Xena ja Akva Wecalla 20.11.10

Jebou!

No olihan taas oikeen järjen riemuvoitto lähtee kisaamaan samana päivänä kahteen eri tasoluokkaan.
Mut yleensä toi kova kisahalu menee järjen edelle. Ja ku kerran omistaa kaks kelpo kisakoiraa, ni antaa mennä.
Wecan halli on muuten ihan ok paikka kisata, mut ny vaan sattu oleen poikkeuksellisen arktinen keli vuodenaikaan nähde ja tosiaanki ku kisat oli kakkosille ja kolmosille, ni tuli vietettyy aikaa paikanpäällä yli 7 tuntii.

Mun onnex kakkoset kisas ekax, ni ei tullu Xenal niin pitkää odotusta. En tiiä mitä olis tapahtunu, jos se olis joutunu pidättelee omaa energiaansa. Tuntu et sil oli nyttekki virtaa tassuissa jo enemmän ku Sagi sallii :)
Nollajahti tyrehty täl kertaa jo kolmannel esteellä. Rata lähti vasemmast reunasta jyrkästi oikeelle kolmella hypyllä, mikkä oli loivasti kaarella. Sen jälkee piti kääntyy tiukasti A:lle ja sen viäressä oli viälä puomiki härsynä.Mää ohjasin ite hyppyjen vas. puolelta ja tarkotus oli vartalo-ohjauksella kääntää Xena A:lle. Kävi vaan nii, et tokan hypyn jälkeen se jo näki A:n ja vetäs yhen hypyn ohi, mut ei kumminkaa onnex A:lle asti. Sen jälkee alko homma toimii ja peitto heilua. Keinulle mentäes mää olin varmaan lankun mitan jäljessä, mut oli ihan käsittämätöntä kuin upeesti toi eläin hoiti sen esteen. Lopus tarvi kumminki ottaa se pakollinen puami 5. Kisas ei tullu ku kolme tulosta ja 10 riitti just sille pallille.

Toka rata oli hyvin pitkälti edellisen käänteinen, ja näinollen myäs yleensä haastavampi. Taaskaa ei tarvinnu nollasta haaveilla kovin pitkään, ku puami oli jo kakkosena. En tiädä vaikuttiko se siihen, et Xena oli selkeesti sekopäisempi, ku mitä ekas vedossa.Puomin jälkeen Xena lähesty putkee liian tiukas kulmas, ja ohihan se siitä meni. Kepeille mentiin liian lujaa, eli kisa oli kokonaisuudessaan täys katastroohvi. Eikä siinäkä viälä ollu tarpeex, oltiin tulossa radan reunaa, ku takana kulmassa ratahenkilö kolisteli esteitä: Xena pysäs sitä kattomaan, enkä mää huamannu sitä heti, ku olin kerranki vähä edellä ja siitä viälä yks hypyn ohitus. Taaski tuloksii tuli vaan kolme, eli se paikka oli taas meitin.

Päivän kova työ oli ny tehty. Ria ja Xena poistu kotio ja mun tartti huolehtii et Akva pysy lämpimänä. Aika paljo me kuljeskeltiin ympäristössä ja se piti kyl Akvan lämpimänä, mut mua ei. Oli pakko välil sortuu otsoonikerroksen tuhoomiseen ja käyttää autoo. Erityismaininta pitää kyl antaa tuomari Jaloselle, joka hoiti ratojen rakentamisen ennennäkemättömäl nopeudella ja sen takii odotusajat jäi ihan minimiin.

Kolmosten radat ei ollu kauheen erilaisii. Mut Akvan estevarmuus on tehny sen, et mää oon välil hiukan välinpitämätön ja jossain paikois luotan siihe liikaa, enkä ajattele mitä se näkee. Se kostautu ekal radalla. Pieni radanlukuvirhe multa ja Akva lukitti väärän esteen, eikä se sen jälkeen enää nää eikä kuule muuta. Mut toisaalta hyvä et välil tulee noita, ni se herättää mutkin.

Tokal radal oli mahdollisuus ryssiä sama paikka kahteen kertaan. Vaix kroppa oliki jo ihan jäässä, ni onnex järki pelas ja hoidin noi kohdat suht kunnialla. Ainoo tyylivirhe tuli, ku takakiertoisen hypyn jälkeen meinasin sylkkärin kautta heittää Akvan seuraaval esteelle. Mää ajauduin hiuka ohi ja siit tuliki vaan valssi, minkä takii olin ite vääräl puolella keinulle mentäes. Rohkeena poikana tein takaleikkauksen ennen keinuu, mut onnex Akva ei siitä häiriintyny ja päästiin nollalla maaliin. Aikaraja oli vaan niin tiukka, et meni 8s yli.
Ihan tyytyväine oon ku se kumminki riitti 10 sakkiin ja oliha kisaajii kumminki 22.
Tää on oikeen hyvä paikka Akvan jäädä lomalle, Xena jatkaa viälä vähän.