Vihdoin ja viimein päätty tää piiitkä kisa tauko. Euroopan kiertueelta selvittiin hengissä, mut ihan ilman agilityä ei päästy olemaan sielläkään.Kotimatkalla poikettiin kyläilemään Hollannissa mein kavereitten Yvonnen ja Roderickin luona.Yvonne on kaksinkertanen Hollannin mestari agilityssä ja sil sattu olemaan kisat just sinä viikonloppuna ja mentiin ihan muuten vaan kattoo kisoja. No niil nyt sattui olemaan joku kaveri mikä pystyi järjestämään mut ja Xenan yhen kisan 0-koirakoksi. Sinällään huvittavaa, ettei multa edes kysytty vaan ne vaan ilmotti et ootte kisan 0-koirakkona :o) Ihan kivaahan se silti oli, vaiks mua jännitti ihan perkeleesti kun ajattelin et kun kaikki tietää et tullaan agilityn mahtimaasta Suomesta. Eli mein täytyy olla ihan pro.No ei me ihan sitä oltu. Et ihan hyvä vaan ettei oltu mukana ite kisassa. Varaslähtö ja kuudennella esteellä hylly. Mut sen jälkeen alko kulkemaan ja pystyttiin varmaan vähä näyttämään mein osaamista. Mut tunnelma oli todella hieno ja kauheet suosionosotukset saatiin jo sillon kun kuulutettiin et ylimääräinen 0-koirakko tulee Suomesta. Hieno kokemus!
Mut mennääs sitte asiaan. Taas matkattiin Turkuun ja Att:lle. Tuomarina toimi Heidi Viitaniemi. Sen verta monta kertaa ollaan hänen radoilla oltu, et tietää jo et voi odottaa ihan mitä vaan. Joskus radat on ihan ok ja joskus vähä haastavampia. Päätin ilmo-vaiheessa jo olla vähä aamu-uninen, enkä ottanu ekaa kisaa ollenkaan. Ja ihan hyvä niin.
Ekaan vetoon kun lähettiin en yhtään tienny mikä Xenan henkinen tila tulis olemaan. Ja se toi ihan ylimääräsen jännitteen koko hommaan. Me käveltiin ekan esteen taa ja kun mää aloin irrottaa valjaita, Xena rimpuili ihan pirusti. Mut kumminkin mää sain sen rauhottumaan ja se jäi maahan makaamaan. Hyvin virittyneenä kuitenkin.
Ja sitte lähettiin matkaan. Eka hyppy ja toinen 90 astetta vasempaan ja loivasti viälä vasempaan puomin alle putkeen. Ja sieltä vieläkin loivasti vasempaan takakiertoiselle hypylle, mistä käännyttiin 90astetta oikeelle. Tai siis sen hypyn jälkeen loivasti vasempaan. Suurin osa kisaajista kierrätti koiran sen hypyn oikeelta puolelta. Mää meinasin alunperin tehdä samoin, mut se ei vaan millään tuntunu luontevalta. Niinpä ajatin Xenan putken jälkeen itteni vasemmalta puolelta ja myös hypyn vasemmalta puolelta ja toimi. A:n jälkeen käänyttiin jyrkästi vasempaan hyppy ja sen jälkeen täyskäännös vasempaan muurille.Moni heitti muurin jälkeen valssin kautta ittensä toiselle puolelle. Mää tiesin etten ehtisi ja sen takia mää tein aika sulavaliikkeisen takaaleikkauksen ennen seuraavaa takakiertoista hyppyä. Kepeiltä mentiin suoraan putkeen ja sieltä täyskäännös oikeelle hyppy ja 90astetta vasempaan keinulle. Ja taas täyskäännös oikeelle hyppy ja vasempaan seuraava hyppy. Oikeella oli A kutsuvana, mut en antanu sen häiritä, vaan pysyin ite vasemmalla ja vartalo-ohjauksella vein Xenan pussiin. Siitä tiukkaan oikeelle ja hyppy takaa kiertäen ja taas putkeen puomin alle. Ja nyt sama hyppy mikä alussa mentiin takaa, mentiin nyt edestä. Ja sen jälkeen tiukasti vasempaan ja edelleen 0-rataa tehneinä puomille.Alastulon jälkeen käännyttiin 180 astetta oikeelle. Mulle ei tullu lainkaan yllätyksenä se, et Xena hyppäs n. 50cm kontaktin yläpuolelta maahan asti. Oli meinaan viimesissä treeneissä sen verta vilkkaalla päällä et kontaktivirhe oli odotettavissa.
Mut hyvä tulos kumminkin saatiin, mikä oli jo puoli voittoa näin pitkän tauon jälkeen. Viis sekkaa miinusta ja sijotus 11/38. Ei ihan paska :o)
Sitte oli viälä hyppäri. Alku oli ihan sama kun edellisessäkin. Ennen ekaa putkee oli kumminkin viälä yks hyppy loivasti etu oikeelle. Ja putkesta mentiin suoraan pituudelle ja siitä täyskäännös vasempaan hyppy ja oikeelle hyppy ja kepit. Taas vaihteex tultiin kepeille liian lujaa ja Xena veti suoraan kakkosväliin. Sit sil meni hermot ja se alko näykkii mua. Siit ei kumminkaan viälä tullu lisäpisteitä. Pujon jälkeen oli u-putki ja sisäänmeno oli suoraan keppien edessä. Xena oli mun vasemmalla puolella ja mun vasen käsi näytti hyvin selkeesti putken vasenta päätä. Mut silti Xena koukkas mun edestä sinne putken oikeeseen päähän ja se siitä. Onneks mää osaan suhtautua noihin Xenan aivotuksiin huumorilla, eikä Xena varmaan edes tajunnu tehneensä virhettä kun mää jo olin sitä viemässä seuraavalle esteelle. Mut tää oli taas niitä selittämättömiä hylkyjä. Niit vaan joskus tulee.
Mää jaksan vissiin toistaa tätä pitkä kisatauko termii koko ajan. Mut ne ketä Xenan tuntee, tai ne kenellä myös on ilo omistaa hyvin vilkas koira tietää, et pitkän tauon jälkeen voi radalla pommi räjähtää. Nyt ei kumminkaan niin käynyt. Eli oon ihan helvetin tyytyväinen tohon ekan kisan tulokseen.
Se on hyvin yleistä et mun blogi-päivitykset tulee aina viikon myöhässä. Ja yleensä syy on joko laiskuus tai saamattomuus. Nyt siihen oli kumminkin toinen syy. Kisapäivän iltana tapahtui jotain, mitä ei soisi kellään tapahtuvan. Koirat kuolee ihan kuin ihmisetkin. Mut kun se tapahtuu ennenaikaisesti ja täysin yllättäin, se on ihan kauheeta. En voi väittää ettenkö olis purrut alahuulta kun sain tekstarin mikä kertoi, et Spiquette oli kuollut ja Mimosa tulis kuolemaan jonkun mysteerisen myrkytyksen takia. Siit on jo viikko, eikä sitä viäläkään suostu tajuamaan. Lämpimät ajatukset Lealle, jolle Spiq oli very special dog. Voimia. Elämä tulee viälä voittamaan. Mää uskon et kaikki pyrtsi-ihmiset muistelee lämmöllä ennenaikasesti poismenneitä Spiqetteä ja tuoretta äitiä Mimosaa.
Life goes on....
1 kommentti:
Emmekään ymmärrä... Elämä heittää niin kurjia juttuja joskus ja tuntuu, että tänä vuonna on ollut todellinen surun vuosi. Ihmeellistä on, että ihminen kuitenkin jaksaa eteenpäin... Tsemppiä ja voimahaleja!
Lähetä kommentti