Happy Birthday Ria!!!!!
Jee beibi! Taas ollaan viikko myöhässä blogin päivityksen kanssa. En mää enää muista mitä kaikkee selityksii mul on ollu, ettei oo pystyny skriivaa. Sovitaan ny täl kertaa et oon ollu vaan laiska.
Anyway, samalle viikolle osu onnistuneesti toinenki nurkkakisa, eli mentiin Wecalle ja ihan Poriin täl kertaa. Kisat osui viälä samaan aikaan suuren juhlapäivän kanssa, kun rakkaalla vaimollani oli synttärit. Sen verta ajattelevainen olin, et ennen ilmottamista kysyin Rialta josko sopii kisata sinä päivänä :o) Ja onnex sil ei ollu mitään sitä vastaan ja päästiin kisaamaan. Mennessä poikettiin Prisman kautta ja ostin Rialle ipadin,eli vaix mul olikin starttilahjakortti niin aika kallis kisamatka oli silti ;o) Meil oli mukana kakkuakin ja omat kahvit et voi sanoo et siinä ihan vietettiin synttäreitä. Synttärivieraitakin oli paikalla about sata. Onnex ne kaikki ei älynny tulla ilmaselle kahville, olis voinu joutuu lainaamaan järjestäjiltä.
Jos ny kumminkin joku sana ite kisastakin. Ekassa vedossa tuomari oli Vesa Sivonen. AKVAn kans ollaan joskus hänen radalla oltu, mut ekaa kertaa Xenan kans. Ensivaikutelma oli, et pirullisen ahdas ja paljo tiukkoi käännöksii. Muutamaa kohtaa joutu pitkään ajattelemaan ennen ku rupes aukeemaan.
Xena oli lähdössä poikkeuksellisen rauhaton ja onnistui varastamaan. Mun onnex ekat kolme hyppyy oli semmosissa paikoissa et pääsin aika pian mukaan ohjaukseen. Neljäntenä tuli kepit, mitkä oli myös ihan radan vasemmas reunassa. Tulin vaan ite siihen vähä liian lujaa enkä saanu ajoissa pysähtymään ja näinollen ajoin Xenan ekan kepin väärälle puolelle. Nopee korjaus ja pujon jälkeen valssilla kääntö oikeelle hyppy eteen ja vasempaan hyppy toiseen suuntaan ja putkeen. Edellisen hyppyjen viereiselle muurille ja tiukka käännös oikeelle putken ohi keinuun. Täs kohtaa moni koira meni putkeen, mut Xena ei. Keinulta loivasti oikeelle hyppy ja tiukasti vasempaan samansuuntaseen suoraan putkeen. Sen jälkeen oli poikittain takakiertoinen hyppy ja siitä takaspäin A:lle. Pari hyppyä aika ilkeessä kulmassa ja nyt siihen putkeen mikä oli härsynä ennen keinua. Lopussa avautui lähes koko radan mittainen suora: puomi, rengas ja hyppy. Tällanen lopetus on meille aika myrkkyä. Nyt ei silti tullu kontakti-virhettä, mut puomin jälkeen Xena käänty muhun päin ja mää sitä väistin ettei olis törmätty. Tää teki sen et renkaalle mentiin liian tiukassa kulmassa ja Xena vetäs renkaan ja kehikon välistä. Aika jäi miinukselle, mut ei taaskaan kerro koko totuutta kun oli kielto ja se renkaan ohitus. Mut tuloslista kertoi sellasen ilouutisen et me oltiin taas parannettu mein parasta sijotusta kolmosissa, oltiin meinaan viidensiä. Hiphip hurrei!
Tokaan kisaan tuomarix vaihtui Sivosen parempi puolisko Katariina Virkkala. Ei voi sanoo et olis homma muuttunu ainakaan helpommaxi. Nyt eka hyppy hypättiin radalta ulospäin ja seuraava samansuuntaisesti toiseen suuntaan ja siitä kepeille. Kaikki isommat esteen oli suurinpiirtein samoilla paikoilla kun edellisessäkin. Nyt pujolta käännyttiin viälä tiukemmin oikeelle pari hyppyä hankalassa kulmassa ja oikeelle A, hyppy oikeelle, täyskäännös vasempaan hyppy ja seuraana takaakiertäen. Valssi A:n edessä ja suoraan putkeen. Sitten ne samat hypyt toiseen suuntaan mitkä mentiin pujon jälkeen. Jälkimmäisessä tartti olla hyvin tarkkana ja kääntyy oikeeaikasesti, ettei koira päässy putkee, mikä oli ihan sen hypyn takana. Seuraava hyppy oli edellisen viäressä ja mentiin takaakiertäen. Sen viäressä oli muuri ja mun pelko etukäteen oli et Xenan hyppy menis niin pitkäxi et se tulis sen muurin väärinpäin. No ei tullu, mut en tiädä millä kolmannella silmällä mää olin paikkaa tsuumaillu kun ajattelin et mun tarvii varmistaa ettei Xena mee putken vasempaan päähän. Mää kyllä niistin Xenaa sen hypyn ja muurin välistä sinne putkelle enkä miälestäni horjunutkaan muurin suuntaan, mut sinne se mun oma pikku sekopää kumminkin meni ja sen pituinen se. Loppurata oli sitte turhautumisen takii sellasta roiskintaa eikä puomin alastulostakaan ollu enää tietoa. Sen verran äimänä mää hyllylstä olin, et tartti hti mennä sitä paikkaa tsuumailemaan. Ja voi pyhä yksinkertasuus! Sillä samalla sekunnilla mää tajusin, et mun olistarvinnu valssata sinne muurin puolelle. Ei se putken vikapää ollu lähelläkään...kele!
Se oli sellanen se Rian synttäripäivä. Kivaa oli kumminkin vaix täytyy sanoo et vähä lämpeenpää olis saanu olla. Ennen kotiin menoo käytiin viälä keskustassa syömässä Balsamico-härkää. Ja harhauduttiin viälä karppaus-polulta kun ei otettukaan annosta kasviksilla, vaan syötiin oikeen vohveliperunoita, nam! Ja oltiin muuten tosi edustavia seuran verkkareissa ja suoraan kisoista ;o)
Innokkaille lukijoilleni tiedoksi, että SM-kisa raportti tulee varmasti tämänviikon aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti