Xena Attllä 10.3.2012

Hellurei!

Tiukka on kisatahti nyt, kun viikon välein saa olla johonkin suuntaan menossa. Täl kertaa mentiin taas Turun suuntaan ja Attlle. Viikko sitten jännäsin montako nappulaa joutuu nyt vetäsee ennen kun kisoihin pääsee. Täl kertaa tarvittiin vaan yks 1g:n Panadooli, eli aika hyvin. Tää oli muutenkin taas sellanen käännekohta, kun täytyi murtaa pahan karman laki. Xenan kanssa kisatessa on aina käyny niin, et kun Ria ei oo mukana tulee pelkkiä hylkyjä. Pitkään se on jaksanu mein kanssa kiertää, mut nyt se jäi kotiin pakkaamaan Ranskan matkaa varten. Osittain sen takia en ottanut kun kaks starttii, nii on itellä vähä helpompaa.

Tuomarina oli Anders Virtanen. Muistan miehen ekalta Vaasan reissulta. Aikaa on niin paljon, et Xena ei tainnut olla viälä edes syntynyt. Kauheen kivoja ratoja hän tekee. Erittäin haastavia, mut kumminkin ihan sujuvia.
Ekan radan alku oli heti painajaismainen mein kaltasille joitten startit on mitä millonkin. Kaks hyppyä samassa linjassa ja niistä jälkimmäinen takaa kiertäen. Onneks me ollaan treenattu vastaavia lähtötilanteita ja saatiin se hoidettuu aika mallikkaasti. Kakkoshypyn vasemmal pualella oli putki ja se mentiin kauempaan päähän. Mää sain Xenan ohjattua sinne jollain erikoisella liikkeellä. Ite mää kutsuisin sitä puoli sylkkäriksi. Seuraavax putken sisäänmenopään ohi puomille. Taas mul oli hiton kova kiire ja alastulo jäi vajaaksi ja siitä kun piti kääntyy tiukasti oikeelle hyppyyn mun valssi oli myöhässä. Xena siinä hiukan pyörähti, mut muuten ihan ok. Kuutoshypylle käännyttiin vasempaan takaviistoon ja seuraava hyppy edellisen vieressä toiseen suuntaan. Hyppy eteen ja tiukka oikee ja keinu. Tää obstaakkeli hoituu meiltä todella hienosti ja varmasti. Keinulta puomin alla olevaan putkeen. Siitä 90 asteen kulmassa oli kaks hyppyä vierekkäin. Eka vaati tarkaavaisuutta et sai koiran käännettyä ajoissa, tää kun hypättiin takaa. Seuraava toiseen suuntaan ja sitä seuraava 90 asteen kulmassa edelliseen ja se takaa kiertäen. Ennen tätä hyppyä koiralla oli näköyhteys läheiselle A:lle. Ja voi jummijammi sentään kun meil oli niin kauhee vauhti, etten mää millään ehtiny ite kääntyä siin hypyllä, et olisin voinu Xenalle viestittää et hyppää se hyppy ennen ku meet A:lle. Ja siellähän se kävi kontaktia läppäsees ja that's it. En mää siitä masentunu. Vähä hymyilin ja taas jatkettiin. Pääasia et Xena nauttii ja oli mullakin ihan kivaa. Tästä radasta kai voi sanoo et se oli sellanen "hyvä hylky". Joskus sentään tulee niitäkin. Ainahan mua silti jälkeenpäin kyrsii jos hylky tulee ohjausvirheestä. Mut niistä varmaan pitäis oppia ja tulevaisuudessa jättää sellaset tekemättä.

Toka rata alkoi vähä helpommin. Viistoon vasempaan muuri ja viereinen hyppy toiseen suuntaan. Ja siitä tiukasti vasempaan kepeille. Mää annoin Xenan tehdä ihan ite sen pujottelutyön enkä antanu lainkaan tahtia. Voi hyvää päivää mikä vauhti sillä oli. Ei varmaan ikinä ole kisassa pujotellu niin lujaa. Ja se meni ihan yhennelletoista kepille asti. En tiädä liikahdinko mää ite vikasuuntaan vai eikö Xenan pää vaan kestäny loppuun asti kun tuli ulos yhtä keppiä liian aikasin. Mut en mää sitä jääny murehtimaan kun kerran hyvä vauhti oli päällä. Oikeelle tiukasti putkeen, hyppy eteen ja oikeelle hyppy takaa ja A:lle. Sen jälkeen hyppy eteen ja seuraava vasempaan aika ilkeessä kulmassa. Sieltä taas putkeen puomin alle ja keinulle. Hyvin pitkälti sama kuvio kun ekalla radalla, mut toisinpäin. Hypyt eteen ja takasin ja sitte puomille. Taas oli alastulon lähellä putki härsynä ja keskityin liikaa siihen ja kontaktista ei tietoa. Siitä vielä vasempaan hyppy eteen ja toinen takas. Putki ja siitä maaliin.
Pujottelun korjaus ja muutama liian pitkä kaarros vei aikaa, mut miinukselle silti jäi, Kova tasonen kilpailu oli, kun me oltiin 10 pisteellä viiminen kun sai tuloksen eli 14.

Kyl se näemmä kisaaminen onnistuu ilman Riaakin. Mut keskittyminen kisaan on huomattavasti vaikeempaa. Eikä mielikuva harjotuksesta meinannu tulla mitään, kun aina ku mää laitoin silmät kiinni ja yritin ajatella rataa nii Xena läpsi mua käpälällä ja vaati nakkia. Et sellanen reissu oli tälläkertaa. Mut paljon hyviä asioita tapahtu ja oon ihan tyytyväinen et kumminkin lähdin sinne.
Nyt mun kisakalenteri on täysin auki, mut eiköhän pian taas jotain ilmaannu.Hejdå!

Xena Lempäälässä 3.3.2012

Moro nääs!

Taas kerran laitoin itteni likoon ja uhrasin kauniin talvipäivän agility-kisoille. Vaix en mää tiädä voiko vapaa-aikaa oikeen paremminkaan viettää. Lauantai-aamuna olin kyl kahden vaiheilla josko lähden ollenkaan, kun viälä kuuden viikon jälkeenkin aivotärähdyksestä ei meinaa päänsäryt hellittää. Ja matkaa Lempäälän Best-in areenalle kertyy kumminkin 130km, eli tuskainen taival oli kuljettavana. Siinä mää pihalla kattelin Xenan iloista telmimistä lumikasojen päällä ja mietiskelin mitä tekis. Niin sillon tuli ajatus etten mää voi Xenalle tehdä sitä, et jäätäis pois kisoista. Kun se kumminkin rakastaa sitä hommaa yli kaiken. 2000mg Panadoolia narsuun ja matkaan.

Lempäälässä Takkujen kisoissa oli ohjelmassa kaks kisaa. Tuomareina pariskunta Viitanen/Jalonen. Ekana oli Annen agi-rata. Best-in areenalla iso miinus on sen ahdas lähtöpaikkka. Siin ei oo mitään rauhaa keskittyä omaan suoritukseen. Ja ne ketkä Xenan tietää, niin tietää myös sen ettei tollanen ahdas hälyisä paikka tee myöskään Xenalle hyvää. Se alkaa kuumentua jo ennen kun edes näkee ekaa estettä.
Nykyään kun ei vieläkään ihan varmaan voi luottaa Xenan odottamiskykyyn, mää tuon sen ekalle hypylle vähä sivusta sillain kaartaen. Se antaa mulle itelle vähä enempi aikaa siirtyy eteenpäin. Näin tehtiin nytkin ja se toimi pirun hyvin. Alkuun kaks hyppyä ja tiukasti oikeelle putkeen. Putken vieressä oli samsuuntaisesti kepit ja sisäänmenokulma oli jotain 135astetta. Pujon jälkeen loivasti oikeelle muuri ja siitä takaa kiertäen hyppy 90asteen kulmassa. Seuraava hyppy samaan suuntaan, mistä oli suora näköyhteys putken väärään päähän. Tää ei oo enää tuottanu ongelmaa, kun oon oppinu oikeeaikasesti ohjaamaan Xenan kauemmas väärästä päästä. Mut usein käy sitte niin, et keskityn liikaa siihen varsinaiseen ansaan ja sählään seuraavan vaiheen. Nytkin oli vissiin pikkasen hätäilyä putkeen syötössä ja vein Xenan siitä ohi. Putkesta käännyttiin taas radan keskelle ja seuraavan ammottavan putkensuun ohi puomille. Vois kuvitella et kun oli jo 5 alla niin yrittäis tehdä kunnon alastulon, mut ei. Puomin jälkeen tehtiin täyskäännös ja mentiin viereiseen suoraan putkeen, minkä vieressä oli A. Lähdin taas liikaa varmistelemaan ettei Xena mee A:lle ja puomin kontakti jäi vaihteeksi ;o) tekemättä :o( Putken toisessa päässä oli taas se edellinen putki härsynä. Ihan sinne asti en menny, mut sain Xenan kääntymään A:lle kovalla käskytyksellä. A:n jälkeen oli poikittain takakiertoinen hyppy ja siitä loivasti oikeelle hyppy eteen ja seuraava hyppy oikeelle takaa kiertäen ja siitä edellisen hypyn vieressä olevaan putkeen. Sen jälkeen rengas ja taas "puomin perkeleelle" En tiädä alkoiko oma tajunta jo hämärtyä vai mikä oli kun ei se kontakti napsunut sitte millään. Loppuun s:n mallinen kolmen hypyn sarja ja maalissa kellotettiin aika miinus 7.4. Kolmen virheen rasitteella se toi sijan 11. Se on melkein sama kun 1, mut vaan kaks kertaa ;o)
Ei se nyt ihan paska veto ollu. Tuloksia kun kattelin, nii huomasin et hävittiin voittajalle alle 4s. Eli ilman kieltoa oltais varmaan oltu ihan samoissa lukemissa. Tästä vois jo päätellä, et alkaa pikkuhiljaa uudet opit mennä perille. Ja mää jo tutustumisvaiheessa suunnittelin oman etenemiseni mahdollisimman suoraviivaisesti, etten hidastais Xenan vauhtia. Vaix oli sil käännöksissä viäläkin hemmetin pitkät kaarrokset, et niistä tarvis viälä päästä eroon.

Kauaa ei voinu itteensä keräillä, vaan tartti mennä jo toisen radan reunaan puuskuttamaan ja painamaan mieleen tuleva hyppäri. AKVAn kisa-ajoista mää muistin ettei Jalosen kolmosten radat ollu mitään yksinkertaisia. Eikä helppoo tulis nytkään. Ja varsinkaan Xenan kans ja varsinkaan kun hyppäreillä vauhti kiihtyy aina vähä liikaa. Ja mää kiihdyn ja sit Xena kiihtyy ja sillai.
Noni, alotetaas taas. Alussa oli kaks hyppyä lähes vierekkäin, toinen vajaa metrin pidemmällä. Mul oli hieno suunnitelma et päästään hyvin liikkeelle kun ekan hypyn vasen siiveke jää mun ja Xenan väliin. Se vaan ampasi liikkeelle sellasella vaudilla, etten mää millään ehtiny sitä kääntää seuraavaan hyppyyn, vaan Xena veti siitä ohi. Tollaset tilanteet mää olen jo oppinut korjaamaan ettei käy sillai kun usein näkee, et koira kiertää esteen ja hyppää väärään suuntaan. Kakkoshypyltä suoraan pituus ja tiukka käännös muurille ja siitä eteenpäin renkaalle. Mun ohjaus tais olla vähä liian rohkeeta ja tein ennen muuria persjätön ja sen takii tuli levee kaarros ja Xena veti renkaan sivusta. Tää on aina sellanen paikka et kun joudutaan esteellä palaamaan takas, niin Xenalla kärvähtää käämit ja se alkaa komentaa mua. Nytkin mää jouduin sitä vähä rauhottelee et päästiin taas jatkamaan. Renkaalta mentiin suht suoraan U-putken kauempaan päähän. Ja sieltä takas tulosuuntaan missä oli hyppy poikittain. Maxeilla tää hyppy suoritettiin eteenpäin. Ja jumakekkulis sentään kun meinas käydä samal tavalla, kun viimex Attllä. En ollu heti huomannu, et numero olikin siirretty toiselle puolelle. Mut onnex ei jääny ihan kisasuoritukseen asti toi erhe vaan vähä ennen tutustumisen päättymistä hiffasin ton. No siitä kumminkin selvittiin ja käännyttiin taas vastakkaiseen suuntaan seuraavaan suoraan putkeen mikä oli edellisen vieressä. Ja siitä suoraan seuraavaan U-putkeen. Sitten piti kääntyy putken sissäänmeno aukon vierestä takakiertoiselle hypylle. Xena oli taas ihmeen hyvin kuulolla, eikä ongelmia esiintyny. Siitä tiukka oikee suoraan hyppy ja pussi. Sen jälkeen täyskäännös oikeelle ja pussin vieressä oleva hyppy, loiva oikee ja puolittain takakiertoinen hyppy. Ja vielä hyppy eteen ja tultiin kepeille. Jos me oltais hyviä pujottelijoita, niin olisin syöttänyt Xenan sisään nurjalta puolelta jolloin sisäänmeno kulma olis ollu 180astetta. Mutkun ei olla ja jatkon kannalta oli parempi et mää olisin keppien toispuolella, nii mää sitte valssin kautta siirsin itteni sinne. Aikaa siin paloi, mut eipä tullu virheitä. Sitte mentiin taas se pussin jälkeinen hyppy takaa kiertäen ja käännös vasempaan ja putkeen. Putken sisäänmenopään lähellä oli hyppy mikä mentiin "-ylläri,pylläri" takaakiertäen ja sitte ulostulopään editse viimiseen hyppyyn.

Huh,huh! Kyllähän noi hyppärit aina on vähä syheröisiä, mut harvoin silti ihan tollasta pyöritystä on. Ja tolla radalla tais kaikenkaikkiaan olla 5 takaa kiertoa, et sai siinä kyllä ohjata ihan koko rahan edestä. Oon ihan tyytyväinen et pisteitä kerty vaan 10. Renkaalla kului vaan vähä liikaa aikaa ja sen takii tuli pari sekkaa plussaa ja sijotus 17/26.

Mut me ei lannistuta vaan jatketaan samaa tahtia hiukset pystyssä ja Xenalla korvatkin. Ja seuraava kisa onkin jo huomenna. Katotaan montako nappulaa joutuu sillon nielemään ennen kuin pääsee kisapaikalle :o)

Xena Att:llä 28.1.2012

Silirimpsis!

Jaanhans, tääl sitä taas ollaan läppärin viäressä ja jaetaan sielun synkkää sisältöä.
Kuulaankirkkaana lauantai-aamuna taas ajettiin kohti Turkua ja Att:n hallia. Täytyy sanoo etten olekaan pitkään aikaan jännittäny niin paljon kun tätä päivää. Ja nyt en puhu mistään kisa-jännityksestä,kun sitä en enää oikein tunnusta. Jännitti se, et pystynkö yleensä kisaamaan. Edellisellä viikolla Mitsubishin peräluukku kohtas mun pään. Molemmat on kovia mut luukku voitti, tuloksena aivotärähdys ja 9 päivän jatkuva päänsärky. Lauantai-aamuna olo tuntu olevan ok ja kisaamaan lähettiin.

Kolme kisaa oli ohjelmassa ja tuomarina taaskin Heidi Viitaniemi. Pitääpi sanoo, et jos Lempääläsä Heidin rata oli suht helppo niin nyt antoi kyl takasin korkojen kera. Liian moni koirakko poistui areenalta hylyn saattelemana, me mukaanlukien.
Eka veto lähti ihan hyvin liikkeelle ja ihan mallikas starttikin. Ekalta hypyltä käännyttiin tiukasti oikeelle U-putken kauempaan päähän. Siältä jatkettiin etuviistoon kepeille ja tulokulma oli varmaan 135astetta ja mun tarvi jatkoo aatellen päästä viälä keppien toisel puolelle. En ihan tarkkaan tiädä millai mää Xenaa ohjeistin, mut se meni oikeesta välistä sisään. Sen jälkeen pyörähti muhun päin ja kakkos välissä se teki kahdeksikko-silmukan. Eikä täst tullu edes kieltoo. Pujon jälkeen vasempaan ihan radan reunaan hyppy ja 180 astetta toiseen suuntaan A:n alle putkeen. Muutama metri ennen seuraavaa hyppyä, mää nojaan hiukan oikeelle ja totta hitossa Xena lukee senkin ja vetää hypyn ohi. Sen jälkeen mun ohjaus alkaa repeillä aika pahasti ja huamasin, et Xenakin rupes kuumenemaan. Hylkyä välttelin kunnes tultiin puomilta alas ja mentiin siihen ihan ekaan putkeen ja ohjasin sen väärään päähän. Jälkeenpäin mää ihmettelin millai mul voi tulla ihan täydellinen black out tos kohtaa. Vasta kotona mää muistelin, et kun rataa numeroitiin niin oon melkein 100 varma et toskohtaa mentiin siihen päähän mihi mää ohjasinkin. Ja mää tiätysti sisäistin sen ekan version ja lähdin kävelylle. Ja sen jälkeen rataa oli kai muutettu, enkä sitä tutustuessa huomannu, kun meitä oli siällä kumminkin yli 30. Mut mitäpä näistä. Sellast sattuu paremmillekin, ehkä?

Seuraaval radalla mää etukäteen ounastelin kieltoa jo kakkos esteeltä. Ekan hypyn jälkeen oli samassa linjassa rengas ja Xena on tällases paikas niin monta kertaa vetäny välistä. Samas linjas oli viälä A, minkä ohi tarvi päästä ja mennä putkeen A:n ali. Oikeeaikasella niistolla mää siinä jopa onnistuin. Seuraavan hypyn takana oli putki härsynä ja Xena oli siitä kauheen kiinnostunu, mut sai oltuu menemättä. Täyskäännös oikeelle muuri, pituus ja radan reunaan hyppy eteen ja seuraava toiseen suuntaan. Sitten mentiin A:lle, minkä jälkeen tiukasti vasempaan ja hyvin läheltä väärää hyppyä. Ja sitte piti viälä muistaa se putki mikä oli A:n alla. Jos jostain sinä päivänä voi olla ylpee niin nyt oli sellanen paikka. Ehdin laittaa oikeeaikasesti jalan putken eteen ja tää paitsi esti hylyn, niin aiheutti myös täydellisen kontaktin ja siitä päästiin jatkamaan putkeen puomin alle. Siältä suoraan keunu, 90astetta vasempaan ja viälä saman verran uudestaan kepeille. Matkaa oli vaan sen verran paljon, et vauhti oli liian kova ja kun oma ajatusmaailma kulki vähä jäljessä, nii Xena veti suoraan kakkosväliin. Sitte oli vuorossa se hyppy mikä piti A:n jälkeen väistää. Olin vissiin aliarvioinu sen lähestymiskulman ja siitäkin kielto. Seuraava hyppy takaa kiertäen ja sen vieressä oleva muuri toiseen suuntaan. Kaarros vasempaan hyppy ja putki. Täs kohtaa tuli kans paljo hylkyjä jos ei ollu hereillä, kun vika pää oli kans hyvin lähellä hyppyä. Siitä käännyttiinkin jo loppusuoralle ja nähtiin melko mielenkiintoinen puomin kontakti. Xena otti loikan kaukaa alastulon puolesta välistä ja mäjäytti etutassut suoraan kontaktille. Käyhän se niinkin ;o)
Vähä kyl jälkeenpäin kyrsi et sillon ku ei tee yhtään kontakti virhettä, nii täytyy sitte söheltää jollain muulla tavalla. Ja ilman noita muutamaa mustaa hetkee radan pualessa välissä olis taas kerran otettu arvokas nolla tulos ...kele.

Vikana oli vuorossa hyppäri. Mää oli koko päivän onnistunu jotenkin sulkemaan kytevän pään säryn pään ulkopuolelle, mut nyt se ei enää onnistunu. Päivä oli muutenkin ollu pitkä se näky myäs Xenassa eikä startti ollu enää kovinkaan mallikas. Varaslähtö ja kakkoshypyn rima alas ja sen jälkeen himpun verran liian pitkä kaarros enkä saanu käännettyä Xenaa oikeeseen putken päähän ja suht nopee hylky. Ja niinkun monta kertaa ennenkin hylyn jälkeen mää sisuunnun ja näytän parasta osaamista. Perskules kun toi sisuuntuminen tapahtuis ennen kun lähtee radalle koheltamaan ;o)

Että tällanen tapaus tällä kertaa. Ei voi väittää etteikö treenaamattomuus tuntuis ja myöskin näkyis mein menossa. Tää talvi on aina tällasta. Onnex pääsee ny treenaa kahtena seuraavana vkonloppuna. Jos vaix ens kerralla olis jotai parempaa kerrottavaa.
Kivaa meil silti oli, niiku yleensä. Se on kumminkin tollasten paskavetojenkin jälkeen palkitsevaa kun näkee et ainakin Xena nauttii hommasta ihan koko painollaan.

Pysykäähän ystävät lämpimänä, siäl on kylmä!

Xena Lempääläsä 8.1.2012

Jassåå sano ruattalaine!

Se on sit taas vuasi vaihtunu ja aika startata uus kilpailu-kausi. Täl kertaa lähettiinki heti viaraille vesille Tamskin halliin Lempäälään, misä ei olla ennen oltukaan. Ja sopivasti heitti talven ekan kunnon pakkasen, eli lähteissä oli -15astetta eikä oikeen tiänny mitä päälleen laittais. Päädyin sitte ihan normi kilpailu-varustukseen ja siihen päälle pilkkihaalarit, nii ei tullu ainakaa matkalla kylmä.
Päivän ohjelmas oli kaks kisaa joka luokalle ja kolmosia tuomaroi Viitaniemi ja Matson.
Mein eka veto oli vasta pitkällä ilta-päivällä, mut lähettiin hyvis-ajoin kun paikalla oli eräänlainen Pyreneesi-invaasio. Enkä kyl muista et koskaan olis yheksää pyrtsiä ollu samoissa kisoissa. Määrä jakautu kyl kaikkiin tasoluokkiin, mut medi-kolmosissa starttas 4-koirakkoo.
Napattiin matkalla kasvattaja-Lea kans mukaan, olihan kisaajista ainakin kuus koiraa hänen kasvattejaan.

Ekan hypyn vasemmal pualella oli viärekkäin kaks hyppyä ja ne molemmat suaritettiin eteenpäin. Ongelmana oli vaan, et ekalta hypyltä oli suora linja A:lle. Ja jos lähtö olis katastroohvi, nii vaikeeta tulis. Mut onnex toisinaan meinkin startit onnistuu ja päästiin hyvin tekemään ehjää suaritusta. A:n jälkeen käännyttiin puoli-ympyrän verran takas ja hypyn ja muurin kautta keinulle. Taas vaihdettiin suuntaa puoli-ympyrän verran oikeelle hyppy ja putkeen, mikä oli puomin alla. Onnex putken suu oli noin metrin irti puomista, nii ei tarvinnu Xenankaan arpoa kumpaan menee. Puomin alta kiidettiin kepeille ja edelleen tehtiin ihan kelpo rataa. Pujon jälkeen viistoon vasemmalla oli viärekkäin kaks hyppyy. Ens vasemman puoleinen eteen ja toinen takaa kiertäen. Siitä 90astetta oikeelle hyppy ja vasempaan 3/4 ympyrän käännös ja hypyt eteen ja takaa kiertäen. Täs oli oikeestaan radan ainoo paikka, mitä mää miätin pitkään. Jäädäkkö jälkimmäisen hypyn oikeelle puolelle, vai vetäiskö valssilla vasemmalle. Siitä kun mentiin sitte oikeelle viistoon pituuteen ja putken kauempaan päähän. Jotenkin tuntu, et jos jään ite oikeelle puolelle, nii juoksulinja saattaa viedä kumminkin väärään päähän, vaix oikee pää olikin ihan hyvin linjalla. Pituus oli vaan jotenkin semmoses kulmassa, et päädyin jälkimmäiseen ratkasuun. Mikä sitte osottautu mein kohdal oikeeksi. Putken jälkeen oli viälä rengas ja siitä kauheeta hönkää puomille. Mää en tajuu et mikä helvetin kiire mul taas oli päästä maaliin, kun se kontaktin teko jäi taas puolitiehen. Ja kun tasan ja tarkkaan mää tiädän millai Xenan kans siin kuuluu tehdä. Ja mää hidastin ehkä 30cm liian myähään ja sivusilmällä näin, et ei ehkä osunu punaseen. Pitkään silti tuamarikin asiaa mietti ja niinkun monta kertaa ennenkin päätti sitte venytellä kättään. Et taas jäi nolla vajaan kymmenen metrin päähän, ..kele. Ihan hyvä vauhti oli silti vaix välil tuntu ettei mennä ihan täpöllä. Reilu 5s miinusta ja saman verran hävittiin voittajallekin, mikä ei mun miälestä oo paljon ku näis isommis kaupungeis voittajat on kumminkin enemmän tai vähemmän ammattilaisii. Maajoukkue-kamaa ja tollasta. Se on tällasen pienen seuran edustajalla semmosta jatkuvaa taistelua tuulimyllyjä vastaan ;o)
No onnex tuli pari nollaa toisille pyrreille, nii sai rotu hyvää mainosta. Hyvin tehty Soile ja Jouni.

Kakkos-radalla oli jo alkamassa minien B-kisa. Nopeesti mää painoin radan mieleen ja lähdin sitte koirien kans metsälle keskittymään. Otettiin taas pitkästä aikaa Max maskotiksi, kun se on päässy vähä metsäläistymään. Ja nyt sitä on taas ihan hyvä kuskata autolla, kun ei enää ole matkapahoinvointiakaan.
Jälkimmäinen kisa oli kyl taas yks omituisimpia pitkään aikaan. Siinä kun odoteltiin vuoroa, nii mää huomasin et Xena oli taas vähä normaalii vilkkaammalla tuulella. Se hyppi päin ja haki koko ajan mun huomioo. Yleensä kun näin käy, niin ei hyvä heilu radalla.
Radan alku oli kuin ykkösluokasta. Pitkä suora melkein puoleenväliin kenttää ja just ennen A:ta piti kääntyy tiukasti puomille. Tällanen alku tekee mun ohjaamisen aina tukalaxi ja varsinkin kun Xenan mielentila sattu just nyt näyttämään sen nurjan puolensa. Sil oli taas kova kiire radalle ja kun mää olin irrottaas remmiä, nii se hiukan riuhtasi ja sen jälkeen sil taas palo käämit ja remmin irrottaminen oli aina vaan vaikeempaa. Mut se on joskus tällasta huippuun viritetyllä työkalulla. Jos ne kolme ekaa estettä olis ollu kaikki pelkkiä hyppy-esteitä mää olisin ehkä selvinny. Mutkun toisena oli rengas ja mää olin jo siinä vähä myöhässä ja tultiin vähä vinossa, nii vetihän Xena sitte rinkelin ja kehyksen välistä. Mää olin kumminkin hereillä ja sain nopeesti vaihdettua suuntaa ja korjaamaan erhettä. Näin on käyny joskus ennenkin ja muistaakseni sillonkin Xenal alko jotenkin se uusinta viiraa päässä ja se hankki viälä toisenkin kiallon. Kolmos-hypyltä se oli jo kovaa vauhtii menssa sinne A:lle ja tiätysti edeltäneet tapahtumat sai munkin vähä kiihtyy ja ääni nousi kans kohtalaisesti ja karjasin aika lujaa, ettei se menis vikasuuntaan. Keinulta mentiin muurille ja tiukasti vasempaan hyppy ja lisää vasempaan suoraan putkeen. Just ku Xena oli menny sisään, nii mää kuulin pillin vihellyksen. Enkä viäläkään tiädä oliko se Matsoni vai kuuluko se viäreiseltä radalta. Kumminkin mää menin sen verta hämilleni, et pysähdyin kattomaan tuomaria. En muista näyttikö se mitään, mut jatkoin kumminkin. Onnex Xena ei kääntyny putkessa takas ja säästyttiin lisäpisteiltä. Seuraava pujottelu oli samansuuntainen, kun edeltävä putki ja jatkon kannalta olis ollu tärkeetä päästä keppienvasemmalle puolelle. Sinne oli vaan kauheen pitkä matka ja jäin toispuolelle ja kepeiltä kun käännyttiin vasempaan tein siistin takaa-leikkauksen eikä Xena edes pyörähtäny kun onnistuin käskyttämään sitä jatkamaan eteenpäin. Pussi, hyppy eteen ja toinen takaa, hyppy ja tiukka käännös puomille. Toises päässä oli putken väärä pää ilkeesti näkösällä ja taas tuli ihan liikaa keskityttyä siihen putkeen eikä kontaktin tekemisestä ollu tietoakaan. Mut ei tullu hylkyäkään ;o) Hyppy, A ja se eka putki toiseen suuntaan ja loppuun pari hyppyä.
Mul ei ollu mitään käsitystä tuliko tulos vai ei. Moni muukin oli sitä mieltä, et se viheltäjä oli tää Matsoni. Mää aloin sitte kelaamaan et lähtöluvan jälkeen pilliin vihelletään vaan jos tuomari haluaa keskeyttää suorituksen ja sillonkin se on muistaakseni kaks vihellystä. Ja kumminkin se seuras mein kontaktien tekoakin loppuun asti, eli sen puolesta ei hylkyä pitäis olla. Virheiden määrästä ei kans ollu mitään käryä, mut ihme kyllä ei tullu kun 15 tikkiä, mikä sinällään on aika vähän tommosen sekoilu esityksen jälkeen.

Noniin, AVA saa viälä odottaa, mut ei tää nyt ihan paska kauden alotus kumminkaan ollu, kun koirasta riippumatta mää olen jokaikisen kauden alottanu hylyllä. Ja ny saatiin molemmista tulos. Ja edelleen täytyy korostaa, et ei ollu nolla todellakaan kaukana.
Kiva oli päivä kyllä. Kiitokset vaan piknikillä mukana olleille. Ja onnea nollien tekijöille. Kyl mekin sit taas joskus :oD

Xena Tsaulla 27.11.2011

Sunday, bloody sunday!

Juoksut on sit juostu ja päästiin taas tositoimiin. Tsaun hallille taas vei tie liian aikasin sunnuntai-aamuna. Mut oli taas kivaa ku pitkästä aikaa oli paljon tuttuja samassa luokassa. Alko olee jo vähä yksinäistä kakkosissa, ku kaikki muut meni aina menojaan kolmosiin ja me jäkitettiin siellä ku tatit tantereessa. Aamun ohjelmassa oli kolme kisaa ja kaikki Anne Viitasen ratoja. Tuli sitte vedettyä neljä perättäistä kisaa Annen radoilla. Jos oli edellinen rata Hyvinkäällä vähä hankala, ni nää oli suorastaan helvetillisiä.

Xena on aina juoksun jälkeen vähä sekapäinen ja oli ihan arvotus, kuin lujaa se lähtee ku remmin irrottaa. Mut hyvin se odotti ihan siihen asti, ku ite lähdin juoksemaan. Alkuun kaks hyppyä samassa linjassa ja jälkimmäinen takaa kiertäen ja siitä S-mutkan kautta pussiin. Keinun jälkeen oli hyppy poikittain ja vasemmalla puolella putki-ansa. Varmistelin vähä liikaa ja hötkyilin ite keinun alastulossa ja sen takii lentokeinu. Hypyltä taas täyskäännös putkeen ja siitä loivasti vasempaan kepeille. Tää asetelma oli joskus meille myrkkyy, mut nykyään mää osaan rauhottaa Xenaa putken jälkeen ja pujottelu sujuu. Pujolta tiukasti vasempaan sarjalle eteen ja toinen toiseen suuntaan. Siitä melkein ympyrän muotonen käännös, muuri ja puomille. Puolen vaihto ennen puomia oli reilusti myöhässä ja sen takii kaarroskin sen mukainen. Puomi oli siis keinun ja keppien välissä ja nyt mentiin suoraan putkeen. Ei ymmärrä mikä kiire oli kontaktilla, mut kontaktipinta olis tarvinnu olla metrin mittanen nii ei olis tullu virhettä. Putken jälkeen hyppy suoraan päästiin ennakolta varmaan hylly-paikaan. Piti kääntyy jyrkästi oikeelle A:lle, minkä alla oli S-putki. Ja niitten viäressä oli viälä suora putki. Valssin kautta mun piti Xena kääntää A:lle ja viimiseen asti peitin putken suuta. Ja vissiin vähä liianki pitkään, ku se pirulainen meni siihen jälkimmäiseen putkeen. Ei auttanu edes maamme laulu, ku siirryttiin laulukuoroon tän radan osalta. Se A tuntu Xenan miälestä niin kivalta, et se meni sen varmuudex viälä toiseenkin suuntaan putken sijaan. No se sai pitää hauskaa ja päästää höyryä pois.
Ei edes kauheesti harmittanu hylky. Ei kai oo enää mitään paineita ku ollaan kolmosissa ja kumminkin tulos sieltäki jo saatu.

Toka veto olikin taas miälenkiintonen. Xena oli kauheen eläväinen ja riuhto niin pirusti, ku mää yritin ottaa pantaa pois. Melkein samaan aikaan me siitä liikkeelle lähettiin. Startti-paikka oli suunnilleen aleen keskilinjalla kakkosena rengas oli siitä viistoon oikeelle. En mää muista oliko se jollain tapaa hankalas kulmas, mut kolmannella yrityksellä Xena pääs siitä läpi. Muutenki se kävi törkeen kuumana ja mää jouduin oikeen sille huutaa, et RAUHOTU!!! No se autto ja päästiin jatkamaan renkaalta täyskäännös vasempaan muurille, hyppy viistoon oikeelle javiereinen hyppy toiseen suuntaan. Sen jälkeen puomi. Ny mää saan kyl syyttää ihan itteeni ettei kontakti napsunu. Ei meinaan ollu sitte mitään samaa mitä mää täs pari kuukautta oon onnistuneesti tehny. No kumminkin siitä mentiin siihen samaan putkeen ku edelliselläkin radalla ja sitte keinu, mikä oli kans samalla paikalla mut toisinpäin. Suoraan pussiin ja tiukasti oikeelle hyppy ja oikeelle kaartaen kepit. Taas se sama putki, mut toinen pää ja sen jälkeen suoraan hyppy ja sitte mentiin sinne A/putki härpäkkeelle. Ny mää osasin kääntyy oikeeseen aikaan ja Xena meni heti A:lle siitä sinne vasempaan putkeen ja sitte A:n alaiseen putkeen. Veälä pari hyppyy sinne ja tonne ja päästiin maaliin 20 taalan rasitteella. Sen verta haastava rata oli, et noinkin paska tulos riitti 10:een sijaan.

Kauaa ei taaskaa ollu aikaa rauhottuu, ku tarvi jo valmistautuu päivän päättävään hyppäriin. Ja samalla selkeellä syheröisellä linjalla jatkettiin. Toka hyppy oli 90asteen kulmassa ekaan nähden ja se suoritettiin takaa kiertona. Kolmas hyppy taas samaan suuntaan ku ensmäinenkin. Siellä tehtiin taas täyskäännös vasempaan ja vieressä putki vaarallisen lähellä. Mut siitä selvittiin ja mentiin pussiin. Seuraava kuvio oli hauska ohjata. Muuri ja kaks hyppyy T-kirjaimen muodossa. Ja liikerata muodosti ikäänkuin väärinpäin kaks S-kirjainta. Kaunis kuvio ja tosi sulavaa. Me happy :o) Kaks hyppyy suorassa linjassa ja ennen kolmatta valssin kautta tiukasti oikeelle putkeen. Käännös vasempaan ja toinen putki. Käännös vasempaan hyppy ja sinne samaan U-putkeen mikä oli koko aamun ollu samassa paikassa. Siältä pituudelle mikä oli sen ekan putken vasemmalla puolella. Jos joku paikalla olleista seuras mun toimintaa, nii luuli varmaan et mää jäin varmistelemaan, ettei Xena mee siihen ekaan putkeen. Todellisuudes mul tuli täys black out et mihin pitäis mennä :oD No pituudelta piti heittää koira putkeen ihan nolla-kulmasta. Ja voi stjärtpenssel sentään ku olisin sekunnin kymmenyksen malttanu pidempään saattaa Xenaa, ni ei olis tullu kieltoo. Mut sen suoran putken jälkeen oli hyppy poikittain linjalla ja se mentiin takaa kiertäen, ni kai sen takii tuli hätäiltyä. Siitä hypyltä vasen-viistoon pujottelu ja rengas suoraan. Täl kertaa ihan laakista läpi. Sitte valssi vasemman kautta, muuri ja täyskäännös ja maaliin. Tulos riitti sitte mein toistasexi parhaaseen sijotukseen kolmosissa. Oltiin 9.

Vähä jäi kaivelee, et se eka SM- nolla oli sit kumminkin niin lähellä. Mut tarkemmin ku ajattelee ni pitää olla hyvin tyytyväinen, et juoksun jälkeen noin syheröisiltä ja tiukaa hallintaa vaativilta radoilta tuli edes tuloksia. Xena kun ei näissä oloissa ole niitä helpoimpia ohjata.
Nyt on vissiin tiistai, et ei oo enää kun neljä yötä seuraaviin kisoihin. Ei malttais odottaa ;o)

Xena Hyvinkäällä 5.11.2011

Helldorado!

Kolmosluokka tuli sitte korkattua Xenankin osalta. Viimiset kakkosen kisat meni sen verran hyvin, et odotukset oli todella korkeella. Se on vaan koiraurheilukin semmosta, et pudotus voi olla todella julma.
Hyvinkään lämpimäs hallissa oli kisat ja mentiin sinne Helsinkin kautta, misä viätettiin yö Xenan velipuolen Miskan luona. Miska kuuluu siihen pentueeseen, mikä oli Urdoksen (molempien isä) läksiäislahja. Eli puolixi havaneessi ja toinen puoli pyrtsiä.

Kahdesta ekasta kisasta ei oo paljoo kerrottavaa. Hyppärin aloitus tapahtui ikäänkuin radan puolelta ulospäin. Xena suoritti ekan hypyn ja singahti siitä viis metrii ulospäin ja alko nuuhkii kenturaa. Mul meni monta sekuntii, et sain sen jatkamaan rataa. Se vaan jatkoi kärsä maassa menoo eikä juurikaan kuunnellu mitä mää yritin sille sanoo. Lopputulos oli et seittämän esteen jälkeen meil oli kielto-kiintiö täynnä ja edelleen mentiin kuono tantereessa. Mää jätin homman siihen, ku ei kerran kulkenu.
Tokalle radalle mennessä ekan radan tapahtumat kaiversi skalpin alla, enkä keskittyny startissa tarpeexi ja Xena sortui putki-ansaan heti radan alussa. Jatkettiin kumminki loppuun, ettei menis reissu ihan harakoille.

Vikaan vetoon tuomari vaihtui Luomalasta A. Viitaseen ja samalla myäs radasta tuli pikkasen haastavampi. Hypyt 1,2 ja 3 oli neliöm muodossa ja kaikki mentiin etukautta. Sitte tiukasti vasempaan putkeen ja n. 135asteen kulmassa hyppy ja toinen takaa kiertäen ja sama putki toiseen suuntaan. Siitä A:n ohi kepeille, pituus ja loivasti vasempaan pussiin. Jyrkästi vasempaan sarja-hypyille. Sarjan välissä oli putki ilkeesti härsynä. Alunperin meinasin leikata hyppyjen välistä ite toispualelle ja peittää näin putken suun. Jos olisin tehny niin, olis voinu kielto B-hypyltä jäädä jäädä tulematta. Seuraavax oli Putki A:n alla ja mentiin lähenpään päähän. Sieltä suoraan takakirtoiseen hyppyyn ja takas A:lle. Taas oli ekan putken pää ilkeesti härsynä ja keskityin vähä liikaa siihen, enkä kontaktiin. Ja A:n jälkeen oli hyvin tiukka käännös ja vähän tilaa kun mentiin seuraavaan putkeen. Siitä jyrkästi oikeelle hyppy ja välistä veto ja tiukasti oikeelle muuri ja sen jälkeen hyppy mikä oli 180asteen kulmassa mein liikerataan nähden. Puomin kontakti oli taas todella mallikas. Kymppi ja 4s miinusta toi meille sijan 16. Ei kauheesti lämmittäny, mut jälkeenpäin aatellen siinä porukassa ei se niin paska suoritus ollu kun kisaajia oli kumminkin likemmäs 50. Tulos toi myäs Xenalle ekat ranking-pisteet. Ei niitä tullu kun kolme, mut on se parempi kun tikku simmussa. Ja takaan ja vannon et varmaan tulee lisää.

Pitkään mää ihmettelin sitä ekan kisan alustan nuuhkintaa, ku Xena ei oo koskaan semmosta tehny. Mut syy selvis vasta ku sunnuntaina tultiin kotio. Sil oli alkanu juoksu ja voi olla et oli päällä jo kisojen aikana. Et näin ne voi hormoonit sekottaa naaras-olentojen pään. Pahaan paikaan tuli juoksu, ku olin ehtiny Xenan jo ilmottamaan Att:lle ja ehkä olisin menny kisaamaan Lempääläänkin. Mut mitä sitten, ku näitä ain välillä tulee ja tää on osa tätä urheilua.

Kolmos-depyytti ei ollu kovin vahva, mut mun itteluottamusta se ei horjuttanu millään tavalla. Ja jos ei toi juoksu kovin pahasti sekota Xenan päätä, ni kisat jatkuu taas entisellä draivilla.

Xena Weca:lla 8.10.2011

JiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiHaaaaaaaaaaaaaaaaaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Voi hyvää päivää sentään ja kaikkee taivaan ja maan väliltä. Jos oli tota edellistä epistolaa vaikee kirjottaa, nii ei tää kyllä oo yhtään sen helpompaa. Sisällä myllertää aika rajusti, mut onnex tää myrsky pään sisällä on nyt niin positiivistä ku vaan voi olla. Mää en oikein tiädä mistä päästä nyt alottais, mut kait se olis järkevintä alottaa vaix alusta. Eli Wecan kisoihin Noormarkkuun mentiin ja täl kertaa ihan sopivaan aikaankin, ku mein eka kisa oli vasta neljältä.Tuomarina toimi Minna Räsänen. On muuten sama tuomari, kenen radalla noustiin kakkosiin. Etukäteen jo ajattelin, ettei varmaan helppoo tulis olemaan. Eikä ollu ainakaan hyppärillä.

Ekan hypyn vasemmal pualella oli U-putki ja no2 oli kauemmassa päässä ja sinne mentiin ihan kolmos-hypyn viärestä. Tää hoitu helposti kun starttikin oli aika mallikas. Ite mää heitin valssin kolmosen taakse, et sain vaihdettuu puolta ennen nelosena ollutta pituutta. Viitos-hyppy viälä samaan suuntaan ja kuutosena olevan putken oikeeseen päähän. Putken vasen pää oli ihan suoraan hyppylinjalla ja moni vetikin täs kohtaa metsään. Mun miälestä se ei niin kauheen vaikee paikka ollu, ku muisti vaan ajoissa kääntää oikeelle. Sitte tultiin takas tulosuuntaan rengas, tiukka oikee hyppy, välistä veto, toinen hyppy ja seuraava hyppy takaa kiertäen. Nää hypyt oli siis vierekkäin. Siitä mentiin kaarihallin toiselle seinälle putkeen ja takas radan keski-osaan kolme hyppyy loivasti oikeelle kaartaen. Siitä tiukka vasen ja takaa-kierto hypylle, mikä oli vinkkelissä edelliseen nähden. Siitä melkein suoraan kepeille, minkä jälkeen päästiin paikkaan missä viimeistään pysty hylyn tekemään. Kepeiltä piti lähtee n.45asteen kulmassa ohi edellisen putken, minkä viäressä oli taka-kiertoinen hyppy a siitä putken kauimmaiseen päähän. Täs kohtaa nähtiin mitä ihmeellisimpia yrityksiä. Heti kun mää näin radan, nii mää tiäsin et mun pitää peruuttamalla vetää Xena putken ja hypyn välistä ja sylkkärillä kääntää se hypylle. Sen jälkeen se oli helppo viedä väärän putken suun ohi, kun ite oli putken ja koiran välissä. Maalissa aika oli n.10s miinuksella ja se tuotti ylivoimasen voiton. Mut en mää sitä kauheesti röyhistelly kun ei sillä nollalla ollu mitään merkitystä. Vaix täytyy kyl sanoo et voitto lämmittää mieltä aina, oli merkitystä tai ei. Voi olla et se anto paremmat henkiset eväät seuraavaan vetoon.

Agi-rataan tutustuessa mua alkoi yhtäkkii pelottaa. Mun miälestä rata tuntu liian helpolta. Ihan niinku multa olis jääny jotain vaaran paikkoja huamaamatta. Mut sillä mentiin mitä mää sillä hetkellä näin. Alkuun oli kolme hyppyy melkein suorassa linjassa. Sen jälkeen tiukasti oikeelle kepeille, mihin mää vein Xenan valssin kautta nurjalle puolelle. Seuraava hyppy oli loivasti vasempaan ja Xena sai sinne ihan kauheen vauhdin. Ja aiheutti mulle pari ylimääräästä sydän kohtausta kun lähesty uhkaavasti kauempana ollutta putkee. Mut onnex se on nykyään aika hyvin ääni-ohjattava ja käänty hienosti oikeelle kadelle hypylle, mitkä muodosti puoli-ympyrän ja siitä leikattiin äskeisen kulkulinjan poikki A:lle. Hyppy ja tiukasti oikeelle putkeen. Takasin tulosuuntaan hyppy ja oikeelle keinulle. Siitä suoraan rengas ja putki. Siitä käänyttiinki sitte kohti maalia. Ekaks mein nollantappaja ja taas alastulossa upee juoksukontakti. Hyppy, tiukasti oikeelle putkeen ja viälä yks hyppy ja kakkosluokka oli takana.
En mää tiädä olinko mää shokissa vai mikä oli, kun mää olin ihan tyyni. Vaix useenpi tuli sanoo et se oli nolla, nii mää vaan sanoin odottavani virallista vahvistusta. Teki silti mieli alkaa huutamaan, mut päätin kumminkin hillitä itteni.

Sillai siin sitte kävi, et se tarvittava nolla tuli ja siirto kolmosiin oli tosiasia. Mää kuvittelin et se tapahtuma olis ollu paljo tunteellisenpi, mut mul oli ihan tyhjä olo enkä tuntenu oikeen mitään. Eli mää varmaan olin shokissa. Tai sitte se viime viikon melkein-nousu teki sen, et mää tiäsin tätä odottaa. Ja kyl edelliset kisat jo osotti et parempaan suuntaan oltiin menossa. On se ohjaaminen vaan paljon helponpaa kun on itellä rento olo. Ja näis neljässä viimeisimmässä startissa mää oon nauttinu todella paljon mein yhteistyöstä. Ja valehtelematta tänään tais olla mein parasta menoo ikinä.
Nyt alkaa jo vähä tunteet purkautuu ja alkaa vasta tajuamaan mitä tuli tehtyä. Mää en uskalla edes ajatella montako tuntia näit juttuja on treenattu. Ja parin vuoden aikana pelkästään agilityn takia ajettuja kilometrejä on varmaan 20000km. Kun on käyty treeneissä ja kisakokemusta hakemassa. Välillä oon hakannu päätä seinään kun mistään ei tullu mitään. Välillä meinasin jo lopettaa koko touhun kun onnistumisen paineet meinas käydä liian kovixi.
Mut kai mää sisimmässäni tiesin et tää päivä viälä koittaa. Vaiks se vaati sen kaks ja puali vuotta ja 110 kisaa. Se kaikki kumminkin on valmistanu mua tulevaan ja voi olla ihan hyväkin etten ole mitään liian helpolla saavuttanu.
Todella innolla mää odotan taas tulevia kisoja. Tuntuu ettei agility oo koskaan ollu näin kivaa. Xena on ihan täydellinen työpari täs touhussa ja olen mielestäni etuoikeutettu kun olen tollasen huippu-yksilön saanut. Iso kiitos Lea!.
Täst on hyvä jatkaa. God natt.