä ei oo helppoo jos koira muistaa viälä aikasemmat radat ja kahteen kertaan on menty samal tavalla. No siitä kyl selvittiin, mut puomin alastulon edessä oli putken väärä pää hyvinkin kutsuvasti. Mun piti valssata sen pään eteen puomin jälkeen, mut enpäs ehtinykkään ja itteni ihmeeksi teinki takaa leikkauksen ja vartalolla ohjasin Xenan oikeeseen päähän. Eipä olis ihan heti tullu tollanen mieleen : ) Sen verran tiukka paikka se oli, etten kauheesti edes yrittäny kontaktia, eikä sitä sen pualeen ollukaan. Mut pahin paikka oli selvitetty ja sen jälkeen oli hyvä tehdä ehjä loppurata. Kapu-parson ku hyllytti tän radan, ni mein aika oli ylivoimanen, yli 6s nopeempi ku nollan tehneellä voittajalla.
Vaix ei nollia tullukaan, eikä edes yhtään voittoo ni oli tää yks parhaista kisapäivistä ikinä. Koskaan aikasemmin ei olla onnistuttu kolmee kertaa peräkkäin samana päivänä, eli jonkinmoista historiaa tuli taas tehtyä. Ja pitkään aikaan mää en oo nauttinu ohjaamisesta niin paljo, ku nyt. Ei tarvinnu koko aikaa keskittyy Xenan hanskas pitämiseen, vaan pysty ihan oikeesti ohjaamaan.
Täst on taas hyvä jatkaa eteenpäin nollajahdissa. Vaix pitää sanoo, et kakkosis kisaaminen on taloudellisesti kaikkein kannattavinta, ku siin luokas on kaikkein helpoin kerätä ruokalahjiksia. Xena hankkii ruuat nykyään mein kaikille koirille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti