Moikkis taas!
Oli ihan oma vika, et sunnuntai-aamuna joutuu heräämään täysin epäinhimilliseen aikaan. Jos edellisenä päivänä olis viittiny hankkii sen puuttuvan nollan, ni ei olis tarvinnu lähtee Turkuun ollenkaan. Korkeintaan turistiksi PM-kisoihin. Vaix olihan se silti hienoo olla pitkästä aikaa seuraamas arvokisoja, vaikkei kauheesti ehtiny niitä katsoo ku oli kumminkin omat zembalot Tsaun ulkokentällä. Radat ja tuomarit vaihtu, mut tää päivä oli kuin lauantain kopio.
Niiku yleensä sain kantaa oman kuumakallen lähtöpaikalle. Täl kertaa erityisen kuuman. Olihan se tiedossa,et ku samaan aikaan on arvo-kisat, ni porukkaa on normaalii enempi ja hälinää kans. Mut täytyy sanoo, et noi maksi-ohjaajat on kyl ylivetoja pilaamaan toisten valmistautumisen. Siis vaix ei oo edes niitten luokka viälä kisaamas, ni niitten on ihan pakko tulla häsläämään siihen lähtöpaikan läheisyyteen. Ja tänään yks tyyppi tuli viälä hyökkäysvaunujen kans siihen pyörii. Xenan kaltanen koira, mikä kuumenee jo pelkaätään siitä, et se tietää pääsevänsä radalle ei kertakaikkiaan kestä tollasta. Ja tää muuten ei tasan oo pelkästään mun mielipide.
Sorry, mennään ite asiaan. Eka rata taittu alkuun loivasti oikeelle, kolme hyppyy eri kulmissa ja siitä puomin alle putkeen. Tiukka oikee, kaks hyppyy ja A:lle. Sitte loivasti oikeelle oli kaks hyppyy vierekkäin, mut eri syvyydellä ja molemmat suoritettiin eteenpäin. Ite en huomannu, mut oli kuulemma jo A:n alastulo menny perseelleen. Sitten putki, hyppy ja pituus. Valssin kautta käännös vasempaan uus valssi ja muuri toiseen suuntaan. Pujon kautta käännyttiin A:n ympäri keinulle. Täs kohtaa meinas rata hukkua ja sen takii tuli pitkä kaarros keinulle. On se muuten hyvä ettei Xena ymmärrä ihan kaikkee mitä mää sanon, ku mää olin kuulemma keinulle mennes huutanu A. Vaix se oikeesti tarkotti sen hazardin jälkeen, et aa.. tonne suuntaan ;o) No viälä yks hyppy ja puomille, mis taas oli putki pitkänä. On se ihme otus ku sen tarvii niin tarkkaan mua seurata ja kun en voinu putken yli hypätä vaan tartti kiertää, ni täähän vetäs ittes sieltä sivuun jo ennen kontaktia. Mut näitä ny sattuu paremmillekin, eli no hätä. Tärkeintä oli kumminkin, et reilu 9 sekunnin aliaika varmisti mein kakkospaikan ja Royal Caninin lahjakortin.
Tokan kisan alotus ei sujunu yhtään helpommin. Alkupään esteet oli hyvin paljo samallai ku ekassa. Nyt vaan mentiin puomin alusputkeen toisesta päästä. Ja sen jälkeen edellisen tapaan A, kepit ja keinu. Nyt ei vaan A:lta tullu vitosta, eli nollaa oltiin tekemässä. Radan takaosa kierrettiin nyt päinvastaseen suuntaan. Ja samaten puomi. Ja ihan niiku Tampereella nolla oli taas sen puomin toisessa päässä. Ja taas Xenalta pitkä loikka, mun käänös vähä myöhäs ja Xena hyppää väärälle esteelle. Onnex en oo synkkä ihmine, vaan osasin tällasellakin mustalla hetkellä nauraa omalle heikkoudelleni. Oli hienoo huomata millai yleisökin eli mukana ja voihkasi tuon kaiken nähdessään.
Joku varmaan ihmettelee, miks en ottanu virheestä opiksi? Mää kun ny tunnen Xenan alastulotekniikan ja ku mun täytyy se putken pää kiertää, enkä millään ehdi. Ja kun kumminkin yritän ehtii, ni se seuraavan esteen suoritus on vähä hatara.
Suuria tunteita piti sisällään taas tääkin viikonloppu ja edelleen henkissä ollaan. Jos sanonta"mikä ei tapa se vahvistaa" pitää paikkansa, ni mun pitäis olla ihan helvetin vahva.
Eteenpäin!!!
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Xena Tampereella 13.8.2011
Hellou Hervannasta!
Manseen matkattiin taas Takkujen kisoihin. Tään seuran kisoista on sanottava, et siällä on mun miälestä pirun hyvä ilmapiiri, et siällä on kiva kisata. Ja ehdottomasti parhaat tausta-heavyt, mitä missään kisoissa. Tuomari oli Osmo Pajari, ihan uus tuttavuus meille, mut radat oli paikotellen hyvinkin haastavia. Pitkät putket puomin alla varmisti, ettei turhaan kannattanu nollia odottaa.
Eka veto alko vauhdikkaasti pari hyppyy ja puomi suorassa linjassa. ja tosiaankin alastulopäässä putki senverran pitkällä, etten millään kerinny ottaa Xenaa vastaan ja siitä 5. Tiukasti vasempaan hyppy ja siihen putkeen. Suoraan eteen muurille ja tiukka käännös vasempaan kepeille. Sen jälkeen n. 100astetta vasempaan A:lle. Tätä kohtaa mää pelkäsin etukäteen eniten, ku A:n alla oli kans putki ja putken suu kivasti töröllä. Mut pienellä koukkauksella mää sain sen ajettua A:lle. Sen verran se koukku söi mun energiaa, etten sitte ehtiny varmistaa alastuloa ja toinen vitonen. Hyppy ja täyskäännös oikeelle keinuun. Seuraava hyppy oli viälä aika lähellä A:ta ja Xenan pitkien kaarrosten takia oli vaarana mennä pitkäksi. Ja kun kumminkin piti mennä A:n alaiseen putkeen, ni mää melkein pakittamalla vedin sen sinne. Loppurata oli suoraviivaista hyppyä sinne tänne ja maaliin päästiin ylivertasella ajalla-8.36. Siitä ei vaan viäläkään hyvitystä saa ja 10n tulos riitti viidenteen sijaan.
Ei se kai mikään helppo rata sitte ollu, ku vaan 6 sai tuloksen 17.
Tokan radan alku oli ekan kaltanen. Ny vaan putki oli hinattu puomin alkuun. Mun onni oli et Xena on putkihullu, eli tiesin et se menis sinne ilman ohjaamistakin. Näin kävi. Putkesta Xena tuli kun ammuttuna ja seuraavat kaks hyppyy tuotti mulle tuskaa, ku jälkimmäinen oli viälä hyvin tiukka takakierto. Seuraavastaki hypystä viälä selvittiin ja tultiin kepeille. En sitte muista oonko koskaan tehny niin vauhdikasta kepeille vientiä onnistuneesti. Xena osu ekaan väliin ku sormi nenään. Pujon jälkeen tartti kääntyy tiukasti vasempaan hypylle. Xena Meinas karata edes olevalle A:lle, mut sain sen kumminkin hanskaan. Tuntu et Xena oli hiukan enempi irti päästään nyt ja mun ääniohjaus oli sen verran voimakasta, et välillä koko Hervanta kaikui. Sitte mentiin kaks hyppyy ja A puoli ympyrän muodossa. Ja sen jälkeen tiukka vasen putkeen ja siältä puomille. Nii ja tähän asti oli tehty nolla-rataa, eli kolmos-lk oli jo puomin alastulon takana venttaamasa. Noh, alastulolta pitkä loikka, seuraava hyppy viälä oikein, mut sen jälkeen mulla käännös myöhässä, Xena ottaa oman radan, hyppää väärälle hypylle ja mää jään ihmettelee mihi se serti katos. Tää on niin tätä.
Sen verran onnistumisen halunen mää olen, et hylky tekee aina kauheen reiän sieluttomankin sieluun. Ja illalla mää lähdin pieksemään pahaa oloa pois rullis-lenkille. Siällä asvalttia takoessa mää kelasin, et kuin pirusti määkin oon noita kontakteja tahkonnu reeneissä. Ja aina käy näin, et miks hitossa mää enää reenaan ku ne kumminkin menee päin persettä. Taitai olla parempi ku vaan kisais ja odottais sitä kuuluisaa hullun tuuria ;o)
Manseen matkattiin taas Takkujen kisoihin. Tään seuran kisoista on sanottava, et siällä on mun miälestä pirun hyvä ilmapiiri, et siällä on kiva kisata. Ja ehdottomasti parhaat tausta-heavyt, mitä missään kisoissa. Tuomari oli Osmo Pajari, ihan uus tuttavuus meille, mut radat oli paikotellen hyvinkin haastavia. Pitkät putket puomin alla varmisti, ettei turhaan kannattanu nollia odottaa.
Eka veto alko vauhdikkaasti pari hyppyy ja puomi suorassa linjassa. ja tosiaankin alastulopäässä putki senverran pitkällä, etten millään kerinny ottaa Xenaa vastaan ja siitä 5. Tiukasti vasempaan hyppy ja siihen putkeen. Suoraan eteen muurille ja tiukka käännös vasempaan kepeille. Sen jälkeen n. 100astetta vasempaan A:lle. Tätä kohtaa mää pelkäsin etukäteen eniten, ku A:n alla oli kans putki ja putken suu kivasti töröllä. Mut pienellä koukkauksella mää sain sen ajettua A:lle. Sen verran se koukku söi mun energiaa, etten sitte ehtiny varmistaa alastuloa ja toinen vitonen. Hyppy ja täyskäännös oikeelle keinuun. Seuraava hyppy oli viälä aika lähellä A:ta ja Xenan pitkien kaarrosten takia oli vaarana mennä pitkäksi. Ja kun kumminkin piti mennä A:n alaiseen putkeen, ni mää melkein pakittamalla vedin sen sinne. Loppurata oli suoraviivaista hyppyä sinne tänne ja maaliin päästiin ylivertasella ajalla-8.36. Siitä ei vaan viäläkään hyvitystä saa ja 10n tulos riitti viidenteen sijaan.
Ei se kai mikään helppo rata sitte ollu, ku vaan 6 sai tuloksen 17.
Tokan radan alku oli ekan kaltanen. Ny vaan putki oli hinattu puomin alkuun. Mun onni oli et Xena on putkihullu, eli tiesin et se menis sinne ilman ohjaamistakin. Näin kävi. Putkesta Xena tuli kun ammuttuna ja seuraavat kaks hyppyy tuotti mulle tuskaa, ku jälkimmäinen oli viälä hyvin tiukka takakierto. Seuraavastaki hypystä viälä selvittiin ja tultiin kepeille. En sitte muista oonko koskaan tehny niin vauhdikasta kepeille vientiä onnistuneesti. Xena osu ekaan väliin ku sormi nenään. Pujon jälkeen tartti kääntyy tiukasti vasempaan hypylle. Xena Meinas karata edes olevalle A:lle, mut sain sen kumminkin hanskaan. Tuntu et Xena oli hiukan enempi irti päästään nyt ja mun ääniohjaus oli sen verran voimakasta, et välillä koko Hervanta kaikui. Sitte mentiin kaks hyppyy ja A puoli ympyrän muodossa. Ja sen jälkeen tiukka vasen putkeen ja siältä puomille. Nii ja tähän asti oli tehty nolla-rataa, eli kolmos-lk oli jo puomin alastulon takana venttaamasa. Noh, alastulolta pitkä loikka, seuraava hyppy viälä oikein, mut sen jälkeen mulla käännös myöhässä, Xena ottaa oman radan, hyppää väärälle hypylle ja mää jään ihmettelee mihi se serti katos. Tää on niin tätä.
Sen verran onnistumisen halunen mää olen, et hylky tekee aina kauheen reiän sieluttomankin sieluun. Ja illalla mää lähdin pieksemään pahaa oloa pois rullis-lenkille. Siällä asvalttia takoessa mää kelasin, et kuin pirusti määkin oon noita kontakteja tahkonnu reeneissä. Ja aina käy näin, et miks hitossa mää enää reenaan ku ne kumminkin menee päin persettä. Taitai olla parempi ku vaan kisais ja odottais sitä kuuluisaa hullun tuuria ;o)
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
Xena pitsi-agissa 23.7.11
Voi kuttu!
Taas oli perinteisen pitsi-kisojen aika Raumal. Mun ei alunperin pitäny edes osallistuu niihin kinkereihin, ku Xenan piti mennä Estoniaan näyttelyyn. No se suunnitelma meni perseelleen ja löysin sitte itteni Raumalta.
Matkaa ku ei oo paljon, ni ei tuu otettua paljoo tavaraakaan mukaan, saati vaatteita. Just ku oli päästy perille ja saatu häkki ja tuolit paikoilleen ni alko oikeen kunnon monsuunisade-ukkosmyräkkä, mikä kasteli kaikki paikat ja mukana oli vaan yks sateenvarjo ja se tiätysti pääty Rian käyttöön. Xenan häkin alusta tulvi eikä se halunnu enää olla siällä, vaan vaati päästä varjon alle suojaan.
Tunnin päästä kentät näytti jo vähemmän riisipellolta ja päästiin mekin kisaamaan. Ekan kisan tuomarina oli Lena Dyrsmeds Ruotsista. Radan alku näytti vähä oudolta ja kesti hetken ennenku pysty hahmottaa millai siälä kuuluis mennä.
Ekan hypyn jälkeen oli vierekkäin kaks putkee ja vasempaan U-malliseen mentiin. Hyppy suoraan ja oikean kautta kiertäen putken suun ohi seuraavaan hyppyyn. Sit oltiin menossa siihen kakkosputkeen. Yleensä mul on toi stabiliteetti aika ok, mut nyt kävi jotain siin putkien välis ja vähä horjahdin ja hipasin kädellä toista putkee. En tiädä oliko kentässä joku pehmee kohta vai mikä, mut Svea-mamma oli tyly ja anto siitä vitosen. Sitä en kauheesti jääny märehtii, ku tulos oli saatava. Tokalt putkelta käännyttiin tiukasti vasempaan A:lle ja sen jälkee vasempaan 180 astetta hyppy ja A:n alla olevaan putkeen. Siitä oli n.4m kuljetus kepeille mihin tultiin melkein 180 asteen kulmas. Jälkeenpäin tilannetta tarkkailleena olisin voinu vetää Xenan viälä metrin kauemmas ennen käännöstä, ni olis voinu jäädä kielto hankkimatta. Xena kävi siin vaihees taas kohtalaisen kuumana ja oli täystyö saada se rauhottuu ja jatkamaan suoritusta. Sitte vedettiinki pitkä matka ihan mallikkaasti ja päästiin virheittä melkein loppuun asti. Mitä ny puomilta se perinteikäs vitonen. Ja niinku monta kertaa aikasemminkin, Xenal oli taas nopein aika ja eniten virheitä ja se riitti taas siihen kultasen ananaksen sijaan.
Päivän hyvät uutiset oli sitte siinä. Mää lähdin lenkittää Xenaa siihen mettä-polulle eikä me siällä kauaa oltu, mut kun tultiin takas kisa-alueelle Xena alko käyttäytyy normaalii oudommin. Se kuopi maata toisella takatassulla ja vähä niiku ontui. Mitään siin ei näkyny ja ajattelin sitte et olisko se metsässä astunu nokkoseen tai sitte jos oli kusiainen purru. ku varmuutta ei ollu päätettiin sitte et saa kisat loppuu siihen. Olishan se voinu pystyy radan suoritaa, sit taas se olis kumminkin voinu varoa käpäläänsä ja olis voinu satuttaa ittensä muulla tavalla. Et vaiks vähä korvensi, ni koiran terveys on kumminkin tärkeempää ku pari starttia. Ja jos mää ny oon vetäny 50 kisaa kakkosissa, ni en mää varmaan siihen kuale jos viälä joutuu sitä nousuu odottamaan.
Pari päivää Xena oireili kinttuunsa, mut nyt ei enää huomaa mitään, eli kisakalenteri auki taas.
sunnuntai 26. kesäkuuta 2011
Xenan juhannus 2011
Voi Venäjä!!!
On se kuulkaa ystävät hyvät niin, et tää on niitä harvoja Juhannuksia, jonka hyvin miälellään unohtais koskaan olleenkaan. Tuntu siltä et maailma potki perseelle enemmän ku yhden elämän verran. Ja kun tuntu ettei enää vois huonommin mennä, ni eikös tullu viälä vähän lisää lunta turpiiniin.
Matka Tuorlaan torstaina alko heti sateisissa merkeissä ja sitä saatteli hitonmoinen tuuli. No perille kumminkin päästiin onnellisesti ja siihen se onni sitte loppukin. Mää olin veivaas vaunua irti, ku käsijarru petti pahimmal mahollisel hetkellä. Seurauksena, et se lähti vierii alaspäi ja putos penkalta puoltoista metrii alaspäin. Mää oli nähny jossain elokuvas vastaavaa, mutten uskonu et oikeesti vois sellasta tapahtua. Agility on kumminkin mua kasvattanu ihmisenä, enkä mää edes tällasella hetkellä joutunu minkäänlaisen raivon valtaan, vaan aloin heti hankkii apua. 45min päästä hinausauto oli paikalla ja melkein samantien vaunuki oli jo pois allikosta. Asetelma näytti alkuun ihan helvetin pahalta, mut ihme ja kumma ainoo vaurio oli puskurin kulmas 15cm levee kolmion mallinen vekki. Ja senkin vissiin saa lämmittämällä lähes näkymättömiin. Sitähän ei viälä pysty sanoo, et millasii henkisii vaurioita se jätti tähän karaistuneeseen karavaanariin.
No kunnon känni tuli kumminki vedettyy ja valkeni perjantai ja vkonlopun eka kisapäivä. Startti oli vasta puolilta päivin ja ehdin ottaa yhen korjaavan, eli olo ei sen puoleen ollu kauheen paha. Ekassa vedossa oli tuomarina mun " all time favourite" tuomari Saviojan Anne. Kysees oli viälä hyppäri, eli ei ollu mitään paineita ku hyppäri-nolla oli jo handussa. Ekan hypyn jälkeen käännyttiin 90 astetta vasempaan hypylle ja kolmas hyppy viälä saman verran vasempaan. Kakkoshypyltä oli suora yhteys putkeen ja valssaamalla mää estin Xenan menon sinne. En sitte tiädä mix Xena veti sen putken ja kolmannen hypyn välistä ja hyppäs väärään suuntaan. Loppurata oli oikeestaan ihan hyvännäköstä menoo. Ria oli huomannu, et hylyn tullessa Anne ei yleensä enää jääny seuraamaan suoritusta, vaa lähti juomaan tai sitte ryhmitty paikalleen seuraavaa koirakkoa varten. Mein kohdal hää teki kumminki poikkeuksen. Oli aika hienoo, et kaiken nähny konkari tuomari on oikeesti kiinnostunu mein menosta. Vaix onhan se ennenki todettu, et Xenan meno radalla on aika hyvää viihdettä. Sain mää Annelta jotain kommenttiakin jo ennen ku ehdin maaliin ja hymyssä suin ehdin viälä vastaamaankin. Muistakaa nyt kaikki, et agility on hauskaa eikä ryppyotsaista.
Päivän tokaan vetoon tuomarix vaihtu Leena R-L. No olipa taas hauska alku. Hyppy, pituus, A ja rengas. Kaikki suorassa linjassa. Viitos-hyppy oli hiukan oikeelle ja siitä käännyttiin tiukasti vasempaan seuraavaan hyppyyn minkä takana oli putki. Xena veti noi 5 ekaa helvetin hienosti, mut tollasen suoran jälkeen sil on vaan niinpali vauhtii, et kaarteesta tuli tosi pitkä ja se näki sen putken ennen hyppyy ja taas hylky. Pujotteluu lukuunottamatta taas aika kivaa menoo ja mikä tärkeintä mul oli huumori kohillaan. Enkä mää voi näyttää ite norsun kärsää, jos Xenan kuonosta näkyy kuin paljo se tästä hommasta tykkää. Ja pääsin mää kumminki vähä näyttää omaa osaamistani, ku selvitin yhen pirullisen putkiansan ihan kunnialla.
No nii. Aatto-iltaa mää lähdin viettää rantasaunalle ja siellä sattumalta tutustuin legendaariseen Juha Oreniukseen. Tuntu et meil riitti jutusteltavaa ihan loputtomiin. Itte asiassa me puhuttiin koko ajan musiikista. Ja sitte ku mää olin lähdös pois ni avauduin mein ongelmista agilityssä ja se johti siihen, et sain kuulla puolentunnin luennon. Jotain siitäki jäi mieleen ja toivottavasti pystyn ottaa opikseni.
Lauantain eka kisa oli taas samoihin aikoihin ja kunto luonnollisesti kohillaan ;-) Ja tuomarina taas Anne. Rata tuntu tosi kivalta. Kaks hyppyy puoli kaaressa ja vasemmalle putkeen. Yks hyppy ja taas vasemmalle putkeen. Mää taisin luottaa Xenaan vähä liikaa, enkä näyttäny tarpeex selkeesti neloshyppyy ja siitä kielto. Tokan putken jälkeen oli pari hyppyy 90asteen kulmas ja niitten jälkeen ku tultiin keinulle, ni mun valssi oli ehkä 0,1sekuntii myöhässä ja Xena ehti vähä mun edelle ja taas kielto tuomio. Tällai videolta katottuna ehkä vähä hätänen tuomio, mut mitä näistä. Taas pari hyppyy 90asteen kulmassa ja siitä suoraan kepeille. Pujottelu meni ny mallikkaasti, mut sen jälkeine hyppy oli vähä viistoon oikeelle. En ihan tarkkaan pysty sanoo mix Xena veti siitä ohi, mut hylyn kumminki hankki. En mää tähän epäonneen keksiny muuta, ku et vauhti kasvo liian kovaks ja rapatessa aina roiskuu.
Vika kisa oli merkattu toiseen kehään ja kattelin kun maxit siellä kisas ja niillä oli Minna Räsänen tuomarina. En sitte sen enempää sitä rataa katellu, kun mein tuomarixi oli merkattu Leena R-L. Mul tuli sit pakottava tarve päästä relaksoitumaan ja tyhjentämään itteni. Mää aattelin et on ihan hyvin aikaa. Sitte kun mää tulen takasin, ni mein luokka on jo tutustumassa siihen samaan rataan, mitä mää en viittiny opetella. Voi perkele! No eipä ollu eka kerta ku mää tutustumisesta myöhästyn.
Alku oli pirullinen: Hyppy, toinen hyppy ja putken väärä pää todella lähellä. Ihmeen kaupalla mää saan Xenan sinne oikeeseen päähän ja leikataan sen alkukomplexin läpi renkaan kautta puomille. Mää luulin et kontkti oli kohillaan, muttei ollu. Ehkä mää liikaa varmistelin seuraavaa putki-ansaa. Mut yritys oli silti kova ja muuri-A-hyppy yhdistelmän jälkeen mentiin taas siihen ekaan putkeen. Ja sillon ku sitä hylkyy vähiten odottaa, ni sillon se yleensä tuleekin. Ku piti kääntyy 90astetta hypylle, ni Xena veti suoraan taas renkaalle. Vedin mää taaskin radan loppuun vaix pettymys oli kyl kova ku olin hiljaa mielessäni toivonu et olisin pystyny samaan, ku viime vuonnakin. Eli vikassa juhannuskisassa nousuun.
No joo, tulokset ei ollu yhtään sielläpäinkää, mitä etukäteen odottelin. Joka radalla tuntu, et Xena oli enemmän tai vähemmän irti päästään. Mut nyt ku mää tänään(su) oon mein menoo tallennuksesta kattonu, ni ei se ny koko ajan ihan kauheelta näytä. Ja kun katteli tuloksia kaikissa tasoluokissa, ni hylkyjen määrä oli aika jäätävä. Esim. lauantaina mein luokassa molemmis kisois tuli yks tulos. Ja medi 3 kisas about 60 ja jossain kisassa tuloksii tuli alle puolelle. Eli ei nää rastit pelkästään mein huonoudesta johtunu. Vaiks ny on jo viis hylkyy alla, ni en mää viäläkään suostu luovuttamaan. Tuntuu et on entistä kovempi halu taas tehdä itestään pelle siälä radalla.
Jos joku jakso tänkin taas lukee loppuun, ni varotan, et jatkumoa seuraa.
Hyviä lomia!!!
On se kuulkaa ystävät hyvät niin, et tää on niitä harvoja Juhannuksia, jonka hyvin miälellään unohtais koskaan olleenkaan. Tuntu siltä et maailma potki perseelle enemmän ku yhden elämän verran. Ja kun tuntu ettei enää vois huonommin mennä, ni eikös tullu viälä vähän lisää lunta turpiiniin.
Matka Tuorlaan torstaina alko heti sateisissa merkeissä ja sitä saatteli hitonmoinen tuuli. No perille kumminkin päästiin onnellisesti ja siihen se onni sitte loppukin. Mää olin veivaas vaunua irti, ku käsijarru petti pahimmal mahollisel hetkellä. Seurauksena, et se lähti vierii alaspäi ja putos penkalta puoltoista metrii alaspäin. Mää oli nähny jossain elokuvas vastaavaa, mutten uskonu et oikeesti vois sellasta tapahtua. Agility on kumminkin mua kasvattanu ihmisenä, enkä mää edes tällasella hetkellä joutunu minkäänlaisen raivon valtaan, vaan aloin heti hankkii apua. 45min päästä hinausauto oli paikalla ja melkein samantien vaunuki oli jo pois allikosta. Asetelma näytti alkuun ihan helvetin pahalta, mut ihme ja kumma ainoo vaurio oli puskurin kulmas 15cm levee kolmion mallinen vekki. Ja senkin vissiin saa lämmittämällä lähes näkymättömiin. Sitähän ei viälä pysty sanoo, et millasii henkisii vaurioita se jätti tähän karaistuneeseen karavaanariin.
No kunnon känni tuli kumminki vedettyy ja valkeni perjantai ja vkonlopun eka kisapäivä. Startti oli vasta puolilta päivin ja ehdin ottaa yhen korjaavan, eli olo ei sen puoleen ollu kauheen paha. Ekassa vedossa oli tuomarina mun " all time favourite" tuomari Saviojan Anne. Kysees oli viälä hyppäri, eli ei ollu mitään paineita ku hyppäri-nolla oli jo handussa. Ekan hypyn jälkeen käännyttiin 90 astetta vasempaan hypylle ja kolmas hyppy viälä saman verran vasempaan. Kakkoshypyltä oli suora yhteys putkeen ja valssaamalla mää estin Xenan menon sinne. En sitte tiädä mix Xena veti sen putken ja kolmannen hypyn välistä ja hyppäs väärään suuntaan. Loppurata oli oikeestaan ihan hyvännäköstä menoo. Ria oli huomannu, et hylyn tullessa Anne ei yleensä enää jääny seuraamaan suoritusta, vaa lähti juomaan tai sitte ryhmitty paikalleen seuraavaa koirakkoa varten. Mein kohdal hää teki kumminki poikkeuksen. Oli aika hienoo, et kaiken nähny konkari tuomari on oikeesti kiinnostunu mein menosta. Vaix onhan se ennenki todettu, et Xenan meno radalla on aika hyvää viihdettä. Sain mää Annelta jotain kommenttiakin jo ennen ku ehdin maaliin ja hymyssä suin ehdin viälä vastaamaankin. Muistakaa nyt kaikki, et agility on hauskaa eikä ryppyotsaista.
Päivän tokaan vetoon tuomarix vaihtu Leena R-L. No olipa taas hauska alku. Hyppy, pituus, A ja rengas. Kaikki suorassa linjassa. Viitos-hyppy oli hiukan oikeelle ja siitä käännyttiin tiukasti vasempaan seuraavaan hyppyyn minkä takana oli putki. Xena veti noi 5 ekaa helvetin hienosti, mut tollasen suoran jälkeen sil on vaan niinpali vauhtii, et kaarteesta tuli tosi pitkä ja se näki sen putken ennen hyppyy ja taas hylky. Pujotteluu lukuunottamatta taas aika kivaa menoo ja mikä tärkeintä mul oli huumori kohillaan. Enkä mää voi näyttää ite norsun kärsää, jos Xenan kuonosta näkyy kuin paljo se tästä hommasta tykkää. Ja pääsin mää kumminki vähä näyttää omaa osaamistani, ku selvitin yhen pirullisen putkiansan ihan kunnialla.
No nii. Aatto-iltaa mää lähdin viettää rantasaunalle ja siellä sattumalta tutustuin legendaariseen Juha Oreniukseen. Tuntu et meil riitti jutusteltavaa ihan loputtomiin. Itte asiassa me puhuttiin koko ajan musiikista. Ja sitte ku mää olin lähdös pois ni avauduin mein ongelmista agilityssä ja se johti siihen, et sain kuulla puolentunnin luennon. Jotain siitäki jäi mieleen ja toivottavasti pystyn ottaa opikseni.
Lauantain eka kisa oli taas samoihin aikoihin ja kunto luonnollisesti kohillaan ;-) Ja tuomarina taas Anne. Rata tuntu tosi kivalta. Kaks hyppyy puoli kaaressa ja vasemmalle putkeen. Yks hyppy ja taas vasemmalle putkeen. Mää taisin luottaa Xenaan vähä liikaa, enkä näyttäny tarpeex selkeesti neloshyppyy ja siitä kielto. Tokan putken jälkeen oli pari hyppyy 90asteen kulmas ja niitten jälkeen ku tultiin keinulle, ni mun valssi oli ehkä 0,1sekuntii myöhässä ja Xena ehti vähä mun edelle ja taas kielto tuomio. Tällai videolta katottuna ehkä vähä hätänen tuomio, mut mitä näistä. Taas pari hyppyy 90asteen kulmassa ja siitä suoraan kepeille. Pujottelu meni ny mallikkaasti, mut sen jälkeine hyppy oli vähä viistoon oikeelle. En ihan tarkkaan pysty sanoo mix Xena veti siitä ohi, mut hylyn kumminki hankki. En mää tähän epäonneen keksiny muuta, ku et vauhti kasvo liian kovaks ja rapatessa aina roiskuu.
Vika kisa oli merkattu toiseen kehään ja kattelin kun maxit siellä kisas ja niillä oli Minna Räsänen tuomarina. En sitte sen enempää sitä rataa katellu, kun mein tuomarixi oli merkattu Leena R-L. Mul tuli sit pakottava tarve päästä relaksoitumaan ja tyhjentämään itteni. Mää aattelin et on ihan hyvin aikaa. Sitte kun mää tulen takasin, ni mein luokka on jo tutustumassa siihen samaan rataan, mitä mää en viittiny opetella. Voi perkele! No eipä ollu eka kerta ku mää tutustumisesta myöhästyn.
Alku oli pirullinen: Hyppy, toinen hyppy ja putken väärä pää todella lähellä. Ihmeen kaupalla mää saan Xenan sinne oikeeseen päähän ja leikataan sen alkukomplexin läpi renkaan kautta puomille. Mää luulin et kontkti oli kohillaan, muttei ollu. Ehkä mää liikaa varmistelin seuraavaa putki-ansaa. Mut yritys oli silti kova ja muuri-A-hyppy yhdistelmän jälkeen mentiin taas siihen ekaan putkeen. Ja sillon ku sitä hylkyy vähiten odottaa, ni sillon se yleensä tuleekin. Ku piti kääntyy 90astetta hypylle, ni Xena veti suoraan taas renkaalle. Vedin mää taaskin radan loppuun vaix pettymys oli kyl kova ku olin hiljaa mielessäni toivonu et olisin pystyny samaan, ku viime vuonnakin. Eli vikassa juhannuskisassa nousuun.
No joo, tulokset ei ollu yhtään sielläpäinkää, mitä etukäteen odottelin. Joka radalla tuntu, et Xena oli enemmän tai vähemmän irti päästään. Mut nyt ku mää tänään(su) oon mein menoo tallennuksesta kattonu, ni ei se ny koko ajan ihan kauheelta näytä. Ja kun katteli tuloksia kaikissa tasoluokissa, ni hylkyjen määrä oli aika jäätävä. Esim. lauantaina mein luokassa molemmis kisois tuli yks tulos. Ja medi 3 kisas about 60 ja jossain kisassa tuloksii tuli alle puolelle. Eli ei nää rastit pelkästään mein huonoudesta johtunu. Vaiks ny on jo viis hylkyy alla, ni en mää viäläkään suostu luovuttamaan. Tuntuu et on entistä kovempi halu taas tehdä itestään pelle siälä radalla.
Jos joku jakso tänkin taas lukee loppuun, ni varotan, et jatkumoa seuraa.
Hyviä lomia!!!
perjantai 10. kesäkuuta 2011
Xena Mansessa 5.6.2011
Moron nääs!
Ei taas tuu tääkään kisa-raportti ihan ajallaan. Mää oon niinpali duunannu mein puutarhaa, et ei oo meinannu tunnit riittää vuorokaudessa kun kumminki on tarvinnu vähä nukkuukin jossain välisä. Mut pakko tää on kumminkin hoitaa, kun kukaan ei kuitenkaan pysty elämään ilman sitä tietoa et mikä meil tällä kertaa meni pieleen :-)
Mun ei taaskaan, niinku viimexkään pitäny mennä Mansesteriin kisaamaan. Mut siältä mää kumminkin itteni taas löysin. Onnex oli lämmin aurinkoinen päivä, ni siälä oli ihmisen hyvä olla.
Niinkun monta kertaa aiemminkin tänä vuonna ekaa rataa tuomaroi Heinon Marjo. Ei mulla henk.koht. oo mitään Marjoo vastaan, mut oon tänä vuonna ollu sen verran monta kertaa sen radoilla, et alkaa jo ärsyttämään se saarna mitä se puhuttelussa pitää. Ku sen mielestä täytyy seuraavan koirakon olla lähtöpaikalla jo ennen ku edellinen ehtii maaliin. Ehkä se tollasen rauhallisen rodun kans onnistuukin. Mut Xena on pyreneessi ja vilkas sellanen. Niinku tiätte, ei sellasta voi viädä radan reunaan kattoo ku joku toinen on viälä siällä.
No en mää siitä kauheesti oo välittäny, vaan oon menny ihan sillä tyylillä mikä meille sopii. Nyt meil oli ihan siisti toi lähtötilanne. Mää talutin Xenan ekan hypyn taa ja istutin sen ja irrotin pannan. Ja sitte jo lähettiinkin. Kaks ekaa hyppyy oli suoraan ja siitä reilu 100 astetta oikeelle. Mul tuli kiire jo kakkos-hypyllä ja Xena oli aikeissa vetää siitä ohi. Mut mää menin hassusti kylki edellä eteenpäin, eikä tullu kieltoo. Kolmoselta käännyttiin 180 astetta vasempaan ja siitä putkeen. Siitä A:lle, tiukka oikee hyppy ja putken väärän pään ohi oikeeseen rööriin. Mää olin alunperin suunnitellu sen ekan putken jälkeen olevaniA:n oikeella puolella ja sen hypyn jälkeen vartaloharhautuksella vieväni Xenan oikeeseen putken päähän. Mut kattelin et aikasemmat koirakot hyllytti aika reteesti tossa kohtaa, vaix kropan asento olis ollu kuinka oikee. Mun ratkasu osottautu taas oikein onnistuneeksi. Pari hyppyä, putki, hyppy ja kepeille rysty-puolelta. Joskus meil oli ongelmana toi sisäänmeno. Mut nyt on tullu ongelmax toi ulostulo. Eli Xena jostain syystä oikasee tokavikalta kepiltä. Pujon jälkeen mentiin taas se A:n jälkeinen hyppy, misä oli viälä härsynä putken pää. Ja siitä ku käännyttiin n. 180 stetta puomille, ni oli viälä A härsynä. Pitkä oli Xenan kaarros, mut onnistu kumminkin kääntymään puomille. Alastulossa oli taas komee hyppy, eli ei tarvii protestoida. Loppuun rengas ja pari hyppyy. Maalissa kympin tuloksella, eli parempaan suuntaan ollaan taas menossa, ku on virheet puoliintunu ;-) Tulos riitti kolmanteen paikaan. Ruokasäkin lisäx saatiin palkinnoxi Dexalin urheilujoumapullo ja Luhdan pyyhe. Se oli muuten sen värinen(oranssi) et tiedän ainakin yhden Kojkkeri-ohjaajan joka varmasti himoitsis sitä :-)
Tokaan kisaan vaihtu tuomarix Allan Matson. Nimi oli kyl tuttu jo vuosien takaa, mut koskaan ei oltu samoihin kisoihin eksytty. Mää odotin ihan innolla jotain old-school rataa, mut toisin kävi. Alussa oli sellanen hyppy-syherö, ettei paremmasta välii. Esteet oli pirun pienillä väleillä, et tiesin jo etukäteen ongelmia tulevan. Loppujen lopux tolta radalta ei sitte paljo kerrottavaa tullukkaan. Sillon ku meitä kuulutettiin radalle ja lähettiin käveleen starttiin, ni yks portsu käveli mein takaa liian läheltä. Xena otti siitä kauheen siepin, enkä mää enää ehtiny sitä rauhottaa. Ja sitte se viälä riuhto pantaa irrotettaessa ja kuumentu viälä entisestään. Siitä alun hyppy-kimarasta selvittiin vitosella, mut sen jälkeen oli tosi tiukka käännös ja lyhyt matka putkeen ja Xena jäi siinä mun taakse ja veti väärään reikään. Eikä se sen jälkeen enää kuunnellu yhtään. Hyppi ja näykki ja veti seuraavanki putken väärinpäin. En mää silti siitä lannistunu. Joskus täytyy koiranki päästellä höyryjä. Silti täl kertaa ne oli aika kalliit henkoset, ku Tamski ei hualinu Smartum seteleitä, millä mää olin varautunu kisat kuittaamaan. Aika outoo ku kaikki muut seurat on ne tähän asti hualinu.
Kivaa meil Xenan kans silti oli ja seuraavax on varmaan viälä kivempaa juhannus-kisoissa.
Et siihen asti hyvää Juissia vaan kaikille!
maanantai 16. toukokuuta 2011
Xena Tampereella 14.5.2011
Ihanaa Leijonat! Ihanaa!
Kiekko-kisat sitte loppu niin arvokkaalla tavalla, kuin vain voi ja me saimme sen mikä meille kuuluu. Suomen leijona murskasi kaikki kolme kruunua, mut onnex Svensoneilla on nyt hyvä tutti-malli, mitä voi uusissa pelipaidoissaan käyttää.
Ihan yhtä hianosti ei päättyny vuoden eka kisareissu Tampesteriin. Kumpikaan tuamareista ei ollu mun listan kärkipäästä, mut päätin kumminkin kokeilla onneeni. Jo ihan senki takii ettei tulis liian pitkää kisataukoo. Ja kylmä totuushan on, ettei sitä nollaa kukaan kotiin tuu kisakiraan raapustamaan. Vaix nykyään melkein kaikkee mahollista voi postimyynnistä tilata, ni en oo viälä kuullu et kukaan toimittais nousunollia. Tuotekehityksen paikka.
Kolme viikkoo ehti vierähtää kun viimex oltiin Heinon Marjon radalla. Oli muuten taas 16 estettä saatu mahtuun todella pieneen tilaan ja se tietää aina ongelmia, kun vauhtii on 100.
Alku oli ihan ok, kaks hyppyy 90asteen kulmas toisiinsa ja sen jälkeen valssin kautta täyskäännös putkeen. Nelos-hyppy oli tosi lähellä putkee, mut rohkeena poikana mää vein silti Xenan sen hypyn ja putken välist puomille. Alastulosta mää oon taas vähä eri mieltä, mut mitäpä tuosta. Seuraavasta putkesta Xena syöksy vauhdilla A:lle ja varmana mää ite tein alastulossa ihan ku ennenki, mut nii vaan siitäki tuomittiin 5. Sitte oli taas kaks hyppyy 90asteen kulmas, eka eteen toka takaa kiertäen ja siit oli aika pitkä matka kepeille. Mää myännän et se kepeille syättö oli vähä semmonen roiskasu ja sen takii Xena meni suaraa kakkosväliin. Puottelun jälkee käännyttiin tiukasti vasempaan kaks hyppyy ja 180astetta takas hypylle. Ei mul siinkää isoo virhettä ollu, mut jostain syystä Xena ei vaan nykyään seuraa ohjausta, vaa yrittää tulla mun perässä eikä suarittaa esteitä. Reilu miinus-aika ja 9.sija.
Vikaan vetoon vaihtu tuamarix S.Savikko. Ja edellisestä kerrasta oli vaan kaks viikkoo. Ny ei ollu helppoo luvassa. Alussa kolme hyppyy ja puomi. Kaikki suorassa linjassa. Jos me oltais hyviä, ni mää olisin kävelly puomille asti ja sitte antanu Xenalle luvan lähtee radalle. Mutku me ei olla ni lähettiin sillai maanläheisesti samaan aikaan ja ymmärtää sen et tolla matkalla mää en millään voi pysyy Xenan kaltasen ballistisen-ohjuksen vauhdissa. Mut sitä mää en käsitä, ku videolta tota menoo kattelin. Nii siin vaihees ku Xena oli vast menossa puomille, ni tuomari oli jo kättään nostaas. Eli joko hää on hemmetin taitava, taix sitte ennustaja. No kumminki neljän esteen jälkeen oli jo 10 kasas. Edellisen radan putki ja A oli viälä samas paikas, mut nyt mentiinki putkesta A:n ohi kolmelle hypylle tyyliin eteen, välistä, eteen ja vika takaa. Putken jälkeen mää äin oottelee A.n eteen ja Xena sitte vähä päätti törmätä muhun. Jos tält radalt jotain hyvää hakee, ni nyt meni keinu todella upeesti, eikä Xena edes aristellu sitä laskua. A oli ny sillai päin kameraan nähden, etten pysty eriävää miälipidettä sanomaan. Mut todennäkösesti Xena oli taas silmää nopeempi ;-) Aika painu yli 10s miinukselle, siit ei viäläkää saa hyvitystä. sia tais olla taas 9.
Hylkyjä ei sitte taaskaan tullu, mut jos kahden kisan yhteistulos on 40 ni ei oikeen hyvältä näytä. Mut ihme kyl ei mua niin kauheesti edes vituta. Mul alko olemaan taas asenne tekemiseen kohillaan ja tos vikassa kisassa mää taas nautin mein yhteisestä tekemisestä. Syitähän tohon Xenan notkahtamiseen voi hakee vaix mistä, mut mitä niitä sen enempää miettimään. Xenalla taitaa vaan olla vähä liikaa kevättä rinnassa. Ja Adalla sitä oli juoksun muodossa ja se joutu olemaan muutaman viikon Akvan seurana. Ja se sitte kai sekotti Xenan pään ku joutu yhtäkkii olemaan lauman johtaja. Mut nyt on Ada taas kotona ja toivon mukaan näyttää Xenalle mistä kana pruittaa ja pian ollaan taas nollakerhossa...ehkä.
Hyvää kesää Leijona Kansa!!!
Kiekko-kisat sitte loppu niin arvokkaalla tavalla, kuin vain voi ja me saimme sen mikä meille kuuluu. Suomen leijona murskasi kaikki kolme kruunua, mut onnex Svensoneilla on nyt hyvä tutti-malli, mitä voi uusissa pelipaidoissaan käyttää.
Ihan yhtä hianosti ei päättyny vuoden eka kisareissu Tampesteriin. Kumpikaan tuamareista ei ollu mun listan kärkipäästä, mut päätin kumminkin kokeilla onneeni. Jo ihan senki takii ettei tulis liian pitkää kisataukoo. Ja kylmä totuushan on, ettei sitä nollaa kukaan kotiin tuu kisakiraan raapustamaan. Vaix nykyään melkein kaikkee mahollista voi postimyynnistä tilata, ni en oo viälä kuullu et kukaan toimittais nousunollia. Tuotekehityksen paikka.
Kolme viikkoo ehti vierähtää kun viimex oltiin Heinon Marjon radalla. Oli muuten taas 16 estettä saatu mahtuun todella pieneen tilaan ja se tietää aina ongelmia, kun vauhtii on 100.
Alku oli ihan ok, kaks hyppyy 90asteen kulmas toisiinsa ja sen jälkeen valssin kautta täyskäännös putkeen. Nelos-hyppy oli tosi lähellä putkee, mut rohkeena poikana mää vein silti Xenan sen hypyn ja putken välist puomille. Alastulosta mää oon taas vähä eri mieltä, mut mitäpä tuosta. Seuraavasta putkesta Xena syöksy vauhdilla A:lle ja varmana mää ite tein alastulossa ihan ku ennenki, mut nii vaan siitäki tuomittiin 5. Sitte oli taas kaks hyppyy 90asteen kulmas, eka eteen toka takaa kiertäen ja siit oli aika pitkä matka kepeille. Mää myännän et se kepeille syättö oli vähä semmonen roiskasu ja sen takii Xena meni suaraa kakkosväliin. Puottelun jälkee käännyttiin tiukasti vasempaan kaks hyppyy ja 180astetta takas hypylle. Ei mul siinkää isoo virhettä ollu, mut jostain syystä Xena ei vaan nykyään seuraa ohjausta, vaa yrittää tulla mun perässä eikä suarittaa esteitä. Reilu miinus-aika ja 9.sija.
