Tää on taas niitä reissuja kun ei oikeen tiädä mitä sanois. Päälimmäisenä on täl hetkel lause, et voi perseensuti, eli stjärtpenssel på svenska. Perjantaina pakattiin vaunu ja lähettiin kohti Vaasaa. Tää paikka on meille jo perinteinen ja jollain tapaa myäskin legendaarinen. AKVAn kans tänne tultiin ekalla kertaa ja myös ekat palkintosijat otettiin täältä. Xenan eka nolla tuli täällä kuinmyös eka voitto. Kertaakaan ei täältä olla lähetty ilman palkintoa eli vähä on tullu jopa menestyksen painetta. Tänään vaan tuli todettua vanha sanonta, et poikkeus vahvistaa säännön.
Lauantaina oli kolme kisaa kolmosille ja kisapaikalle tullessa ei viälä ollu tiedossa onko tuomarina Berglund vai Jämsä. No mein epäonneksi radat oli jälkimmäisen käsialaa. Jämsän radat tuntuu olevan vähä sellasii et ne suosii hitaita koiria, eli ei todellakaan sovi meille. Ja se tuli kyl huomattua.
Oli täs päiväs silti muitakin aspekteja mikkä vaikutti Xenaan negatiivisesti niikun esmerkix se, et tää oli tän vuoden eka ulkokisa. Jotenkin Xena tuntuu olevan enempi irti päästään ulkoradoilla. Ja olihan ne radat kyl aika paskamaisia, eikä me oltu läheskään ainoita ketä niitä hyllytti.
Mul on ollu semmonen tapa, etten hylkyratoja lähe kauheesti kuvailemaan ja nyt kun niitä tuli triplaten nii tää stoori jää aika lyhyeksi.Mut tiivistetään nyt tää päivä yhteen lukuun.
Todetaan nyt alkuun et jokanen startti meni ihan suunnitellusti. Mää olen jo luopunu toivosta et Xena joskus jäis metrien päähän odottamaan lähtölupaa. Eli mun on tarvinnu kehittää ihan oma tapa suarittaa startit ja se tuntuu toimivan. Eli siitä ei voi hylkyjä syyttää.
Ekalla radalla me oltiin tokalla esteellä viälä ihan samassa linjassa Xenan kans. Mut sit kun piti kääntyy tiukasti vasempaan kepeille, Xenalta hävis kuulo ja se syöksy vaan suoraan eteenpäin ja kiipes A:lle. Jatkoin silti loppuun, mut vaikeeta oli ku Xena meinas koko ajan lähtee lapasesta.
Tokalla radalla mää tein miälestäni ainoon virheen koko päivänä. Ekan hypyn jälkeen tultiin 5m suoraan ja käännyttiin 180astetta u-putkeen. Putken jälkeen oli viärekkäin kaks hyppyä. Koiran näkökulmasta molemmat oli taka-kiertoisia. Mää ajattelin niistämällä vetää Xenan hyppyjen välistä ja sylkkärilla kääntää kolmos-hypylle. Homma pääty kumminkin steppailuksi hyppyjen välissä ja lopulta Xena hyppäs kolmosen vika suuntaan. En mää siinä isoa virhettä tehny. Olis vaan pitäny peruuttaa 50cm pitempään, mut kun pysähdyin hyppyjen väliin niin se kai sai Xenan hämilleen. Ei tos normaalisti olis mitään sen kummenpaa. Vedettiin vaan loppurata ihan täydellisesti ja jopa puomilla tehtiin ihan täydellinen juoksukontakti. Ja tulosten valossa voi sanoo et siin alussa menetettiin varma voitto.
Vikana oli sitte hyppäri. Alkuun kun mää sitä kattelin, ni ajattelin josko kannattaa lähtee kokeilemaan lainkaan. Oli kaks niin pahaa putkiansaa et melkein tiesin ettei niistä vois molemmista selvitä. Asenne oli siis taas kohdillaan ;o) Aika hyvin mää Xenan tunnen. Mentiin sitte jo siihen ekaan ansaan. Pujon jälkeen oli putken väärä pää helvetillisen lähellä ja vaix mää olin kepeiltä ulostullessa vähä Xenan edellä, se ei noteerannu mun komentoja ja meni tiätysti sinne väärään. Päätin et perix en perkele anna ja hammasta purren vein suarituksen loppuun. Kun sentään toisella meistä oli hauskaa.
Paljon jäi taas tästäkin päivästä kaivelee eli en viäläkään suastu antautumaan. Se on kuulkaas sillailla et ennen ku voi voittaa, nii täytyy tehdä perkeleesti hylkyjä. Tää tuli todettua jo alemmissakin luakissa ja näemmä se pätee kolmosissakin. Eli eteenpäin sano mummo lumessa. Adjö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti