Xena Tsaulla 13.3.2011

Hupsistakeikkaa!!!

Taas koitti uus aurinkoinen ja kaunis kisapäivä. Ihan samanlainen, ku pari viikkoo sitten. Olo oli vaan aika tönkkö, ku olin edellisenä päivänä ollu reeneissä ja sen päälle kävin viälä vetääs 20km Mogrenin tyylillä. Mut agility on niin hiano laji, et kun on kisat nii kaikki vaivat häviää kyllä. Eli Ferrari taas kohti Lietoo täl kertaa Tsaun kisoihin. Kolme starttii olis ollu kakkosilla, mut ku oli jo hyppäri-nolla plakkaris, ni en sitte viittiny siihen osallistua. Tuomarina toimi paikallinen puheenjohtaja Asko Jokinen, oli muuten viime syksyn Tsaun kisoissa myös ja hyviä muistoja on miehen radoilta.

Sen verran monta kertaa oon ollu lähtöviivalla, et osaan jo olla tosi cool, ettei korvien välis enää sillai purista. Samaa ei ikävä kyl pysty Xenasta sanoo. Se oli taas varsin rauhaton ja viälä ku en meinannu saada pantaa irti, ni se kuumeni viälä entisestään. Joku taas nasevasti kommentoi, et meil olis muka starttiongelma. Mää sanoin, et ei oo mitään ongelmaa. Kertaakaan ei Xena oo jääny paikoilleen, vaan aina on lähteny liikkeelle infernaalisella nopeudella.
Nyt oli muuten sitte hauska rata edesssä. Kolme suoraa putkee vierekkäin. Ekalta hypyltä mentiin siihen keskimmäiseen. Ei ollu ongelmaa, ku olin ite sen väärän putken puolella ja sain Xenan ohjattuu siihen oikeeseen. Sitte käännyttiin oikeenpuoliseen putkeen. Siinäki oli varottava, ettei oma rintamasuunta ollu lähellä olevalle hypylle, mihin ohjattiin näiden kahden putken välistä. A:lla oli taas mallikas alastulo ja siitä muutaman hypyn saattelemana tultiin kepeille. Yleensä mää oon täs kohtaa vähä rauhotellu Xenaa, mut nyt en eikä ollu ees tarpeen. Se on näemmä ottanu tonkin esteen jo niin hyvin haltuun, et osaa hakee oikeen välin ihan ite. Sen jälkeen oli kaks hyppyy ja muuri loivalla kaarella, minkä jälkeen täyskäännös vasempaan. Puomille tulle mää hiukan jarruttelin Xenaa, ku se tykkää siitä niin kauheesti, et nykyään meinaa loikata jo ylös mennessä. Alastulossa mää en muista tehneeni mitään ihmeellistä, mut uskokaa tai älkää hyvät ihmiset, ni Xenal oli käpälät ainaki 20cm kontaktilla. Viime kesänä Paalasen Kaitsu sano reeneissä, et ku puomin kontakti onnistuu kisoissa ni se on kaljan paikka. No Chenet Cabernet Savignon on vähintää yhtä juhlallinen. No kumminkin mää menin ihan sekasin noin onnistuneesta alastulosta, et seuraava käännös pituudelle meinas mennä perseelleen. Mut niin ei kumminkaan käyny ja maaliin tultiin nolla-ajalla siinä vaihees kakkosexi. Luokan viiminen koirakko kumminkin meni viälä mein ohi ja taas sai jännittää luvan puolesta. Pitäsköhän ihan oikeesti joskus lukee noi agility-säännöt, eikä vaan oppii kantapään kautta niinku tähän asti. No mun onnex toimitsijat tuntee säännöt ja kolme luvaa jaettiin. Jiiiihaaaa!!!!!

Ennen vikaa vetoo mul oli ihan epätodellinen olo. Siinä ku mää valmistelin itteeni ja Xenaa ni mää tajusin, et jumaleissön nyt on ihan oikeesti mahdollisuus nousta kolmosiin. Enkä mää ollu varma, haluunko mää sitä viälä.
Edellisen radan putkista oli viälä kaks paikoillaan. Keskimmäisen tilalle oli tuotu keinu. Mää otin alun ihan samal taval ku ekankin ja onnistuin viemään Xenan väärän putken ohi. Kolmannella silmällä mää näin, et se eka rima tipahti. Mää yritin jatkaa normaalisti ja suoritus eteni ihan mallikkaasti ja vaikee n. 135asteen keppikulmakaan ei tehny vaikeeta. Tuli 5 hypyn sarja ja niistä kolmannen jälkeen mää vaihdoin puolta valssaamalla. En mää siinä mitään virhettä tehny oli kai vaan liikaa vauhtii ja ajauduttiin molemmat vähä sivuun ja siitä kielto. Se miks mää sen puolen vaihdon tein johtu ihan siitä, et tiesin muuten tulevan ongelmia siinä viimisellä hypyllä. Ja ku muitten suorituksii kattelin, ni en ihan vääräs ollu. Moni veti sen sarjan vikan hypyn ohi ja hyppäs väärään suuntaan. No 10 riitti siihen kultaseen ananakseen, eli ei tullu Maxille lisä ruokaa(se on meillä ainoo ku syö Royal Caninia).

Mää katoin ton vikan radan videolta vasta tätä jutskaa väsätessä ja huomasin, et sen riman pudotti Xenan remmi. Se oli huolimattomasti jääny sen jalkoihin ja se veti sen mukanaan ekan hypyn yli. Senku mää näin, ni meinasin pudota sohvalta. Mää aloin kelaamaan, et jos sitä ei olis tapahtunu, ni olisinko mää psykolookisesti keskittyny jatkos paremmin, eli olisko se yks kielto jääny tulematta.......
Mua alko nyt nyppiin ihan prkleesti. Ilmeisesti mää kumminki haluisin jo kolmosiin.
Nooh, onnex ei ollu eka kerta ku mää ryssin nollan jollain tyhmäl tavalla. Eiköhän tästäki taas nousta, entistä vahvempana ja taistelutahtosempana. :-)

Näkymisiin!

Xena ATT:llä 27.2.2011

LUVAllinen Moi!!!

Taas on kuukausi kulunu ja vähä lähempänä kevättä ollaan. Kovin keväinen ei vaan ollu tunnelma, kun sunnuntai-aamuna lähettiin kiitämään kohti Turkua. Onnex se pimeys tulis vielä väistymään ja muuttuis todella aurinkoisexi, ainakin tän agilitaajan naamalla.
Kolme kisaa oli edessä, kaks ekaa tuomaroi Kari (lyhyestä virsi kaunis)Jalonen.

Täl kertaa starttiin valmistautuminen oli vähä erilaista, ku kaikki säkäluokat tutustu rataan peräjälkeen ja ite kisa vietiin sitte läpi tauotta.Ei se silti mun keskittymistä horjuttanu, vähemmän vaan jäi aikaa touhuta Xenan kans. Ja ekaan kisaan valmistautuminen on muutenki hiuka kaaoottista, ku yleensä tullaan paikalle sillai suht viime tipassa. Se tais silti vaikuttaa jollain tapaa Xenaan. Siin ku varrottiin vuoroo, ni se oli aika rauhaton. Naljaili kisakumppaneille ja raapi mua. Eli katastroohvi oli taas ovella.

Startti suoritettiin taas lähes yhteis-lähtönä. Sen verran me ollaan menty eteenpäin, et Xena jo istuu sillon ku mää otan pannan pois. Mun täytyy vaan kattoo, et mää oon ite sen verran siiven ohi, et pääsen kans saman tien vauhtiin. Eli on mul nykyään jo puoli sekuntii enemmän aikaa ku ennen :)
Kolme ekaa hyppyy oli melko suorassa linjassa, mitkä oli ihan helppo suorittaa tälläki tavalla. Sitte mentiinki sille mein nollan tappajalle. Puomin alastulossa ei minkäänlaista telemarkkia. Oman suunnitteluvirheen takii seuraavassa hyppyhässäkäs Xena meinas tulla jalkoihin ja mun steppailun takii yheltä hypyltä kielto. A:n kontakti oli mun mielestä todella upee. Xena ei edes hypänny siältä vaan laskeutu sulavasti. Keppien jälkeiseltä hypyltä piti kääntyy vasemmalle ja ennen hyppyy olis pitäny valssata. Huomasin kumminki, ettei kerkee ja päädyin takaleikkaukseen. En tiädä mitä tapahtu, mut rima tuli kumminkin alas. Hiton kova kiire mul oli ja se näky myäs ohjaamisessa ja ylimäärästen mutkien takii aliaikaa tuli vaan reilu 5s. Sijotus 7. Taas tarvittiin lenkkiä ja itsetutkiskelua.

Tokaan vetoon lähdettäessä Xena oli paljo rauhallisempi. Rata kulki vauhdikkaasti etukulmasta vastakkaiseen kulmaan usean hypyn kautta putkeen. Yks kisakaveri ihmetteli, millai me pystyttiin suoriutuu siitä suorasta, kun se mein startti on mitä on. Mää sanoin, et nopeista jaloista on joskus hyötyä. Seuraavalle hypylle käännyttäes oli kielto lähellä, mut siitä selvittiin. Taas A:n kontakti oli täydellinen ja puomin suorituskin oli jo parempi. Sanotaan et Xena ehkä jopa otti sen, mut tuloksiin kirjattiin 5. Aliaikaa kerty täl kertaa vajaa 8s ja sijotus kolmas. Nyt pysty taas kulkemaan pää pystyssä, kun kahden kuukauden palkinnoton putki jäi taakse.

Viimiseen kisaan, hyppärille tuomarixi vaihtu Anne Viitanen. Hyppärit on aina ollu meillä huonoja, mut nyt oli jollain tapaa lataus kohillaan. Alussa oli pieni vaaran paikka, kun edellisen radan pitkän suoran esteet oli entisillä paikoillaan ja vaan kaks ekaa mentiin samal taval ja Xena kun pystyy muistamaan radan jo yhden kerran jälkeen. No hyvin kävi ja sen jälkeen Xena esitti tähänastisen uran hienointa pujotteluu. Vauhti oli taas kohillaan ja välillä ihan ihmeen kaupalla mää pystyin kovalla äänenkäytöllä pitämään Ferrarin radalla. Muurin jälkeen Xena meinas taas tulla jalkoihin, ku sil on ihme tapa tulla kysymään ajo-ohjeita ihan lähietäisyydeltä. Maaliin tullessa taululla oli aika -9s ja nolla. Loppupeleissä se riitti kakkospaikkaan. Vähä silti jännitti, ku oli vaan 9 kisaajaa, enkä muistanu ihan tarkkaan kakkosen luva-sääntöö. Mut niin siin sit kävi, et eka luva kakkosis oli totta.

Voi olla, et täst tulee ihan hyvä vuosi. Kuus kisaa takana ja myäskin kuus tulosta, ollaan me joskus kausi huanomminki alotettu. Ny vedetään taas pari viikkoo henkee ja katotaan mitä sitte saadaan aikaan. Gu kväl.

Xena ATT:llä 30.1.11

Halibazuikkaa!

Nonii, taas on vuasi vaihtunu ja piiitkä piiitkä tauko on takana. Mein piti kisata jo paljo aikasemmin, mut ku Xena pirulaisella oli noi periodsit ni kauden avaus vähä viivästy. Mää aloin jo tottumaan vapaisiin viikonloppuihin, ku kahteen kuukauteen ei ollu ees reenejä. Melkei jopa ketutti viime lauantaina herätä 7:ltä ja lähtee Poriin treeneihin. Onnex sunnuntain kisat alko kakkosilla vast neljältä, ni ei tarvinnu molempia aamuja pilata.


Att:llä viime vuonna lopetettiin ja siällä myäs tää vuosi alotettiin. Kolme kisaa ja tuomarina Heidi Viitaniemi. Eka veto oli hyppäri. Ne on siitä kivoja, ku kontaktivirheen mahdollisuus on aika pieni. Mää vaan onnistun yleensä ite ryssimään ne jollain tavalla.
Xenan kohdal kauden eka kisa on muutenki aina jännää, ku ei ikinä tiädä millai tauko on siihe vaikuttanu. Viimeset starttiharjotukset meni sen verran hyvin, et rohkaistuin taas kisoiss yrittää kunnollista lähtöö. Radalle mennes valjaat on taas vaihdettu kevyeen pantaan, mikä on helppo irrottaa eikä myäskää kuumenna Xenaa.
Ei se lähtö viäläkää mikää kaunis oo, mut ny Xena sentää istuu ku mää otan pannan pois. Mut sen jälkee lähetään aika lujaa.

Ekat hypyt oli onnex otollisesti, ettei tullu ihan mahoton kiire. Kaks eteen, kolmas tiukasti oikeelle ja putkeen. Kepeille mentiin lujaa, mut onnex osu oikeeseen väliin ja päästiin jatkaan nolla-hurmoksen tavottelua. Seuraavan putken jälkee oli kolme hyppyy 3/4 ympyrän muodossa. Ajan säästämisexi en turhaan varmistellu ja saattanu Xenaa joka hypylle. Viimisen aisan edessä mää tein puolenvaihdon valssaamalla. Piruvie ku siihen vaan tuli Xenalle liian loiva kulma ja ku kerraki mää olin vähä edellä, ni sehä veti siitä ohi ja se myäskin siitä nollasta. Kakkosis on täl hetkel sen verran kova taso, et pelkkä nopeus ei riitä. Nolla pitää tehdä jos kolmen joukkoon meinaa. Taas tuli se pahin sija 4s.

Ekan agi-vedon alku oli aikas pirullinen. Kaks hyppyy osoitti loivasti keskiradallepäin ja niitten takana näky muuri ja A. Sinne ei kumminkaa menty vaan käännyttiin takas kentän reunaa kohti keinulle. Tais taas tulla aika selkee selostus,vai? Mää onnistuin pysyyn Xenan vauhdis kakkoselle asti ja vaihdoin puolta valssaamalla ennen keinua. Seuraavax pituudella mää olin vissin ite menos jo poispäin ja Xena myös. Mut 0,01s ennen pystyripaa Xena käänty sisään ja kaikki oli viälä hyvin. Radan takakulmas oli miälenkiintonen hyppyhässäkkä. Kaks viärekkäin ja kolmas niitten takana poikittain ja se suaritettin sillai et oikeesta sisään, poikittainen takakiertona ja se vasen toiseen suuntaan. Joskus saa kai olla itestään ylpee ja nyt oli semmonen hetki. Täydellisen sylikäännöksen ansiosta toi manööveri onnistu hianosti. Puomin alastulossa Xena ponkasi ainaki 30cm kontaktin yläpuolelta, mut olin ite onnekkaasti puomin ja tuomarin välis. Ja sehän ei oo virhe, mitä tuomari ei nää ;-)
Kepit oli tokavika este ja sinne tultii melkei 180asteen kulmas. Ite vissiin hätäilin ja omalla äänenkäytöllä vedin Xenan alas liian aikasin ja saakelin riman kans. Eli oli nolla taas niin lähellä. Mut sen puomipompun takii se oli kai mulle paskiaiselle ihan oikein 8=/. Kisasta 5 ja reilu 7s miinusta sija 6/15.

Päivä oli pitkä ja ennen viimistä vetoo Ria lähti hakemaan mulle ruokaa. Paniikki alko kasvaa samaa tahtii ku nälkäkin, ku kisa läheni ja safkaa ei kuulunu. Mut onnex ehdin ennen rataantutustumista vetästä Hesen maittavan ja terveellisen kerros-aterian( Hesburger maksoi ton lauseen ;-) No niin, vika rata oli päivän radoista ehkä mukiinmenevin ja sujuvin ja vaan yks putki ja puomiansa. Kaks hyppyy eteen, kolmas jyrkästi vasempaan ja putkeen. Lyhyt suora rengas ja hyppy ja putken vääräpää suoraan edessä. Taas oli kiva huamata kuinpaljo Xena on kehittyny, kun nytteki se maltto kuunnella eikä päättömästi rynniny ekaan näkemäänsä putken päähän. Keinun ja seuraavan putken välis oli yks hyppy ja mää varmasti huusin sen ja oon jälkeenpäin tarkistanu et mun oma juoksulinja oli oikee. Mut siinä käviki Xenalle työtapaturma, ku se katto mua just vääräl hetkel, eikä huamannu sitä putken päätä. En tiädä veikö se pontta mun ohjauksesta ku puomilla mää en tehny mitään sillai ku oon reenannu ja sen takii se alastulo oli semmonen läpilaukka.
Ei se rata vissiin helppo ollu ku mein aika oli -9.86 ja oltiin sillä kympin rasitteella viiminen tuloksen saanu koirakko eli 5. Jotenki vaan tuntuu oudolta, et ku Xena on pyreneesi ja silti joku voi olla yli 5s nopeempi.

Kisojen jälkeen maistu paska kiälen päällä, mut seuraava päivä oli jo parempi. Tää on vissiin nyt mun viides kausi ja joka vuosi on eka kisa hyllytetty, oli kyseessä sitte Akva tai Xena. Ja ny Xenan kaa kaikista kolmesta tulos, ni ehkei peli viälä oo menetetty. Xena kumminkin toimii ku junan vessa, eikä enää oo semmonen viiden tähden sekopää. Itelle toivosin vaan vähä malttii tiätyis asioissa. Ja tosta menestymisestä on mulle tullu melkonen obsessio, et sen yli ku pääsee ni kai se harmonia sieltä viälä löytyy.

Hyvää alkuvuotta! Hei,hei

Xena ATT:llä 4.12.2010

Hasta La Vista ... Baby!



Se on sit kauden viiminen kisa takana, eli saatiin niinsanotusti paska pakettiin. Tänään matkattiin läpi tuulen ja tuiskun ATT:n kisoihin. Kauheesti odotin kisoja etukäteen, ku viimisis treeneis alko puomin kontakti olla kohillaan ja muutenki meno oli ihan kelvollista. Mut se sanonta kyl pätee, et mitä parempi treeni, ni sen paskempi kisa.

Ekasta vedosta ei taaskaa oo paljo kerrottavaa. Tuomarin nimee en ees muista, se oli joku serbo-kroaatti. Alottanu agilityn vuonna 92 ja ollu 10v maajoukkue valmentajana, eli ihan keltanokka ; )
Rata olin ihan kiva ja täysin suoritettavissa. Kävi vaan sillai,et mun työkaluni Xena kävi yllättäin vähä ylikierroksilla eikä se ehtiny ottaa käskyjä vastaan ja hankki hylyn jo kolmen esteen jälkeen. Hammasta purren mää jatkoin loppuun vaix ketutti ja hävetti samaan aikaan.

Toka rata oli kyl kummallisin ja myäs varmaan vaikein mitä oon koskaan kokenu. Ensinnäki rata oli pituus-suunnas n. 15m lyhempi ku normaalisti ja kumminki sinne oli ängetty 20 estettä. Meille otollisia putkiansoja oli kaks, yks puomiansa ja viälä yks väärä hyppy hyvin linjalla. Eli edellytykset täyteen katastrofiin oli olemassa. Eka vaaran paikka oli jo kahden ekan hypyn pääs, misä oli putki härsynä ja siit piti kumminki kääntyy ohi muurille ja mennä se putki toisest päästä. Oikee aikanen valssi kumminki pelasti meitin siitä ja voitiin jatkaa nolla-radan tekemistä. Keppi kulma oli todella pirullinen, varmaan 135 astetta. Se meni ihan kivuttomasti, sen jälkeisen hypyn takana oli se puomiansa, mistä tartti kääntyy A:lle. Tätä kohtaa mää oon kelannu tallennuksesta monta kertaa, enkä viäläkää tajuu, et miks Xena veti siit A:st ohi. Puomin alastulossa oli se hyppy ansa, eli jos koira ei oma-aloitteellisesti tee kontaktia, ni täs kohtaa sitä oli iha mahoton lähtee varmistaa ku se väärä hyppy oli samas linjas puomin kaa. Xena oli edelleen oma ittensä, mut vähä paremmin kuulolla mitä ekas vedossa. Pari aika täpärää pelastusta tuli silti tehtyy ja ku tultiin maaliin, ni oli aikas hyvä olo et sai ton Merry go around of hellin läpi ihan kunnialla. Kuudes sija ei iha tyydytä, mut parempi silti lopettaa kausi tulokseen, ku hylkyyn.

Vuos sitten mää tokasin, et oli ollu uskomaton vuosi. Nyt ajatellen se ei ollu viälä mitään. Tänä vuonna tuli virallisia startteja 9 enemmän ja viälä kaks nousunollaa minkä johdosta noustiin kakkosiin. Ja napattin me Akva kaa wecan kisois yks kakkos palli , mikä on paras sija mihin mää oon Akvan ohjannu. Mut todellinen highlight oli kyl se, et päästiin Finnish openin finaaliin. Vaix tulos ei ollu häävi, mut saatiin sentään tulos ja oltiin alle 20 parhaan joukos. Se veti hetkex ylpeex. Mut paljon on viälä sarkaa kynnettävänä. Eli satoja tunteja treeniä ja tuhansia kilometrejä ajetteva ennen ku ollaan lopullisessa tavoitteessa.

Tää oli vissiin sitte vuoden viimenen blogi-teksti, eli täytyy kai toivottaa hyvät joulut ja silleen, sekä paremmat uudet vuodet ja tolleen

Rock The Nations!!!

Xena ja Akva Wecalla 20.11.10

Jebou!

No olihan taas oikeen järjen riemuvoitto lähtee kisaamaan samana päivänä kahteen eri tasoluokkaan.
Mut yleensä toi kova kisahalu menee järjen edelle. Ja ku kerran omistaa kaks kelpo kisakoiraa, ni antaa mennä.
Wecan halli on muuten ihan ok paikka kisata, mut ny vaan sattu oleen poikkeuksellisen arktinen keli vuodenaikaan nähde ja tosiaanki ku kisat oli kakkosille ja kolmosille, ni tuli vietettyy aikaa paikanpäällä yli 7 tuntii.

Mun onnex kakkoset kisas ekax, ni ei tullu Xenal niin pitkää odotusta. En tiiä mitä olis tapahtunu, jos se olis joutunu pidättelee omaa energiaansa. Tuntu et sil oli nyttekki virtaa tassuissa jo enemmän ku Sagi sallii :)
Nollajahti tyrehty täl kertaa jo kolmannel esteellä. Rata lähti vasemmast reunasta jyrkästi oikeelle kolmella hypyllä, mikkä oli loivasti kaarella. Sen jälkee piti kääntyy tiukasti A:lle ja sen viäressä oli viälä puomiki härsynä.Mää ohjasin ite hyppyjen vas. puolelta ja tarkotus oli vartalo-ohjauksella kääntää Xena A:lle. Kävi vaan nii, et tokan hypyn jälkeen se jo näki A:n ja vetäs yhen hypyn ohi, mut ei kumminkaa onnex A:lle asti. Sen jälkee alko homma toimii ja peitto heilua. Keinulle mentäes mää olin varmaan lankun mitan jäljessä, mut oli ihan käsittämätöntä kuin upeesti toi eläin hoiti sen esteen. Lopus tarvi kumminki ottaa se pakollinen puami 5. Kisas ei tullu ku kolme tulosta ja 10 riitti just sille pallille.

Toka rata oli hyvin pitkälti edellisen käänteinen, ja näinollen myäs yleensä haastavampi. Taaskaa ei tarvinnu nollasta haaveilla kovin pitkään, ku puami oli jo kakkosena. En tiädä vaikuttiko se siihen, et Xena oli selkeesti sekopäisempi, ku mitä ekas vedossa.Puomin jälkeen Xena lähesty putkee liian tiukas kulmas, ja ohihan se siitä meni. Kepeille mentiin liian lujaa, eli kisa oli kokonaisuudessaan täys katastroohvi. Eikä siinäkä viälä ollu tarpeex, oltiin tulossa radan reunaa, ku takana kulmassa ratahenkilö kolisteli esteitä: Xena pysäs sitä kattomaan, enkä mää huamannu sitä heti, ku olin kerranki vähä edellä ja siitä viälä yks hypyn ohitus. Taaski tuloksii tuli vaan kolme, eli se paikka oli taas meitin.

Päivän kova työ oli ny tehty. Ria ja Xena poistu kotio ja mun tartti huolehtii et Akva pysy lämpimänä. Aika paljo me kuljeskeltiin ympäristössä ja se piti kyl Akvan lämpimänä, mut mua ei. Oli pakko välil sortuu otsoonikerroksen tuhoomiseen ja käyttää autoo. Erityismaininta pitää kyl antaa tuomari Jaloselle, joka hoiti ratojen rakentamisen ennennäkemättömäl nopeudella ja sen takii odotusajat jäi ihan minimiin.

Kolmosten radat ei ollu kauheen erilaisii. Mut Akvan estevarmuus on tehny sen, et mää oon välil hiukan välinpitämätön ja jossain paikois luotan siihe liikaa, enkä ajattele mitä se näkee. Se kostautu ekal radalla. Pieni radanlukuvirhe multa ja Akva lukitti väärän esteen, eikä se sen jälkeen enää nää eikä kuule muuta. Mut toisaalta hyvä et välil tulee noita, ni se herättää mutkin.

Tokal radal oli mahdollisuus ryssiä sama paikka kahteen kertaan. Vaix kroppa oliki jo ihan jäässä, ni onnex järki pelas ja hoidin noi kohdat suht kunnialla. Ainoo tyylivirhe tuli, ku takakiertoisen hypyn jälkeen meinasin sylkkärin kautta heittää Akvan seuraaval esteelle. Mää ajauduin hiuka ohi ja siit tuliki vaan valssi, minkä takii olin ite vääräl puolella keinulle mentäes. Rohkeena poikana tein takaleikkauksen ennen keinuu, mut onnex Akva ei siitä häiriintyny ja päästiin nollalla maaliin. Aikaraja oli vaan niin tiukka, et meni 8s yli.
Ihan tyytyväine oon ku se kumminki riitti 10 sakkiin ja oliha kisaajii kumminki 22.
Tää on oikeen hyvä paikka Akvan jäädä lomalle, Xena jatkaa viälä vähän.

AKVA ja Xena Tsaulla 23-24.10.10

Perskutarallaa!

Oli kuulkaa hyvät koiraihmiset ja muutkin ihmiset taas melkonen viikonloppu. Yhteis-saldona oli kolme hylkyy, vitonen ja yliaika nolla.Ja ku matkaa kerty kahesta Liedon reissusta 450 km, ni pistää taas miettiin et mitä järkee täsä touhus on. Niin se vaan on katoavaista toi voima ja kunnia. Tänään ilmottautumisluukulla mää latelin voittajan elkein lahjakortteja tiskiin niiku seteleitä ja sanoin sille plikalle, et sanoo sitte ku riittää ; ) Joo sinnepäin mää kuskasin niitä useita, mut takaspäin ei tullu ensimmäistäkään.

AKVAn edellisestä kisasta oli vierähtäny jo kolme ja puali kuukautta ja nyt oli aika rikkoo se hiljaisuus. En oo sitte hetkees jännittäny niinpali, ku eilisen ekaa kisaa. Eikä siit kyl paljo kerrottavaa jääny. Mää olin aivan jäissä ja taisin keskittyy vähä liikaa vauhdin pitoon ja sorruin yliyrittämiseen, mikä sitte johti yhden hypyn vikapuolelta suorittamiseen.

Toka veto oli jo rennompaa ja pysty jo vähä nautiskelemaanki. Edelleenki mentiin AKVAn mittapuulla ihan hyvää vauhtii, ku kello kävi vaan 3s yli ihanneajan. Vaix ei se paljo lämmitä, ku kärki meni 10s lujempaa. Mut rata oli tosi kiva, neljä putkee ja muuta mukavaa. Ja jotenki tuntu, et AKVAki nautti taas menosta. Olin aikas yllättyny, et Tsaulla oli medejä peräti 36. Länsi-Suomen meditaso on sen verta kova, et tollanen yliaika nolla riitti täl kertaa sijalle 17.

Kerkesin olla kotona 11 tuntii, ku piti taas lähtee takasin. Xenan kaa en oo enää paljo puristellu, ku tuntuu et on alkanu sujuu ja sitä mukaa tullu luottamustaki koiraa kohtaan.
Tuomari Luomalan kakkos-radoilla oli kaikis aika pirulliset alut. Ekal radal kolme ekaa hyppyy oli puolikkaan hakaristin muodossa ja sen takana muutaman metrin pääs A. Xena vaan saa tolla matkalla jo niin kauheen vauhdin, et melkein ehdin kääntäå sen toiseen suuntaan, mut käpälät otti kiinni n. 10cm ja se siitä. Vedettiin kumminki loppuun ihan show-mielessä. Ja tollasen jälkeen mul on sisänen pakko näyttää, etten mää oo niin huano, vaan viälä huanompi :)

Toka veto oli ehkä parasta menoo mitä me ollaan koskaan esitetty. Alku oli sama ku edellisessäki, mut kolmos hyppy oli ny kakkosen viäressä ja siitä piti vetää välista. Ja se ekan radan kolmoshyppy oli kumminki siäl takana härsynä. Nolla meni kumminki jo seuraaval esteellä, ku tuli vuoroon taas se saatanan puomi. Mää en käsitä kui se voi olla niin vaikee. Taas kerran mää nautin suunnattomasti mein tekemisestä ja vauhti oli taas ihan ylivertanen, - 11s. Se vaan on vähä niiku vormuloissaki, et nopeimmast kierroksest ei saa yhtään mitään. Nyt oli kisaajia sen verta paljo, et vitonen riitti samaan sijaan.

Vika veto oli tosi outo. Aikasemmilla vedoilla Xena oli ennen kisaa iha seko´, mut radalla ihan ohjattavis. Ny se oli todella rauhallinen viälä ku oltiin menos radalle. Mut sitte ku se pääsi irti, ni irtos myäs pää. Ekan hypyn jälkeen piti lähtee viistoon vasemmalle, mut Xena ei malttanu seurata mua, vaa lähti suoraan eteen ja hyppäs muurin yli, mikä oli no.8 ja viälä väärinpäin. Yritin kyl jatkaa, mut Xena veti kepeistä ohi, eikä enää osottanu kuuntelemisen merkkejä, ni ei ollu muuta vaihtoehtoo, ku keskeyttää. Tol radalla ei tullu ku kaks tulosta, ja muutenki kaikil radoil ja säkäluokis tuli pirusti hylkyjä, eli tais ne aika haastavii kumminki olla.

Mahtaakoha kukaan ymmärtää täst ny yhtään mitään, mää en ainakaa. Meinasin taas lopettaa nää hommat, mut muistin et kuukauden päästä on taas kisat, eli palataan asiaan...

Xena Tsaulla 26.9.10

Jepulis!

Piinaava ja hermoja raastava kisatauko on sitte ohi. Ennen Ranskan reissuu ilmotin Xenan kisoihin, vaix oli pelko et se alottais juoksun niihin aikoihin.No sitä ei sitte tullukaan, vaix Adalla se oli ja meni. Niillä ku on tavannu olla ne naisten vaivat samaan aikaan. Ja hyvä näin, ku kisataukoo ehti kertyy puoltoista kuukautta, ku täälpäin ei oikeen ollu kisoja, tai sitte oli muita kiireitä.
Innolla mää kyl odotin kisoja ja Tsaulta mul on yleensä ollu hyvät muistot. Olin viälä rohkeesti ilmottanu Xenan kaikkiin kolmeen kisaan, vaix sil ei oikeen oo ollu turnauskestävyyttä.
Alunperin tuomarina piti olla Savioja, mut kakkosille oliki tullu tuomarix Asko Jokinen.

Eka veto oli hyppäri 125m pitkä ja ihanneaika 42s. Mää en kauheesti uskaltanu odottaa mitään, ku yleensä mein hyppärit menee perseelleen ku vauhtii on liikaa. Onnex ekat esteet oli semmosissa paikoissa, et pystyttiin tekemään lentävä lähtö. Xena vaan on viime aikoina ollu sen verta irti päästään, ettei se kertakaikkiaan pysy paikoillaan.Neljä ekaa hyppyy oli neliön muodossa, kaks eteen, kolmas takaa kiertäen ja neljäs eteen. Kakkosen kohdal Xenal oli jo niin paljo vauhtii, et käänösympyrän säde oli varmaan kolme metrii.Tollasessaki helposti häviää jo sekunnin. Muuten Xena oli hianosti kuulolla, pitkät estevälit vaan teki sen et se taas pyörähteli ja kyseli et mihi mennään. Kaks viimistä hyppyy oli 90asteen kulmas toisiinsä nähe. Mää ajattelin puristaa kaiken mitä viälä irti saa ja erehdyin puoli sekuntii liian aikasin antaan viimisen käskyn, ja just sillon ku Xena oli riman päällä. No alashan se tuli, eli niin lähellä nolla taas oli. Ja taas voi sanoo, et siihen pudonneeseen rimaan jäi myäs mein voitto. Tuloksii tuli vaan kolme ja kaikil 5, mut ne pyörähdykset ja pitkät kaarteet söi aikaa ja vaix tulos oli - 11.38s alle barin, ni toiset meni viälä 3s. nopeemmin ja sijotus oli se kolmas.
Päivän ekalle agi-radalle ei mein onnex viälä raahattu puomia, alastulo ku on edelleen jollai tapaa hakusessa.Kolme ekaa hyppyy oli samas kohdas ku edellisellä radalla, mut kolmonen suoritettiin eri suunnasta ja siitä mentiin A.lle. Joku kilpakumppani onnistu hankkii siitä 5;n, mut me ei.Sujuvaa menoo taas, mun miälestä ainaki. Keinu ja kepit oli samansuuntaisesti, mut pari metrii eri linjassa. Loppuu ajatellen oli jouheempaa ohjata Xena keppien nurjalta pualelta ja sen takii mää valssasin keinun jälkeen et pääsin vaihtaa puolta. En tiiä sekottiko se manööveri Xenan vai mikä, mut onnistuin kumminki söhrimään sisäänmenon. Ja se oli taas tokavika este.
Ei hyvää päivää mikä pässi ohjaaja, onnistuu ryssimään kaks lähes varmaa nollarataa. Onnex radalta poistuttiin suoraan ulos, ettei kukaan nähny mun ilmettä. Ja hallin takana oli aikaa sättiä itteeni. Xenalle tiätysti tuli kovat kehut, sehän vaan teki just niinku mää käskin. Tälläkään radalla ei tullu yhtään nollaa ja kympillä ja 3,5s aliajalla oltiin silti kakkosia.
Viimiseen vetoon mää koitin parhaani mukaan sulkee pois ne "menetetyt nollat" ja keskityin vaan tulevaan. Pitääpi sanoo, et herra Jokinen oli aikas pirullinen, kun laitto vasta viimeseks radax oikeen kieritys-pyöritys-ansa radan. Kun koirat ja ohjaajat alkaa jo olla väsyjä, eikä välttämättä enää olla niin skarppina pitkän päivän päättex. Kolme ekaa hyppyy oli edelleenki samassa paikassa. Nyt kakkonen kiärrettiin takaa, mikä ei oo helppoo jos koira muistaa viälä aikasemmat radat ja kahteen kertaan on menty samal tavalla. No siitä kyl selvittiin, mut puomin alastulon edessä oli putken väärä pää hyvinkin kutsuvasti. Mun piti valssata sen pään eteen puomin jälkeen, mut enpäs ehtinykkään ja itteni ihmeeksi teinki takaa leikkauksen ja vartalolla ohjasin Xenan oikeeseen päähän. Eipä olis ihan heti tullu tollanen mieleen : ) Sen verran tiukka paikka se oli, etten kauheesti edes yrittäny kontaktia, eikä sitä sen pualeen ollukaan. Mut pahin paikka oli selvitetty ja sen jälkeen oli hyvä tehdä ehjä loppurata. Kapu-parson ku hyllytti tän radan, ni mein aika oli ylivoimanen, yli 6s nopeempi ku nollan tehneellä voittajalla.
Vaix ei nollia tullukaan, eikä edes yhtään voittoo ni oli tää yks parhaista kisapäivistä ikinä. Koskaan aikasemmin ei olla onnistuttu kolmee kertaa peräkkäin samana päivänä, eli jonkinmoista historiaa tuli taas tehtyä. Ja pitkään aikaan mää en oo nauttinu ohjaamisesta niin paljo, ku nyt. Ei tarvinnu koko aikaa keskittyy Xenan hanskas pitämiseen, vaan pysty ihan oikeesti ohjaamaan.
Täst on taas hyvä jatkaa eteenpäin nollajahdissa. Vaix pitää sanoo, et kakkosis kisaaminen on taloudellisesti kaikkein kannattavinta, ku siin luokas on kaikkein helpoin kerätä ruokalahjiksia. Xena hankkii ruuat nykyään mein kaikille koirille :)