Xena ATT:llä 27.2.2011

LUVAllinen Moi!!!

Taas on kuukausi kulunu ja vähä lähempänä kevättä ollaan. Kovin keväinen ei vaan ollu tunnelma, kun sunnuntai-aamuna lähettiin kiitämään kohti Turkua. Onnex se pimeys tulis vielä väistymään ja muuttuis todella aurinkoisexi, ainakin tän agilitaajan naamalla.
Kolme kisaa oli edessä, kaks ekaa tuomaroi Kari (lyhyestä virsi kaunis)Jalonen.

Täl kertaa starttiin valmistautuminen oli vähä erilaista, ku kaikki säkäluokat tutustu rataan peräjälkeen ja ite kisa vietiin sitte läpi tauotta.Ei se silti mun keskittymistä horjuttanu, vähemmän vaan jäi aikaa touhuta Xenan kans. Ja ekaan kisaan valmistautuminen on muutenki hiuka kaaoottista, ku yleensä tullaan paikalle sillai suht viime tipassa. Se tais silti vaikuttaa jollain tapaa Xenaan. Siin ku varrottiin vuoroo, ni se oli aika rauhaton. Naljaili kisakumppaneille ja raapi mua. Eli katastroohvi oli taas ovella.

Startti suoritettiin taas lähes yhteis-lähtönä. Sen verran me ollaan menty eteenpäin, et Xena jo istuu sillon ku mää otan pannan pois. Mun täytyy vaan kattoo, et mää oon ite sen verran siiven ohi, et pääsen kans saman tien vauhtiin. Eli on mul nykyään jo puoli sekuntii enemmän aikaa ku ennen :)
Kolme ekaa hyppyy oli melko suorassa linjassa, mitkä oli ihan helppo suorittaa tälläki tavalla. Sitte mentiinki sille mein nollan tappajalle. Puomin alastulossa ei minkäänlaista telemarkkia. Oman suunnitteluvirheen takii seuraavassa hyppyhässäkäs Xena meinas tulla jalkoihin ja mun steppailun takii yheltä hypyltä kielto. A:n kontakti oli mun mielestä todella upee. Xena ei edes hypänny siältä vaan laskeutu sulavasti. Keppien jälkeiseltä hypyltä piti kääntyy vasemmalle ja ennen hyppyy olis pitäny valssata. Huomasin kumminki, ettei kerkee ja päädyin takaleikkaukseen. En tiädä mitä tapahtu, mut rima tuli kumminkin alas. Hiton kova kiire mul oli ja se näky myäs ohjaamisessa ja ylimäärästen mutkien takii aliaikaa tuli vaan reilu 5s. Sijotus 7. Taas tarvittiin lenkkiä ja itsetutkiskelua.

Tokaan vetoon lähdettäessä Xena oli paljo rauhallisempi. Rata kulki vauhdikkaasti etukulmasta vastakkaiseen kulmaan usean hypyn kautta putkeen. Yks kisakaveri ihmetteli, millai me pystyttiin suoriutuu siitä suorasta, kun se mein startti on mitä on. Mää sanoin, et nopeista jaloista on joskus hyötyä. Seuraavalle hypylle käännyttäes oli kielto lähellä, mut siitä selvittiin. Taas A:n kontakti oli täydellinen ja puomin suorituskin oli jo parempi. Sanotaan et Xena ehkä jopa otti sen, mut tuloksiin kirjattiin 5. Aliaikaa kerty täl kertaa vajaa 8s ja sijotus kolmas. Nyt pysty taas kulkemaan pää pystyssä, kun kahden kuukauden palkinnoton putki jäi taakse.

Viimiseen kisaan, hyppärille tuomarixi vaihtu Anne Viitanen. Hyppärit on aina ollu meillä huonoja, mut nyt oli jollain tapaa lataus kohillaan. Alussa oli pieni vaaran paikka, kun edellisen radan pitkän suoran esteet oli entisillä paikoillaan ja vaan kaks ekaa mentiin samal taval ja Xena kun pystyy muistamaan radan jo yhden kerran jälkeen. No hyvin kävi ja sen jälkeen Xena esitti tähänastisen uran hienointa pujotteluu. Vauhti oli taas kohillaan ja välillä ihan ihmeen kaupalla mää pystyin kovalla äänenkäytöllä pitämään Ferrarin radalla. Muurin jälkeen Xena meinas taas tulla jalkoihin, ku sil on ihme tapa tulla kysymään ajo-ohjeita ihan lähietäisyydeltä. Maaliin tullessa taululla oli aika -9s ja nolla. Loppupeleissä se riitti kakkospaikkaan. Vähä silti jännitti, ku oli vaan 9 kisaajaa, enkä muistanu ihan tarkkaan kakkosen luva-sääntöö. Mut niin siin sit kävi, et eka luva kakkosis oli totta.

Voi olla, et täst tulee ihan hyvä vuosi. Kuus kisaa takana ja myäskin kuus tulosta, ollaan me joskus kausi huanomminki alotettu. Ny vedetään taas pari viikkoo henkee ja katotaan mitä sitte saadaan aikaan. Gu kväl.