Sitä sun tätä

Moikkis,

Kun pitkään aikaan ei oo kuulunu mitään, nii ajattelin vähä ilmotella mitä kuuluu. Viime vuoden viiminen kisa-päivityskin jäi jostain syystä tekemättä. Liekö sitte kauden päätös bileet ollu niin rajut. Tais olla kun en syytä muista :o)
Kumminkin Xenan kans käytiin joulukuun alussa viälä kerran Attllä vetäsees kolme kisaa. Kahessa oli tuamarina Heinon Marjo ja viimisessä Luomalan Henri. Me oltiin Xenan kans ihan omalla tasolla taas. Hylky, 15 ja 10. Tuloksellisissa kisoissa molemmissa sijotus oli 13. Aikaa on menny jo niin pirusti etten mää ala enää niitä kuvailemaan. Ihan kivoja ne kaikki oli. Mut joku niis silti mätti ettei ne vaan sopinu mein menoon. Ja suaritukset oli koko ajan semmosta veitten terällä taiteilua.

Mein piti taas jatkaa kisaamista viime vkonloppuna, mut alkuvuoden tramaattiset tapahtumat esti sen.
Xena sai kohtutulehduksen ja se jouduttiin leikkaamaan. Onnex me huamattiin se hyvissä ajoin, niin ettei ne kasvaimen alut ollu päässy leviämään muualle. Leikkaus onnistu hyvin ja särkylääkkeen avulla Xena oli jo seuraavana päivänä niin kun ei mitään olis edes tapahtunu. Hyppimistä piti välttää, mut se osottautu ihan mahdottomaxi. Sen verta eläväinen otus toi Xena on ettei sitä ehtiny estämään sohvalle hyppäämästä. Yhtään reeniä ei viälä oo ollu ettei tiädä mihin suuntaan mein agility on kehittyny, mut tulevana vkonloppuna sekin selvii.
Maxin kans mää olin pari viikkoo sitte lumolla. Sil oli kans tosi pitkä tauko ettei tehty mitään ja kyl se sitte näkykin. Alkuun se oli ihan pihalla eikä tajunnu mun ohjauksesta mitään. Mut sen se sentään muisti et puomi on kiva ja sinne vois mennä aina kun lähelle sattuu. Toka veto menikin sitte jo paremmin ja pysty jo näkemään et joskus ennenkin on treenattu. Mutei sen kans ihan heti kisaamaan tarvi lähtee. On se sen verta havaneesi kumminkin :o)

Mein nuorimmainen termiitti Dio on taas lähikuukausina saanu suurimman huomion mitä kouluttamiseen tulee.Pentukurssin alkeisvaihe saatiin just päätökseen ja heti perään alkaa jatkokurssi. Vähä rankkaa on välillä ollu kun seittämänä perättäisenä perjantaina on ajettu Poriin. Ja niin tiukka aikataulu on et hyvä kun töitten jälkeen ehtii kotona käymään. Mulle toi tottispäivä on enempi turistina oloa kun Ria hoitaa ohjauspuolen. Mut jokakerta oon silti mukana ollu. Tekee mulle ihan hyvää kun on jokunen ( ehkä 13v) vuosi aikaa kun viimeks oon sellasella kurssilla ollu.

Ja sitte alettiin viälä käymään pentu-agilityssäkin. Ja se on sitte lauantaisin Porissa kans. Se on luonnollisesti taas mun ohjauspäivä. Eihän tolle kurssille mikään pakko olis ollu mennä, kun jonkimmoinen kokemus on vuosien varrella tullu. Mut on vaan paha tää talviaika kun omalla kentällä toi lumi tekee vähä haittaa. Ja jos olis odottanu kevääseen nii toi pikku riiviö olis jo niin vanha et kouluttaminen olis paljo haastavampaa.

Täytyy sanoo et olen mää niin hiton onnellinen tostakin koirasta. Se ei ollu kauaakaan meillä viälä ollu kun se antoi tiätynlaisia merkkejä omasta luonteestaan. Ja mää sanoin sillon ja sanon jokasen koulupäivän jälkeen viäläkin et Diosta tulee mein paras koira. Siis vaix se on älyttömän vilkas ja touhottaa koko ajan, niin sil on yks ominaisuus mitä Xenalla ei koskaan oo ollu. Kärsivällisyys. Koulutustilanteessa se jaksaa keskittyä ja seuraa mitä siltä odotetaan. Ja varmaan sen takia se oppiikin niin pirun nopeesti. Ja se on äärimmäisen älykäs. Kun tietää sen vanhemmat niin se on kyl saanu molemmilta parhaan ominaisuudet.
Jos kaikki menee hyvin nii parin vuoden päästä saan kisata kahdella pyrrillä kolmosissa. Täytyy vaan tiovoa ettei Dio kasva ylisuureksi ja jäis mediksi. Aika näyttää....

Kaikista muista tulikin jo jotain sanottua, mut ei saa unohtaa lauman johtajaa. Ada on edelleenkin mein haushouldin paras nukkuja :o)

Palaillaan taas kun jotain höpinää ilmaantuu...




Ja loppuun viälä pari onnistuneenpaa Lean otosta.