Perskutarallaa!
Oli kuulkaa hyvät koiraihmiset ja muutkin ihmiset taas melkonen viikonloppu. Yhteis-saldona oli kolme hylkyy, vitonen ja yliaika nolla.Ja ku matkaa kerty kahesta Liedon reissusta 450 km, ni pistää taas miettiin et mitä järkee täsä touhus on. Niin se vaan on katoavaista toi voima ja kunnia. Tänään ilmottautumisluukulla mää latelin voittajan elkein lahjakortteja tiskiin niiku seteleitä ja sanoin sille plikalle, et sanoo sitte ku riittää ; ) Joo sinnepäin mää kuskasin niitä useita, mut takaspäin ei tullu ensimmäistäkään.
AKVAn edellisestä kisasta oli vierähtäny jo kolme ja puali kuukautta ja nyt oli aika rikkoo se hiljaisuus. En oo sitte hetkees jännittäny niinpali, ku eilisen ekaa kisaa. Eikä siit kyl paljo kerrottavaa jääny. Mää olin aivan jäissä ja taisin keskittyy vähä liikaa vauhdin pitoon ja sorruin yliyrittämiseen, mikä sitte johti yhden hypyn vikapuolelta suorittamiseen.
Toka veto oli jo rennompaa ja pysty jo vähä nautiskelemaanki. Edelleenki mentiin AKVAn mittapuulla ihan hyvää vauhtii, ku kello kävi vaan 3s yli ihanneajan. Vaix ei se paljo lämmitä, ku kärki meni 10s lujempaa. Mut rata oli tosi kiva, neljä putkee ja muuta mukavaa. Ja jotenki tuntu, et AKVAki nautti taas menosta. Olin aikas yllättyny, et Tsaulla oli medejä peräti 36. Länsi-Suomen meditaso on sen verta kova, et tollanen yliaika nolla riitti täl kertaa sijalle 17.
Kerkesin olla kotona 11 tuntii, ku piti taas lähtee takasin. Xenan kaa en oo enää paljo puristellu, ku tuntuu et on alkanu sujuu ja sitä mukaa tullu luottamustaki koiraa kohtaan.
Tuomari Luomalan kakkos-radoilla oli kaikis aika pirulliset alut. Ekal radal kolme ekaa hyppyy oli puolikkaan hakaristin muodossa ja sen takana muutaman metrin pääs A. Xena vaan saa tolla matkalla jo niin kauheen vauhdin, et melkein ehdin kääntäå sen toiseen suuntaan, mut käpälät otti kiinni n. 10cm ja se siitä. Vedettiin kumminki loppuun ihan show-mielessä. Ja tollasen jälkeen mul on sisänen pakko näyttää, etten mää oo niin huano, vaan viälä huanompi :)
Toka veto oli ehkä parasta menoo mitä me ollaan koskaan esitetty. Alku oli sama ku edellisessäki, mut kolmos hyppy oli ny kakkosen viäressä ja siitä piti vetää välista. Ja se ekan radan kolmoshyppy oli kumminki siäl takana härsynä. Nolla meni kumminki jo seuraaval esteellä, ku tuli vuoroon taas se saatanan puomi. Mää en käsitä kui se voi olla niin vaikee. Taas kerran mää nautin suunnattomasti mein tekemisestä ja vauhti oli taas ihan ylivertanen, - 11s. Se vaan on vähä niiku vormuloissaki, et nopeimmast kierroksest ei saa yhtään mitään. Nyt oli kisaajia sen verta paljo, et vitonen riitti samaan sijaan.
Vika veto oli tosi outo. Aikasemmilla vedoilla Xena oli ennen kisaa iha seko´, mut radalla ihan ohjattavis. Ny se oli todella rauhallinen viälä ku oltiin menos radalle. Mut sitte ku se pääsi irti, ni irtos myäs pää. Ekan hypyn jälkeen piti lähtee viistoon vasemmalle, mut Xena ei malttanu seurata mua, vaa lähti suoraan eteen ja hyppäs muurin yli, mikä oli no.8 ja viälä väärinpäin. Yritin kyl jatkaa, mut Xena veti kepeistä ohi, eikä enää osottanu kuuntelemisen merkkejä, ni ei ollu muuta vaihtoehtoo, ku keskeyttää. Tol radalla ei tullu ku kaks tulosta, ja muutenki kaikil radoil ja säkäluokis tuli pirusti hylkyjä, eli tais ne aika haastavii kumminki olla.
Mahtaakoha kukaan ymmärtää täst ny yhtään mitään, mää en ainakaa. Meinasin taas lopettaa nää hommat, mut muistin et kuukauden päästä on taas kisat, eli palataan asiaan...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti