Silirimpsis!
Jaanhans, tääl sitä taas ollaan läppärin viäressä ja jaetaan sielun synkkää sisältöä.
Kuulaankirkkaana lauantai-aamuna taas ajettiin kohti Turkua ja Att:n hallia. Täytyy sanoo etten olekaan pitkään aikaan jännittäny niin paljon kun tätä päivää. Ja nyt en puhu mistään kisa-jännityksestä,kun sitä en enää oikein tunnusta. Jännitti se, et pystynkö yleensä kisaamaan. Edellisellä viikolla Mitsubishin peräluukku kohtas mun pään. Molemmat on kovia mut luukku voitti, tuloksena aivotärähdys ja 9 päivän jatkuva päänsärky. Lauantai-aamuna olo tuntu olevan ok ja kisaamaan lähettiin.
Kolme kisaa oli ohjelmassa ja tuomarina taaskin Heidi Viitaniemi. Pitääpi sanoo, et jos Lempääläsä Heidin rata oli suht helppo niin nyt antoi kyl takasin korkojen kera. Liian moni koirakko poistui areenalta hylyn saattelemana, me mukaanlukien.
Eka veto lähti ihan hyvin liikkeelle ja ihan mallikas starttikin. Ekalta hypyltä käännyttiin tiukasti oikeelle U-putken kauempaan päähän. Siältä jatkettiin etuviistoon kepeille ja tulokulma oli varmaan 135astetta ja mun tarvi jatkoo aatellen päästä viälä keppien toisel puolelle. En ihan tarkkaan tiädä millai mää Xenaa ohjeistin, mut se meni oikeesta välistä sisään. Sen jälkeen pyörähti muhun päin ja kakkos välissä se teki kahdeksikko-silmukan. Eikä täst tullu edes kieltoo. Pujon jälkeen vasempaan ihan radan reunaan hyppy ja 180 astetta toiseen suuntaan A:n alle putkeen. Muutama metri ennen seuraavaa hyppyä, mää nojaan hiukan oikeelle ja totta hitossa Xena lukee senkin ja vetää hypyn ohi. Sen jälkeen mun ohjaus alkaa repeillä aika pahasti ja huamasin, et Xenakin rupes kuumenemaan. Hylkyä välttelin kunnes tultiin puomilta alas ja mentiin siihen ihan ekaan putkeen ja ohjasin sen väärään päähän. Jälkeenpäin mää ihmettelin millai mul voi tulla ihan täydellinen black out tos kohtaa. Vasta kotona mää muistelin, et kun rataa numeroitiin niin oon melkein 100 varma et toskohtaa mentiin siihen päähän mihi mää ohjasinkin. Ja mää tiätysti sisäistin sen ekan version ja lähdin kävelylle. Ja sen jälkeen rataa oli kai muutettu, enkä sitä tutustuessa huomannu, kun meitä oli siällä kumminkin yli 30. Mut mitäpä näistä. Sellast sattuu paremmillekin, ehkä?
Seuraaval radalla mää etukäteen ounastelin kieltoa jo kakkos esteeltä. Ekan hypyn jälkeen oli samassa linjassa rengas ja Xena on tällases paikas niin monta kertaa vetäny välistä. Samas linjas oli viälä A, minkä ohi tarvi päästä ja mennä putkeen A:n ali. Oikeeaikasella niistolla mää siinä jopa onnistuin. Seuraavan hypyn takana oli putki härsynä ja Xena oli siitä kauheen kiinnostunu, mut sai oltuu menemättä. Täyskäännös oikeelle muuri, pituus ja radan reunaan hyppy eteen ja seuraava toiseen suuntaan. Sitten mentiin A:lle, minkä jälkeen tiukasti vasempaan ja hyvin läheltä väärää hyppyä. Ja sitte piti viälä muistaa se putki mikä oli A:n alla. Jos jostain sinä päivänä voi olla ylpee niin nyt oli sellanen paikka. Ehdin laittaa oikeeaikasesti jalan putken eteen ja tää paitsi esti hylyn, niin aiheutti myös täydellisen kontaktin ja siitä päästiin jatkamaan putkeen puomin alle. Siältä suoraan keunu, 90astetta vasempaan ja viälä saman verran uudestaan kepeille. Matkaa oli vaan sen verran paljon, et vauhti oli liian kova ja kun oma ajatusmaailma kulki vähä jäljessä, nii Xena veti suoraan kakkosväliin. Sitte oli vuorossa se hyppy mikä piti A:n jälkeen väistää. Olin vissiin aliarvioinu sen lähestymiskulman ja siitäkin kielto. Seuraava hyppy takaa kiertäen ja sen vieressä oleva muuri toiseen suuntaan. Kaarros vasempaan hyppy ja putki. Täs kohtaa tuli kans paljo hylkyjä jos ei ollu hereillä, kun vika pää oli kans hyvin lähellä hyppyä. Siitä käännyttiinkin jo loppusuoralle ja nähtiin melko mielenkiintoinen puomin kontakti. Xena otti loikan kaukaa alastulon puolesta välistä ja mäjäytti etutassut suoraan kontaktille. Käyhän se niinkin ;o)
Vähä kyl jälkeenpäin kyrsi et sillon ku ei tee yhtään kontakti virhettä, nii täytyy sitte söheltää jollain muulla tavalla. Ja ilman noita muutamaa mustaa hetkee radan pualessa välissä olis taas kerran otettu arvokas nolla tulos ...kele.
Vikana oli vuorossa hyppäri. Mää oli koko päivän onnistunu jotenkin sulkemaan kytevän pään säryn pään ulkopuolelle, mut nyt se ei enää onnistunu. Päivä oli muutenkin ollu pitkä se näky myäs Xenassa eikä startti ollu enää kovinkaan mallikas. Varaslähtö ja kakkoshypyn rima alas ja sen jälkeen himpun verran liian pitkä kaarros enkä saanu käännettyä Xenaa oikeeseen putken päähän ja suht nopee hylky. Ja niinkun monta kertaa ennenkin hylyn jälkeen mää sisuunnun ja näytän parasta osaamista. Perskules kun toi sisuuntuminen tapahtuis ennen kun lähtee radalle koheltamaan ;o)
Että tällanen tapaus tällä kertaa. Ei voi väittää etteikö treenaamattomuus tuntuis ja myöskin näkyis mein menossa. Tää talvi on aina tällasta. Onnex pääsee ny treenaa kahtena seuraavana vkonloppuna. Jos vaix ens kerralla olis jotai parempaa kerrottavaa.
Kivaa meil silti oli, niiku yleensä. Se on kumminkin tollasten paskavetojenkin jälkeen palkitsevaa kun näkee et ainakin Xena nauttii hommasta ihan koko painollaan.
Pysykäähän ystävät lämpimänä, siäl on kylmä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti