Xena Tampereella 14.5.2011

Ihanaa Leijonat! Ihanaa!

Kiekko-kisat sitte loppu niin arvokkaalla tavalla, kuin vain voi ja me saimme sen mikä meille kuuluu. Suomen leijona murskasi kaikki kolme kruunua, mut onnex Svensoneilla on nyt hyvä tutti-malli, mitä voi uusissa pelipaidoissaan käyttää.
Ihan yhtä hianosti ei päättyny vuoden eka kisareissu Tampesteriin. Kumpikaan tuamareista ei ollu mun listan kärkipäästä, mut päätin kumminkin kokeilla onneeni. Jo ihan senki takii ettei tulis liian pitkää kisataukoo. Ja kylmä totuushan on, ettei sitä nollaa kukaan kotiin tuu kisakiraan raapustamaan. Vaix nykyään melkein kaikkee mahollista voi postimyynnistä tilata, ni en oo viälä kuullu et kukaan toimittais nousunollia. Tuotekehityksen paikka.

Kolme viikkoo ehti vierähtää kun viimex oltiin Heinon Marjon radalla. Oli muuten taas 16 estettä saatu mahtuun todella pieneen tilaan ja se tietää aina ongelmia, kun vauhtii on 100.
Alku oli ihan ok, kaks hyppyy 90asteen kulmas toisiinsa ja sen jälkeen valssin kautta täyskäännös putkeen. Nelos-hyppy oli tosi lähellä putkee, mut rohkeena poikana mää vein silti Xenan sen hypyn ja putken välist puomille. Alastulosta mää oon taas vähä eri mieltä, mut mitäpä tuosta. Seuraavasta putkesta Xena syöksy vauhdilla A:lle ja varmana mää ite tein alastulossa ihan ku ennenki, mut nii vaan siitäki tuomittiin 5. Sitte oli taas kaks hyppyy 90asteen kulmas, eka eteen toka takaa kiertäen ja siit oli aika pitkä matka kepeille. Mää myännän et se kepeille syättö oli vähä semmonen roiskasu ja sen takii Xena meni suaraa kakkosväliin. Puottelun jälkee käännyttiin tiukasti vasempaan kaks hyppyy ja 180astetta takas hypylle. Ei mul siinkää isoo virhettä ollu, mut jostain syystä Xena ei vaan nykyään seuraa ohjausta, vaa yrittää tulla mun perässä eikä suarittaa esteitä. Reilu miinus-aika ja 9.sija.

Vikaan vetoon vaihtu tuamarix S.Savikko. Ja edellisestä kerrasta oli vaan kaks viikkoo. Ny ei ollu helppoo luvassa. Alussa kolme hyppyy ja puomi. Kaikki suorassa linjassa. Jos me oltais hyviä, ni mää olisin kävelly puomille asti ja sitte antanu Xenalle luvan lähtee radalle. Mutku me ei olla ni lähettiin sillai maanläheisesti samaan aikaan ja ymmärtää sen et tolla matkalla mää en millään voi pysyy Xenan kaltasen ballistisen-ohjuksen vauhdissa. Mut sitä mää en käsitä, ku videolta tota menoo kattelin. Nii siin vaihees ku Xena oli vast menossa puomille, ni tuomari oli jo kättään nostaas. Eli joko hää on hemmetin taitava, taix sitte ennustaja. No kumminki neljän esteen jälkeen oli jo 10 kasas. Edellisen radan putki ja A oli viälä samas paikas, mut nyt mentiinki putkesta A:n ohi kolmelle hypylle tyyliin eteen, välistä, eteen ja vika takaa. Putken jälkeen mää äin oottelee A.n eteen ja Xena sitte vähä päätti törmätä muhun. Jos tält radalt jotain hyvää hakee, ni nyt meni keinu todella upeesti, eikä Xena edes aristellu sitä laskua. A oli ny sillai päin kameraan nähden, etten pysty eriävää miälipidettä sanomaan. Mut todennäkösesti Xena oli taas silmää nopeempi ;-) Aika painu yli 10s miinukselle, siit ei viäläkää saa hyvitystä. sia tais olla taas 9.

Hylkyjä ei sitte taaskaan tullu, mut jos kahden kisan yhteistulos on 40 ni ei oikeen hyvältä näytä. Mut ihme kyl ei mua niin kauheesti edes vituta. Mul alko olemaan taas asenne tekemiseen kohillaan ja tos vikassa kisassa mää taas nautin mein yhteisestä tekemisestä. Syitähän tohon Xenan notkahtamiseen voi hakee vaix mistä, mut mitä niitä sen enempää miettimään. Xenalla taitaa vaan olla vähä liikaa kevättä rinnassa. Ja Adalla sitä oli juoksun muodossa ja se joutu olemaan muutaman viikon Akvan seurana. Ja se sitte kai sekotti Xenan pään ku joutu yhtäkkii olemaan lauman johtaja. Mut nyt on Ada taas kotona ja toivon mukaan näyttää Xenalle mistä kana pruittaa ja pian ollaan taas nollakerhossa...ehkä.

Hyvää kesää Leijona Kansa!!!

Xena Tsaulla 1.5.2011

Voi Vappu!!!

Perinteet kunniaan. Vappu selvin päin ja Tsaulle agi-kisoihin. Toinen noista toteutui, päätelkää ite kumpi. Agi-mopo tuntuu taas keulivan ja pistää miettin olisko kannattanu noudattaa mitään perinteitä. No sinne kumminkin taas mentiin ja vaix me oltiin paskoja, ni mein onnex moni muu oli viälä huanompia. Sai tuada kotiin muutaki, ku kokemusta.

Ekal radal oli heti tiukka paikka, ku kahen hypyn jälkeen käännyttii 180 astetta. Tokalt hypyltä oli edessä olevalle A:lle useempi metri ja vain vaivoin sain Xenan pysymään sieltä pois. Oli siis senteistä kii, ettei sen käpälät koskenu siähen. Liian aikasin(4) oli edessä puami. Xena ei viälä ollu ehtiny rauhottua ja mää takaan ja vannon, et varmaan tein ite just niinku treeneissä mut silti kontaktista ei ollu tietookaan. Suoraan puomilta oli hyppy ilkeesti vinossa, mikä oli puolittainen takaakierto. En malttanu saattaa Xenaa loppun asti ja siitä kielto. Peli oli jo menetetty, mut jatkoin silti urhoollisesti. Putki ja muutama hyppy meni taas ok, mut sitte tultiin keinulle. Juman- kauta juu nääs päivää mää en tajua mitä toi eläin siin nykyään hölmöilee. Mää oon katellu mein suoritusta videolta over and over again, enkä keksi mikä mättää. Ku ite mää teen sen ihan sillai ku aina ennenkin. Mut nykyään aina kialto ja tokal kerral ok?
Kisasuoritus sai pisteen i:n päälle ku viälä A:ltakin 5. Eli joka ainoo kontakti päin persettä. Ihmeekseni jouduin kumminki toteamaan, et 20p toi silti 2.sijan. Tais olla sekin jonkimmoinen henk.koht. ennätys. Sitä ihmetteli kyl tuamarikin palkintojen jaossa.

Toka kisa anto hyvän mahdollisuuden yhteislähtöön ja neljä ekaa estettä vedettiin nollan tahtiin. Sit tultiin taas keinulle ja sama saakelin kialto-sähläys. Alko ärsyttää sen verra rajusti, etten viittiny tai muistanu korjata sarjaa kiallon jälkee ja jätettiin sitte siihe. Joskus toi keskeyttämine on jälkeenpäi hävettäny, mut ny mää tein sen iha koulutusmiälessä. Turhautuminen hipoi jo muutenki täydellisyyttä, ni mix enää kiusata itteensä enempää. Maalialue oli hallin kulmas, mistä pääsi suoraan pihalle. Ulos pääsin ja kulman taakse, mut sitte nousi tunteet suuhun asti ja lausuin " hämähäkin" ääneen. Kovaan ääneen. Sitte vasta tajusin kattoo ympärille ja onnex ei näkyny ketään lähistöllä. Sitä en sitte tiädä, kuuluko sisälle. Vaix ei kai siin mitään pahaa oo, jos huutaa tarantellaa, häh?

Kotimatkalla mää en paljoo puhunu. Sisällä kyl myllersi ja jossain vaihees, olisko ollu Säkylässä sokeritehtaan paska-altaitten kohdalla mää päätin, et nyt saa nolla-touhut unohtua kokonaan. Täst lähin mää lähen vaan suorittamaan radan. Eli en lähe tekee nollaa, vaan lähen pitää hauskaa oman hopeanuoleni Xenan kans. Ja sitte maalissa katotaan mitä tuli tehtyy ja ollaan iloisia.
Eli vaix taas kynnetään hyvin syvällä, ni täältä noustaan niiku ennenkin. Ja jos se musta roikkuu, ni tätä proosaa on tarjolla viälä pitkään.
Palataan asiaa :-)

Xena Att:llä 25.4.2011

Voi VINDE!!!

On sitte semmonen olo, ettei taas tiädä oliko agility kivaa vai ei. Vapaa-päivänä herää ennen kuutta ja ajaa 100km silmät ristissä kisoihin vaan todetakseen kolmen startin jälkeen, et paska reissu mut tulipaha taas tehtyy. Se hyvä draivi tuntuu vaan jotenki taas kadonneen. Ja mulle on aina nää aamukisat ollu ihan perstä, et ei siin valossa voinu kauheesti edes odottaa. En ota kantaa oliko hyvä vai ei, et yli-tuomarina toiminu Luomala ei tuomaroinu kakkosia vaan varalla ollu Marjo Heino. Mut sen sanon, et hään radoilla meil tulee aina outoi virheitä. Silti Marjon radat on tavallaan ihan kivoja, ku ne on niin erilaisii, mitä muilla E-Suomen tuamareilla. Tulee vähä vaihtelua.

Niiku just nää radan alut on aika erikoisia. Ekassa oli seinän viäressä radan pituus-suuntaan nähden poikittain kaks hyppyy. Eka sisään ja toinen ulos. Siitä mentiin puomille, minkä alla oli keskellä putki. Startti muuttu yllättäin kaaoksexi, ku Xena alko riuhtoo just ku mää olin saamas pannan irti. No remmi kiärty sen rungon ympäri ja ku sitä siin selvitin, polte pään sisäl kävi jo siätämättömäksi. Ja ku puami tuli jo kolmantena, ni en kerinny pääsee tilanteen päälle. Nyt on sit taas tullu tota keinu-hölmöilyykin. Ja siit en kyl ota ite syytä. Toiset perättäiset kisat, ku ekal vedolla Xena hyppää pois ennen pualta välii ja kiallon jälkeen tekee taas oikein. Ja seuraavas startissa suarittaa keinun täydellisesti. Se on hei aito pyreneesi, eller huur? No kumminkin kympillä tultiin maaliin ja vajaa 7s miinusta ja 5. sija.

Taas tartti jotenki toipuu järkytyksestä, eli lenkille miettii syntyjä syviä. Siin lähellä on hyvä reitti, mikä kulkee Tsaun hallin ohitte a siällä poikettiin tekemäs puomia sillai kun se kuuluu tehä. Vanha viisaushan kuuluu, et kyl se treeneissä osaa ;-D
Toka veto oli alultaan viälä oudompi edeltäjäänsä. Ne kaks ekaa hyppyy oli tuotu vähä keskemmälle ja nyt ykkönen mentiin ulos ja kakkonen sisäänpäin. Ja sinne olis tuomarin mukaan tarvinnu mennä ajoissa odottelee, et kisat kulkee joutusasti. Millä helvetillä kuuman koiran viät lähtöpaikalle odottamaan, jos se paikka on melkein keskellä kenttää??????
Nyt tartti turvautua vanhaan luotettavaan " koira kainalossa" metodiin. Ja se toimi pirun hyvin. Mää en jääny yhtään jälkeen, kun heti tehtiin uukkari. Kolmos-hypyn jälkeen puominalus putkeen, käännös vasempaan pituus ja putki. Mää tiäsin, et ku Xena siältä putkesta tulee, ni se tulee siältä helvetin lujaa. Mää sitä yritin ennen ylösmenoo himmata, mut en vaan onnistunu tarpeex ja alastulo jäi 10cm vajaaxi. Tää oli siis videotarkistuksen tulos. Tuomari oli viälä enemmän myähässä ku mää, mut varmaan Xenan liikkeistä päätteli, ettei kontaktii ollu. Xena oli kyl hianosti kuulolla ja keinukin suaritettiin täl kertaa upeesti. Olis se ollu hianoo ottaa tosta nolla-voitto, ku aikakin oli yli 10s miinuksella. Ja taas 5. sija.

Päivän viimisessä rupes jo näkymään toi aikanen aamu, sekä mun et Xenanki menossa. Ohjaus ei enää ollu niin tarkkaa ja virhettenki valossa tää oli mein paskin rata. Alku oli ny vähä perinteisempi. Hyppy, rengas ja tiukka käännös putkeen. Takakiertoiselta hypyltä Aa:lle. Ja siitä pamahti eka 5. Kamera oli sijottunu sillai, ettei kontakti pintaa näkyny mut sen paikan kyl olisin halunnu nähä uudestaan ja olin jo radalla vähä hölmistyny ku känny nousi. Putken jälkeen tultiin A toiseen suuntaan. Xenan lentorata oli lähes identtinen ja ainaki 15cm kontaktilla. Sitte oli kolme hyppyy puoli-ympyrän muodossa. Toisen jälkeen mää oli tekemäs valssia ja ohimennen Xenan korva hipas mun kättä, ni kehtas tuomita kosketuksexi senkin. Puomilta piti taas kääntyy tiukasti vasempaan ja mää kun nykyään haluun välttää hylkyjä, ni rupesin varmistamaan sitä käännöstä ja kontakti jäi sen takia pualitiehen. Reilu 6s miinusta sija 7.

Taisin summata tään päivän ajatukset jo heti alussa, eikä ne oo täs naputelles mihinkää muuttunu. Best goes and shit flows =DDD. No ei, kunnon satakuntalaiseen tyyliin täytyy kumminki vähä omaa kehua ja syyttää olosuhteita. Eli oltiin me pirun hyviä, mut meil oli vaan huano tuuri ;-) Palataan asiaan jo vajaan viikon päästä.


Xena kiteyttää asian: Blääääh!!!!

Xena Wecalla 2.4.2011

Kukkuu!!!

On se kuulkaa ystävät hyvät niin, et aina kun putoo korkeelta niin satavarmasti sattuu. Täs onkin lähi-aikoina ollu vähä liian aurinkoisia kisa-kelejä. Parilta viimiseltä Liedon reissulta Luvat ja nyt viälä mun elämäni ensmäinen Timanttiset Ranking sijotus. Et oli kai vaan ajan kysymys koska ropisee.
Wecan kaarihalliin matkattiin täynnä toivoa, tulta ja tappuraa. Ohjelmassa oli pelkkiä kakkosten kisoja ja tuomarina Heidi Viitaniemi. Kolme mahdollisuutta nousta kolmosiin ja yhtä monta pysyä viälä kakkosissa. Tyydyin sitte siihen jälkimmäiseen.
Tänään jokainen rata oli toinen toistaan vaikeempia. Hankalat alut varastavalle koiralle ja pirullisia hyppykulmia.

Viime reissun jäljiltä Xenan kisapantaa ei oo näkyny ja sil oli taas uus panta, mikä sekin aiheutti mulle ongelmia. Kun ei meinannu lukitus löytyy karvojen seasta. No irtoshan se viimein ja samal irrottin mekin lähtöpaikalta. Tokal hypyllä oli jo kiire, mut onnex seuraava hyppy vaati valssauksen ja pääsin taas tilanteen herraksi. Nollantappaja puomi oli vuorossa ja nyt mää jo muistan ite rauhottua alastulossa ja Xena teki upean juoksukontaktin. Sen verta uus asia toi onnistunu puomi viälä on, et seuraavalle esteelle yleensä tulee kiire, kun mää vissiin jään vähä ihastelee sitä alastuloa enkä muista et pitäis jatkaa eteenpäin. Parin hypyn päässä oli todella ilkee putki-ansa. Xena näki putken väärän pään jo ilmassa ollessa ja vaix mää käännyin ajoissa, ni en ehtiny tekeen mitään ennen ku Xena oli jo kadonnu sinne putkeen. Vuoden eka hylky oli tosiasia.
Jälkeenpäin mää ajattelin, et mun ei olis tarvinnu olla ku 50centtii edenpänä ni olisin varmaan pystyny estämään hylyn. Se on joskus pirun pienestä kii.
Täytyy tähänväliin antaa vilpittömän suuret onnittelut seurafrendille Pasille, joka teki jo ekassa kisassa sen mihi mää en pystyny koko saakelin päivänä, eli nollatulos ja siirto kolmosiin.

Tokal radal oli putkiansa heti alussa. Nopeilla jaloilla mää sain vietyy Xenan oikeeseen päähän. Seuraavalle hypylle mennes mää jäin puoleenmatkaan oottelee Xenaa, et se ehtii putkesta mukaan. Olin vissiin ite vähä poikittain menosuuntaan nähde ja sen takii ilmeisesti Xena meinas lähtee kiertää hyppyä. Mää oli taas hiuka yli-latautunu ja ku jotain oikeen kovasti haluaa, eikä onnistu ni taas tulee tunteet peliin. Häpeällisesti pääsi tos kohtaa ärräpää ja oli kuulemma kuulunu yleisön joukkoon asti. Virheen jälkeen menee ain hetki et pääsee taas rytmiin ja se varmaan aiheutti sähläystä pujottelussa. Otin kaks kertaa uusiks, mikä tiätysti söi aikaa. Yks kielto viälä onnistuttiin hankkimaan muurilta. Olin ite vähä jäljessä ja vaikee lähestymiskulma, ni ei siin muuta tarvittu. 15 tikkiä ja hädintuskin nolla-ajalla toi sijan 5.
Täs kohtaa alko nyppimään jo tosi rankasti. Lähettiin sitte vähä lenkille rauhottuu, ku oli semmonen olo et olis tarvinnu alkaa hajottaa paikkoja.

Viiminenkää rata ei tuonu yhtään helpotusta. Kaks hyppyy eteen ja niitten takana puomi, mihin ei kumminkaan menty vaan käännyttiin tiukasti vasempaan. Ilman puolenvaihtoa kolmos-hypyn jälkeen olis varmaan taas tullu hylky, kun seuraavan hypyn vieressä oli taas putki. Suu ei ollu näkyvissä, mut se ei oo Xenaa ennenkää haitannu. En lähteny siinä kauheesti varmisteleen, vaan otin kovalla äänenkäytöllä Xenan oikeeseen suuntaan keinulle. Xena jo tuli kontaktille, mut hyppäs pois. Sillon en viälä tajunnu mitä tapahtu. Mää luulin, et sen tulokulma oli liian jyrkkä. Mut myöhemmin selvis, et pari metrii ennen keinua, mul oli itellä suunta vähä perseellään ja vaix mää olin oikeessa paikassa sillon ku Xena tuli keinulle, ni se alko vissiin ite epäileen et olix tää oikein. Joskus se on todella pirun pienestä kiinni nää hommat. Päivä oli menny tähän asti sen verran päin persettä, et nyt oli jo kunnia kyseessä ja ohjasin tiukasti täysillä loppuun asti. Toistamiseenkin käytiin puomin lähellä, mut sain Xenan pidettyy hanskassa ja sitte ku puomin vuoro oikeesti tuli, ni kontakti napsahti taas kohilleen. Kisassa ei tullu kun kaks tulosta ja silti jäätiin toiseksi.

Päivän ainoo hyvä asia ja itteasiassa todella iso asia oli yhdeksän onnistunutta kontaktia, et onhan sekin jotain. Joskus muinoin mää olin hyvin onnellinen jos kolmesta kisasta edes yks oli palkintosijan arvonen. Mut nyt ei enää lämmitä yhtään kolmen joukossa oleminen, jos ei nollaa tule. Mut mikä ei tapa, se vahvistaa ja kyl tääl viäläkin henki pihisee. Ja vaix toi vikan kisan keinu episodi syä miästä rotan lailla, ni silti homma jatkuu.
We will never surrender!!!

Xena Tsaulla 13.3.2011

Hupsistakeikkaa!!!

Taas koitti uus aurinkoinen ja kaunis kisapäivä. Ihan samanlainen, ku pari viikkoo sitten. Olo oli vaan aika tönkkö, ku olin edellisenä päivänä ollu reeneissä ja sen päälle kävin viälä vetääs 20km Mogrenin tyylillä. Mut agility on niin hiano laji, et kun on kisat nii kaikki vaivat häviää kyllä. Eli Ferrari taas kohti Lietoo täl kertaa Tsaun kisoihin. Kolme starttii olis ollu kakkosilla, mut ku oli jo hyppäri-nolla plakkaris, ni en sitte viittiny siihen osallistua. Tuomarina toimi paikallinen puheenjohtaja Asko Jokinen, oli muuten viime syksyn Tsaun kisoissa myös ja hyviä muistoja on miehen radoilta.

Sen verran monta kertaa oon ollu lähtöviivalla, et osaan jo olla tosi cool, ettei korvien välis enää sillai purista. Samaa ei ikävä kyl pysty Xenasta sanoo. Se oli taas varsin rauhaton ja viälä ku en meinannu saada pantaa irti, ni se kuumeni viälä entisestään. Joku taas nasevasti kommentoi, et meil olis muka starttiongelma. Mää sanoin, et ei oo mitään ongelmaa. Kertaakaan ei Xena oo jääny paikoilleen, vaan aina on lähteny liikkeelle infernaalisella nopeudella.
Nyt oli muuten sitte hauska rata edesssä. Kolme suoraa putkee vierekkäin. Ekalta hypyltä mentiin siihen keskimmäiseen. Ei ollu ongelmaa, ku olin ite sen väärän putken puolella ja sain Xenan ohjattuu siihen oikeeseen. Sitte käännyttiin oikeenpuoliseen putkeen. Siinäki oli varottava, ettei oma rintamasuunta ollu lähellä olevalle hypylle, mihin ohjattiin näiden kahden putken välistä. A:lla oli taas mallikas alastulo ja siitä muutaman hypyn saattelemana tultiin kepeille. Yleensä mää oon täs kohtaa vähä rauhotellu Xenaa, mut nyt en eikä ollu ees tarpeen. Se on näemmä ottanu tonkin esteen jo niin hyvin haltuun, et osaa hakee oikeen välin ihan ite. Sen jälkeen oli kaks hyppyy ja muuri loivalla kaarella, minkä jälkeen täyskäännös vasempaan. Puomille tulle mää hiukan jarruttelin Xenaa, ku se tykkää siitä niin kauheesti, et nykyään meinaa loikata jo ylös mennessä. Alastulossa mää en muista tehneeni mitään ihmeellistä, mut uskokaa tai älkää hyvät ihmiset, ni Xenal oli käpälät ainaki 20cm kontaktilla. Viime kesänä Paalasen Kaitsu sano reeneissä, et ku puomin kontakti onnistuu kisoissa ni se on kaljan paikka. No Chenet Cabernet Savignon on vähintää yhtä juhlallinen. No kumminkin mää menin ihan sekasin noin onnistuneesta alastulosta, et seuraava käännös pituudelle meinas mennä perseelleen. Mut niin ei kumminkaan käyny ja maaliin tultiin nolla-ajalla siinä vaihees kakkosexi. Luokan viiminen koirakko kumminkin meni viälä mein ohi ja taas sai jännittää luvan puolesta. Pitäsköhän ihan oikeesti joskus lukee noi agility-säännöt, eikä vaan oppii kantapään kautta niinku tähän asti. No mun onnex toimitsijat tuntee säännöt ja kolme luvaa jaettiin. Jiiiihaaaa!!!!!

Ennen vikaa vetoo mul oli ihan epätodellinen olo. Siinä ku mää valmistelin itteeni ja Xenaa ni mää tajusin, et jumaleissön nyt on ihan oikeesti mahdollisuus nousta kolmosiin. Enkä mää ollu varma, haluunko mää sitä viälä.
Edellisen radan putkista oli viälä kaks paikoillaan. Keskimmäisen tilalle oli tuotu keinu. Mää otin alun ihan samal taval ku ekankin ja onnistuin viemään Xenan väärän putken ohi. Kolmannella silmällä mää näin, et se eka rima tipahti. Mää yritin jatkaa normaalisti ja suoritus eteni ihan mallikkaasti ja vaikee n. 135asteen keppikulmakaan ei tehny vaikeeta. Tuli 5 hypyn sarja ja niistä kolmannen jälkeen mää vaihdoin puolta valssaamalla. En mää siinä mitään virhettä tehny oli kai vaan liikaa vauhtii ja ajauduttiin molemmat vähä sivuun ja siitä kielto. Se miks mää sen puolen vaihdon tein johtu ihan siitä, et tiesin muuten tulevan ongelmia siinä viimisellä hypyllä. Ja ku muitten suorituksii kattelin, ni en ihan vääräs ollu. Moni veti sen sarjan vikan hypyn ohi ja hyppäs väärään suuntaan. No 10 riitti siihen kultaseen ananakseen, eli ei tullu Maxille lisä ruokaa(se on meillä ainoo ku syö Royal Caninia).

Mää katoin ton vikan radan videolta vasta tätä jutskaa väsätessä ja huomasin, et sen riman pudotti Xenan remmi. Se oli huolimattomasti jääny sen jalkoihin ja se veti sen mukanaan ekan hypyn yli. Senku mää näin, ni meinasin pudota sohvalta. Mää aloin kelaamaan, et jos sitä ei olis tapahtunu, ni olisinko mää psykolookisesti keskittyny jatkos paremmin, eli olisko se yks kielto jääny tulematta.......
Mua alko nyt nyppiin ihan prkleesti. Ilmeisesti mää kumminki haluisin jo kolmosiin.
Nooh, onnex ei ollu eka kerta ku mää ryssin nollan jollain tyhmäl tavalla. Eiköhän tästäki taas nousta, entistä vahvempana ja taistelutahtosempana. :-)

Näkymisiin!

Xena ATT:llä 27.2.2011

LUVAllinen Moi!!!

Taas on kuukausi kulunu ja vähä lähempänä kevättä ollaan. Kovin keväinen ei vaan ollu tunnelma, kun sunnuntai-aamuna lähettiin kiitämään kohti Turkua. Onnex se pimeys tulis vielä väistymään ja muuttuis todella aurinkoisexi, ainakin tän agilitaajan naamalla.
Kolme kisaa oli edessä, kaks ekaa tuomaroi Kari (lyhyestä virsi kaunis)Jalonen.

Täl kertaa starttiin valmistautuminen oli vähä erilaista, ku kaikki säkäluokat tutustu rataan peräjälkeen ja ite kisa vietiin sitte läpi tauotta.Ei se silti mun keskittymistä horjuttanu, vähemmän vaan jäi aikaa touhuta Xenan kans. Ja ekaan kisaan valmistautuminen on muutenki hiuka kaaoottista, ku yleensä tullaan paikalle sillai suht viime tipassa. Se tais silti vaikuttaa jollain tapaa Xenaan. Siin ku varrottiin vuoroo, ni se oli aika rauhaton. Naljaili kisakumppaneille ja raapi mua. Eli katastroohvi oli taas ovella.

Startti suoritettiin taas lähes yhteis-lähtönä. Sen verran me ollaan menty eteenpäin, et Xena jo istuu sillon ku mää otan pannan pois. Mun täytyy vaan kattoo, et mää oon ite sen verran siiven ohi, et pääsen kans saman tien vauhtiin. Eli on mul nykyään jo puoli sekuntii enemmän aikaa ku ennen :)
Kolme ekaa hyppyy oli melko suorassa linjassa, mitkä oli ihan helppo suorittaa tälläki tavalla. Sitte mentiinki sille mein nollan tappajalle. Puomin alastulossa ei minkäänlaista telemarkkia. Oman suunnitteluvirheen takii seuraavassa hyppyhässäkäs Xena meinas tulla jalkoihin ja mun steppailun takii yheltä hypyltä kielto. A:n kontakti oli mun mielestä todella upee. Xena ei edes hypänny siältä vaan laskeutu sulavasti. Keppien jälkeiseltä hypyltä piti kääntyy vasemmalle ja ennen hyppyy olis pitäny valssata. Huomasin kumminki, ettei kerkee ja päädyin takaleikkaukseen. En tiädä mitä tapahtu, mut rima tuli kumminkin alas. Hiton kova kiire mul oli ja se näky myäs ohjaamisessa ja ylimäärästen mutkien takii aliaikaa tuli vaan reilu 5s. Sijotus 7. Taas tarvittiin lenkkiä ja itsetutkiskelua.

Tokaan vetoon lähdettäessä Xena oli paljo rauhallisempi. Rata kulki vauhdikkaasti etukulmasta vastakkaiseen kulmaan usean hypyn kautta putkeen. Yks kisakaveri ihmetteli, millai me pystyttiin suoriutuu siitä suorasta, kun se mein startti on mitä on. Mää sanoin, et nopeista jaloista on joskus hyötyä. Seuraavalle hypylle käännyttäes oli kielto lähellä, mut siitä selvittiin. Taas A:n kontakti oli täydellinen ja puomin suorituskin oli jo parempi. Sanotaan et Xena ehkä jopa otti sen, mut tuloksiin kirjattiin 5. Aliaikaa kerty täl kertaa vajaa 8s ja sijotus kolmas. Nyt pysty taas kulkemaan pää pystyssä, kun kahden kuukauden palkinnoton putki jäi taakse.

Viimiseen kisaan, hyppärille tuomarixi vaihtu Anne Viitanen. Hyppärit on aina ollu meillä huonoja, mut nyt oli jollain tapaa lataus kohillaan. Alussa oli pieni vaaran paikka, kun edellisen radan pitkän suoran esteet oli entisillä paikoillaan ja vaan kaks ekaa mentiin samal taval ja Xena kun pystyy muistamaan radan jo yhden kerran jälkeen. No hyvin kävi ja sen jälkeen Xena esitti tähänastisen uran hienointa pujotteluu. Vauhti oli taas kohillaan ja välillä ihan ihmeen kaupalla mää pystyin kovalla äänenkäytöllä pitämään Ferrarin radalla. Muurin jälkeen Xena meinas taas tulla jalkoihin, ku sil on ihme tapa tulla kysymään ajo-ohjeita ihan lähietäisyydeltä. Maaliin tullessa taululla oli aika -9s ja nolla. Loppupeleissä se riitti kakkospaikkaan. Vähä silti jännitti, ku oli vaan 9 kisaajaa, enkä muistanu ihan tarkkaan kakkosen luva-sääntöö. Mut niin siin sit kävi, et eka luva kakkosis oli totta.

Voi olla, et täst tulee ihan hyvä vuosi. Kuus kisaa takana ja myäskin kuus tulosta, ollaan me joskus kausi huanomminki alotettu. Ny vedetään taas pari viikkoo henkee ja katotaan mitä sitte saadaan aikaan. Gu kväl.

Xena ATT:llä 30.1.11

Halibazuikkaa!

Nonii, taas on vuasi vaihtunu ja piiitkä piiitkä tauko on takana. Mein piti kisata jo paljo aikasemmin, mut ku Xena pirulaisella oli noi periodsit ni kauden avaus vähä viivästy. Mää aloin jo tottumaan vapaisiin viikonloppuihin, ku kahteen kuukauteen ei ollu ees reenejä. Melkei jopa ketutti viime lauantaina herätä 7:ltä ja lähtee Poriin treeneihin. Onnex sunnuntain kisat alko kakkosilla vast neljältä, ni ei tarvinnu molempia aamuja pilata.


Att:llä viime vuonna lopetettiin ja siällä myäs tää vuosi alotettiin. Kolme kisaa ja tuomarina Heidi Viitaniemi. Eka veto oli hyppäri. Ne on siitä kivoja, ku kontaktivirheen mahdollisuus on aika pieni. Mää vaan onnistun yleensä ite ryssimään ne jollain tavalla.
Xenan kohdal kauden eka kisa on muutenki aina jännää, ku ei ikinä tiädä millai tauko on siihe vaikuttanu. Viimeset starttiharjotukset meni sen verran hyvin, et rohkaistuin taas kisoiss yrittää kunnollista lähtöö. Radalle mennes valjaat on taas vaihdettu kevyeen pantaan, mikä on helppo irrottaa eikä myäskää kuumenna Xenaa.
Ei se lähtö viäläkää mikää kaunis oo, mut ny Xena sentää istuu ku mää otan pannan pois. Mut sen jälkee lähetään aika lujaa.

Ekat hypyt oli onnex otollisesti, ettei tullu ihan mahoton kiire. Kaks eteen, kolmas tiukasti oikeelle ja putkeen. Kepeille mentiin lujaa, mut onnex osu oikeeseen väliin ja päästiin jatkaan nolla-hurmoksen tavottelua. Seuraavan putken jälkee oli kolme hyppyy 3/4 ympyrän muodossa. Ajan säästämisexi en turhaan varmistellu ja saattanu Xenaa joka hypylle. Viimisen aisan edessä mää tein puolenvaihdon valssaamalla. Piruvie ku siihen vaan tuli Xenalle liian loiva kulma ja ku kerraki mää olin vähä edellä, ni sehä veti siitä ohi ja se myäskin siitä nollasta. Kakkosis on täl hetkel sen verran kova taso, et pelkkä nopeus ei riitä. Nolla pitää tehdä jos kolmen joukkoon meinaa. Taas tuli se pahin sija 4s.

Ekan agi-vedon alku oli aikas pirullinen. Kaks hyppyy osoitti loivasti keskiradallepäin ja niitten takana näky muuri ja A. Sinne ei kumminkaa menty vaan käännyttiin takas kentän reunaa kohti keinulle. Tais taas tulla aika selkee selostus,vai? Mää onnistuin pysyyn Xenan vauhdis kakkoselle asti ja vaihdoin puolta valssaamalla ennen keinua. Seuraavax pituudella mää olin vissin ite menos jo poispäin ja Xena myös. Mut 0,01s ennen pystyripaa Xena käänty sisään ja kaikki oli viälä hyvin. Radan takakulmas oli miälenkiintonen hyppyhässäkkä. Kaks viärekkäin ja kolmas niitten takana poikittain ja se suaritettin sillai et oikeesta sisään, poikittainen takakiertona ja se vasen toiseen suuntaan. Joskus saa kai olla itestään ylpee ja nyt oli semmonen hetki. Täydellisen sylikäännöksen ansiosta toi manööveri onnistu hianosti. Puomin alastulossa Xena ponkasi ainaki 30cm kontaktin yläpuolelta, mut olin ite onnekkaasti puomin ja tuomarin välis. Ja sehän ei oo virhe, mitä tuomari ei nää ;-)
Kepit oli tokavika este ja sinne tultii melkei 180asteen kulmas. Ite vissiin hätäilin ja omalla äänenkäytöllä vedin Xenan alas liian aikasin ja saakelin riman kans. Eli oli nolla taas niin lähellä. Mut sen puomipompun takii se oli kai mulle paskiaiselle ihan oikein 8=/. Kisasta 5 ja reilu 7s miinusta sija 6/15.

Päivä oli pitkä ja ennen viimistä vetoo Ria lähti hakemaan mulle ruokaa. Paniikki alko kasvaa samaa tahtii ku nälkäkin, ku kisa läheni ja safkaa ei kuulunu. Mut onnex ehdin ennen rataantutustumista vetästä Hesen maittavan ja terveellisen kerros-aterian( Hesburger maksoi ton lauseen ;-) No niin, vika rata oli päivän radoista ehkä mukiinmenevin ja sujuvin ja vaan yks putki ja puomiansa. Kaks hyppyy eteen, kolmas jyrkästi vasempaan ja putkeen. Lyhyt suora rengas ja hyppy ja putken vääräpää suoraan edessä. Taas oli kiva huamata kuinpaljo Xena on kehittyny, kun nytteki se maltto kuunnella eikä päättömästi rynniny ekaan näkemäänsä putken päähän. Keinun ja seuraavan putken välis oli yks hyppy ja mää varmasti huusin sen ja oon jälkeenpäin tarkistanu et mun oma juoksulinja oli oikee. Mut siinä käviki Xenalle työtapaturma, ku se katto mua just vääräl hetkel, eikä huamannu sitä putken päätä. En tiädä veikö se pontta mun ohjauksesta ku puomilla mää en tehny mitään sillai ku oon reenannu ja sen takii se alastulo oli semmonen läpilaukka.
Ei se rata vissiin helppo ollu ku mein aika oli -9.86 ja oltiin sillä kympin rasitteella viiminen tuloksen saanu koirakko eli 5. Jotenki vaan tuntuu oudolta, et ku Xena on pyreneesi ja silti joku voi olla yli 5s nopeempi.

Kisojen jälkeen maistu paska kiälen päällä, mut seuraava päivä oli jo parempi. Tää on vissiin nyt mun viides kausi ja joka vuosi on eka kisa hyllytetty, oli kyseessä sitte Akva tai Xena. Ja ny Xenan kaa kaikista kolmesta tulos, ni ehkei peli viälä oo menetetty. Xena kumminkin toimii ku junan vessa, eikä enää oo semmonen viiden tähden sekopää. Itelle toivosin vaan vähä malttii tiätyis asioissa. Ja tosta menestymisestä on mulle tullu melkonen obsessio, et sen yli ku pääsee ni kai se harmonia sieltä viälä löytyy.

Hyvää alkuvuotta! Hei,hei