Xena Att:llä 13.10.2012

Hellouuu!

Vihdoin ja viimein päätty tää piiitkä kisa tauko. Euroopan kiertueelta selvittiin hengissä, mut ihan ilman agilityä  ei päästy olemaan sielläkään.Kotimatkalla poikettiin kyläilemään Hollannissa mein kavereitten Yvonnen ja Roderickin luona.Yvonne on kaksinkertanen Hollannin mestari agilityssä ja sil sattu olemaan kisat just sinä viikonloppuna ja mentiin ihan muuten vaan kattoo kisoja. No niil nyt sattui olemaan joku kaveri mikä pystyi järjestämään mut ja Xenan yhen kisan 0-koirakoksi. Sinällään huvittavaa, ettei multa edes kysytty vaan ne vaan ilmotti et ootte kisan 0-koirakkona :o) Ihan kivaahan se silti oli, vaiks mua jännitti ihan perkeleesti kun ajattelin et kun kaikki tietää et tullaan agilityn mahtimaasta Suomesta. Eli mein täytyy olla ihan pro.No ei me ihan sitä oltu. Et ihan hyvä vaan ettei oltu mukana ite kisassa. Varaslähtö ja kuudennella esteellä hylly. Mut sen jälkeen alko kulkemaan ja pystyttiin varmaan vähä näyttämään mein osaamista. Mut tunnelma oli todella hieno ja kauheet suosionosotukset saatiin jo sillon kun kuulutettiin et ylimääräinen 0-koirakko tulee Suomesta. Hieno kokemus!

Mut mennääs sitte asiaan. Taas matkattiin Turkuun ja Att:lle. Tuomarina toimi Heidi Viitaniemi. Sen verta monta kertaa ollaan hänen radoilla oltu, et tietää jo et voi odottaa ihan mitä vaan. Joskus radat on ihan ok ja joskus vähä haastavampia. Päätin ilmo-vaiheessa jo olla vähä aamu-uninen, enkä ottanu ekaa kisaa ollenkaan. Ja ihan hyvä niin.

Ekaan vetoon kun lähettiin en yhtään tienny mikä Xenan henkinen tila tulis olemaan. Ja se toi ihan ylimääräsen jännitteen koko hommaan. Me käveltiin ekan esteen taa ja kun mää aloin irrottaa valjaita, Xena rimpuili ihan pirusti. Mut kumminkin mää sain sen rauhottumaan ja se jäi maahan makaamaan. Hyvin virittyneenä kuitenkin.
Ja sitte lähettiin matkaan. Eka hyppy ja toinen 90 astetta vasempaan ja loivasti viälä vasempaan puomin alle putkeen. Ja sieltä vieläkin loivasti vasempaan takakiertoiselle  hypylle, mistä käännyttiin 90astetta oikeelle. Tai siis sen hypyn jälkeen loivasti vasempaan. Suurin osa kisaajista kierrätti koiran sen hypyn oikeelta puolelta. Mää meinasin alunperin tehdä samoin, mut se ei vaan millään tuntunu luontevalta. Niinpä ajatin Xenan putken jälkeen itteni vasemmalta puolelta ja myös hypyn vasemmalta puolelta ja toimi. A:n jälkeen käänyttiin jyrkästi vasempaan hyppy ja sen jälkeen täyskäännös vasempaan muurille.Moni heitti muurin jälkeen valssin kautta ittensä toiselle puolelle. Mää tiesin etten ehtisi ja sen takia mää tein aika sulavaliikkeisen takaaleikkauksen ennen seuraavaa takakiertoista hyppyä. Kepeiltä mentiin suoraan putkeen ja sieltä täyskäännös oikeelle hyppy ja 90astetta vasempaan keinulle. Ja taas täyskäännös oikeelle hyppy ja vasempaan seuraava hyppy. Oikeella oli A kutsuvana, mut en antanu sen häiritä, vaan pysyin ite vasemmalla ja vartalo-ohjauksella vein Xenan pussiin. Siitä tiukkaan oikeelle ja hyppy takaa kiertäen ja taas putkeen puomin alle. Ja nyt sama hyppy mikä alussa mentiin takaa, mentiin nyt edestä. Ja sen jälkeen tiukasti vasempaan ja edelleen 0-rataa tehneinä puomille.Alastulon jälkeen käännyttiin 180 astetta oikeelle. Mulle ei tullu lainkaan yllätyksenä se, et Xena hyppäs n. 50cm kontaktin yläpuolelta maahan asti. Oli meinaan viimesissä treeneissä sen verta vilkkaalla päällä et kontaktivirhe oli odotettavissa.
Mut hyvä tulos kumminkin saatiin, mikä oli jo puoli voittoa näin pitkän tauon jälkeen. Viis sekkaa miinusta ja sijotus 11/38. Ei ihan paska :o)

Sitte oli viälä hyppäri. Alku oli ihan sama kun edellisessäkin. Ennen ekaa putkee oli kumminkin viälä yks hyppy loivasti etu oikeelle. Ja putkesta mentiin suoraan pituudelle ja siitä täyskäännös vasempaan hyppy ja oikeelle hyppy ja kepit. Taas vaihteex tultiin kepeille liian lujaa ja Xena veti suoraan kakkosväliin. Sit sil meni hermot ja se alko näykkii mua. Siit ei kumminkaan viälä tullu lisäpisteitä. Pujon jälkeen oli u-putki ja sisäänmeno oli suoraan keppien edessä. Xena oli mun vasemmalla puolella ja mun vasen käsi näytti hyvin selkeesti putken vasenta päätä. Mut silti Xena koukkas mun edestä sinne putken oikeeseen päähän ja se siitä. Onneks mää osaan suhtautua noihin Xenan aivotuksiin huumorilla, eikä Xena varmaan edes tajunnu tehneensä virhettä kun mää jo olin sitä viemässä seuraavalle esteelle. Mut tää oli taas niitä selittämättömiä hylkyjä. Niit vaan joskus tulee.

Mää jaksan vissiin toistaa tätä pitkä kisatauko termii koko ajan. Mut ne ketä Xenan tuntee, tai ne kenellä myös on ilo omistaa hyvin vilkas koira tietää, et pitkän tauon jälkeen voi radalla pommi räjähtää. Nyt ei kumminkaan niin käynyt. Eli oon ihan helvetin tyytyväinen tohon ekan kisan tulokseen.

Se on hyvin yleistä et mun blogi-päivitykset tulee aina viikon myöhässä. Ja yleensä syy on joko laiskuus tai saamattomuus. Nyt siihen oli kumminkin toinen syy. Kisapäivän iltana tapahtui jotain, mitä ei soisi kellään tapahtuvan. Koirat kuolee ihan kuin ihmisetkin. Mut kun se tapahtuu ennenaikaisesti ja täysin yllättäin, se on ihan kauheeta. En voi väittää ettenkö olis purrut alahuulta kun sain tekstarin mikä kertoi, et Spiquette oli kuollut ja Mimosa tulis kuolemaan jonkun mysteerisen myrkytyksen takia. Siit on jo viikko, eikä sitä viäläkään suostu tajuamaan. Lämpimät ajatukset Lealle, jolle Spiq oli very special dog. Voimia. Elämä tulee viälä voittamaan. Mää uskon et kaikki pyrtsi-ihmiset muistelee lämmöllä ennenaikasesti poismenneitä Spiqetteä ja tuoretta äitiä Mimosaa.

Life goes on....

Xena Raumal 2.9.2012

Kukkeliskuu!

No nyt se sitte vihdon ja viimein tapahtu, et päästiin Xenankin kans kilpailemaan Satakunnan piirinmestaruudesta. Viime vuanna jäi osallistumisoikeus yhden kisan päähän ja otti pattiin kyllä.
Tänä vuanna oli taas Rauman vuoro järjestää kisat. Tuomarina oli A. Virtanen. Ei meille kaikkein sopivin, kun tuntuu tekevän aika ahtaita ratoja, misä ei oo varaa pitkiin kaarteisiin. Lähtökohdat ei muutenka ollu kaksiset. Mää olin liikkeellä Panadoolin voimalla ja Xena oli muuten vaan taas sekopäinen. Se piti koko ajan semmosta ihme möykkäämistä ja tuntu et sitä jurppi ihan jokanen ympärillä oleva asia..

Mut näillä eväillä mentiin taistoon. Ekalle hyppärille mää olin kyl hyvin keskittyneesti latautunu, mut se ei paljo auttanu ku kolmannel esteellä mää tein piänen virheen ja peli oli selvä. Kaks ekaa hyppyy mentiin suaraan ja kolmas jyrkästi oikeelle ja neljäs 270astetta vasempaan. Mää kuljin ite oikeeta puolta ja valssilla varmistin, ettei Xena pääse hyppäämään sitä nelosta vikasuuntaan ennen kolmosta. Sit tuli ihan pikkunen koordinaatio virhe ja mää käännyin liian aikasin ja Xena kiärsi kolmosen ja mun rajusta estelystä huolimatta hyppäs väärään suuntaan. Ei mua sitte kiinnostanukkaan tapella siitä piirin mestaruudesta sen enempää.
Loppurata oli varmaan aika karmeeta katteltavaa ku mikään ei enää onnistunu ja turhautunu Xena roikku hampaillaan millon kädessä, millon housun puntissa kiinni.

Päivän päätteex oli viälä agirata. Rataa kun zuumailin, nii ei niin kauheesti mieltä ylentäny sekään. Mut kyl se vaan niin on, et jos ei turhaan mitään etukäteen odota, nii voi napsahtaa ihan kelpo suoritus.
Me asetuttiin taas tapamme mukaan viistosti ekan hypyn taa. Valjaita irrottaessa Xena rimpuili ihan pirusti. Mää siinä ajattelin et mihinköhän suuntaan se ampasee kun irti pääsee. Mut ihme kyl tää pirulainen jäi maahan makaamaan ja odotti sen aikaa et mää sain itelle hyvän lähtölinjan, etten heti jyräis ekaa siipeä nurin.
Toka hyppy mentiin viistoon oikeelle ja kolmas sen viäressä toiseen suuntaan. Siit oli suora yhteys A:lle. Mää olin kyl sen huomioinu et Xena varmaan sen pongaa ja käännyinkin koiraa kohti ja vastakkaisen kädel yritin sitä niistää pois A:lta. Ei ihan onnistunu, mut onnex mul on kuuluva ääni ja varmaan koko Susivuori kuuli mun komennon ja sain Xenan käännettyä pois A:lta apaut 10 cm ennen ku sen käpälät olis osunu kontaktille. Siin ei paljo ehtiny hengittämään ku tultiin A:n editse ja vasempaan hypylle. Kattelin et suurin osa kisaajista suoritti tään takakiertoisesti ja persjätön kautta jatkoivat. Mää en oikeen luota tuohon persjättöön ja vein Xenan hypyn ohi ja valssilla käänsin oikeeseen suuntaan,toimii. Siitä taas täyskäännös putkeen ja loivasti oikeelle A:lle, minkä alla oli putkiansa. Tiukka vasen hyppy ja hypyn takana puolenvaihto ja taas putkeen.
Loivasti oikeelle kepeille ja ihan mallikasta pujoa oli Xenalla. Sen jälkee loivasti oikeelle kaartaen kaks hyppyä suoraan ja jälkimmäisen jälkeen tiukasti siihen putkeen mikä oli A:n alla. Mun oli tarkotus niitten hyppyjen välis valssata itteni Xenan vasemmal puolel, mut vauhtii oli niin paljo etten mää yksinkertasesti ehtiny. Onnex mää huomasin sen ajoissa ja päädyin takaleikkaukseen mikä sit kumminkin olikin huomattavasti parempi vaihtoehto ja sain Xenan käännettyä putkeen tosi jouheesti. Potkesta ampastiin tiukasti oikeelle hypylle ja vaarallisen läheltä puomii, mut en alkanu sitä varmistelemaan. Valssilla puolen vaihto ja loivasti oikeelle hyppy samaan suuntaan. Ja sen viäressä oli tää keppejä edeltäny putki vähä näkösällä. Mut ei mitään hätää. Nyt mentiin keinukin ylös ihan kontaktia pitkin ja viälä tiukka käännös muurille ja vasemmalle täyskäännös ja siitä avautu pitkä loppusuora. Hyppy, puomi, pituus ja hyppy. Nyt mää taisin itekin pinkoo lopussa niin kovaa et pääsin puomin alastuloon vähä enne Xenaa ja sain ku sainkin alastulon varmistettua, eikä tullu pituushyppyä.

Mahdottomasta tuli hetkessä mahdollinen ja varmaan kaikkien yllätyksexi puhdas nolla. Ja aika oli varmaan mein kovin tähän asti kolmosissa. Reilu 8s miinusta. Voittajalle hävittiin vajaa 3s varmaan just sen A:lle harhautumisen takia. Mut silti 8. sija pelasti vähä mun perseelleen mennyttä päivää. Sillai ihan hyvä tapa lopettaa 200. kisa.

Nyt vedetään sitte kunnolla henkee ja pidetään lajista kunnon tauko kun huomenna lähetään Xenan ja Rian kans Ranskaan. Aikasempina vuosina ennen lähtöö tuskaili, millai saa tavarat mahtumaan yhteen laukkuun. Ja nyt on kylmä rinki, et mahtuuko tavarat yhteen autoon ;o)
Palaillaan asiaan lokakuussa
Au revoir!

Xena Raumal 28.7.12

Hau!pitsi



Joka vuosi heinäkuun viime helteillä suunnataan Raumalle. Koiraihmisten keskuudessa pitsiviikon kruunaa Pitsi-agility. Ainahan sinne on mentävä kun tossa lähellä on. Sen verta laiskaks oon vissiin tullu, kun en viittiny kisata molempina päivinä. Vaix on se joskus kiva olla vapaapäivä kotonakin.
Lauantaina oli kolme kisaa ja kolme kivaa tuomaria, eli odotukset oli korkeella.

Ekaa kisaa tuomaroi Asko Jokinen. Aikasemmista kisoista oli ihan hyviä muistoja, mut nyt ei tullu niille jatkumoa. Radan alkua vois kuvailla sanalla hankalahko. Toka hyppy oli 90asteen kulmas ekaan nähden ja takakiertoinen. Siitä viistoon oikeella oli putki, sen viäressä keinu ja sen viäressä A. Kolmas este oli keinu. Oli ihan sama kummin päin ohjasi, nii ei voinu välttää joko putki-ansaa, tai sitten A:ta. Ite päätin ottaa riskin putken kanssa. No ei se ihan sillai menny kun piti. Xena ei menny putkeen, mut mul tuli kiire siin takakierrolla ja Xena veti ekax hypystä ohi, mut sain sen kumminkin hyppäämään oikeeseen suuntaan ja päästiin suorittamaan lentokeinu. Eli hyvin alko kun kolmen esteen jälkeen oli kymppi kasassa :o)
Sitte vähäks aikaa ryhdistäydyttiin. Eteen muuri jossa upee taka-leikkaus, täyskäännös putkeen, tiukka oikee hyppy ja siitä oikeelle A:lle ja ilman kontakti-virheitä. Sitten poikittainen hyppy ja täyskäännös kepeille. Taas oli vähä liikaa vauhtii ja Xena alko muutenki kuumenee. No jatkettiin kumminki. Pujon jälkeen oli putki poikittain ja mentiin sisään oikeesta päästä. Ulostullessa piti varoo pitkää kaarrosta, ettei koira ajautunu keppien väliin. Hyppy ja puomi ja alastulo vitonen taas vaihteex. Siitä taas takaspäin hyppy ja pimeeseen putkeen ja vasemmalle viistoon maaliin.
Sijotus ei kovin kummonen oo jos on 20 tikkii kasassa, mut saipahan Xena päästää ylimääräset höyryt pihalle.

Sitte vaihdettiin kenttää ja tuomariksi vaihtu Johanna Wytrich. Nyt oli onnex vähä helpompaa ainakin radan eka kolmannes. Samassa linjassa hyppy ja rengas ja kolmas hyppy vähän sivussa ja takaa kiertäen. Kivasti siinä lähellä myäs pimee putki-ansa. Mut onnex mul on nopeet jalat ja Xenaahan on helppo ohjata just sinne kun haluaa, nii meil ei ollu ongelmia. Kolmos hypyltä täyskäännös vasempaan A:lle ja seuraavat hypyt loivasti oikeelle, tiukasti vasempaan ja taas loivasti oikeelle. Ekax mää meinasin ohjata nää kaikki oikeelta pualelta, mut keskimmäiseltä hypyltä oli suora linja putken suulle, nii päätin sitte jäädä ite vasemmalle. Silläkin uhalla et Xena todennäkösesti tulis siin keskimmäisellä hypyllä jaloille. Mut parempi sekin kun hylky. Putken jälkeen loivasti vasempaan muuri ja lisää vasempaan kepit. Ny mää kyl hidasti Xenan menoo mut kumminki se onnistu osumaan kakkosväliin. Tais siin päästä paha sanakin, mut onnex oli selkä päin tuomaria :o) Kepeiltä taas vasempaan u-putkeen ja suoraan eteen pituus ja siitä tiukasti vasempaan putkeen puomin alle. Sitte oli kaks hyppyä lähes vierekkäin ja molemmat mentiin samaan suuntaan. Vauhti oli kova ja tilaa vähän ja käännökset oli ihan veitsen terällä mut onnistu kumminkin. Siitä kaukaa heitto pimeeseen putkeen ja nyt muurin editse puomille. Nyt en jääny yhtään varmistelemaan alastuloo, vaan mää juoksin kun tuli persiissä, et ehtisin aikasemman u-putken eteen, minkä ohi tarvi mennä, et pääsi viimisille hypyille.
Virheitten määrä tuli sitte puolitettua ja aika oli vajaa 5s miinuksella, eli oltiin jo ihan omalla tasolla. Sijotuskaa ei ollu täysin paska. 11/31 on ihan ok noin kovassa porukassa :o)

Viimistä kisaa joutu odottelee melkein kaks tuntia ja kuumuus rupes jo vaikuttamaan vähä joka solussa. Hyvin sen huomas kun mää aloin suunnittelemaan omaa ohjausta, nii ei millään meinannu järki sanoo et mitä pitäis tehdä. Ja mää muutin mieltäni monta kertaa mitä yleensä en tee. Mut vika veto kun oli ohi nii voi päätellä et oikee reitti kumminkin löyty.
Alku oli taas aika paskamainen. Kakkoshyppy taas 90asteen kulmas ekaan nähden ja takaa kiertäen. Ne oli onnex ihan kentän reunassa eikä ollu mitään ansoja. No mää pitkän harkinnan jälkeen päätin alottaa ekan hypyn vasemmalta puolelta ja sillai pakottaa Xena kiertämään kakkoseste oikeen kautta ite valssaten hypyn edessä ja niistin Xenan hypyn yli. Kolmonen oli taas 90asteen kulmas edelliseen ja siihen oli aika helppo tulla ja ehdin oikeeaikasesti valssaamaan hypyn jälkeen ja näin mää sain hyvän aseman kepeille mennessä. Nyt ei enää täs hötkyilty ja Xena teki upeen puottelun. Keppien jälkeen oli hyppy poikittain ja pahasti linjalla, et piti vähä peruuttaa et sai sen suaritettua. Seuraava hyppy oli toiseen suuntaan poikittain ja sama juttu, et tilaa oli vähä ja pakko hiukan peruuttaa et sai sen suaritettua. Seuraava hyppy vasempaan taas erittäin tiukassa kulmassa ja piti viälä ottaa vastaa ettei koita ajautunu viereselle muurille. Seuraavax käännyttiin loivasti oikeelle u-putkeen ja kiireesti toiseen päähän ottamaan vastaan ja siitä heitto taaksepäin kauas pimeeseen putkeen. Näitä me ollaan paljo yksinään treenattu ja sen kyl huomaa. Xena ei epäröi yhtään vaan se tiätää tasan tarkkaan mitä mää siltä haluan. Putkesta loiva oikee ja rengas, valssi ja täyskäännös vasempaan hyppy ja putken toiseen päähän, kai? Nyt kuulkaa kävi sillai et mää unohdin radan. Siis täs kirjotusvaiheessa. Mut onnex näinpäin. No kumminkin oli se muurikin siällä jossain kohtaa ja loppuun asti me tultiin täysin virheettömästi ja kilpailukirjaan K. Jalonen allekirjotti mein ensimmäisen merkinnän kolmosissa. Virallinen nopeus oli vaan 3.59m/s johtuen taas pitkistä kaarroksista. Ja aika meni vaan 2s miinukselle. Ja nollii tehtiin sen verta runsaasti, et sijotus oli vasta 12.
Kauheesti ei viälä oo kolmosissa ollu aihetta juhlaan, mut nyt ehkä vois jo vähä olla. Ja kun kumminkin ton päivän tulos-taso oli koko ajan nousujohteinen, nii täst on taas aika hyvä jatkaa. Jos ei ennen, nii sitte piirinmestaruuskisoissa. Palataan astialle  :o)

Xena Tuorlassa 22-23.6.2012

Hyvää Juicea!

Seoli taas juhannus-juhlien aika, eikä sitä enää osaa muualla viettää, kun Tsaun kisoissa. Torstai aamupäivä kului vaunua täyttäessä ja puoli kolmelta käännettiin keula kohti Tuorlan kartanoa. Se on ihan kivan matkan päässä kun "kaikkien kaverinakin( caravaanari)" matkaan menee vaan puoltoista tuntii. Kolmatta kertaa me sinne jo mentiin ja muistoja on kertyny, niin hyviä kuin huonompiakin.
Tänä vuonna ei oltu ekana paikalla, mut sentään toisena. Melkein naapurina oli pumi-ohjaaja J.Försti Levekistä. Kun ei viälä ollu ruuhkaa vaunua oli helppo pyöritellä ja pian se jo olikin sijoillaan. Kiilat pyörien taa ja huom. varmuusvaijeri irti vasta kun aisa oli irti koukusta. Jos vaikka sattuis tulee joku tekninen vika. Ja vaunun parkkeerauksesta ei sitte sen enempää. Parkkikalja sai sen sijaan odottaa, kun lähettiin viälä leputtamaan hermoja ruokakauppaan. Skanssin ostari oli aika lähellä, siispä sinne.
Agility on vuosien mittaan kasvattanu mun hermoja niin paljon, et mul ei edes meinannut pinna palaa kaupassa ja päästiin pois ihan hyvissä voimin. Tuorlaan tultaessa toiset oman kylän ja oman seuran agilitaajat Pasi ja Lenakin olivat just saapuneet uuden ökyvaununsa kanssa. Ja mikä parasta olivat ihan naapurissa. Täst oli hyvä jatkaa juhannusta :o)

Omat kisat oli vasta myöhään iltapäivällä, mut sen verran ajoissa tartti herätä et pääsi kattoon mini-ykkösissä kisaavaan Dellan menoa. Päivän Pyrtsi-energian alotti Tikra medi-kakkosissa.
Vihdon ja viimen oli mein luokan vuoro. Kisaajia oli likemmäs 60. Ja mikä hienointa mukana oli 5 pyrtsiä. Xenan lisäxi Dori,Nemo, Leni ja Ruu.
Ekana oli hyppäri ja tuomarina Anders Virtanen. Kauheesti en radoista enää muista, mut onnex on olemassa tää liikkuvan kuvan taltiointi ni ei tarvi niin kauheesti tyhjää päätä vaivata. Ekan hypyn jälkeen tiukasti vasempaan  hyppy ja seuraava oikeelle ja varottava menemästä suoraan muurille. Valssi ja käännös oikeelle hyppy ja vasempaan kepeille. Siitä suoraan hyppy ja loivasti putken vasempaan päähän. Täs kohtaa mää varmaan keskityin vähä liikaa viemään Xenaa pois putken vikapäästä ja ajauduttiin jopa liikaa vasemmalle ja Xena veti yllättäin ohi putkesta.Sit mää viälä panikoin korjausliikkeen kans ja ohjasin sen uudestaan siitä ohi. Onnex sen radan hölmöilyt oli sitte siinä. Putkesta lähettiin loivasti oikeelle hyppy ja rengas ja kaarros oikeelle ja takakiertoinen hyppy. Siinä kun otin hypyn takana Xenaa vastaan, nii lähti jalka alta ja menin turvalleni. Eikä tää olu ainoo paikka mis meinasin vetää lipat. Nurtsi oli jotensakin liukas. No mää pääsin ylös ja siitä tiukassa kulmassa toisen putken vasempaan päähän. Seuraavax oli kaks hyppyä samansuuntasesti vierekkäin ja jälkimmäinen n. 5m kauempana. Hyppyjen välis kun teki valssin nii ei ollu ongelmia. Jälkimmäisen jälkeen taas valssi ja hyppy ja käännös oikeelle muurille. Valssin kautta oikeelle hyppy, kaarros vasempaan hyppy, pituus ja maaliin 10 pisteellä ja meille poikkeuksellisesti yliajalla.Mut kieltohan vie aina aikaa. Sijotus tais olla 24/58. Sinällään merkillepantavaa oli et Xena teki ainoona pyrtsinä tuloksen tältä radalta.

Sitte vaihdettiin kenttää ja tuomarix vaihtu joku tsekkiläinen minkä nimee mää en muista. Sovitaan nyt et se oli vaix Emil Zatopec :o) Se rata oli kyl strait from hell! Kauheit kiemuroit ja törkeen ahtaita paikkoja ja täynnä ansoja.
Alkuun oli kaks hyppyä eteen about 7m välillä. Tehtiin taas sellanen kaarros-startti ja mää onnistuin tulemaan kakkoshypylle samanaikasesti ja valssin kautta käänsin Xenan oikeelle A:n alla olevaan putkeen. Sieltä vähä vasempaan hyppy ja pitkään putkeen. Sen toinen pää oli niin lähellä radan reunaa, et useenpi koira veti ulos radalta. Onnex Xenalla on hyvät jarrut ja nopeet reflexit ja sain sen kääntymään sieltä vasempaan mis mää jo odotin hypyn vierellä. Siitä käännyttiin tiukasti vasempaan ohi putken ja sitä edeltäneen hypyn edestä puomille. Nyt tuli vitonen puomin molemmista päistä. Mut se on sillai kun on tollanen NATOn ohjus ohjattavana, nii täytyy keskittyä noihin ansoihin ja noi kontaktit jää sillon vähemmälle. Puomilta täyskäännös vasempaan hyppy ja puomin alle putkeen. Siitä suoraan eteen muurille ja loivasti vasempaan keinulle, mis kävi sama juttu kun puomin ylösmenossa. Ite en sitä nähny, enkä meinannu edes uskoo et tuli kontaktivirhe ylösmenossa. Mut näin vaan kävi. Siitä vasempaan kepit ja taas siihen pitkään putkeen. Sen jälkeen hyppy eteen ja mää kyl yritin ajoissa kääntää Xenan A:lle, mut sinne aluseen putkeen se vaan meni. Nyt ei ollu enää paineita ja pystyin rauhassa suorittamaan seuraavan paikan, mitä en olis uskonu selvittäväni. Puomin alla oleva putki mentiin nyt toiseen suuntaan. Syöttö pimeessä kulmassa ja hitonmoista ravia ite puomin toiselle puolelle ottamaan koira vastaan ennen kun se ehtii ohi seuraavasta hypystä. Moni hyllytti täs kohtaa. Olis ollu mielenkiintosta nähdä millai meil olis käyny, jos ei olis hyllytetty jo aikasemmin.

Päivä oli pitkä ja kuuma ja ny vihdonkin pääsi grillaamaan. Meil on vaunussa sähkögrilli, mikä oli viimex käytössä kun asuttiin kerrostalossa. Mut hyvin se tuntuu toimivan 10 vuoden tauon jälkeen. Ruokailun jälkeen mää olin niin loppu etten jaksanu mennä edes saunaan. Katoin futispelin telkusta ja jossain vaihees simahdin läppärin viereen.

Seuraava päivä alko hyvin pitkälti samal taval kun edellinenkin. Nyt vaan oli kärsä ja kurkku vähä enempi tukossa. Mut kyl se siitä kun sai kuumaa Doltce Custo kahvii. Samaten aurinkokin tuntu olevan sulkeutunu pilvien taa. Ihan hyvä vaan ettei ollu ihan niin kuumaa.
Tänään eka kisa oli jo kolmen aikoihin ja edelleen tuomaroinnin alotti mr. Virtanen.
Ekalta hypyltä käänyttiin 180astetta vasemmalle u-putkeen ja siitä hyppy eteen ja vasempaan täyskäännös seuraavaan u-putkeen. Puomi, alastulo 5, loivasti oikeelle hyppy ja tiukka vasen ja takakiertoinen hyppy. Seuraava eteen ja niisto vasempaan ja saman suuntainen hyppy. Taas täyskäännös vasempaan ja muurin ohi putken oikeeseen päähän ja siitä muurille. Kepit oli samaan suuntaa parin metrin päässä. Mää ohitin muurin oikeelta ja valssin kautta sain Xenan hianosti pujottelemaan. Sen jälkeen vaihteex täyskäännös vasempaan hyppy ja sen ihan ekan putken oikeeseen päähän. Sen jälkeen puomin oikeele puolelle A:lle. Takakiertoisella hypyllä oli jotain sählinkiä ja siitä kielto. Viälä hyppy oikeelle ja tiukka käännös oikeelle keinulle. Ja taas sama juttu kun edellisellä agi-radalla. Ylösmenolta vitonen. En mää keksi tähän muuta kun et vauhtii taitaa olla vähä liikaa. Viimiset putkiansat selvitettiin kunnialla ja tultiin maaliin 4s miinuksella. Taso on vaan niin perkeleen kova et se riitti sijaan 22.

Mein vika veto oli taas Jan Zelesnyn hyppäri. itä kun etukäteen katteli, niin tuli taas ajatus et voi hyvää päivää. Mut sitte kun sinne pääsi paremmin tarkastelee, nii ei se sitte niin paha ollukaan. Vasemmasta reunasta lähettiin hyppy, pituus ja valssilla tiukasti oikeelle. Käännös vasempaan ohi putken ja hyppy vasemmalle. Täyskäännös oikeelle hyppy ja taas täyskäännös oikeelle ja ny siihen putkeen mikä äsken ohitettiin. Mää jäin odottelemaan Xenaa putkelle, mikä kaarsi loivasti oikeelle. Siin sai lähtee ihan oikeesti spurttaamaan et ehtis seuraavalle hypylle ja siitä poikittain olevaan pujotteluun. Mult meinas spurtin alussa lähtee kaikki rekyylit kun pääs ihan kauhee piaru. Mut onnex sain kerättyy itteni ja pääsin hyvin vauhtiin. Keppien jälkeen moni teki valssin ja peitti vasemmalla olevan putken etupään. Mää sensijaan vedinyläkropalla Xenan pois vikapäästä ja sain sen tosi nätisti ohjattua oikeeseen päähän. Seuraava hyppy eteen oli aika pienessä kulmassa ja siihen tultiin vauhdilla, mut ehdin kumminkin sen takana tekee valssin ja sain Xenan käännettyy vasempaan seuraavalle hypylle. Sen takana taas valssi ja tiukasti oikeelle. Seuraaval hypyllä mää vähä horjahdin ja Xena veti sivuun. Sain kyl korjattua, mut olin melkein varma et Peter Brizan känny nousee. Mut ei noussu ja edelleen virheettömästi jatkettiin vasemmalle kaartaen ohi putken, hyppy ja seuraava oikeelle toiseen suuntaan jasiitä äsken ohitettuun putkeen. Hyppy eteen, valssi. käännös oikeelle hyppy ja taas valssi ja vasempaan muuri ja siitä maaliin. Sen mää tiesin et virheitä ei tullu, mut Xenan jokasen hypyn jälkeen oli niin pitkä kaarros, et se teki huonon ajan. Ei mua kauheesti se nyppiny, ennenkun näin et minkä verran meni yli. Voi jumalauta. Vaivaset 28 sadasosaa. Aika kova ihanne aika radalla oli kun mein etenemä oli sentään 3.95. Ja yleensä tollanen vauhti on riittäny tollaseen miinus viiteen. Täytyy silti olla pirun tyytyväinen, kun oli toi ny kumminkin eka virheetön rata yli puoleen vuoteen. Ja Xenan mielentilan huomioiden melkonen työvoitto. Ja tossa porukassa 15. sija ei mun miälestä oo ihan huono.

Pitääpi sanoo ettei ollu juhannus 2012 ihan yhtä perseestä, mitä edellinen. Kolme tulosta neljästä on aika paljo enemmän kun neljä hylkyy. Toisaalta on vähä kaihoisaa et tää oli vika kerta kun saatiin Pasin ja Taikan kaa pitää keskinäistä kilpailua, ku ilmeisesti iltapäivän sade kutisti sitä niin paljo, et sunnuntaina se kisas jo mineissä.

Aika tuikka tahti on meillä ollu tänäkin vuonna ja startteja on kertyny jo likemmäs 30. Et eiköhän olis aika vetää vähä henkee ja lomailla kans.
Itteni, Xenan ja koko mein köörin puolesta toivotan kaikille lystikästä kesää

Helvetti, ku nää kuvat ei taas mee yhtään sinne kun haluais!

Xena SM-kisoissa 16.6.2012

Jabadabaduu!


No niin ystävät hyvät. Nyt se sitten vihdoinkin tapahtu, että allekirjottanut pääsi Xenan kans ekaa kertaa sm-kisoihin. Vaikkakin osallistuttiin vaan joukkue-kilpailuun, niin ei se mun intoa laimenna yhtään. SM-kisa on aina sm-kisa ja tunnelma myös sen mukainen ja kannustusta sai ihan eri tavalla kun mitä normi kisoissa.

Mein kisamatka alko jo perjantaina, kun lähettiin ajamaan kohti Jyväskylää, mis meillä oli hotelli buukattuna. Jätettiin täl kertaa vaunu kotiin kun ajateltiin ettei yhen yön takia kannata lähtee vetämään niin kauas. Mielenkiinnolla odotin Xenan ekaa hotelli yötä, mut yllättävän rauhallinen se kumminkin oli. Ulosmennessä tartti kumminkin haukkua, mut sitä se tekee kotonakin et sen puoleen se oli ihan oma ittensä. Illalla käytiin viälä hoitamassa ilmottautuminen kisapaikalla Tikkakosken urheilu keskuksessa, ettei aamulla olis sitte ihan niin kova kiire.

Kisapäivän aamuna mul oli ehkä vähä normaalii kovempi syke. Voi olla et kilpailun tärkeys oli alkanu pikkuhiljaa valkenemaan mullekin. Mut oikeesti mää jännitin Xenan juoksun takia. Kun pari päivää aiemmin se oli ollu ihan parhaimmillaan ja käyttäyty ihan sekopäisesti. Ja niinkun hyvin tiädätte, et Xenan kans on muutenkin välillä vähä vaikeeta niin agility ja juoksuinen Xena ei oo kovin lupaava yhdistelmä.
Turhautumisen minimoimisexi mää ite halusin ottaa ekan starttipaikan mein joukkueessa. Enkä mää itekään oo kovin hyvä odottamaan et sen pualeen se paikka sopi mullekin.
Juoksun takia mein starttipaikka oli siirretty ykkösryhmän viimisexi ja startti tapahtui alustan päältä. Mää yritin ohjeistaa ratahenkilöä laittamaan alustan sopivaan kohtaan ja luulin onnistuneeni. Mut sitte ku lähettiin liikkeelle ni tajusin et se oli metrin liian lähellä ekaa hyppyä ja rima putos lähteissä. Toka hyppy oli reilun 90asteen kulmassa ja se kierrettiin takaa. Siitä valssin kautta tiukasti oikeelle A:lle jossa onnistunut kontakti. Siitä käännyttiin jyrkästi vasempaan kepeille. Vaix ohjaus tapahtukin nurjalta puolelta, niin taidettiin kumminkin mennä vähä liian tiukassa kulmassa ja siitä kielto. Seuraavana rengas suoraan eteen ja loivasti vasempaan hyppy ja siitä tiukasti vasempaan seuraavalle hypylle. Kulma oli niin tiukka et käänsin Xena sinne jonkimmoisella puoli-sylkkärillä. Siitä oli helppo siirtyy keinulle, eikä siinäkään mitään ongelmaa. Seuraavax mentiin taas kakkoshyppy ja siitä A:n ohi putkeen. Loivasti vasempaan puomille. Alastulossa oli taas putki suoraan edessä, mut onnex aika kaukana, eikä meil ollu sen kanssa ongelmaa. Ja kontaktikin napsahti paikalleen. Puomilta kurvattiin taas vasempaan muurille ja siitä loivasti oikeelle ja hyppy. Mää jäin täs kohtaa aavistuksen jälkeen ja sen takia oli valssikin myöhässä ja Xena ajautu hiukan liian pitkälle mut sain kumminkin sen käännettyä vasemmalle hypylle. Seuraava hyppy oikeelle takaa kiertäen, okseri eteen ja samaan suuntaan putkeen. Sitte oli taas puomin vuoro. Mun oli tarkotus tehdä etuleikkaus ennen puomii, mut viime hetkellä päätin kumminkin jäädä toiselle puolelle, kun seuraava hyppy osotti lievästi A:n vieressä olevaan putkeen ja ajattelin näin varmistaa tuloksen saannin. Paskajuttu vaan et täl kertaa ei mein hidastus-kontakti enää toiminu ja kerättiin sitte kaikkiaan 15tikkiä. Mut aika oli kumminkin yli 5s miinuksella kiellostakin huolimatta.
SM-kisa depyytti oli nyt sitte tehty. Loppuen lopuxi ei paljookaan jääny kaivelemaan. Se kepeille syöttö jurppii varmaan eniten ja sitte olis voinu paremmin tarkistaa sen lähtöalustan paikan. Nii voi olla et olis selvitty vaan vitosella. Noo kai tästäkin taas jotain oppi tulevan varalle ja kumminkin ihan kohtalaiset asetelmat oli jatkoa ajatellen.

Mein joukkueen kakkosena starttasi Xenan isosisko Dori ohjaajanaan Soila. Systeri pisteli muutaman kymmenyksen nopeemmin ja otti vitosen molemmilta puomeilta, mut muuten hieno suoritus. Ja edelleen oltiin hyvin mukana kisassa.
Kolmannessa ryhmässä starttasi joukkueen ainoa ei Drole-koira Leni ohjaajana Sami. Tämän kaksikon suoritukseen ei ole mitään lisättävää. Pirun nopee veto ja törkeen hienot juoksukontaktit. Samin ja Lenin suoritus nosti joukkueen ennen finaalia sijalle 18.
Finaalissa alko pikkuhiljaa taas jännittää kun vuoroon tuli joukkueen ankkurit Bode ja Jouni. Jos oli edellinen veto jo ihan pro, niin nyt pistivät Jone ja Bode viälä vähän paremmaxi. Hetkellisesti Suomen Pyreneläiset oli sijalla 8. Sen verran kovaa porukkaa tuli vielä takaa et lopullinen sijotus tuli olemaan 15. Mut luulempa et oltiin kaikki aikatavalla tyytyväisiä. Etukäteen olin haaveillut et oltais edes kolmenkympin paremmalla puolella. Mut 15. sija on kyl aika huisia. Ja oon sitä mieltä et tää kisa oli erittäin hyvää mainosta koko rodulle. Xenalle ja Dorille kun viälä olis sattunut hyvä päivä samaan aikaan, niin uskon et olis potkittu aika isoja "ahtereita" :oD  Iso kiitos kok joukkueelle ja erityisesti joukkueen johtajalle Jounille, hyvin vedetty.


Pirun hyvä maku jäi itelle ekoista arvokisoista ja se tunne mikä sieltä jäi, saa yrittämään entistä enemmän, et ens vuonna olis osallistumisoikeus myäs yksilökisoihin. Mut sitä odotellessa tulee varmaan tehtyä monta ei niin hyvää rataa ennenkun tavoite taas saavutetaan.
Kesäkuu on enää yhtä vaille valmis, eli Juhannuskisat viälä vedetään ja sitte nautitaan kesästä.

Danke Schön

Xena Porissa 9.6.2012

Happy Birthday Ria!!!!!

Jee beibi! Taas ollaan viikko myöhässä blogin päivityksen kanssa. En mää enää muista mitä kaikkee selityksii mul on ollu, ettei oo pystyny skriivaa. Sovitaan ny täl kertaa et oon ollu vaan laiska.
Anyway, samalle viikolle osu onnistuneesti toinenki nurkkakisa, eli mentiin Wecalle ja ihan Poriin täl kertaa. Kisat osui viälä samaan aikaan suuren juhlapäivän kanssa, kun rakkaalla vaimollani oli synttärit. Sen verta ajattelevainen olin, et ennen ilmottamista kysyin Rialta josko sopii kisata sinä päivänä :o) Ja onnex sil ei ollu mitään sitä vastaan ja päästiin kisaamaan. Mennessä poikettiin Prisman kautta ja ostin Rialle ipadin,eli vaix mul olikin starttilahjakortti niin aika kallis kisamatka oli silti ;o) Meil oli mukana kakkuakin ja omat kahvit et voi sanoo et siinä ihan vietettiin synttäreitä. Synttärivieraitakin oli paikalla about sata. Onnex ne kaikki ei älynny tulla ilmaselle kahville, olis voinu joutuu lainaamaan järjestäjiltä.

Jos ny kumminkin joku sana ite kisastakin. Ekassa vedossa tuomari oli Vesa Sivonen. AKVAn kans ollaan joskus hänen radalla oltu, mut ekaa kertaa Xenan kans. Ensivaikutelma oli, et pirullisen ahdas ja paljo tiukkoi käännöksii. Muutamaa kohtaa joutu pitkään ajattelemaan ennen ku rupes aukeemaan.
Xena oli lähdössä poikkeuksellisen rauhaton ja onnistui varastamaan. Mun onnex ekat kolme hyppyy oli semmosissa paikoissa et pääsin aika pian mukaan ohjaukseen. Neljäntenä tuli kepit, mitkä oli myös ihan radan vasemmas reunassa. Tulin vaan ite siihen vähä liian lujaa enkä saanu ajoissa pysähtymään ja näinollen ajoin Xenan ekan kepin väärälle puolelle. Nopee korjaus ja pujon jälkeen valssilla kääntö oikeelle hyppy eteen ja vasempaan hyppy toiseen suuntaan ja putkeen. Edellisen hyppyjen viereiselle muurille ja tiukka käännös oikeelle putken ohi keinuun. Täs kohtaa moni koira meni putkeen, mut Xena ei. Keinulta loivasti oikeelle hyppy ja tiukasti vasempaan samansuuntaseen suoraan putkeen. Sen jälkeen oli poikittain takakiertoinen hyppy ja siitä takaspäin A:lle. Pari hyppyä aika ilkeessä kulmassa ja nyt siihen putkeen mikä oli härsynä ennen keinua. Lopussa avautui lähes koko radan mittainen suora: puomi, rengas ja hyppy. Tällanen lopetus on meille aika myrkkyä. Nyt ei silti tullu kontakti-virhettä, mut puomin jälkeen Xena käänty muhun päin ja mää sitä väistin ettei olis törmätty. Tää teki sen et renkaalle mentiin liian tiukassa kulmassa ja Xena vetäs renkaan ja kehikon välistä. Aika jäi miinukselle, mut ei taaskaan kerro koko totuutta kun oli kielto ja se renkaan ohitus. Mut tuloslista kertoi sellasen ilouutisen et me oltiin taas parannettu mein parasta sijotusta kolmosissa, oltiin meinaan viidensiä. Hiphip hurrei!

Tokaan kisaan tuomarix vaihtui Sivosen parempi puolisko Katariina Virkkala. Ei voi sanoo et olis homma muuttunu ainakaan helpommaxi. Nyt eka hyppy hypättiin radalta ulospäin ja seuraava samansuuntaisesti toiseen suuntaan ja siitä kepeille. Kaikki isommat esteen oli suurinpiirtein samoilla paikoilla kun edellisessäkin. Nyt pujolta käännyttiin viälä tiukemmin oikeelle pari hyppyä hankalassa kulmassa ja oikeelle A, hyppy oikeelle, täyskäännös vasempaan hyppy ja seuraana takaakiertäen. Valssi A:n edessä ja suoraan putkeen. Sitten ne samat hypyt toiseen suuntaan mitkä mentiin pujon jälkeen. Jälkimmäisessä tartti olla hyvin tarkkana ja kääntyy oikeeaikasesti, ettei koira päässy putkee, mikä oli ihan sen hypyn takana. Seuraava hyppy oli edellisen viäressä ja mentiin takaakiertäen. Sen viäressä oli muuri ja mun pelko etukäteen oli et Xenan hyppy menis niin pitkäxi et se tulis sen muurin väärinpäin. No ei tullu, mut en tiädä millä kolmannella silmällä mää olin paikkaa tsuumaillu kun ajattelin et mun tarvii varmistaa ettei Xena mee putken vasempaan päähän. Mää kyllä niistin Xenaa sen hypyn ja muurin välistä sinne putkelle enkä miälestäni horjunutkaan muurin suuntaan, mut sinne se mun oma pikku sekopää kumminkin meni ja sen pituinen se. Loppurata oli sitte turhautumisen takii sellasta roiskintaa eikä puomin alastulostakaan ollu enää tietoa. Sen verran äimänä mää hyllylstä olin, et tartti hti mennä sitä paikkaa tsuumailemaan. Ja voi pyhä yksinkertasuus! Sillä samalla sekunnilla mää tajusin, et mun olistarvinnu valssata sinne muurin puolelle. Ei se putken vikapää ollu lähelläkään...kele!

Se oli sellanen se Rian synttäripäivä. Kivaa oli kumminkin vaix täytyy sanoo et vähä lämpeenpää olis saanu olla. Ennen kotiin menoo käytiin viälä keskustassa syömässä Balsamico-härkää. Ja harhauduttiin viälä karppaus-polulta kun ei otettukaan annosta kasviksilla, vaan syötiin oikeen vohveliperunoita, nam! Ja oltiin muuten tosi edustavia seuran verkkareissa ja suoraan kisoista ;o)

Innokkaille lukijoilleni tiedoksi, että SM-kisa raportti tulee varmasti tämänviikon aikana.

Xena Raumal 4.6.2012

Ol niingon gotonas!

Hyvin me kyl Raumal viihdyttiinkin. Oli pitkästä aikaa semmoset nurkkakisat, ku matkaan meni alle puol tuntia. Vaiks pohjosesta tultiinkin etelämmäs, nii en olis uskonu et lämpötila voi muuttuu niin radikaalisti. Palestiinas oli ihan pirun kylmää ja sato vettä. Ja Raumal paisto aurinko ja olis ollu sortsi-keli. Harmittaa ettei otettu havoja mukaan ku aateltiin et ne olis sen reissun jälkeen ihan uitettuja.
Maanantain ratoksi oli ohjelmas kaks kisaa kolmosille. Tuomarina vanha tuttu Heinon Marjo. Vähä etukätee jänskätti, ku tää oli eka kerta Marjon radalla sen jälkeen ku se oli meitä kouluttaas. Paikalle tullessa mää olin vähä pihalla et millai nyt toimitaan, kun oli kaks valmista rataa ja kaikki sai alkuun käydä tutustumassa ja sen jälkeen oli viälä säkäkohtaset tutustumiset. Täytyy kyl sanoo et homma toimi hyvin ja jouheesti. Ja Raumalaisil oli viälä uus hiano kenttäkin rakennettu.

Eka rata oli hyvin Marjomainen. Eka hyppy osotti kentältä poispäin. Siitä kolme seuraavaa hyppyy puoli ympyrän muodossa oikeelle kaartaen. Ja sen jälkeen 90 astetta oikeelle kepeille. Suurin osa ohjaajista jäi keppien oikeelle puolelle ja varmaan sen takia monet sähläs sisäänviennissä. Keppien viäressä oli suora putki samaan suuntaan. Tää ratkasi mun suunnitelmat ja valssilla heitin itteni keppien toispuolelle ja näin pääsin parempaan positioon seuraavaa manööveria ajatellen. Oli muuten varsin kettumainen paikka. Kepeiltä piti viistoon heittää koira pimeeseen putkeen, mikä oli viälä tosi lyhyt. Ja sen jälkeen piti olla toises päässä ottamas se vastaan ennen ku se ehtii siihen pitempään putkeen mikä oli ihan samassa linjassa. Moni hyllytti täs kohtaa ja niin mekin. Mut veikkaampa ettei kukaan hyllyttäny sitä niinkun me. Xena oli jo menossa sinne oikeeseen päähän, mut kumminkin jatko matkaansa ja kiersi koko putken ja tuli toiselta puolelta mua morjestamaan. Mää yritin saada sen takas sinne toiseen päähän, mut eihä se onnistunu ku se putki oli mein välissä ja sisäänhän se sitte meni. Mua vähä nauratti ja tuomaria nauratti ja tais vähä yleisöökin naurattaa. Siinäs näette, agility on iloinen asia :o) Vähä jälkeen silti jurppi ku mää taisin sekunnin kymmenyksen liian aikasin muuttaa omaa suuntaani ja Xena perkules huomas sen.

Tokan kisan rata oli valmiina toisella kentällä ja sitä tuli kierrettyä useenpaan kertaan kun aikaa oli. Ei sekään mikää helppo ollu.Vyö kireemmälle ja tiukempaa ohjausta. Alkuun hyppy ja puomi ja samassa linjassa kauempana putki, mikä oli vasta no:9. Xenan tuntien se olis ihan hyvin voinu loikkii puomilta suoraan sinne. Vaan ei. Se suoritti alastulokontaktin hyväksytyissä puitteissa ja siitä mää käänsin sen 180astetta vasempaan hyppy eteen ja seuraava takaa ja A:n ohi loivasti oikeelle hyppy, minkä takaa mää niistin Xenan A:lle. Siitä hyvin jyrkkä käännös suoraan putkeen. Moni heitti täs kohtaa koiran pimeeseen putkeen ja meni itte toiseen päähän varmistamaan, ettei koira pääse hypylle, mikä oli ihan ulostulon edessä. Mää ajattelin etten ikinä ehtis sinne ennen Xenaa. Tai enemmänkin pelkäsin et jos mää heitän sen putkeen, nii muutan ite suuntaa taas liian aikasin. Päätin sitte viedä sen putkelle ja valssilla siirrän itteni putken toisel puolelle. Harmi vaan et taisin keskittyä liikaa siihen lähestyvään käännökseen ja A:n kontakti jäi tekemättä. En mää sen antanu häiritä, tulos tartti saada ja jatkettiin sitte kepeille. Siinä piti taas olla tarkkana kun parin metrin pääs oli putken vikapää. Xena meinas irrota, mut jämäkällä käskyttämisellä sain sen kääntymään siitä pois. Putkesta täyskäännös hyppy, ja taas täyskäännös pituus ja loivasti vasempaan putkeen. Ja taas vaihteeks täyskäännös vasempaan hyppy ja se sama putki. Sen jälkeen oli kaks hyppyä vierekkäin ja molemmat hypättiin samaan suuntaan. Tää tuntu olevan monille vaikeeta, jos jäivät ite hyppyjen taa. Meil ei ollu sitä ongelmaa, kun siinä vieressä oli se suora putki ja varmistaakseni, ettei Xena änkee sinne nii olin ite sillä puolella ja päästiin hianosti maaliin. Huh,huh! Neljän hylyn putki oli katkastu. Alkuun vähä kaihersi, mut aika pian muuttu taas iloksi kun sai todeta et tehtiin toistaseksi mein paras tulos kolmosissa. Vajaa 8s miinusta ja hävittiin voittajalle alle 2s. Ja sijotus 7/23.

Kauaa ei nyt ehdi edistymistä märehtimään, ku seuraavat kisat on jo viiden päivän päästä. Mää luulen et mää jatkan keskittymistä samal tavalla ku tähänkin kisaan, eli remontoimalla mein kartanoa. Tuntuu toimivan:o) Palataan asiaan kun lauantaina tullaan tiäksää Porista.