Xena Tsaulla 13.3.2011

Hupsistakeikkaa!!!

Taas koitti uus aurinkoinen ja kaunis kisapäivä. Ihan samanlainen, ku pari viikkoo sitten. Olo oli vaan aika tönkkö, ku olin edellisenä päivänä ollu reeneissä ja sen päälle kävin viälä vetääs 20km Mogrenin tyylillä. Mut agility on niin hiano laji, et kun on kisat nii kaikki vaivat häviää kyllä. Eli Ferrari taas kohti Lietoo täl kertaa Tsaun kisoihin. Kolme starttii olis ollu kakkosilla, mut ku oli jo hyppäri-nolla plakkaris, ni en sitte viittiny siihen osallistua. Tuomarina toimi paikallinen puheenjohtaja Asko Jokinen, oli muuten viime syksyn Tsaun kisoissa myös ja hyviä muistoja on miehen radoilta.

Sen verran monta kertaa oon ollu lähtöviivalla, et osaan jo olla tosi cool, ettei korvien välis enää sillai purista. Samaa ei ikävä kyl pysty Xenasta sanoo. Se oli taas varsin rauhaton ja viälä ku en meinannu saada pantaa irti, ni se kuumeni viälä entisestään. Joku taas nasevasti kommentoi, et meil olis muka starttiongelma. Mää sanoin, et ei oo mitään ongelmaa. Kertaakaan ei Xena oo jääny paikoilleen, vaan aina on lähteny liikkeelle infernaalisella nopeudella.
Nyt oli muuten sitte hauska rata edesssä. Kolme suoraa putkee vierekkäin. Ekalta hypyltä mentiin siihen keskimmäiseen. Ei ollu ongelmaa, ku olin ite sen väärän putken puolella ja sain Xenan ohjattuu siihen oikeeseen. Sitte käännyttiin oikeenpuoliseen putkeen. Siinäki oli varottava, ettei oma rintamasuunta ollu lähellä olevalle hypylle, mihin ohjattiin näiden kahden putken välistä. A:lla oli taas mallikas alastulo ja siitä muutaman hypyn saattelemana tultiin kepeille. Yleensä mää oon täs kohtaa vähä rauhotellu Xenaa, mut nyt en eikä ollu ees tarpeen. Se on näemmä ottanu tonkin esteen jo niin hyvin haltuun, et osaa hakee oikeen välin ihan ite. Sen jälkeen oli kaks hyppyy ja muuri loivalla kaarella, minkä jälkeen täyskäännös vasempaan. Puomille tulle mää hiukan jarruttelin Xenaa, ku se tykkää siitä niin kauheesti, et nykyään meinaa loikata jo ylös mennessä. Alastulossa mää en muista tehneeni mitään ihmeellistä, mut uskokaa tai älkää hyvät ihmiset, ni Xenal oli käpälät ainaki 20cm kontaktilla. Viime kesänä Paalasen Kaitsu sano reeneissä, et ku puomin kontakti onnistuu kisoissa ni se on kaljan paikka. No Chenet Cabernet Savignon on vähintää yhtä juhlallinen. No kumminkin mää menin ihan sekasin noin onnistuneesta alastulosta, et seuraava käännös pituudelle meinas mennä perseelleen. Mut niin ei kumminkaan käyny ja maaliin tultiin nolla-ajalla siinä vaihees kakkosexi. Luokan viiminen koirakko kumminkin meni viälä mein ohi ja taas sai jännittää luvan puolesta. Pitäsköhän ihan oikeesti joskus lukee noi agility-säännöt, eikä vaan oppii kantapään kautta niinku tähän asti. No mun onnex toimitsijat tuntee säännöt ja kolme luvaa jaettiin. Jiiiihaaaa!!!!!

Ennen vikaa vetoo mul oli ihan epätodellinen olo. Siinä ku mää valmistelin itteeni ja Xenaa ni mää tajusin, et jumaleissön nyt on ihan oikeesti mahdollisuus nousta kolmosiin. Enkä mää ollu varma, haluunko mää sitä viälä.
Edellisen radan putkista oli viälä kaks paikoillaan. Keskimmäisen tilalle oli tuotu keinu. Mää otin alun ihan samal taval ku ekankin ja onnistuin viemään Xenan väärän putken ohi. Kolmannella silmällä mää näin, et se eka rima tipahti. Mää yritin jatkaa normaalisti ja suoritus eteni ihan mallikkaasti ja vaikee n. 135asteen keppikulmakaan ei tehny vaikeeta. Tuli 5 hypyn sarja ja niistä kolmannen jälkeen mää vaihdoin puolta valssaamalla. En mää siinä mitään virhettä tehny oli kai vaan liikaa vauhtii ja ajauduttiin molemmat vähä sivuun ja siitä kielto. Se miks mää sen puolen vaihdon tein johtu ihan siitä, et tiesin muuten tulevan ongelmia siinä viimisellä hypyllä. Ja ku muitten suorituksii kattelin, ni en ihan vääräs ollu. Moni veti sen sarjan vikan hypyn ohi ja hyppäs väärään suuntaan. No 10 riitti siihen kultaseen ananakseen, eli ei tullu Maxille lisä ruokaa(se on meillä ainoo ku syö Royal Caninia).

Mää katoin ton vikan radan videolta vasta tätä jutskaa väsätessä ja huomasin, et sen riman pudotti Xenan remmi. Se oli huolimattomasti jääny sen jalkoihin ja se veti sen mukanaan ekan hypyn yli. Senku mää näin, ni meinasin pudota sohvalta. Mää aloin kelaamaan, et jos sitä ei olis tapahtunu, ni olisinko mää psykolookisesti keskittyny jatkos paremmin, eli olisko se yks kielto jääny tulematta.......
Mua alko nyt nyppiin ihan prkleesti. Ilmeisesti mää kumminki haluisin jo kolmosiin.
Nooh, onnex ei ollu eka kerta ku mää ryssin nollan jollain tyhmäl tavalla. Eiköhän tästäki taas nousta, entistä vahvempana ja taistelutahtosempana. :-)

Näkymisiin!