Juhannus 2013

Gud kväll

No nii. Sainhan mää vihdoin tään hemmetin bloggerin taas auki. Tän vuoden juhannus-kisat tuli taas taputeltua. Eli paikka oli sama kun aina ennenkin, Tuorlan majatalo ja järjestävä seura Tsau. Jonkinmoista historiaa tehtiin tänä vuonna kun Harjalaisia starttasi peräti  6 koirakkoa. Mun ja Xenan lisäks Lena ja Della, Pasi ja Taika, Anne ja Sissi, Mervi ja Minni ja Marco ja Iines. Alemmis luokis seuran menestys oli ihan hyvä. Kuninkuusluokan menestystä ei kauheesti voi kehua. Mut pääasia on et kivaa oli.
Mun ja Xenan suoritukset ei olleet ihan pohjanoteerauksia. Mut ei paljon toisinkaan.
Tänä vuonna tuomaristo oli mennyt aika uusiksi eikä vanhoista ollu jäljellä enää ku Rantamäki-Lahtisen Leena. Muut domaret oli Sari Mikkilä, Seppo Savikko ja vierailevana tähtenä oli legendaarinen vanha engelsmanni Bob Griffin. Eikä muuten ollu eka kerta ku oltiin Xenan kans hänen radoillaan. Nastolan agi-rotu vkonlopun yksilökisoissa muutama vuos sitten tuli oltua herran radalla.

Perjantai alko kolmosten osalta Savikon agi-radalla. Siit ei paljoo oo kerrottavaa. Alku olis ollu ihan ok, mut Xena vaan pääs irtoo vähä ennen ku olin odottanu ja tokan esteen ( rengas) edessä jouduin tekee ylimääräsen pyörähdyksen et saisin Xenan takas ruotuun. Täl kertaa se ei kestäny korjaamista ja tuli entistä sekopäisemmäks ja tuloksena hyl. Seuraavaks mentiin Griffinin hyppärille. Paljon liian pitkiä kaarroksia ja vähä omaa, kuinmyös Xenan sekoilua ja tuloksena 10 ja sekunnin YLIAIKA?

Päivä hoidettiin unholaan saunomalla ja grillaamalla ja ehkä jopa jokusella drinksulla.

;auantai alko mein osalta Griffinin agi-radalla. Rata vaikutti ihan kivalta ja mää luulin et oli huomioinut kaikki ansat, mut toisin kävi. Eka hyppy oli suoraan eteen ja toinen lievästi vasempaan ja takaa kiertäen. Kolmos-hyppy oli kakkosen vieressä ja koiran kannalta mhös takakiertoinen. Kolmosen vieressä oli A ja sen alla putki.  Jos olisin menny ite kakkosen vasemmalta puolelta ohi ja valssilla kääntäny hypylle ja ottanu Xenan vastaan kolmosen yli, nii olisin pystyny estämään ettei Xena olis hyökänny sinne putkeen. Harmi vaan et se tuli mieleen vasta seuraavana päivänä.
Mun vika juissi-veto Leena RML:n hyppäri. Ja oli sit todella kinkkinen, eikä kyl sopinu yhtään mein laisille. Mut hyvin taiseltiin aina esteelle 17 asti. Olin arvioinu mein vauhdin vähä alakanttiin ja kun olis pitäny hypyltä valssin kautta kääntyä ja etukautta viedä koira hypyn taakke. No en sitä ehtiny tehdä ja Xena päätti hypätä vikasuuntaan.

Se vika hylly otti pattiin aika pahasti ja meni hyvän aikaa ennen ku sain kasattua itteni. No grillaus ja pari napsuu autto kyllä. Sen verta oli järki pääs et lopeti ajois ja sunnuntaina olin niin saakelin pirtee et melkein harmitti ettei ollu mitään itelle sopivaa aamukisaa.
Et se oli sitte sellanen juissi se. Mut kivaa oli ja sehän on kaikkein tärkeintä, eikö?

Xena siellä sun täällä

Terppa

Pakko myöntää ihan surutta, et oon ollu aika huono kynäniekka lähikuukausina. Kisoja on tullu ja menny enkä oo mitään saanu aikaseksi tänne. Jos semmonen ihme olis tapahtunu et joku olis kaipaillu, nii oon tosi pahoillani. Tekosyitä on aina helppo keksii... Just nyt mää en keksi mitään :)

Oolrait. Viime päivityksen jälkeen me käytiin viälä kerran Attllä ennen heidän kesätaukoo. Siit on jo niin kauan aikaa, etten ala käymään niitä läpi sen tarkemmin, enkä edes muistaiskaan millasia tunneskaaloja sillon käytiin läpi. Kolme kisaa kumminkin oli ohjelmas ja tuomarina iki-ihana Eija Berglund. Xena oli ihan oma ittensä ja puomin alastulo oli taas ihan vieras käsite. Ja se oli just ekalta radalta ja tulos 5 ja sija oli muistaakseni 14.
Kaks jälkimmäistä hyllytettiin. Toinen niistä tapahtu ihan radan lopussa vähä  hämärissä olosuhteissa. Me startattiin vikana eli mul ei ollu mikään kiire lähtee siältä pois. Mää otin nortmaaliin tapaan Xenan syleilyyn. Eija oli kävelemäs radalta pois ja vissiin osaa lukee huulilta. No, okei myönnän et sanoin itekseni v***u.
Eija vaan tokaisi, et alkaaks ikä painaa vai mikä on :) Olin meinaan just täyttäny 40.
Kisan jälkeen oltiin kahvilla ja Eija tuli sinne kans ja alko kyselee muilta et miten me saatais toi Rami rauhottuu radalla :) Mää olin ihan  ihmeissäni ku omasta mielestä olin iha rauhallinen.



Alkukesästä käytiin kääntyys Raumalla. Kaks kisaa oli ohjelmas ja tuomarina kitara-sankari Henri Luomala. Ekaks oli  agi-rata. Tosi suvuva ja ihan perkeleen kiva rata. Meille vakkari 5 puomilta. Hyvä aika ja sijotus 8s.
Hyppärillä Xenal keitti taas vähä yli tyyliin all hell breaking loose. Mul ei ollu paljookaan tehtävis ja hylly tuli.

Nii joo viime vkoloppuna käytiin K-nummella sm-kisoissa joukkueen muodossa. Kiven kova ryhmä oli taas koossa. Kolme samaa kun viime vuonna jolloin sijoitus oli 12. Nyt ei menny ihan niin hyvin. Me otettiin Xenan kaa  kaikilta kontakteilta 5 eli tulos 15. Leni ja Sami hyllytti ja Vissan ja Boden nollat ei enää paljon pelastanu ja sijotus oli 35. Nii tuomarina oli Tuomo Pajari. Täytyy sanoo et taas kävi tuuri, niinkun viime vuonnakin ja medeillä oli helpoin rata.
Nyt onkin sit jo juhannus ja ollaan taas Tuorlassa Tsaun kisoissa. Yritän antaa nyt vähä tuoreemman päivityuksen täältä.

Xena Att:llä 31.3.2013

Hola'

Taas tuli semmonen aika et veri veti kisakentille. Taas olis ollu varaa valita useemmasta kisapaikasta, mut ei oikeen muualle osannu mennä kun Att:lle. Sitä naapuriakin harkitsin, mut samalle päivälle osu oman seuran match-show niin tartti olla siälläkin edustamassa ja vähän niinkun töitäkin tekemässä. Eli tää oli sitte ainoo oikee paikka tänä pääsiäisenä mein kisata. Tuomareita oli kaks kertaa Heidi V. ja kerran J. Jämsä.

Medien kisat alotettiin hyppärillä. Mua ei nyt niin kauheesti huvita kertoo millanen rata se oli. Mut toivon mukaan huomenna, tai siis jo tänään se saadaan julkastua liikkuvan kuvan muodossa. Sen verta voin kertoo et jos tapahtu outoja asioita, niin tapahtu myäskin hyviä juttuja. Nolla menetettiin jo kakkos-hypyllä kun jo siinä oli liikaa vauhtii ja Xena veti esteeltä vähä ohi. Mut hyvin mää itteni keräsin ja pääsin tilanteen herraxi taas vähäx aikaa. Kaikkein pahin hylkypaikka me vedettiin ihan mallikkaasti ja ilman vaaran paikkaa. Mut sitte tapahtukin jotain hyvin outoo. U-putken jälkeen oli hyppy eteen ja siitä viereisen hypyn editse  oikeelle hyppy ja siitä vasempaan se äsken ohitettu hyppy takaa kiertäen. Sen ekan hypyn jälkeen mää olin valssilla itteni kääntäny jo seuraavalle hypylle, enkä edes kattonu putkeen päin. Ja kumminkin Xena päätti mennä sin putkeen. Tai niin mää ainakin luulin. Ja tein sen mulle tyypillisen hylkyliikkeen. Eli paha irvistys ja katse kohti korkeuksii. Mut sit mää näin et tuomari oli edelleen kovin skarppina naama peruslukemilla. Ja mää tajusin, et helvetti siitä mitään hylkyy tullu. Ei edes kialtoo. Et pakko kai oli jatkaa. Sitä ennen Xena oli tullu vähä liikaa iholle ja kosketusvirhe oli meille siitä tuomittu.
Hävettävää tolla radalla oli meille niin vieras käsite kun yliaika? Oli siinä silti jotain hyvääkin. Alkaa noi etuleikkaukset ja päällejuoksut pikkuhiljaa toimimaan. Ja sen takii oon pystyny vähentämään valsseja omassa ohjauksessa.Mut sen verta pöljää touhuu muuten et yliaika oli ihan ansaittua. Sijotus oli silti päivän paras 11.

B-kisa oli mein alkuvuoden parasta menoo. Mut just sillon pitää padin tehdä temput, eikä tallenna sitä lainkaan. Täl radal ekat esteet oli vähä suoraviivasemmin ja näinollen myös mein oli helpompi päästä matkaan. Ja hianosti meil kulki. Ja Xena toimi kun junan hissi. Kymmenes este oli hyppy eteen lähellä seinää. Ja siitä piti kääntyy lähes 180 astetta oikeelle A:lle. Mitään kiirettä ei olis ollu. Et ihan hyvin olis voinu käydä viämässä koira sinne esteele asti. Mut mää ny kumminkin päätin luottaa Xenaan ja lähetin sen matkaan jostain parin metrin päästä. Mut se ei sitte hypännykään vaan hankki kiellon. Se oli se pirun seinä siällä takana, mikä vissiin sai Xenan epäröimään. Normioloissa mää en kauheesti olis asialla itteeni vaivannu. Mut taas kävi niikun muutaman kerran ennenkin. Ei nimittäin tullu puomilta 5:sta. Oli vaihteeks aika mallikas kontakti. Nii täytyyhän mun nyt tapani mukaan ryssii rata jollain muulla tavalla.
Vaix nyt aika oli yli 5s miinuksella niin sijotus oli aika hanurista, 16/28.

Vikaan kisaan vaihtu sitte tuomari. Täytyy sanoo et tosta Jämsästä on tullu meille oikee peikko. Ei vaan meinaa tulosta tulla. Sen radat on kyl kieltämättä aika omintakeisia. Ja nyttekin se näytti alkuun ihan mahdottomalta meille. Me meinattiin selvitä siitä mut ei sit kumminkaan. Puomilta oli melkein suoraan edessä hyppy mikä piti ohittaa ja kääntyy vasemmalle hyppyyn ja vasta sen jälkeen mennä se hyppy. Mää taisin vähä liikaa keskittyä siihen alastuloon, mikä muuten ei onnistunu. Ja taisin ihan inan horjahtaa sinne väärän hypyn suuntaan ja Xena päätti vetää sitte sen edessä olevan hypyn ensin.
Toi hylky ei niin kauheesti edes jurppinu jälkeenpäin, kun olin jo aikasemmin sanonu et olis ihme jos siltä radalta tulos tehtäis.Ja mainittakoon ny viälä et tolla radalla mää päätin ohjata vähä niiku kaupunkilaisetkin ja paikotellen siinä onnistuinkin. Eli hyvä oli meininki.

Ei mua nyttenkään mitenkään erityisemmin mikään startti jännittäny. Ehkä pienen ylimääräsen latingin päivään toi se, et koskaan ennen ei mun koulutettavia ole kisapaikalla ollut. Mut nyt tuli sekin seikka korjattua kun mun tuorein oppilas Annamaria lähti mein mukaan. Ja ihme kyllä viälä tänkin päivän jälkeen haluaa jatkaa mun valmennuksessa :o)

Jatkoa seuraa seuraavissa kisoissa...

Xena Att:llä 2.3.2013

Hellohellohello!

Ihan liian pitkä kisatauko päättyi nyt. Niikun aikasemmin tuli kerrottua et Xena kävi kohdun poistossa ja sen takia jäi tammikuun kisat väliin. Mut nyt on kaikki niinkuin ennenkin. Mää laitoin itteni tänään ihan kunnolla likoon. Mul oli etukäteen sovittu et vedän treenit Lumo-hallissa. Aattelin et ihan hyvin ehtii kun eka startti Turus on vasta viideltä. Noh, ennen yheksää Poriin ja puolen päivän jälkeen kotiin.Vähä apetta ja unta ja volkkari kohti Turkuu. Just sopivasti ennen lähtöö oli viälä alkanu pyryttää lunta. Et ihan kiva automatka tiedossa.

Medeillä oli tänään kaikki kisat Minna Räsäsen ratoja. Mul on todella hyviä muistoja Minnan radoilta alemmissa luokissa, kun molemmat nousut tapahtui just hänen radoillaan. Mut nyt kohdattiin ekaa kertaa kolmosissa ja täytyypi sanoo et oli pienoinen shokki. Radat oli kaikkee muuta kun helppoja. Kivoja kyllä, mut helvetin haastavia. Siitä kertoo myös lukuisten hylkyjen määrä.

Ekalla radalla ensin kaks hyppyy suoraan eteen ja kolmas vasemmalta takaa kiertäen. Kakkosen jälkeen Xena pääsi vähä eteen, mut onnex olin ite vasemmalla ja valssin kautta sain sen kiertämään kolmosen takaa. Sitte loivasti vasempaan kepit ja suoraan edessä hyppy takaa kiertäen. Ja siitä samaan suuntaan putkeen. Putken jälkeen tiukasti oikeelle ja valssin kautta hypyn taakse ja kääntäen vasempaan puomille. Alastulo oli taas siinä hilkulla, mut videolta pystyy näkemään et tuomari vähä mietti et nostaako käden vai ei. Nosti kumminkin. Sen jälkeen 90astetta vasempaan hyppy takaa ja puomin alle putken oikeeseen päähän. Loivasti vasempaan hyppy ja putkeen. Ja viälä vasempaan kaartaen seuraavaan putkeen. Sitte tultiin hyppy-härdelliin misä suurin osa koirakoista hyllytti. Putken jälkeen oli vierekkäin kaks hyppyä. Ja vasemman puoleinen piti vetää ekaks takaa kiertäen ja sen jälkeen seuraava toiselta puolelta. Mää aattelin et seison niitten hyppyjen välissä javedän Xenan sylkkärillä sille takakiertoiselle. Ajatus oli kyl hyvä. Nojasin vaan huomaamati vähä sen hypyn suuntaan ja ohjasin Xenan hyppäämään vika suuntaan. Se on joskus niin pirun pienestä kiinni.

Tokan radan alku oli meille paljo helpompi kun ekassa, Toka hyppy oli takakiertoinen ja se antoi mulle enempi aikaa. Nää startit kun nyt on mitä on:o) Takahypyltä suoraan u-putken oikeeseen päähän ja siitä vasempaan A ja sen jälkeen loivasti vasempaan hyppy ja 90astetta oikeelle hyppy ja vieressä toinen toiseen suuntaan. taas 90 astetta oikeelle kepeille.Taas jouduttiin siihen mein yhteen kiroukseen kun mennään liian lujaa kepeille. Alku voi mennä hyvin mut hetken päästä Xenan rytmi menee sekasin ja joudun korjaamaan. Kepeiltä hyvin loiva oikee hyppy ja tiukka vasen takakiertoinen hyppy. Loivasti oikeelle hyppy ja taas putkee puomin alle. Nyt seuraava hyppy olikin takakiertoinen ja siitä taas pitkään putkeen, Ja eka radan tavoin myös seuraavaan putkeen. Ja siitä vasempaan putken toisen pään lähelle ja takakiertoinen hyppy. Mallikkaan "jaakotuksen" myötä vasempaan puomille.Siitä tiukasti vasempaan takakiertoinen hyppy, 90astetta vasempaan hyppy eteen ja maaliin.
Aika meni reilut 4s miinukselle, mut etenemä oli kumminkin yli 4m/s. Eli aika tiukka aikaraja oli radalla. Se ja vitonen toi meille kumminkin vasta sijan 11.

Päivän vikaan vetoon hyppärille mennessä alkoi väsy jo painaa. Enkä sitte huomannut et radan alku oli ihan samanlainen kun ekassa vedossa. Jos tän olisin huomannu, nii hylkyy ei ehkä olis tullut. Nimittäin jos olisin lähtenut ite vasemmalta puolelta nii tod.näk. olisin pystyny klaaraamaan sen kolmannen takakiertoisen hypyn. Mut nyt olin ite kuitenkin oikeella puolella ja kakkoshypyllä niin paljo myöhässä etten voinu tehdä mitään kun Xena hyppäs kolmosen vika suuntaan.
Taas samoin kun ekallakin radalla hylkyy lukuunottamatta mein meno oli mun mielestä ihan helvetin hyvännäköistä.

Vaiks nyt taas pari hylkyy tulikin hankittua, se ei paljo paina. Mul oli nyt joka radalla ihan saakelin kivaa. Vaiks Xena olikin vähä niiku viulun kiäli. Se tuo vaan vähä lisäjännitystä suoritukseen. Se ny ei mikään uutinen sinällään oo et mein startit oli taas aika kaaoottisia. Ekas ja tokas vedossa mää pystyin jotenkin hallittee Xenan ylitse pursuavan energian.Mut vikassa startissa se oli jo melkein mahdotonta.
Tänään tapahtu kumminkin niin paljon hyviä saioita et ei panene olla naama norsun kärsällä. Ja nolla oli kumminkin taas kerra hyvin lähellä.

Hyvää "kevään" jatkoa

Sitä sun tätä

Moikkis,

Kun pitkään aikaan ei oo kuulunu mitään, nii ajattelin vähä ilmotella mitä kuuluu. Viime vuoden viiminen kisa-päivityskin jäi jostain syystä tekemättä. Liekö sitte kauden päätös bileet ollu niin rajut. Tais olla kun en syytä muista :o)
Kumminkin Xenan kans käytiin joulukuun alussa viälä kerran Attllä vetäsees kolme kisaa. Kahessa oli tuamarina Heinon Marjo ja viimisessä Luomalan Henri. Me oltiin Xenan kans ihan omalla tasolla taas. Hylky, 15 ja 10. Tuloksellisissa kisoissa molemmissa sijotus oli 13. Aikaa on menny jo niin pirusti etten mää ala enää niitä kuvailemaan. Ihan kivoja ne kaikki oli. Mut joku niis silti mätti ettei ne vaan sopinu mein menoon. Ja suaritukset oli koko ajan semmosta veitten terällä taiteilua.

Mein piti taas jatkaa kisaamista viime vkonloppuna, mut alkuvuoden tramaattiset tapahtumat esti sen.
Xena sai kohtutulehduksen ja se jouduttiin leikkaamaan. Onnex me huamattiin se hyvissä ajoin, niin ettei ne kasvaimen alut ollu päässy leviämään muualle. Leikkaus onnistu hyvin ja särkylääkkeen avulla Xena oli jo seuraavana päivänä niin kun ei mitään olis edes tapahtunu. Hyppimistä piti välttää, mut se osottautu ihan mahdottomaxi. Sen verta eläväinen otus toi Xena on ettei sitä ehtiny estämään sohvalle hyppäämästä. Yhtään reeniä ei viälä oo ollu ettei tiädä mihin suuntaan mein agility on kehittyny, mut tulevana vkonloppuna sekin selvii.
Maxin kans mää olin pari viikkoo sitte lumolla. Sil oli kans tosi pitkä tauko ettei tehty mitään ja kyl se sitte näkykin. Alkuun se oli ihan pihalla eikä tajunnu mun ohjauksesta mitään. Mut sen se sentään muisti et puomi on kiva ja sinne vois mennä aina kun lähelle sattuu. Toka veto menikin sitte jo paremmin ja pysty jo näkemään et joskus ennenkin on treenattu. Mutei sen kans ihan heti kisaamaan tarvi lähtee. On se sen verta havaneesi kumminkin :o)

Mein nuorimmainen termiitti Dio on taas lähikuukausina saanu suurimman huomion mitä kouluttamiseen tulee.Pentukurssin alkeisvaihe saatiin just päätökseen ja heti perään alkaa jatkokurssi. Vähä rankkaa on välillä ollu kun seittämänä perättäisenä perjantaina on ajettu Poriin. Ja niin tiukka aikataulu on et hyvä kun töitten jälkeen ehtii kotona käymään. Mulle toi tottispäivä on enempi turistina oloa kun Ria hoitaa ohjauspuolen. Mut jokakerta oon silti mukana ollu. Tekee mulle ihan hyvää kun on jokunen ( ehkä 13v) vuosi aikaa kun viimeks oon sellasella kurssilla ollu.

Ja sitte alettiin viälä käymään pentu-agilityssäkin. Ja se on sitte lauantaisin Porissa kans. Se on luonnollisesti taas mun ohjauspäivä. Eihän tolle kurssille mikään pakko olis ollu mennä, kun jonkimmoinen kokemus on vuosien varrella tullu. Mut on vaan paha tää talviaika kun omalla kentällä toi lumi tekee vähä haittaa. Ja jos olis odottanu kevääseen nii toi pikku riiviö olis jo niin vanha et kouluttaminen olis paljo haastavampaa.

Täytyy sanoo et olen mää niin hiton onnellinen tostakin koirasta. Se ei ollu kauaakaan meillä viälä ollu kun se antoi tiätynlaisia merkkejä omasta luonteestaan. Ja mää sanoin sillon ja sanon jokasen koulupäivän jälkeen viäläkin et Diosta tulee mein paras koira. Siis vaix se on älyttömän vilkas ja touhottaa koko ajan, niin sil on yks ominaisuus mitä Xenalla ei koskaan oo ollu. Kärsivällisyys. Koulutustilanteessa se jaksaa keskittyä ja seuraa mitä siltä odotetaan. Ja varmaan sen takia se oppiikin niin pirun nopeesti. Ja se on äärimmäisen älykäs. Kun tietää sen vanhemmat niin se on kyl saanu molemmilta parhaan ominaisuudet.
Jos kaikki menee hyvin nii parin vuoden päästä saan kisata kahdella pyrrillä kolmosissa. Täytyy vaan tiovoa ettei Dio kasva ylisuureksi ja jäis mediksi. Aika näyttää....

Kaikista muista tulikin jo jotain sanottua, mut ei saa unohtaa lauman johtajaa. Ada on edelleenkin mein haushouldin paras nukkuja :o)

Palaillaan taas kun jotain höpinää ilmaantuu...




Ja loppuun viälä pari onnistuneenpaa Lean otosta.

 

Xena Att:llä 3.11.2012

Huh,hah,hei!

Viikko sitte käytiin taas Xenan kans vähä kisailemas. Kiirettä on pitäny sen jälkeen, mut nyt sattu sopivan sateinen sunnuntai ja oli aikaa avata sanainen arkku. Olikin vähä erikoinen reissu, kun Xena ei saanukkaan kaikkee huomiota. Suurimman huomion tais varastaa mein uusin asukki Dio. Otettiin se mukaan haistelemaan tulevien kisakenttien tunnelmaa. Hyvin tuntui Dio viihtyvän vaikkei agilitystä viälä mitään tajuukkaan.

Täl kertaa medit oli vasta viimeisenä ja määkin uskaltauduin ottamaan kaikki kisat, kun ei tarvinnu herätä epäinhimilliseen aikaan. Allan Matsonin tyyli on tullu tänä vuonna aika tutuksi ja sen takii ei ollu mitään kummenpia odotuksia. Oon huomannu et Amatsoonin radat vaatii jatkuvaa tiukkaa hallintaa, eikä se aina sovi meille. Jostain kumman syystä täl kertaa Xena kävi erityisen kuumana starteissa. En muista et se olis pitkään aikaan rimpuillu niin paljon ettei meinannu valjaita saada irti. Ja kumminkin viälä lähtökarsinassa se oli ihan rauhallinen.

Ekalla radalla käänyyttiin ekaks tiukasti vasempaan hyppy eteen ja sen jälkeen täyskäännös oikeelle ja putkeen. Siältä loivasti vasempaan A:lle. Ite olin näkevinäni kontaktin, mut Amatsooni ei. A:lta suoraan putken lähempään päähän ja sen jälkeen A:n editse muuri ja tiukka vasen keinulle. Mun piti keinun jälkeen tehdä valssi Xenan edessä, mut se oli itsenäisesti suorittanu keinun niin nopeesti et jäin vähä jälkeen ja tuli pientä sähläystä mut sain kumminkin Xenan roiskastua ekan putken toiseen pimeään päähän. Ite kiirehdin toiseen päähän olettaen etten ehtis leikata putken vasemmalle puolelle ja sen takii yritin poispäin käännöksellä saada Xenan seuraavalle hypylle. No se ollistu jotenkuten ja päästiin kääntymään jyrkästi vasenpaan puomille.Jotain kertoo Xenan nopeudesta, kun kurvissa sen takajalat vähä irtos maasta. Taas piti puomin jälkeen kääntyy niin tiukasti vasemmalle hyppyyn, ettei ollu kauheesti mahdollisuuksii varmistaa alastuloo. Hypyn jälkeen täyskäännös ja kepit nurjalta puolelta. Tää puoli tuntuu nykyään olevan meille helpompi eikä nyt aiheutunu kieltoo. Kepeiltä melkein täyskäännös vasempaan hyppy ja tiukasti vasempaan u-putkeen. Sen jälkeen jatkettiin samaan suuntaan kuin ennen putkea. Viistosti vasempaan pari hyppyy ja u-putkeen puomin alle. Tiukka vasen pari hyppyä ja maaliin. Radalla oli niin monta tiukkaa käännöstä ja useesti Xenalla meni himpun verran pitkäks aiheuttaen sen, et aika oli vaan 8s miinuksella. Kympin rasitteella sijotus oli vaatimaton 20/33.

Tokalla radalla esteet oli pitkälti samolla paikoilla. Nyt vaan toinen hyppy kierrettiin takaa. Se onnistui kyllä, mut Xena varasti alussa ja tuli ihan hitonmoinen kiire ohjata se hypyn taakse. Putken jälkeen käännyttiin keinulle, mikä oli käännetty toisin päin kuin edellisellä radalla. Siitä taas muurille ja nyt putken kauempaan päähän. Mää tiesin ettei oo mitään saumaa peittää sitä väärää päätä. Tarpeeks kun käänsin omaa kroppaa pois putkelta, nii sainkin sen vietyä ohi väärän pään ja ylimääräsen puörähdyksen jälkeen putkeen. A:n alastulossa Xena otti upeesti kontaktin. Ainakin 10cm rajan alapuolella. Siitä jyrkästi vasempaan ohi seuraavan hypyn ja valssin kautta käännös. Sen jälkeen oli edellinen putki ikävän lähellä kulkusuuntaan nähden, mut siitäkin selvittiin ja päästiin takakiertoiseen hyppyyn, mikä oli 90asteen kulmassa edelliseen.  Viereinen hyppy toiseen suuntaan. Olin taas tapani mukaan vähä myöhässä ja siitä kielto. Sitte välistä veto ja seuraava hyppy, mikä oli raas 90asteen kulmas edelliseen. Keppikulma oli aika hankala ja sen takii meinas tulla ongelmii, mut selvittiin kyllä.Jyrkästi oikeelle u-putkeen ja siitä oikeele hyppy ja sen jälkeen puomille. Alapää oli ihan samalla linjalla kun sitä edeltävä hyppy ja tulokulma oli niin vaikee et vauhti pysähty melkein kokonaan. Mun miälestä aika tönkkö kohta, suoritti sen sitte ihan miten vaan. Nyt ei jääny epäselväks ottiko Xena kontaktin, eli ei. Loppuun kolme hyppyä muodostaen täyden ympyrän ja siitä maaliin.
Sama ongelma kun ekassa vedossa, et liikaa tiukkoja käännöksii ja Xenalla liikaa vauhtia ja se kielto, nii tuli jopa sekunti yliaikaa. Ilmeisesti aika vaikee rata oli kun vaan puolet sai tuloksen. Eikä me oltu edes viimisiä. Tollasen paskavedon jälkeen 13sijakin tuntu olevan ihan ok.

Vähään aikaan ei oo tullu vedettyä kolmee kisaa putkeen ja sen kyl huomas. Ennen vikaa hyppäriä tuntu et pää ei enää jaksa. Mut yritettävä oli kumminkin. Alun esteen oli viäläkin samoilla paikoilla. Nyt vaan ite lähdin toiselta pualelta ja liikuin tokan hypyn taakse ja sen jälkeen valssin kautta kolmanteen hyppyyn mikä oli 90asteen kulmas edelliseen nähden. Nyt ku mein suoritusta kattoo, nii olis ton alun voinu tehdä toisinkin. Sillon ei toka rima ehkä olis pudonnu. No sitte käännyttiin oikeelle suoraan pituus ja pussi ja siitä loivasti oikeelle muuri ja pujo, mikä oli viäläkin samassa paikalla. Nyt sisäänmeno oli täydellinen ja muutenkin hyvä pujottelu. Seuraava hyppy jyrkästi oikeelle ja seuraava vähä eri linjassa välistä vetäen. Toinenkin välistä veto ja seuraava hyppy 90asteen kulmassa taas. Ja seuraavakin viälä 90 takaa kiertäen ja siitä u-putkeen. Käännös vasempaan hyppy ja se sama mutkaputki mikä oli koko ajan ollu samalla paikalla. Jyrkkä vasen hyppy ja seuraava toiseen suuntaan ja siitä pitkään pimeeseen putkeen ja jyrkkä oikee maaliin.
Tos kohtaa mentiin nelospaikalle. Kisa kun oli ohi sain ihmeekseni huamata, et mein jälkeen oli vaan kolme koirakkoo tehny kovemman tuloksen. Ja kumminkin mein lähtöpaikka oli porukan alkupuolella. Mut sama ongelma vaan toistui et vaiks aika oli taas sen 8s miinuksella nii nii jäätiin silti voittajalle monta sekuntia. Ja ihan vaan niitten pitkien kaarrosten takia.

 Olihan nää kaikki mein vedot aika paskoja, mut ihan hyvältä tuntu silti saada taas takasin mein tulosvarmuus. Ja olihan Xenan mielentila taas sellanen, et mää ohjaajana tein vaan sen minkä pystyin. Vaiks jotenkin tuntu et iteltäkin oli se paras terävyys poissa, eikä aina ollu ihan kartalla. Mut ei täs voi muuta kun mennä eteenpäin kohti uusia koitoksia.

Xena Att:llä 13.10.2012

Hellouuu!

Vihdoin ja viimein päätty tää piiitkä kisa tauko. Euroopan kiertueelta selvittiin hengissä, mut ihan ilman agilityä  ei päästy olemaan sielläkään.Kotimatkalla poikettiin kyläilemään Hollannissa mein kavereitten Yvonnen ja Roderickin luona.Yvonne on kaksinkertanen Hollannin mestari agilityssä ja sil sattu olemaan kisat just sinä viikonloppuna ja mentiin ihan muuten vaan kattoo kisoja. No niil nyt sattui olemaan joku kaveri mikä pystyi järjestämään mut ja Xenan yhen kisan 0-koirakoksi. Sinällään huvittavaa, ettei multa edes kysytty vaan ne vaan ilmotti et ootte kisan 0-koirakkona :o) Ihan kivaahan se silti oli, vaiks mua jännitti ihan perkeleesti kun ajattelin et kun kaikki tietää et tullaan agilityn mahtimaasta Suomesta. Eli mein täytyy olla ihan pro.No ei me ihan sitä oltu. Et ihan hyvä vaan ettei oltu mukana ite kisassa. Varaslähtö ja kuudennella esteellä hylly. Mut sen jälkeen alko kulkemaan ja pystyttiin varmaan vähä näyttämään mein osaamista. Mut tunnelma oli todella hieno ja kauheet suosionosotukset saatiin jo sillon kun kuulutettiin et ylimääräinen 0-koirakko tulee Suomesta. Hieno kokemus!

Mut mennääs sitte asiaan. Taas matkattiin Turkuun ja Att:lle. Tuomarina toimi Heidi Viitaniemi. Sen verta monta kertaa ollaan hänen radoilla oltu, et tietää jo et voi odottaa ihan mitä vaan. Joskus radat on ihan ok ja joskus vähä haastavampia. Päätin ilmo-vaiheessa jo olla vähä aamu-uninen, enkä ottanu ekaa kisaa ollenkaan. Ja ihan hyvä niin.

