Guten Tag!No niin. Taas on käyty pitämässä hauskaa agi-kisojen muodossa. Tai siis oltiin jo kuukaus sitten. Jos edellisen blogi-päivityksen aikana oli kevättä rinnassa, nii ny sitä on viälä enemmän. Alotin kyl kirjottamisen ihan hyvissä ajoin, mut sitte alko tää mein kartanon länsi-siiven remontti ja se on sitte vieny kaiken vapaa-ajan. Mut kuitenkin Turkkusseen taas suunnattiin ja täl kertaa Attlle. Ennen ilmottamista katoin et medit kisaavat keskimmäisenä, nii ei tarvinnu harrastaa mitään taktikointia ja saattoi ottaa kaikki startit. Erityisen huisilta tuntui pitkän ajan jälkeen päästä Salme Mujusen radalle. Viimeks oon ollu joskus AKVAn aktiivi aikoina hänen radolillaan.
Sinällään harmi, ettei ekasta kisasta jääny paljoo kerrottavaa. Peli oli menetetty jo oikeestaan siinä vaihees kun me käveltiin lähtöpaikalle. Xena otti alkulämmöt ku joku oli harjotusesteillä treenaas A:ta, enkä mää ehtiny sitä sitte enää rauhottamaan. Startissa se silti maltto odottaa maassa sen tarvittavan sekunnin ja sen puoleen päästiin ihan kivasti liikkeelle. Radan profiili oli hyvin mujusmainen. Vasemmasta reunasta lähdettiin ja käännyttiin oikeelle U-putkeen. Siitä suoraan toiseen u-putkeen ja vielä kerran suoraan seuraavaan u-putkeen. Sitte käännyttiin takasin ja piti ekan ja kolmannen putken välistä mennä kepeille. Siinä oli sitte pommin varma hylkypaikka. hyvin moni sähläs just tässä ja 32 koirakosta vaan 10 onnistu tekemään tuloksen. Jälkeenpäin otti kyl pattiin kun tuloksen tekemällä oltais päästy hyville sijoille. Ja kun radalla ei ollu edes puomia nii tiedä mitä olis voinu tulla.
Seuraavaan kisaan vaihtui tuomarixi H: Luomala. Ykkös ja kakkosluokista on ihan hyviä muistoja Henkan radoilta, mut kolmosissa ei oo ihan natsannut. Eikä helppoo ollu nytkään. Etukäteen rataa katellen vaikutti aikas ilkeeltä. Oikeesta reunasta lähettiin parilla hypyllä ja siitä käännyttiin tiukasti kepeille. Siitä eteen u-putkeen ja tiukasti vasempaan A:lle. Sen jälkeen oli poikittain kaks hyppyä. Toinen toiseen ja toinen toiseen suuntaan ja sen jälkeen keinu. Siitä tiukasti vasempaan puomin alla olevaan putkeen. Tää oli erityisen hankala paikka, ku putken suu oli kontaktin tasalla mut aika paljo ulkona ja mun tarvi vielä kiertää puomin tois puolelle. Putkesta ampastiin neliön malliseen hyppy-härdelliin. Kaks eteen, kolmas oikeelle takaa kiertäen ja neljäs eteen. Tiukka vasen, hyppy ja se sama putki toiseen suuntaan. Seuraava hyppy poikittain ja siitä puomille. Nyt muuten oli Xenalla todella asiallinen alastulo-kontakti, mikä näin jälkeenpäin lämmittää mieltä huomattavasti enempi ku A:lta hankittu 5. Lopussa oli vierekkäin kaks u-putkee ja molemmat mentiin vasemmasta päästä.
Tää alkaa jo tulla tavaksi et jos puomi onnistuu, nii sit pitää ryssiä jossain muualla ...kele!
Vajaa viis sekkaa miinusta ja sijotus 13/34. Pöö!
Viimiselle radalle lähettäessä mun täytyy sanoo et oli muutama paikka mis mul ei ollu mitään käsitystä millai mää ne suarittaisin. Ja tää aiheutti mulle vähä ylimäärästä puntin tutinaa. Nyt mentiin vähä niinkn edellinen rata käänteisena. Startin jälkeen putket vasemmasta sisään ja puomille. Samaten alastulo oli edellisen vastakohta. Kontakti aivan päin persettä. Seuraavax poikittainen hyppy vasempaan, täyskäännös ja hyppy eteen. Loivasti oikeelle ja hyppy takaakiertäen. Täs kohtaa pelotti kun se yks putki oli edelleenkin siällä puomin alla ja sen editse olis tarvinnu päästä. Mää kumminkin lähdin siitä hypyltä peruuttamaan putken ohi ja taisin siinä tehdä jonkinmoisen puoli-valssin ja sain Xenan mun toiselle puolelle ja sitä kautta vietyä keinulle. Siitä pari hyppyy vasempaan kaartaen ja sen takakiertoisen hypyn edestä putkeen. Oliko taas tarpeex epäselvästi sanottu? No taas oli kiire putken toiseen päähän kun tarvi kiertää puomin alalankku. Mää tiesin etten ehtis ennen Xenaa ja suosiolla leikkasin sen takaa ja sain hyvän linjan vasemmalle kaartuvaan hyppyyn. Seuraavax tuli taas ne poikittaiset hypyt. Tää paikka tuotti monelle vaikeuksia, mut jollain tapaa me onnistuttiin olemaan epäonnistumatta kuinmyös A:n kontaktilla, mikä oli ehkä himpun verran milleistä kiinni. Siitä A:n oikeelle puolelle putken vasempaan päähän ja eteen kahden muun putken välistä kepeille ja tiukasti oikeelle kahteen viimiseen hyppyyn.
Ihmeitä voi näköjään meillekin tapahtua. Vaix alkuasetelmaa ajatellen oli kaikki edellytykset täyteen katastroohviin, nii videolta kateltuani mää olin aika pirun tyytyväinen mein menoon. Ja toi slaalomikin menee nykyään hianosti ku mää muistan pitää ohjaavan käden maata kohti, enkä sillailla neitimäisesti koukussa niinkun joskus aikasemmin. Taas vajaa viis sekkaa miinusta ja sivuttiin taas mein tämänhetkistä parasta sijotusta kolmosissa eli sija oli 9/32. Ja taas tuli todettua ettei paranis jälkeenpäin alkaa vertailee tuloslistaa. Huomasin vaan et nollalla oltais oltu kolmansia. Arvakkaas jurppiiko yhtään.
Oolrait. Seuraava päivitys pitäis tulla vähä enempi ajallaan, ku kisojen jälkeinen yö tullaan viettämään vaunussa Vaasan leirintä-alueella. Siällä ei toivon mukaan ole remontti eikä liioin puutarha hommelit häirittemässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti