Se on sit kauden viiminen kisa takana, eli saatiin niinsanotusti paska pakettiin. Tänään matkattiin läpi tuulen ja tuiskun ATT:n kisoihin. Kauheesti odotin kisoja etukäteen, ku viimisis treeneis alko puomin kontakti olla kohillaan ja muutenki meno oli ihan kelvollista. Mut se sanonta kyl pätee, et mitä parempi treeni, ni sen paskempi kisa.
Ekasta vedosta ei taaskaa oo paljo kerrottavaa. Tuomarin nimee en ees muista, se oli joku serbo-kroaatti. Alottanu agilityn vuonna 92 ja ollu 10v maajoukkue valmentajana, eli ihan keltanokka ; )
Rata olin ihan kiva ja täysin suoritettavissa. Kävi vaan sillai,et mun työkaluni Xena kävi yllättäin vähä ylikierroksilla eikä se ehtiny ottaa käskyjä vastaan ja hankki hylyn jo kolmen esteen jälkeen. Hammasta purren mää jatkoin loppuun vaix ketutti ja hävetti samaan aikaan.
Toka rata oli kyl kummallisin ja myäs varmaan vaikein mitä oon koskaan kokenu. Ensinnäki rata oli pituus-suunnas n. 15m lyhempi ku normaalisti ja kumminki sinne oli ängetty 20 estettä. Meille otollisia putkiansoja oli kaks, yks puomiansa ja viälä yks väärä hyppy hyvin linjalla. Eli edellytykset täyteen katastrofiin oli olemassa. Eka vaaran paikka oli jo kahden ekan hypyn pääs, misä oli putki härsynä ja siit piti kumminki kääntyy ohi muurille ja mennä se putki toisest päästä. Oikee aikanen valssi kumminki pelasti meitin siitä ja voitiin jatkaa nolla-radan tekemistä. Keppi kulma oli todella pirullinen, varmaan 135 astetta. Se meni ihan kivuttomasti, sen jälkeisen hypyn takana oli se puomiansa, mistä tartti kääntyy A:lle. Tätä kohtaa mää oon kelannu tallennuksesta monta kertaa, enkä viäläkää tajuu, et miks Xena veti siit A:st ohi. Puomin alastulossa oli se hyppy ansa, eli jos koira ei oma-aloitteellisesti tee kontaktia, ni täs kohtaa sitä oli iha mahoton lähtee varmistaa ku se väärä hyppy oli samas linjas puomin kaa. Xena oli edelleen oma ittensä, mut vähä paremmin kuulolla mitä ekas vedossa. Pari aika täpärää pelastusta tuli silti tehtyy ja ku tultiin maaliin, ni oli aikas hyvä olo et sai ton Merry go around of hellin läpi ihan kunnialla. Kuudes sija ei iha tyydytä, mut parempi silti lopettaa kausi tulokseen, ku hylkyyn.
Vuos sitten mää tokasin, et oli ollu uskomaton vuosi. Nyt ajatellen se ei ollu viälä mitään. Tänä vuonna tuli virallisia startteja 9 enemmän ja viälä kaks nousunollaa minkä johdosta noustiin kakkosiin. Ja napattin me Akva kaa wecan kisois yks kakkos palli , mikä on paras sija mihin mää oon Akvan ohjannu. Mut todellinen highlight oli kyl se, et päästiin Finnish openin finaaliin. Vaix tulos ei ollu häävi, mut saatiin sentään tulos ja oltiin alle 20 parhaan joukos. Se veti hetkex ylpeex. Mut paljon on viälä sarkaa kynnettävänä. Eli satoja tunteja treeniä ja tuhansia kilometrejä ajetteva ennen ku ollaan lopullisessa tavoitteessa.
Tää oli vissiin sitte vuoden viimenen blogi-teksti, eli täytyy kai toivottaa hyvät joulut ja silleen, sekä paremmat uudet vuodet ja tolleen
Rock The Nations!!!
1 kommentti:
Sitä samaa sillee ja tollee eli Joulua ja Uutta vuotta !=)
Lähetä kommentti