Voi Vappu!!!
Perinteet kunniaan. Vappu selvin päin ja Tsaulle agi-kisoihin. Toinen noista toteutui, päätelkää ite kumpi. Agi-mopo tuntuu taas keulivan ja pistää miettin olisko kannattanu noudattaa mitään perinteitä. No sinne kumminkin taas mentiin ja vaix me oltiin paskoja, ni mein onnex moni muu oli viälä huanompia. Sai tuada kotiin muutaki, ku kokemusta.
Ekal radal oli heti tiukka paikka, ku kahen hypyn jälkeen käännyttii 180 astetta. Tokalt hypyltä oli edessä olevalle A:lle useempi metri ja vain vaivoin sain Xenan pysymään sieltä pois. Oli siis senteistä kii, ettei sen käpälät koskenu siähen. Liian aikasin(4) oli edessä puami. Xena ei viälä ollu ehtiny rauhottua ja mää takaan ja vannon, et varmaan tein ite just niinku treeneissä mut silti kontaktista ei ollu tietookaan. Suoraan puomilta oli hyppy ilkeesti vinossa, mikä oli puolittainen takaakierto. En malttanu saattaa Xenaa loppun asti ja siitä kielto. Peli oli jo menetetty, mut jatkoin silti urhoollisesti. Putki ja muutama hyppy meni taas ok, mut sitte tultiin keinulle. Juman- kauta juu nääs päivää mää en tajua mitä toi eläin siin nykyään hölmöilee. Mää oon katellu mein suoritusta videolta over and over again, enkä keksi mikä mättää. Ku ite mää teen sen ihan sillai ku aina ennenkin. Mut nykyään aina kialto ja tokal kerral ok?
Kisasuoritus sai pisteen i:n päälle ku viälä A:ltakin 5. Eli joka ainoo kontakti päin persettä. Ihmeekseni jouduin kumminki toteamaan, et 20p toi silti 2.sijan. Tais olla sekin jonkimmoinen henk.koht. ennätys. Sitä ihmetteli kyl tuamarikin palkintojen jaossa.
Toka kisa anto hyvän mahdollisuuden yhteislähtöön ja neljä ekaa estettä vedettiin nollan tahtiin. Sit tultiin taas keinulle ja sama saakelin kialto-sähläys. Alko ärsyttää sen verra rajusti, etten viittiny tai muistanu korjata sarjaa kiallon jälkee ja jätettiin sitte siihe. Joskus toi keskeyttämine on jälkeenpäi hävettäny, mut ny mää tein sen iha koulutusmiälessä. Turhautuminen hipoi jo muutenki täydellisyyttä, ni mix enää kiusata itteensä enempää. Maalialue oli hallin kulmas, mistä pääsi suoraan pihalle. Ulos pääsin ja kulman taakse, mut sitte nousi tunteet suuhun asti ja lausuin " hämähäkin" ääneen. Kovaan ääneen. Sitte vasta tajusin kattoo ympärille ja onnex ei näkyny ketään lähistöllä. Sitä en sitte tiädä, kuuluko sisälle. Vaix ei kai siin mitään pahaa oo, jos huutaa tarantellaa, häh?
Kotimatkalla mää en paljoo puhunu. Sisällä kyl myllersi ja jossain vaihees, olisko ollu Säkylässä sokeritehtaan paska-altaitten kohdalla mää päätin, et nyt saa nolla-touhut unohtua kokonaan. Täst lähin mää lähen vaan suorittamaan radan. Eli en lähe tekee nollaa, vaan lähen pitää hauskaa oman hopeanuoleni Xenan kans. Ja sitte maalissa katotaan mitä tuli tehtyy ja ollaan iloisia.
Eli vaix taas kynnetään hyvin syvällä, ni täältä noustaan niiku ennenkin. Ja jos se musta roikkuu, ni tätä proosaa on tarjolla viälä pitkään.
Palataan asiaa :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti