Moikkis taas!
Oli ihan oma vika, et sunnuntai-aamuna joutuu heräämään täysin epäinhimilliseen aikaan. Jos edellisenä päivänä olis viittiny hankkii sen puuttuvan nollan, ni ei olis tarvinnu lähtee Turkuun ollenkaan. Korkeintaan turistiksi PM-kisoihin. Vaix olihan se silti hienoo olla pitkästä aikaa seuraamas arvokisoja, vaikkei kauheesti ehtiny niitä katsoo ku oli kumminkin omat zembalot Tsaun ulkokentällä. Radat ja tuomarit vaihtu, mut tää päivä oli kuin lauantain kopio.
Niiku yleensä sain kantaa oman kuumakallen lähtöpaikalle. Täl kertaa erityisen kuuman. Olihan se tiedossa,et ku samaan aikaan on arvo-kisat, ni porukkaa on normaalii enempi ja hälinää kans. Mut täytyy sanoo, et noi maksi-ohjaajat on kyl ylivetoja pilaamaan toisten valmistautumisen. Siis vaix ei oo edes niitten luokka viälä kisaamas, ni niitten on ihan pakko tulla häsläämään siihen lähtöpaikan läheisyyteen. Ja tänään yks tyyppi tuli viälä hyökkäysvaunujen kans siihen pyörii. Xenan kaltanen koira, mikä kuumenee jo pelkaätään siitä, et se tietää pääsevänsä radalle ei kertakaikkiaan kestä tollasta. Ja tää muuten ei tasan oo pelkästään mun mielipide.
Sorry, mennään ite asiaan. Eka rata taittu alkuun loivasti oikeelle, kolme hyppyy eri kulmissa ja siitä puomin alle putkeen. Tiukka oikee, kaks hyppyy ja A:lle. Sitte loivasti oikeelle oli kaks hyppyy vierekkäin, mut eri syvyydellä ja molemmat suoritettiin eteenpäin. Ite en huomannu, mut oli kuulemma jo A:n alastulo menny perseelleen. Sitten putki, hyppy ja pituus. Valssin kautta käännös vasempaan uus valssi ja muuri toiseen suuntaan. Pujon kautta käännyttiin A:n ympäri keinulle. Täs kohtaa meinas rata hukkua ja sen takii tuli pitkä kaarros keinulle. On se muuten hyvä ettei Xena ymmärrä ihan kaikkee mitä mää sanon, ku mää olin kuulemma keinulle mennes huutanu A. Vaix se oikeesti tarkotti sen hazardin jälkeen, et aa.. tonne suuntaan ;o) No viälä yks hyppy ja puomille, mis taas oli putki pitkänä. On se ihme otus ku sen tarvii niin tarkkaan mua seurata ja kun en voinu putken yli hypätä vaan tartti kiertää, ni täähän vetäs ittes sieltä sivuun jo ennen kontaktia. Mut näitä ny sattuu paremmillekin, eli no hätä. Tärkeintä oli kumminkin, et reilu 9 sekunnin aliaika varmisti mein kakkospaikan ja Royal Caninin lahjakortin.
Tokan kisan alotus ei sujunu yhtään helpommin. Alkupään esteet oli hyvin paljo samallai ku ekassa. Nyt vaan mentiin puomin alusputkeen toisesta päästä. Ja sen jälkeen edellisen tapaan A, kepit ja keinu. Nyt ei vaan A:lta tullu vitosta, eli nollaa oltiin tekemässä. Radan takaosa kierrettiin nyt päinvastaseen suuntaan. Ja samaten puomi. Ja ihan niiku Tampereella nolla oli taas sen puomin toisessa päässä. Ja taas Xenalta pitkä loikka, mun käänös vähä myöhäs ja Xena hyppää väärälle esteelle. Onnex en oo synkkä ihmine, vaan osasin tällasellakin mustalla hetkellä nauraa omalle heikkoudelleni. Oli hienoo huomata millai yleisökin eli mukana ja voihkasi tuon kaiken nähdessään.
Joku varmaan ihmettelee, miks en ottanu virheestä opiksi? Mää kun ny tunnen Xenan alastulotekniikan ja ku mun täytyy se putken pää kiertää, enkä millään ehdi. Ja kun kumminkin yritän ehtii, ni se seuraavan esteen suoritus on vähä hatara.
Suuria tunteita piti sisällään taas tääkin viikonloppu ja edelleen henkissä ollaan. Jos sanonta"mikä ei tapa se vahvistaa" pitää paikkansa, ni mun pitäis olla ihan helvetin vahva.
Eteenpäin!!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti