Xena Att:llä 31.3.2013

Hola'

Taas tuli semmonen aika et veri veti kisakentille. Taas olis ollu varaa valita useemmasta kisapaikasta, mut ei oikeen muualle osannu mennä kun Att:lle. Sitä naapuriakin harkitsin, mut samalle päivälle osu oman seuran match-show niin tartti olla siälläkin edustamassa ja vähän niinkun töitäkin tekemässä. Eli tää oli sitte ainoo oikee paikka tänä pääsiäisenä mein kisata. Tuomareita oli kaks kertaa Heidi V. ja kerran J. Jämsä.

Medien kisat alotettiin hyppärillä. Mua ei nyt niin kauheesti huvita kertoo millanen rata se oli. Mut toivon mukaan huomenna, tai siis jo tänään se saadaan julkastua liikkuvan kuvan muodossa. Sen verta voin kertoo et jos tapahtu outoja asioita, niin tapahtu myäskin hyviä juttuja. Nolla menetettiin jo kakkos-hypyllä kun jo siinä oli liikaa vauhtii ja Xena veti esteeltä vähä ohi. Mut hyvin mää itteni keräsin ja pääsin tilanteen herraxi taas vähäx aikaa. Kaikkein pahin hylkypaikka me vedettiin ihan mallikkaasti ja ilman vaaran paikkaa. Mut sitte tapahtukin jotain hyvin outoo. U-putken jälkeen oli hyppy eteen ja siitä viereisen hypyn editse  oikeelle hyppy ja siitä vasempaan se äsken ohitettu hyppy takaa kiertäen. Sen ekan hypyn jälkeen mää olin valssilla itteni kääntäny jo seuraavalle hypylle, enkä edes kattonu putkeen päin. Ja kumminkin Xena päätti mennä sin putkeen. Tai niin mää ainakin luulin. Ja tein sen mulle tyypillisen hylkyliikkeen. Eli paha irvistys ja katse kohti korkeuksii. Mut sit mää näin et tuomari oli edelleen kovin skarppina naama peruslukemilla. Ja mää tajusin, et helvetti siitä mitään hylkyy tullu. Ei edes kialtoo. Et pakko kai oli jatkaa. Sitä ennen Xena oli tullu vähä liikaa iholle ja kosketusvirhe oli meille siitä tuomittu.
Hävettävää tolla radalla oli meille niin vieras käsite kun yliaika? Oli siinä silti jotain hyvääkin. Alkaa noi etuleikkaukset ja päällejuoksut pikkuhiljaa toimimaan. Ja sen takii oon pystyny vähentämään valsseja omassa ohjauksessa.Mut sen verta pöljää touhuu muuten et yliaika oli ihan ansaittua. Sijotus oli silti päivän paras 11.

B-kisa oli mein alkuvuoden parasta menoo. Mut just sillon pitää padin tehdä temput, eikä tallenna sitä lainkaan. Täl radal ekat esteet oli vähä suoraviivasemmin ja näinollen myös mein oli helpompi päästä matkaan. Ja hianosti meil kulki. Ja Xena toimi kun junan hissi. Kymmenes este oli hyppy eteen lähellä seinää. Ja siitä piti kääntyy lähes 180 astetta oikeelle A:lle. Mitään kiirettä ei olis ollu. Et ihan hyvin olis voinu käydä viämässä koira sinne esteele asti. Mut mää ny kumminkin päätin luottaa Xenaan ja lähetin sen matkaan jostain parin metrin päästä. Mut se ei sitte hypännykään vaan hankki kiellon. Se oli se pirun seinä siällä takana, mikä vissiin sai Xenan epäröimään. Normioloissa mää en kauheesti olis asialla itteeni vaivannu. Mut taas kävi niikun muutaman kerran ennenkin. Ei nimittäin tullu puomilta 5:sta. Oli vaihteeks aika mallikas kontakti. Nii täytyyhän mun nyt tapani mukaan ryssii rata jollain muulla tavalla.
Vaix nyt aika oli yli 5s miinuksella niin sijotus oli aika hanurista, 16/28.

Vikaan kisaan vaihtu sitte tuomari. Täytyy sanoo et tosta Jämsästä on tullu meille oikee peikko. Ei vaan meinaa tulosta tulla. Sen radat on kyl kieltämättä aika omintakeisia. Ja nyttekin se näytti alkuun ihan mahdottomalta meille. Me meinattiin selvitä siitä mut ei sit kumminkaan. Puomilta oli melkein suoraan edessä hyppy mikä piti ohittaa ja kääntyy vasemmalle hyppyyn ja vasta sen jälkeen mennä se hyppy. Mää taisin vähä liikaa keskittyä siihen alastuloon, mikä muuten ei onnistunu. Ja taisin ihan inan horjahtaa sinne väärän hypyn suuntaan ja Xena päätti vetää sitte sen edessä olevan hypyn ensin.
Toi hylky ei niin kauheesti edes jurppinu jälkeenpäin, kun olin jo aikasemmin sanonu et olis ihme jos siltä radalta tulos tehtäis.Ja mainittakoon ny viälä et tolla radalla mää päätin ohjata vähä niiku kaupunkilaisetkin ja paikotellen siinä onnistuinkin. Eli hyvä oli meininki.

Ei mua nyttenkään mitenkään erityisemmin mikään startti jännittäny. Ehkä pienen ylimääräsen latingin päivään toi se, et koskaan ennen ei mun koulutettavia ole kisapaikalla ollut. Mut nyt tuli sekin seikka korjattua kun mun tuorein oppilas Annamaria lähti mein mukaan. Ja ihme kyllä viälä tänkin päivän jälkeen haluaa jatkaa mun valmennuksessa :o)

Jatkoa seuraa seuraavissa kisoissa...

Xena Att:llä 2.3.2013

Hellohellohello!

Ihan liian pitkä kisatauko päättyi nyt. Niikun aikasemmin tuli kerrottua et Xena kävi kohdun poistossa ja sen takia jäi tammikuun kisat väliin. Mut nyt on kaikki niinkuin ennenkin. Mää laitoin itteni tänään ihan kunnolla likoon. Mul oli etukäteen sovittu et vedän treenit Lumo-hallissa. Aattelin et ihan hyvin ehtii kun eka startti Turus on vasta viideltä. Noh, ennen yheksää Poriin ja puolen päivän jälkeen kotiin.Vähä apetta ja unta ja volkkari kohti Turkuu. Just sopivasti ennen lähtöö oli viälä alkanu pyryttää lunta. Et ihan kiva automatka tiedossa.

Medeillä oli tänään kaikki kisat Minna Räsäsen ratoja. Mul on todella hyviä muistoja Minnan radoilta alemmissa luokissa, kun molemmat nousut tapahtui just hänen radoillaan. Mut nyt kohdattiin ekaa kertaa kolmosissa ja täytyypi sanoo et oli pienoinen shokki. Radat oli kaikkee muuta kun helppoja. Kivoja kyllä, mut helvetin haastavia. Siitä kertoo myös lukuisten hylkyjen määrä.

Ekalla radalla ensin kaks hyppyy suoraan eteen ja kolmas vasemmalta takaa kiertäen. Kakkosen jälkeen Xena pääsi vähä eteen, mut onnex olin ite vasemmalla ja valssin kautta sain sen kiertämään kolmosen takaa. Sitte loivasti vasempaan kepit ja suoraan edessä hyppy takaa kiertäen. Ja siitä samaan suuntaan putkeen. Putken jälkeen tiukasti oikeelle ja valssin kautta hypyn taakse ja kääntäen vasempaan puomille. Alastulo oli taas siinä hilkulla, mut videolta pystyy näkemään et tuomari vähä mietti et nostaako käden vai ei. Nosti kumminkin. Sen jälkeen 90astetta vasempaan hyppy takaa ja puomin alle putken oikeeseen päähän. Loivasti vasempaan hyppy ja putkeen. Ja viälä vasempaan kaartaen seuraavaan putkeen. Sitte tultiin hyppy-härdelliin misä suurin osa koirakoista hyllytti. Putken jälkeen oli vierekkäin kaks hyppyä. Ja vasemman puoleinen piti vetää ekaks takaa kiertäen ja sen jälkeen seuraava toiselta puolelta. Mää aattelin et seison niitten hyppyjen välissä javedän Xenan sylkkärillä sille takakiertoiselle. Ajatus oli kyl hyvä. Nojasin vaan huomaamati vähä sen hypyn suuntaan ja ohjasin Xenan hyppäämään vika suuntaan. Se on joskus niin pirun pienestä kiinni.

Tokan radan alku oli meille paljo helpompi kun ekassa, Toka hyppy oli takakiertoinen ja se antoi mulle enempi aikaa. Nää startit kun nyt on mitä on:o) Takahypyltä suoraan u-putken oikeeseen päähän ja siitä vasempaan A ja sen jälkeen loivasti vasempaan hyppy ja 90astetta oikeelle hyppy ja vieressä toinen toiseen suuntaan. taas 90 astetta oikeelle kepeille.Taas jouduttiin siihen mein yhteen kiroukseen kun mennään liian lujaa kepeille. Alku voi mennä hyvin mut hetken päästä Xenan rytmi menee sekasin ja joudun korjaamaan. Kepeiltä hyvin loiva oikee hyppy ja tiukka vasen takakiertoinen hyppy. Loivasti oikeelle hyppy ja taas putkee puomin alle. Nyt seuraava hyppy olikin takakiertoinen ja siitä taas pitkään putkeen, Ja eka radan tavoin myös seuraavaan putkeen. Ja siitä vasempaan putken toisen pään lähelle ja takakiertoinen hyppy. Mallikkaan "jaakotuksen" myötä vasempaan puomille.Siitä tiukasti vasempaan takakiertoinen hyppy, 90astetta vasempaan hyppy eteen ja maaliin.
Aika meni reilut 4s miinukselle, mut etenemä oli kumminkin yli 4m/s. Eli aika tiukka aikaraja oli radalla. Se ja vitonen toi meille kumminkin vasta sijan 11.

Päivän vikaan vetoon hyppärille mennessä alkoi väsy jo painaa. Enkä sitte huomannut et radan alku oli ihan samanlainen kun ekassa vedossa. Jos tän olisin huomannu, nii hylkyy ei ehkä olis tullut. Nimittäin jos olisin lähtenut ite vasemmalta puolelta nii tod.näk. olisin pystyny klaaraamaan sen kolmannen takakiertoisen hypyn. Mut nyt olin ite kuitenkin oikeella puolella ja kakkoshypyllä niin paljo myöhässä etten voinu tehdä mitään kun Xena hyppäs kolmosen vika suuntaan.
Taas samoin kun ekallakin radalla hylkyy lukuunottamatta mein meno oli mun mielestä ihan helvetin hyvännäköistä.

Vaiks nyt taas pari hylkyy tulikin hankittua, se ei paljo paina. Mul oli nyt joka radalla ihan saakelin kivaa. Vaiks Xena olikin vähä niiku viulun kiäli. Se tuo vaan vähä lisäjännitystä suoritukseen. Se ny ei mikään uutinen sinällään oo et mein startit oli taas aika kaaoottisia. Ekas ja tokas vedossa mää pystyin jotenkin hallittee Xenan ylitse pursuavan energian.Mut vikassa startissa se oli jo melkein mahdotonta.
Tänään tapahtu kumminkin niin paljon hyviä saioita et ei panene olla naama norsun kärsällä. Ja nolla oli kumminkin taas kerra hyvin lähellä.

Hyvää "kevään" jatkoa

Sitä sun tätä

Moikkis,

Kun pitkään aikaan ei oo kuulunu mitään, nii ajattelin vähä ilmotella mitä kuuluu. Viime vuoden viiminen kisa-päivityskin jäi jostain syystä tekemättä. Liekö sitte kauden päätös bileet ollu niin rajut. Tais olla kun en syytä muista :o)
Kumminkin Xenan kans käytiin joulukuun alussa viälä kerran Attllä vetäsees kolme kisaa. Kahessa oli tuamarina Heinon Marjo ja viimisessä Luomalan Henri. Me oltiin Xenan kans ihan omalla tasolla taas. Hylky, 15 ja 10. Tuloksellisissa kisoissa molemmissa sijotus oli 13. Aikaa on menny jo niin pirusti etten mää ala enää niitä kuvailemaan. Ihan kivoja ne kaikki oli. Mut joku niis silti mätti ettei ne vaan sopinu mein menoon. Ja suaritukset oli koko ajan semmosta veitten terällä taiteilua.

Mein piti taas jatkaa kisaamista viime vkonloppuna, mut alkuvuoden tramaattiset tapahtumat esti sen.
Xena sai kohtutulehduksen ja se jouduttiin leikkaamaan. Onnex me huamattiin se hyvissä ajoin, niin ettei ne kasvaimen alut ollu päässy leviämään muualle. Leikkaus onnistu hyvin ja särkylääkkeen avulla Xena oli jo seuraavana päivänä niin kun ei mitään olis edes tapahtunu. Hyppimistä piti välttää, mut se osottautu ihan mahdottomaxi. Sen verta eläväinen otus toi Xena on ettei sitä ehtiny estämään sohvalle hyppäämästä. Yhtään reeniä ei viälä oo ollu ettei tiädä mihin suuntaan mein agility on kehittyny, mut tulevana vkonloppuna sekin selvii.
Maxin kans mää olin pari viikkoo sitte lumolla. Sil oli kans tosi pitkä tauko ettei tehty mitään ja kyl se sitte näkykin. Alkuun se oli ihan pihalla eikä tajunnu mun ohjauksesta mitään. Mut sen se sentään muisti et puomi on kiva ja sinne vois mennä aina kun lähelle sattuu. Toka veto menikin sitte jo paremmin ja pysty jo näkemään et joskus ennenkin on treenattu. Mutei sen kans ihan heti kisaamaan tarvi lähtee. On se sen verta havaneesi kumminkin :o)

Mein nuorimmainen termiitti Dio on taas lähikuukausina saanu suurimman huomion mitä kouluttamiseen tulee.Pentukurssin alkeisvaihe saatiin just päätökseen ja heti perään alkaa jatkokurssi. Vähä rankkaa on välillä ollu kun seittämänä perättäisenä perjantaina on ajettu Poriin. Ja niin tiukka aikataulu on et hyvä kun töitten jälkeen ehtii kotona käymään. Mulle toi tottispäivä on enempi turistina oloa kun Ria hoitaa ohjauspuolen. Mut jokakerta oon silti mukana ollu. Tekee mulle ihan hyvää kun on jokunen ( ehkä 13v) vuosi aikaa kun viimeks oon sellasella kurssilla ollu.

Ja sitte alettiin viälä käymään pentu-agilityssäkin. Ja se on sitte lauantaisin Porissa kans. Se on luonnollisesti taas mun ohjauspäivä. Eihän tolle kurssille mikään pakko olis ollu mennä, kun jonkimmoinen kokemus on vuosien varrella tullu. Mut on vaan paha tää talviaika kun omalla kentällä toi lumi tekee vähä haittaa. Ja jos olis odottanu kevääseen nii toi pikku riiviö olis jo niin vanha et kouluttaminen olis paljo haastavampaa.

Täytyy sanoo et olen mää niin hiton onnellinen tostakin koirasta. Se ei ollu kauaakaan meillä viälä ollu kun se antoi tiätynlaisia merkkejä omasta luonteestaan. Ja mää sanoin sillon ja sanon jokasen koulupäivän jälkeen viäläkin et Diosta tulee mein paras koira. Siis vaix se on älyttömän vilkas ja touhottaa koko ajan, niin sil on yks ominaisuus mitä Xenalla ei koskaan oo ollu. Kärsivällisyys. Koulutustilanteessa se jaksaa keskittyä ja seuraa mitä siltä odotetaan. Ja varmaan sen takia se oppiikin niin pirun nopeesti. Ja se on äärimmäisen älykäs. Kun tietää sen vanhemmat niin se on kyl saanu molemmilta parhaan ominaisuudet.
Jos kaikki menee hyvin nii parin vuoden päästä saan kisata kahdella pyrrillä kolmosissa. Täytyy vaan tiovoa ettei Dio kasva ylisuureksi ja jäis mediksi. Aika näyttää....

Kaikista muista tulikin jo jotain sanottua, mut ei saa unohtaa lauman johtajaa. Ada on edelleenkin mein haushouldin paras nukkuja :o)

Palaillaan taas kun jotain höpinää ilmaantuu...




Ja loppuun viälä pari onnistuneenpaa Lean otosta.

 

Xena Att:llä 3.11.2012

Huh,hah,hei!

Viikko sitte käytiin taas Xenan kans vähä kisailemas. Kiirettä on pitäny sen jälkeen, mut nyt sattu sopivan sateinen sunnuntai ja oli aikaa avata sanainen arkku. Olikin vähä erikoinen reissu, kun Xena ei saanukkaan kaikkee huomiota. Suurimman huomion tais varastaa mein uusin asukki Dio. Otettiin se mukaan haistelemaan tulevien kisakenttien tunnelmaa. Hyvin tuntui Dio viihtyvän vaikkei agilitystä viälä mitään tajuukkaan.

Täl kertaa medit oli vasta viimeisenä ja määkin uskaltauduin ottamaan kaikki kisat, kun ei tarvinnu herätä epäinhimilliseen aikaan. Allan Matsonin tyyli on tullu tänä vuonna aika tutuksi ja sen takii ei ollu mitään kummenpia odotuksia. Oon huomannu et Amatsoonin radat vaatii jatkuvaa tiukkaa hallintaa, eikä se aina sovi meille. Jostain kumman syystä täl kertaa Xena kävi erityisen kuumana starteissa. En muista et se olis pitkään aikaan rimpuillu niin paljon ettei meinannu valjaita saada irti. Ja kumminkin viälä lähtökarsinassa se oli ihan rauhallinen.

Ekalla radalla käänyyttiin ekaks tiukasti vasempaan hyppy eteen ja sen jälkeen täyskäännös oikeelle ja putkeen. Siältä loivasti vasempaan A:lle. Ite olin näkevinäni kontaktin, mut Amatsooni ei. A:lta suoraan putken lähempään päähän ja sen jälkeen A:n editse muuri ja tiukka vasen keinulle. Mun piti keinun jälkeen tehdä valssi Xenan edessä, mut se oli itsenäisesti suorittanu keinun niin nopeesti et jäin vähä jälkeen ja tuli pientä sähläystä mut sain kumminkin Xenan roiskastua ekan putken toiseen pimeään päähän. Ite kiirehdin toiseen päähän olettaen etten ehtis leikata putken vasemmalle puolelle ja sen takii yritin poispäin käännöksellä saada Xenan seuraavalle hypylle. No se ollistu jotenkuten ja päästiin kääntymään jyrkästi vasenpaan puomille.Jotain kertoo Xenan nopeudesta, kun kurvissa sen takajalat vähä irtos maasta. Taas piti puomin jälkeen kääntyy niin tiukasti vasemmalle hyppyyn, ettei ollu kauheesti mahdollisuuksii varmistaa alastuloo. Hypyn jälkeen täyskäännös ja kepit nurjalta puolelta. Tää puoli tuntuu nykyään olevan meille helpompi eikä nyt aiheutunu kieltoo. Kepeiltä melkein täyskäännös vasempaan hyppy ja tiukasti vasempaan u-putkeen. Sen jälkeen jatkettiin samaan suuntaan kuin ennen putkea. Viistosti vasempaan pari hyppyy ja u-putkeen puomin alle. Tiukka vasen pari hyppyä ja maaliin. Radalla oli niin monta tiukkaa käännöstä ja useesti Xenalla meni himpun verran pitkäks aiheuttaen sen, et aika oli vaan 8s miinuksella. Kympin rasitteella sijotus oli vaatimaton 20/33.

Tokalla radalla esteet oli pitkälti samolla paikoilla. Nyt vaan toinen hyppy kierrettiin takaa. Se onnistui kyllä, mut Xena varasti alussa ja tuli ihan hitonmoinen kiire ohjata se hypyn taakse. Putken jälkeen käännyttiin keinulle, mikä oli käännetty toisin päin kuin edellisellä radalla. Siitä taas muurille ja nyt putken kauempaan päähän. Mää tiesin ettei oo mitään saumaa peittää sitä väärää päätä. Tarpeeks kun käänsin omaa kroppaa pois putkelta, nii sainkin sen vietyä ohi väärän pään ja ylimääräsen puörähdyksen jälkeen putkeen. A:n alastulossa Xena otti upeesti kontaktin. Ainakin 10cm rajan alapuolella. Siitä jyrkästi vasempaan ohi seuraavan hypyn ja valssin kautta käännös. Sen jälkeen oli edellinen putki ikävän lähellä kulkusuuntaan nähden, mut siitäkin selvittiin ja päästiin takakiertoiseen hyppyyn, mikä oli 90asteen kulmassa edelliseen.  Viereinen hyppy toiseen suuntaan. Olin taas tapani mukaan vähä myöhässä ja siitä kielto. Sitte välistä veto ja seuraava hyppy, mikä oli raas 90asteen kulmas edelliseen. Keppikulma oli aika hankala ja sen takii meinas tulla ongelmii, mut selvittiin kyllä.Jyrkästi oikeelle u-putkeen ja siitä oikeele hyppy ja sen jälkeen puomille. Alapää oli ihan samalla linjalla kun sitä edeltävä hyppy ja tulokulma oli niin vaikee et vauhti pysähty melkein kokonaan. Mun miälestä aika tönkkö kohta, suoritti sen sitte ihan miten vaan. Nyt ei jääny epäselväks ottiko Xena kontaktin, eli ei. Loppuun kolme hyppyä muodostaen täyden ympyrän ja siitä maaliin.
Sama ongelma kun ekassa vedossa, et liikaa tiukkoja käännöksii ja Xenalla liikaa vauhtia ja se kielto, nii tuli jopa sekunti yliaikaa. Ilmeisesti aika vaikee rata oli kun vaan puolet sai tuloksen. Eikä me oltu edes viimisiä. Tollasen paskavedon jälkeen 13sijakin tuntu olevan ihan ok.

Vähään aikaan ei oo tullu vedettyä kolmee kisaa putkeen ja sen kyl huomas. Ennen vikaa hyppäriä tuntu et pää ei enää jaksa. Mut yritettävä oli kumminkin. Alun esteen oli viäläkin samoilla paikoilla. Nyt vaan ite lähdin toiselta pualelta ja liikuin tokan hypyn taakse ja sen jälkeen valssin kautta kolmanteen hyppyyn mikä oli 90asteen kulmas edelliseen nähden. Nyt ku mein suoritusta kattoo, nii olis ton alun voinu tehdä toisinkin. Sillon ei toka rima ehkä olis pudonnu. No sitte käännyttiin oikeelle suoraan pituus ja pussi ja siitä loivasti oikeelle muuri ja pujo, mikä oli viäläkin samassa paikalla. Nyt sisäänmeno oli täydellinen ja muutenkin hyvä pujottelu. Seuraava hyppy jyrkästi oikeelle ja seuraava vähä eri linjassa välistä vetäen. Toinenkin välistä veto ja seuraava hyppy 90asteen kulmassa taas. Ja seuraavakin viälä 90 takaa kiertäen ja siitä u-putkeen. Käännös vasempaan hyppy ja se sama mutkaputki mikä oli koko ajan ollu samalla paikalla. Jyrkkä vasen hyppy ja seuraava toiseen suuntaan ja siitä pitkään pimeeseen putkeen ja jyrkkä oikee maaliin.
Tos kohtaa mentiin nelospaikalle. Kisa kun oli ohi sain ihmeekseni huamata, et mein jälkeen oli vaan kolme koirakkoo tehny kovemman tuloksen. Ja kumminkin mein lähtöpaikka oli porukan alkupuolella. Mut sama ongelma vaan toistui et vaiks aika oli taas sen 8s miinuksella nii nii jäätiin silti voittajalle monta sekuntia. Ja ihan vaan niitten pitkien kaarrosten takia.

 Olihan nää kaikki mein vedot aika paskoja, mut ihan hyvältä tuntu silti saada taas takasin mein tulosvarmuus. Ja olihan Xenan mielentila taas sellanen, et mää ohjaajana tein vaan sen minkä pystyin. Vaiks jotenkin tuntu et iteltäkin oli se paras terävyys poissa, eikä aina ollu ihan kartalla. Mut ei täs voi muuta kun mennä eteenpäin kohti uusia koitoksia.

Xena Att:llä 13.10.2012

Hellouuu!

Vihdoin ja viimein päätty tää piiitkä kisa tauko. Euroopan kiertueelta selvittiin hengissä, mut ihan ilman agilityä  ei päästy olemaan sielläkään.Kotimatkalla poikettiin kyläilemään Hollannissa mein kavereitten Yvonnen ja Roderickin luona.Yvonne on kaksinkertanen Hollannin mestari agilityssä ja sil sattu olemaan kisat just sinä viikonloppuna ja mentiin ihan muuten vaan kattoo kisoja. No niil nyt sattui olemaan joku kaveri mikä pystyi järjestämään mut ja Xenan yhen kisan 0-koirakoksi. Sinällään huvittavaa, ettei multa edes kysytty vaan ne vaan ilmotti et ootte kisan 0-koirakkona :o) Ihan kivaahan se silti oli, vaiks mua jännitti ihan perkeleesti kun ajattelin et kun kaikki tietää et tullaan agilityn mahtimaasta Suomesta. Eli mein täytyy olla ihan pro.No ei me ihan sitä oltu. Et ihan hyvä vaan ettei oltu mukana ite kisassa. Varaslähtö ja kuudennella esteellä hylly. Mut sen jälkeen alko kulkemaan ja pystyttiin varmaan vähä näyttämään mein osaamista. Mut tunnelma oli todella hieno ja kauheet suosionosotukset saatiin jo sillon kun kuulutettiin et ylimääräinen 0-koirakko tulee Suomesta. Hieno kokemus!

Mut mennääs sitte asiaan. Taas matkattiin Turkuun ja Att:lle. Tuomarina toimi Heidi Viitaniemi. Sen verta monta kertaa ollaan hänen radoilla oltu, et tietää jo et voi odottaa ihan mitä vaan. Joskus radat on ihan ok ja joskus vähä haastavampia. Päätin ilmo-vaiheessa jo olla vähä aamu-uninen, enkä ottanu ekaa kisaa ollenkaan. Ja ihan hyvä niin.

Ekaan vetoon kun lähettiin en yhtään tienny mikä Xenan henkinen tila tulis olemaan. Ja se toi ihan ylimääräsen jännitteen koko hommaan. Me käveltiin ekan esteen taa ja kun mää aloin irrottaa valjaita, Xena rimpuili ihan pirusti. Mut kumminkin mää sain sen rauhottumaan ja se jäi maahan makaamaan. Hyvin virittyneenä kuitenkin.
Ja sitte lähettiin matkaan. Eka hyppy ja toinen 90 astetta vasempaan ja loivasti viälä vasempaan puomin alle putkeen. Ja sieltä vieläkin loivasti vasempaan takakiertoiselle  hypylle, mistä käännyttiin 90astetta oikeelle. Tai siis sen hypyn jälkeen loivasti vasempaan. Suurin osa kisaajista kierrätti koiran sen hypyn oikeelta puolelta. Mää meinasin alunperin tehdä samoin, mut se ei vaan millään tuntunu luontevalta. Niinpä ajatin Xenan putken jälkeen itteni vasemmalta puolelta ja myös hypyn vasemmalta puolelta ja toimi. A:n jälkeen käänyttiin jyrkästi vasempaan hyppy ja sen jälkeen täyskäännös vasempaan muurille.Moni heitti muurin jälkeen valssin kautta ittensä toiselle puolelle. Mää tiesin etten ehtisi ja sen takia mää tein aika sulavaliikkeisen takaaleikkauksen ennen seuraavaa takakiertoista hyppyä. Kepeiltä mentiin suoraan putkeen ja sieltä täyskäännös oikeelle hyppy ja 90astetta vasempaan keinulle. Ja taas täyskäännös oikeelle hyppy ja vasempaan seuraava hyppy. Oikeella oli A kutsuvana, mut en antanu sen häiritä, vaan pysyin ite vasemmalla ja vartalo-ohjauksella vein Xenan pussiin. Siitä tiukkaan oikeelle ja hyppy takaa kiertäen ja taas putkeen puomin alle. Ja nyt sama hyppy mikä alussa mentiin takaa, mentiin nyt edestä. Ja sen jälkeen tiukasti vasempaan ja edelleen 0-rataa tehneinä puomille.Alastulon jälkeen käännyttiin 180 astetta oikeelle. Mulle ei tullu lainkaan yllätyksenä se, et Xena hyppäs n. 50cm kontaktin yläpuolelta maahan asti. Oli meinaan viimesissä treeneissä sen verta vilkkaalla päällä et kontaktivirhe oli odotettavissa.
Mut hyvä tulos kumminkin saatiin, mikä oli jo puoli voittoa näin pitkän tauon jälkeen. Viis sekkaa miinusta ja sijotus 11/38. Ei ihan paska :o)

Sitte oli viälä hyppäri. Alku oli ihan sama kun edellisessäkin. Ennen ekaa putkee oli kumminkin viälä yks hyppy loivasti etu oikeelle. Ja putkesta mentiin suoraan pituudelle ja siitä täyskäännös vasempaan hyppy ja oikeelle hyppy ja kepit. Taas vaihteex tultiin kepeille liian lujaa ja Xena veti suoraan kakkosväliin. Sit sil meni hermot ja se alko näykkii mua. Siit ei kumminkaan viälä tullu lisäpisteitä. Pujon jälkeen oli u-putki ja sisäänmeno oli suoraan keppien edessä. Xena oli mun vasemmalla puolella ja mun vasen käsi näytti hyvin selkeesti putken vasenta päätä. Mut silti Xena koukkas mun edestä sinne putken oikeeseen päähän ja se siitä. Onneks mää osaan suhtautua noihin Xenan aivotuksiin huumorilla, eikä Xena varmaan edes tajunnu tehneensä virhettä kun mää jo olin sitä viemässä seuraavalle esteelle. Mut tää oli taas niitä selittämättömiä hylkyjä. Niit vaan joskus tulee.

Mää jaksan vissiin toistaa tätä pitkä kisatauko termii koko ajan. Mut ne ketä Xenan tuntee, tai ne kenellä myös on ilo omistaa hyvin vilkas koira tietää, et pitkän tauon jälkeen voi radalla pommi räjähtää. Nyt ei kumminkaan niin käynyt. Eli oon ihan helvetin tyytyväinen tohon ekan kisan tulokseen.

Se on hyvin yleistä et mun blogi-päivitykset tulee aina viikon myöhässä. Ja yleensä syy on joko laiskuus tai saamattomuus. Nyt siihen oli kumminkin toinen syy. Kisapäivän iltana tapahtui jotain, mitä ei soisi kellään tapahtuvan. Koirat kuolee ihan kuin ihmisetkin. Mut kun se tapahtuu ennenaikaisesti ja täysin yllättäin, se on ihan kauheeta. En voi väittää ettenkö olis purrut alahuulta kun sain tekstarin mikä kertoi, et Spiquette oli kuollut ja Mimosa tulis kuolemaan jonkun mysteerisen myrkytyksen takia. Siit on jo viikko, eikä sitä viäläkään suostu tajuamaan. Lämpimät ajatukset Lealle, jolle Spiq oli very special dog. Voimia. Elämä tulee viälä voittamaan. Mää uskon et kaikki pyrtsi-ihmiset muistelee lämmöllä ennenaikasesti poismenneitä Spiqetteä ja tuoretta äitiä Mimosaa.

Life goes on....

Xena Raumal 2.9.2012

Kukkeliskuu!

No nyt se sitte vihdon ja viimein tapahtu, et päästiin Xenankin kans kilpailemaan Satakunnan piirinmestaruudesta. Viime vuanna jäi osallistumisoikeus yhden kisan päähän ja otti pattiin kyllä.
Tänä vuanna oli taas Rauman vuoro järjestää kisat. Tuomarina oli A. Virtanen. Ei meille kaikkein sopivin, kun tuntuu tekevän aika ahtaita ratoja, misä ei oo varaa pitkiin kaarteisiin. Lähtökohdat ei muutenka ollu kaksiset. Mää olin liikkeellä Panadoolin voimalla ja Xena oli muuten vaan taas sekopäinen. Se piti koko ajan semmosta ihme möykkäämistä ja tuntu et sitä jurppi ihan jokanen ympärillä oleva asia..

Mut näillä eväillä mentiin taistoon. Ekalle hyppärille mää olin kyl hyvin keskittyneesti latautunu, mut se ei paljo auttanu ku kolmannel esteellä mää tein piänen virheen ja peli oli selvä. Kaks ekaa hyppyy mentiin suaraan ja kolmas jyrkästi oikeelle ja neljäs 270astetta vasempaan. Mää kuljin ite oikeeta puolta ja valssilla varmistin, ettei Xena pääse hyppäämään sitä nelosta vikasuuntaan ennen kolmosta. Sit tuli ihan pikkunen koordinaatio virhe ja mää käännyin liian aikasin ja Xena kiärsi kolmosen ja mun rajusta estelystä huolimatta hyppäs väärään suuntaan. Ei mua sitte kiinnostanukkaan tapella siitä piirin mestaruudesta sen enempää.
Loppurata oli varmaan aika karmeeta katteltavaa ku mikään ei enää onnistunu ja turhautunu Xena roikku hampaillaan millon kädessä, millon housun puntissa kiinni.

Päivän päätteex oli viälä agirata. Rataa kun zuumailin, nii ei niin kauheesti mieltä ylentäny sekään. Mut kyl se vaan niin on, et jos ei turhaan mitään etukäteen odota, nii voi napsahtaa ihan kelpo suoritus.
Me asetuttiin taas tapamme mukaan viistosti ekan hypyn taa. Valjaita irrottaessa Xena rimpuili ihan pirusti. Mää siinä ajattelin et mihinköhän suuntaan se ampasee kun irti pääsee. Mut ihme kyl tää pirulainen jäi maahan makaamaan ja odotti sen aikaa et mää sain itelle hyvän lähtölinjan, etten heti jyräis ekaa siipeä nurin.
Toka hyppy mentiin viistoon oikeelle ja kolmas sen viäressä toiseen suuntaan. Siit oli suora yhteys A:lle. Mää olin kyl sen huomioinu et Xena varmaan sen pongaa ja käännyinkin koiraa kohti ja vastakkaisen kädel yritin sitä niistää pois A:lta. Ei ihan onnistunu, mut onnex mul on kuuluva ääni ja varmaan koko Susivuori kuuli mun komennon ja sain Xenan käännettyä pois A:lta apaut 10 cm ennen ku sen käpälät olis osunu kontaktille. Siin ei paljo ehtiny hengittämään ku tultiin A:n editse ja vasempaan hypylle. Kattelin et suurin osa kisaajista suoritti tään takakiertoisesti ja persjätön kautta jatkoivat. Mää en oikeen luota tuohon persjättöön ja vein Xenan hypyn ohi ja valssilla käänsin oikeeseen suuntaan,toimii. Siitä taas täyskäännös putkeen ja loivasti oikeelle A:lle, minkä alla oli putkiansa. Tiukka vasen hyppy ja hypyn takana puolenvaihto ja taas putkeen.
Loivasti oikeelle kepeille ja ihan mallikasta pujoa oli Xenalla. Sen jälkee loivasti oikeelle kaartaen kaks hyppyä suoraan ja jälkimmäisen jälkeen tiukasti siihen putkeen mikä oli A:n alla. Mun oli tarkotus niitten hyppyjen välis valssata itteni Xenan vasemmal puolel, mut vauhtii oli niin paljo etten mää yksinkertasesti ehtiny. Onnex mää huomasin sen ajoissa ja päädyin takaleikkaukseen mikä sit kumminkin olikin huomattavasti parempi vaihtoehto ja sain Xenan käännettyä putkeen tosi jouheesti. Potkesta ampastiin tiukasti oikeelle hypylle ja vaarallisen läheltä puomii, mut en alkanu sitä varmistelemaan. Valssilla puolen vaihto ja loivasti oikeelle hyppy samaan suuntaan. Ja sen viäressä oli tää keppejä edeltäny putki vähä näkösällä. Mut ei mitään hätää. Nyt mentiin keinukin ylös ihan kontaktia pitkin ja viälä tiukka käännös muurille ja vasemmalle täyskäännös ja siitä avautu pitkä loppusuora. Hyppy, puomi, pituus ja hyppy. Nyt mää taisin itekin pinkoo lopussa niin kovaa et pääsin puomin alastuloon vähä enne Xenaa ja sain ku sainkin alastulon varmistettua, eikä tullu pituushyppyä.

Mahdottomasta tuli hetkessä mahdollinen ja varmaan kaikkien yllätyksexi puhdas nolla. Ja aika oli varmaan mein kovin tähän asti kolmosissa. Reilu 8s miinusta. Voittajalle hävittiin vajaa 3s varmaan just sen A:lle harhautumisen takia. Mut silti 8. sija pelasti vähä mun perseelleen mennyttä päivää. Sillai ihan hyvä tapa lopettaa 200. kisa.

Nyt vedetään sitte kunnolla henkee ja pidetään lajista kunnon tauko kun huomenna lähetään Xenan ja Rian kans Ranskaan. Aikasempina vuosina ennen lähtöö tuskaili, millai saa tavarat mahtumaan yhteen laukkuun. Ja nyt on kylmä rinki, et mahtuuko tavarat yhteen autoon ;o)
Palaillaan asiaan lokakuussa
Au revoir!

Xena Raumal 28.7.12

Hau!pitsi



Joka vuosi heinäkuun viime helteillä suunnataan Raumalle. Koiraihmisten keskuudessa pitsiviikon kruunaa Pitsi-agility. Ainahan sinne on mentävä kun tossa lähellä on. Sen verta laiskaks oon vissiin tullu, kun en viittiny kisata molempina päivinä. Vaix on se joskus kiva olla vapaapäivä kotonakin.
Lauantaina oli kolme kisaa ja kolme kivaa tuomaria, eli odotukset oli korkeella.

Ekaa kisaa tuomaroi Asko Jokinen. Aikasemmista kisoista oli ihan hyviä muistoja, mut nyt ei tullu niille jatkumoa. Radan alkua vois kuvailla sanalla hankalahko. Toka hyppy oli 90asteen kulmas ekaan nähden ja takakiertoinen. Siitä viistoon oikeella oli putki, sen viäressä keinu ja sen viäressä A. Kolmas este oli keinu. Oli ihan sama kummin päin ohjasi, nii ei voinu välttää joko putki-ansaa, tai sitten A:ta. Ite päätin ottaa riskin putken kanssa. No ei se ihan sillai menny kun piti. Xena ei menny putkeen, mut mul tuli kiire siin takakierrolla ja Xena veti ekax hypystä ohi, mut sain sen kumminkin hyppäämään oikeeseen suuntaan ja päästiin suorittamaan lentokeinu. Eli hyvin alko kun kolmen esteen jälkeen oli kymppi kasassa :o)
Sitte vähäks aikaa ryhdistäydyttiin. Eteen muuri jossa upee taka-leikkaus, täyskäännös putkeen, tiukka oikee hyppy ja siitä oikeelle A:lle ja ilman kontakti-virheitä. Sitten poikittainen hyppy ja täyskäännös kepeille. Taas oli vähä liikaa vauhtii ja Xena alko muutenki kuumenee. No jatkettiin kumminki. Pujon jälkeen oli putki poikittain ja mentiin sisään oikeesta päästä. Ulostullessa piti varoo pitkää kaarrosta, ettei koira ajautunu keppien väliin. Hyppy ja puomi ja alastulo vitonen taas vaihteex. Siitä taas takaspäin hyppy ja pimeeseen putkeen ja vasemmalle viistoon maaliin.
Sijotus ei kovin kummonen oo jos on 20 tikkii kasassa, mut saipahan Xena päästää ylimääräset höyryt pihalle.

Sitte vaihdettiin kenttää ja tuomariksi vaihtu Johanna Wytrich. Nyt oli onnex vähä helpompaa ainakin radan eka kolmannes. Samassa linjassa hyppy ja rengas ja kolmas hyppy vähän sivussa ja takaa kiertäen. Kivasti siinä lähellä myäs pimee putki-ansa. Mut onnex mul on nopeet jalat ja Xenaahan on helppo ohjata just sinne kun haluaa, nii meil ei ollu ongelmia. Kolmos hypyltä täyskäännös vasempaan A:lle ja seuraavat hypyt loivasti oikeelle, tiukasti vasempaan ja taas loivasti oikeelle. Ekax mää meinasin ohjata nää kaikki oikeelta pualelta, mut keskimmäiseltä hypyltä oli suora linja putken suulle, nii päätin sitte jäädä ite vasemmalle. Silläkin uhalla et Xena todennäkösesti tulis siin keskimmäisellä hypyllä jaloille. Mut parempi sekin kun hylky. Putken jälkeen loivasti vasempaan muuri ja lisää vasempaan kepit. Ny mää kyl hidasti Xenan menoo mut kumminki se onnistu osumaan kakkosväliin. Tais siin päästä paha sanakin, mut onnex oli selkä päin tuomaria :o) Kepeiltä taas vasempaan u-putkeen ja suoraan eteen pituus ja siitä tiukasti vasempaan putkeen puomin alle. Sitte oli kaks hyppyä lähes vierekkäin ja molemmat mentiin samaan suuntaan. Vauhti oli kova ja tilaa vähän ja käännökset oli ihan veitsen terällä mut onnistu kumminkin. Siitä kaukaa heitto pimeeseen putkeen ja nyt muurin editse puomille. Nyt en jääny yhtään varmistelemaan alastuloo, vaan mää juoksin kun tuli persiissä, et ehtisin aikasemman u-putken eteen, minkä ohi tarvi mennä, et pääsi viimisille hypyille.
Virheitten määrä tuli sitte puolitettua ja aika oli vajaa 5s miinuksella, eli oltiin jo ihan omalla tasolla. Sijotuskaa ei ollu täysin paska. 11/31 on ihan ok noin kovassa porukassa :o)

Viimistä kisaa joutu odottelee melkein kaks tuntia ja kuumuus rupes jo vaikuttamaan vähä joka solussa. Hyvin sen huomas kun mää aloin suunnittelemaan omaa ohjausta, nii ei millään meinannu järki sanoo et mitä pitäis tehdä. Ja mää muutin mieltäni monta kertaa mitä yleensä en tee. Mut vika veto kun oli ohi nii voi päätellä et oikee reitti kumminkin löyty.
Alku oli taas aika paskamainen. Kakkoshyppy taas 90asteen kulmas ekaan nähden ja takaa kiertäen. Ne oli onnex ihan kentän reunassa eikä ollu mitään ansoja. No mää pitkän harkinnan jälkeen päätin alottaa ekan hypyn vasemmalta puolelta ja sillai pakottaa Xena kiertämään kakkoseste oikeen kautta ite valssaten hypyn edessä ja niistin Xenan hypyn yli. Kolmonen oli taas 90asteen kulmas edelliseen ja siihen oli aika helppo tulla ja ehdin oikeeaikasesti valssaamaan hypyn jälkeen ja näin mää sain hyvän aseman kepeille mennessä. Nyt ei enää täs hötkyilty ja Xena teki upeen puottelun. Keppien jälkeen oli hyppy poikittain ja pahasti linjalla, et piti vähä peruuttaa et sai sen suaritettua. Seuraava hyppy oli toiseen suuntaan poikittain ja sama juttu, et tilaa oli vähä ja pakko hiukan peruuttaa et sai sen suaritettua. Seuraava hyppy vasempaan taas erittäin tiukassa kulmassa ja piti viälä ottaa vastaa ettei koita ajautunu viereselle muurille. Seuraavax käännyttiin loivasti oikeelle u-putkeen ja kiireesti toiseen päähän ottamaan vastaan ja siitä heitto taaksepäin kauas pimeeseen putkeen. Näitä me ollaan paljo yksinään treenattu ja sen kyl huomaa. Xena ei epäröi yhtään vaan se tiätää tasan tarkkaan mitä mää siltä haluan. Putkesta loiva oikee ja rengas, valssi ja täyskäännös vasempaan hyppy ja putken toiseen päähän, kai? Nyt kuulkaa kävi sillai et mää unohdin radan. Siis täs kirjotusvaiheessa. Mut onnex näinpäin. No kumminkin oli se muurikin siällä jossain kohtaa ja loppuun asti me tultiin täysin virheettömästi ja kilpailukirjaan K. Jalonen allekirjotti mein ensimmäisen merkinnän kolmosissa. Virallinen nopeus oli vaan 3.59m/s johtuen taas pitkistä kaarroksista. Ja aika meni vaan 2s miinukselle. Ja nollii tehtiin sen verta runsaasti, et sijotus oli vasta 12.
Kauheesti ei viälä oo kolmosissa ollu aihetta juhlaan, mut nyt ehkä vois jo vähä olla. Ja kun kumminkin ton päivän tulos-taso oli koko ajan nousujohteinen, nii täst on taas aika hyvä jatkaa. Jos ei ennen, nii sitte piirinmestaruuskisoissa. Palataan astialle  :o)