Ekaan vetoon kun lähettiin en yhtään tienny mikä Xenan henkinen tila tulis olemaan. Ja se toi ihan ylimääräsen jännitteen koko hommaan. Me käveltiin ekan esteen taa ja kun mää aloin irrottaa valjaita, Xena rimpuili ihan pirusti. Mut kumminkin mää sain sen rauhottumaan ja se jäi maahan makaamaan. Hyvin virittyneenä kuitenkin.
Ja sitte lähettiin matkaan. Eka hyppy ja toinen 90 astetta vasempaan ja loivasti viälä vasempaan puomin alle putkeen. Ja sieltä vieläkin loivasti vasempaan takakiertoiselle  hypylle, mistä käännyttiin 90astetta oikeelle. Tai siis sen hypyn jälkeen loivasti vasempaan. Suurin osa kisaajista kierrätti koiran sen hypyn oikeelta puolelta. Mää meinasin alunperin tehdä samoin, mut se ei vaan millään tuntunu luontevalta. Niinpä ajatin Xenan putken jälkeen itteni vasemmalta puolelta ja myös hypyn vasemmalta puolelta ja toimi. A:n jälkeen käänyttiin jyrkästi vasempaan hyppy ja sen jälkeen täyskäännös vasempaan muurille.Moni heitti muurin jälkeen valssin kautta ittensä toiselle puolelle. Mää tiesin etten ehtisi ja sen takia mää tein aika sulavaliikkeisen takaaleikkauksen ennen seuraavaa takakiertoista hyppyä. Kepeiltä mentiin suoraan putkeen ja sieltä täyskäännös oikeelle hyppy ja 90astetta vasempaan keinulle. Ja taas täyskäännös oikeelle hyppy ja vasempaan seuraava hyppy. Oikeella oli A kutsuvana, mut en antanu sen häiritä, vaan pysyin ite vasemmalla ja vartalo-ohjauksella vein Xenan pussiin. Siitä tiukkaan oikeelle ja hyppy takaa kiertäen ja taas putkeen puomin alle. Ja nyt sama hyppy mikä alussa mentiin takaa, mentiin nyt edestä. Ja sen jälkeen tiukasti vasempaan ja edelleen 0-rataa tehneinä puomille.Alastulon jälkeen käännyttiin 180 astetta oikeelle. Mulle ei tullu lainkaan yllätyksenä se, et Xena hyppäs n. 50cm kontaktin yläpuolelta maahan asti. Oli meinaan viimesissä treeneissä sen verta vilkkaalla päällä et kontaktivirhe oli odotettavissa.
Mut hyvä tulos kumminkin saatiin, mikä oli jo puoli voittoa näin pitkän tauon jälkeen. Viis sekkaa miinusta ja sijotus 11/38. Ei ihan paska :o)

Sitte oli viälä hyppäri. Alku oli ihan sama kun edellisessäkin. Ennen ekaa putkee oli kumminkin viälä yks hyppy loivasti etu oikeelle. Ja putkesta mentiin suoraan pituudelle ja siitä täyskäännös vasempaan hyppy ja oikeelle hyppy ja kepit. Taas vaihteex tultiin kepeille liian lujaa ja Xena veti suoraan kakkosväliin. Sit sil meni hermot ja se alko näykkii mua. Siit ei kumminkaan viälä tullu lisäpisteitä. Pujon jälkeen oli u-putki ja sisäänmeno oli suoraan keppien edessä. Xena oli mun vasemmalla puolella ja mun vasen käsi näytti hyvin selkeesti putken vasenta päätä. Mut silti Xena koukkas mun edestä sinne putken oikeeseen päähän ja se siitä. Onneks mää osaan suhtautua noihin Xenan aivotuksiin huumorilla, eikä Xena varmaan edes tajunnu tehneensä virhettä kun mää jo olin sitä viemässä seuraavalle esteelle. Mut tää oli taas niitä selittämättömiä hylkyjä. Niit vaan joskus tulee.

Mää jaksan vissiin toistaa tätä pitkä kisatauko termii koko ajan. Mut ne ketä Xenan tuntee, tai ne kenellä myös on ilo omistaa hyvin vilkas koira tietää, et pitkän tauon jälkeen voi radalla pommi räjähtää. Nyt ei kumminkaan niin käynyt. Eli oon ihan helvetin tyytyväinen tohon ekan kisan tulokseen.

Se on hyvin yleistä et mun blogi-päivitykset tulee aina viikon myöhässä. Ja yleensä syy on joko laiskuus tai saamattomuus. Nyt siihen oli kumminkin toinen syy. Kisapäivän iltana tapahtui jotain, mitä ei soisi kellään tapahtuvan. Koirat kuolee ihan kuin ihmisetkin. Mut kun se tapahtuu ennenaikaisesti ja täysin yllättäin, se on ihan kauheeta. En voi väittää ettenkö olis purrut alahuulta kun sain tekstarin mikä kertoi, et Spiquette oli kuollut ja Mimosa tulis kuolemaan jonkun mysteerisen myrkytyksen takia. Siit on jo viikko, eikä sitä viäläkään suostu tajuamaan. Lämpimät ajatukset Lealle, jolle Spiq oli very special dog. Voimia. Elämä tulee viälä voittamaan. Mää uskon et kaikki pyrtsi-ihmiset muistelee lämmöllä ennenaikasesti poismenneitä Spiqetteä ja tuoretta äitiä Mimosaa.

Life goes on....