Vikaan vetoon vaihtu tuamarix S.Savikko. Ja edellisestä kerrasta oli vaan kaks viikkoo. Ny ei ollu helppoo luvassa. Alussa kolme hyppyy ja puomi. Kaikki suorassa linjassa. Jos me oltais hyviä, ni mää olisin kävelly puomille asti ja sitte antanu Xenalle luvan lähtee radalle. Mutku me ei olla ni lähettiin sillai maanläheisesti samaan aikaan ja ymmärtää sen et tolla matkalla mää en millään voi pysyy Xenan kaltasen ballistisen-ohjuksen vauhdissa. Mut sitä mää en käsitä, ku videolta tota menoo kattelin. Nii siin vaihees ku Xena oli vast menossa puomille, ni tuomari oli jo kättään nostaas. Eli joko hää on hemmetin taitava, taix sitte ennustaja. No kumminki neljän esteen jälkeen oli jo 10 kasas. Edellisen radan putki ja A oli viälä samas paikas, mut nyt mentiinki putkesta A:n ohi kolmelle hypylle tyyliin eteen, välistä, eteen ja vika takaa. Putken jälkeen mää äin oottelee A.n eteen ja Xena sitte vähä päätti törmätä muhun. Jos tält radalt jotain hyvää hakee, ni nyt meni keinu todella upeesti, eikä Xena edes aristellu sitä laskua. A oli ny sillai päin kameraan nähden, etten pysty eriävää miälipidettä sanomaan. Mut todennäkösesti Xena oli taas silmää nopeempi ;-) Aika painu yli 10s miinukselle, siit ei viäläkää saa hyvitystä. sia tais olla taas 9.
Hylkyjä ei sitte taaskaan tullu, mut jos kahden kisan yhteistulos on 40 ni ei oikeen hyvältä näytä. Mut ihme kyl ei mua niin kauheesti edes vituta. Mul alko olemaan taas asenne tekemiseen kohillaan ja tos vikassa kisassa mää taas nautin mein yhteisestä tekemisestä. Syitähän tohon Xenan notkahtamiseen voi hakee vaix mistä, mut mitä niitä sen enempää miettimään. Xenalla taitaa vaan olla vähä liikaa kevättä rinnassa. Ja Adalla sitä oli juoksun muodossa ja se joutu olemaan muutaman viikon Akvan seurana. Ja se sitte kai sekotti Xenan pään ku joutu yhtäkkii olemaan lauman johtaja. Mut nyt on Ada taas kotona ja toivon mukaan näyttää Xenalle mistä kana pruittaa ja pian ollaan taas nollakerhossa...ehkä.
Hyvää kesää Leijona Kansa!!!
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
Xena Tsaulla 1.5.2011
Voi Vappu!!!
Perinteet kunniaan. Vappu selvin päin ja Tsaulle agi-kisoihin. Toinen noista toteutui, päätelkää ite kumpi. Agi-mopo tuntuu taas keulivan ja pistää miettin olisko kannattanu noudattaa mitään perinteitä. No sinne kumminkin taas mentiin ja vaix me oltiin paskoja, ni mein onnex moni muu oli viälä huanompia. Sai tuada kotiin muutaki, ku kokemusta.
Ekal radal oli heti tiukka paikka, ku kahen hypyn jälkeen käännyttii 180 astetta. Tokalt hypyltä oli edessä olevalle A:lle useempi metri ja vain vaivoin sain Xenan pysymään sieltä pois. Oli siis senteistä kii, ettei sen käpälät koskenu siähen. Liian aikasin(4) oli edessä puami. Xena ei viälä ollu ehtiny rauhottua ja mää takaan ja vannon, et varmaan tein ite just niinku treeneissä mut silti kontaktista ei ollu tietookaan. Suoraan puomilta oli hyppy ilkeesti vinossa, mikä oli puolittainen takaakierto. En malttanu saattaa Xenaa loppun asti ja siitä kielto. Peli oli jo menetetty, mut jatkoin silti urhoollisesti. Putki ja muutama hyppy meni taas ok, mut sitte tultiin keinulle. Juman- kauta juu nääs päivää mää en tajua mitä toi eläin siin nykyään hölmöilee. Mää oon katellu mein suoritusta videolta over and over again, enkä keksi mikä mättää. Ku ite mää teen sen ihan sillai ku aina ennenkin. Mut nykyään aina kialto ja tokal kerral ok?
Kisasuoritus sai pisteen i:n päälle ku viälä A:ltakin 5. Eli joka ainoo kontakti päin persettä. Ihmeekseni jouduin kumminki toteamaan, et 20p toi silti 2.sijan. Tais olla sekin jonkimmoinen henk.koht. ennätys. Sitä ihmetteli kyl tuamarikin palkintojen jaossa.
Toka kisa anto hyvän mahdollisuuden yhteislähtöön ja neljä ekaa estettä vedettiin nollan tahtiin. Sit tultiin taas keinulle ja sama saakelin kialto-sähläys. Alko ärsyttää sen verra rajusti, etten viittiny tai muistanu korjata sarjaa kiallon jälkee ja jätettiin sitte siihe. Joskus toi keskeyttämine on jälkeenpäi hävettäny, mut ny mää tein sen iha koulutusmiälessä. Turhautuminen hipoi jo muutenki täydellisyyttä, ni mix enää kiusata itteensä enempää. Maalialue oli hallin kulmas, mistä pääsi suoraan pihalle. Ulos pääsin ja kulman taakse, mut sitte nousi tunteet suuhun asti ja lausuin " hämähäkin" ääneen. Kovaan ääneen. Sitte vasta tajusin kattoo ympärille ja onnex ei näkyny ketään lähistöllä. Sitä en sitte tiädä, kuuluko sisälle. Vaix ei kai siin mitään pahaa oo, jos huutaa tarantellaa, häh?
Kotimatkalla mää en paljoo puhunu. Sisällä kyl myllersi ja jossain vaihees, olisko ollu Säkylässä sokeritehtaan paska-altaitten kohdalla mää päätin, et nyt saa nolla-touhut unohtua kokonaan. Täst lähin mää lähen vaan suorittamaan radan. Eli en lähe tekee nollaa, vaan lähen pitää hauskaa oman hopeanuoleni Xenan kans. Ja sitte maalissa katotaan mitä tuli tehtyy ja ollaan iloisia.
Eli vaix taas kynnetään hyvin syvällä, ni täältä noustaan niiku ennenkin. Ja jos se musta roikkuu, ni tätä proosaa on tarjolla viälä pitkään.
Palataan asiaa :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
