maanantai 18. kesäkuuta 2012

Xena SM-kisoissa 16.6.2012



Jabadabaduu!


No niin ystävät hyvät. Nyt se sitten vihdoinkin tapahtu, että allekirjottanut pääsi Xenan kans ekaa kertaa sm-kisoihin. Vaikkakin osallistuttiin vaan joukkue-kilpailuun, niin ei se mun intoa laimenna yhtään. SM-kisa on aina sm-kisa ja tunnelma myös sen mukainen ja kannustusta sai ihan eri tavalla kun mitä normi kisoissa.

Mein kisamatka alko jo perjantaina, kun lähettiin ajamaan kohti Jyväskylää, mis meillä oli hotelli buukattuna. Jätettiin täl kertaa vaunu kotiin kun ajateltiin ettei yhen yön takia kannata lähtee vetämään niin kauas. Mielenkiinnolla odotin Xenan ekaa hotelli yötä, mut yllättävän rauhallinen se kumminkin oli. Ulosmennessä tartti kumminkin haukkua, mut sitä se tekee kotonakin et sen puoleen se oli ihan oma ittensä. Illalla käytiin viälä hoitamassa ilmottautuminen kisapaikalla Tikkakosken urheilu keskuksessa, ettei aamulla olis sitte ihan niin kova kiire.

Kisapäivän aamuna mul oli ehkä vähä normaalii kovempi syke. Voi olla et kilpailun tärkeys oli alkanu pikkuhiljaa valkenemaan mullekin. Mut oikeesti mää jännitin Xenan juoksun takia. Kun pari päivää aiemmin se oli ollu ihan parhaimmillaan ja käyttäyty ihan sekopäisesti. Ja niinkun hyvin tiädätte, et Xenan kans on muutenkin välillä vähä vaikeeta niin agility ja juoksuinen Xena ei oo kovin lupaava yhdistelmä.
Turhautumisen minimoimisexi mää ite halusin ottaa ekan starttipaikan mein joukkueessa. Enkä mää itekään oo kovin hyvä odottamaan et sen pualeen se paikka sopi mullekin.
Juoksun takia mein starttipaikka oli siirretty ykkösryhmän viimisexi ja startti tapahtui alustan päältä. Mää yritin ohjeistaa ratahenkilöä laittamaan alustan sopivaan kohtaan ja luulin onnistuneeni. Mut sitte ku lähettiin liikkeelle ni tajusin et se oli metrin liian lähellä ekaa hyppyä ja rima putos lähteissä. Toka hyppy oli reilun 90asteen kulmassa ja se kierrettiin takaa. Siitä valssin kautta tiukasti oikeelle A:lle jossa onnistunut kontakti. Siitä käännyttiin jyrkästi vasempaan kepeille. Vaix ohjaus tapahtukin nurjalta puolelta, niin taidettiin kumminkin mennä vähä liian tiukassa kulmassa ja siitä kielto. Seuraavana rengas suoraan eteen ja loivasti vasempaan hyppy ja siitä tiukasti vasempaan seuraavalle hypylle. Kulma oli niin tiukka et käänsin Xena sinne jonkimmoisella puoli-sylkkärillä. Siitä oli helppo siirtyy keinulle, eikä siinäkään mitään ongelmaa. Seuraavax mentiin taas kakkoshyppy ja siitä A:n ohi putkeen. Loivasti vasempaan puomille. Alastulossa oli taas putki suoraan edessä, mut onnex aika kaukana, eikä meil ollu sen kanssa ongelmaa. Ja kontaktikin napsahti paikalleen. Puomilta kurvattiin taas vasempaan muurille ja siitä loivasti oikeelle ja hyppy. Mää jäin täs kohtaa aavistuksen jälkeen ja sen takia oli valssikin myöhässä ja Xena ajautu hiukan liian pitkälle mut sain kumminkin sen käännettyä vasemmalle hypylle. Seuraava hyppy oikeelle takaa kiertäen, okseri eteen ja samaan suuntaan putkeen. Sitte oli taas puomin vuoro. Mun oli tarkotus tehdä etuleikkaus ennen puomii, mut viime hetkellä päätin kumminkin jäädä toiselle puolelle, kun seuraava hyppy osotti lievästi A:n vieressä olevaan putkeen ja ajattelin näin varmistaa tuloksen saannin. Paskajuttu vaan et täl kertaa ei mein hidastus-kontakti enää toiminu ja kerättiin sitte kaikkiaan 15tikkiä. Mut aika oli kumminkin yli 5s miinuksella kiellostakin huolimatta.
SM-kisa depyytti oli nyt sitte tehty. Loppuen lopuxi ei paljookaan jääny kaivelemaan. Se kepeille syöttö jurppii varmaan eniten ja sitte olis voinu paremmin tarkistaa sen lähtöalustan paikan. Nii voi olla et olis selvitty vaan vitosella. Noo kai tästäkin taas jotain oppi tulevan varalle ja kumminkin ihan kohtalaiset asetelmat oli jatkoa ajatellen.


Mein joukkueen kakkosena starttasi Xenan isosisko Dori ohjaajanaan Soila. Systeri pisteli muutaman kymmenyksen nopeemmin ja otti vitosen molemmilta puomeilta, mut muuten hieno suoritus. Ja edelleen oltiin hyvin mukana kisassa.
Kolmannessa ryhmässä starttasi joukkueen ainoa ei Drole-koira Leni ohjaajana Sami. Tämän kaksikon suoritukseen ei ole mitään lisättävää. Pirun nopee veto ja törkeen hienot juoksukontaktit. Samin ja Lenin suoritus nosti joukkueen ennen finaalia sijalle 18.
Finaalissa alko pikkuhiljaa taas jännittää kun vuoroon tuli joukkueen ankkurit Bode ja Jouni. Jos oli edellinen veto jo ihan pro, niin nyt pistivät Jone ja Bode viälä vähän paremmaxi. Hetkellisesti Suomen Pyreneläiset oli sijalla 8. Sen verran kovaa porukkaa tuli vielä takaa et lopullinen sijotus tuli olemaan 15. Mut luulempa et oltiin kaikki aikatavalla tyytyväisiä. Etukäteen olin haaveillut et oltais edes kolmenkympin paremmalla puolella. Mut 15. sija on kyl aika huisia. Ja oon sitä mieltä et tää kisa oli erittäin hyvää mainosta koko rodulle. Xenalle ja Dorille kun viälä olis sattunut hyvä päivä samaan aikaan, niin uskon et olis potkittu aika isoja "ahtereita" :oD  Iso kiitos kok joukkueelle ja erityisesti joukkueen johtajalle Jounille, hyvin vedetty.


Pirun hyvä maku jäi itelle ekoista arvokisoista ja se tunne mikä sieltä jäi, saa yrittämään entistä enemmän, et ens vuonna olis osallistumisoikeus myäs yksilökisoihin. Mut sitä odotellessa tulee varmaan tehtyä monta ei niin hyvää rataa ennenkun tavoite taas saavutetaan.
Kesäkuu on enää yhtä vaille valmis, eli Juhannuskisat viälä vedetään ja sitte nautitaan kesästä.

Danke Schön

Ei kommentteja: