Xena Attllä 10.3.2012

Hellurei!

Tiukka on kisatahti nyt, kun viikon välein saa olla johonkin suuntaan menossa. Täl kertaa mentiin taas Turun suuntaan ja Attlle. Viikko sitten jännäsin montako nappulaa joutuu nyt vetäsee ennen kun kisoihin pääsee. Täl kertaa tarvittiin vaan yks 1g:n Panadooli, eli aika hyvin. Tää oli muutenkin taas sellanen käännekohta, kun täytyi murtaa pahan karman laki. Xenan kanssa kisatessa on aina käyny niin, et kun Ria ei oo mukana tulee pelkkiä hylkyjä. Pitkään se on jaksanu mein kanssa kiertää, mut nyt se jäi kotiin pakkaamaan Ranskan matkaa varten. Osittain sen takia en ottanut kun kaks starttii, nii on itellä vähä helpompaa.

Tuomarina oli Anders Virtanen. Muistan miehen ekalta Vaasan reissulta. Aikaa on niin paljon, et Xena ei tainnut olla viälä edes syntynyt. Kauheen kivoja ratoja hän tekee. Erittäin haastavia, mut kumminkin ihan sujuvia.
Ekan radan alku oli heti painajaismainen mein kaltasille joitten startit on mitä millonkin. Kaks hyppyä samassa linjassa ja niistä jälkimmäinen takaa kiertäen. Onneks me ollaan treenattu vastaavia lähtötilanteita ja saatiin se hoidettuu aika mallikkaasti. Kakkoshypyn vasemmal pualella oli putki ja se mentiin kauempaan päähän. Mää sain Xenan ohjattua sinne jollain erikoisella liikkeellä. Ite mää kutsuisin sitä puoli sylkkäriksi. Seuraavax putken sisäänmenopään ohi puomille. Taas mul oli hiton kova kiire ja alastulo jäi vajaaksi ja siitä kun piti kääntyy tiukasti oikeelle hyppyyn mun valssi oli myöhässä. Xena siinä hiukan pyörähti, mut muuten ihan ok. Kuutoshypylle käännyttiin vasempaan takaviistoon ja seuraava hyppy edellisen vieressä toiseen suuntaan. Hyppy eteen ja tiukka oikee ja keinu. Tää obstaakkeli hoituu meiltä todella hienosti ja varmasti. Keinulta puomin alla olevaan putkeen. Siitä 90 asteen kulmassa oli kaks hyppyä vierekkäin. Eka vaati tarkaavaisuutta et sai koiran käännettyä ajoissa, tää kun hypättiin takaa. Seuraava toiseen suuntaan ja sitä seuraava 90 asteen kulmassa edelliseen ja se takaa kiertäen. Ennen tätä hyppyä koiralla oli näköyhteys läheiselle A:lle. Ja voi jummijammi sentään kun meil oli niin kauhee vauhti, etten mää millään ehtiny ite kääntyä siin hypyllä, et olisin voinu Xenalle viestittää et hyppää se hyppy ennen ku meet A:lle. Ja siellähän se kävi kontaktia läppäsees ja that's it. En mää siitä masentunu. Vähä hymyilin ja taas jatkettiin. Pääasia et Xena nauttii ja oli mullakin ihan kivaa. Tästä radasta kai voi sanoo et se oli sellanen "hyvä hylky". Joskus sentään tulee niitäkin. Ainahan mua silti jälkeenpäin kyrsii jos hylky tulee ohjausvirheestä. Mut niistä varmaan pitäis oppia ja tulevaisuudessa jättää sellaset tekemättä.

Toka rata alkoi vähä helpommin. Viistoon vasempaan muuri ja viereinen hyppy toiseen suuntaan. Ja siitä tiukasti vasempaan kepeille. Mää annoin Xenan tehdä ihan ite sen pujottelutyön enkä antanu lainkaan tahtia. Voi hyvää päivää mikä vauhti sillä oli. Ei varmaan ikinä ole kisassa pujotellu niin lujaa. Ja se meni ihan yhennelletoista kepille asti. En tiädä liikahdinko mää ite vikasuuntaan vai eikö Xenan pää vaan kestäny loppuun asti kun tuli ulos yhtä keppiä liian aikasin. Mut en mää sitä jääny murehtimaan kun kerran hyvä vauhti oli päällä. Oikeelle tiukasti putkeen, hyppy eteen ja oikeelle hyppy takaa ja A:lle. Sen jälkeen hyppy eteen ja seuraava vasempaan aika ilkeessä kulmassa. Sieltä taas putkeen puomin alle ja keinulle. Hyvin pitkälti sama kuvio kun ekalla radalla, mut toisinpäin. Hypyt eteen ja takasin ja sitte puomille. Taas oli alastulon lähellä putki härsynä ja keskityin liikaa siihen ja kontaktista ei tietoa. Siitä vielä vasempaan hyppy eteen ja toinen takas. Putki ja siitä maaliin.
Pujottelun korjaus ja muutama liian pitkä kaarros vei aikaa, mut miinukselle silti jäi, Kova tasonen kilpailu oli, kun me oltiin 10 pisteellä viiminen kun sai tuloksen eli 14.

Kyl se näemmä kisaaminen onnistuu ilman Riaakin. Mut keskittyminen kisaan on huomattavasti vaikeempaa. Eikä mielikuva harjotuksesta meinannu tulla mitään, kun aina ku mää laitoin silmät kiinni ja yritin ajatella rataa nii Xena läpsi mua käpälällä ja vaati nakkia. Et sellanen reissu oli tälläkertaa. Mut paljon hyviä asioita tapahtu ja oon ihan tyytyväinen et kumminkin lähdin sinne.
Nyt mun kisakalenteri on täysin auki, mut eiköhän pian taas jotain ilmaannu.Hejdå!