Enpäs tiedä mitä tästäkin päivästä kirjottais. Alotetaan ny vaix siitä et heräsin aamulla tapojeni mukaan liian lyhyen yön jälkeen. Väsytti taas törkeesti ja päälimmäinen ajatus oli, et onx täs mitään järkee herätä vapaa-päivänä samaan aikaan kun työpäivinä.No, pääsin kumminkin ylös ja matkasin kisapaikalle. Tällä kertaa onnex ei sen kauemmas kun raumalle 30km.
Tuomari oli mein suosikki Anne Savioja, eli haasteita olis taas tiedossa. Eka rata alkoi ihan hyvin, kolme hyppyä loivalla kaarteella ja siitä jyrkästi oikeelle putkeen. Tässä kohtaa en ollu edes myöhässä. Seuraava este oli A, tarkotus oli leikata putken edestä A:n oikeelle puolelle. Putki oli vaan pirun lyhyt, enkä millään ehtiny ajoissa ja Xena tuli jalkoihin ja jatko A:n ohi ja kiipes sen väärään suuntaan. Se siitä, loppuun kumminkin jatkettiin.
Toka radalla toisena esteenä oli HAJOAVA RENGAS. Tais olla uus este vähän kaikille. Eikä yhtään hyvä meille, kun ohuista renkaista X on välillä menny ohi. Ihme kyllä nyt se meni laakista läpi. Sen jälkeen en kunnolla muista mitä tapahtu ja mitä tuli tehtyä. Vauhti oli hirmuinen ja virheitä tuli ja hylkykin, en vaan tiedä mistä. Omaa ohjausta häiritsi, kun tuntu koko ajan et Xena lähtee lapasesta. Käännöksissä se esteen jälkeen irtos tosi pitkälle, et joutu oikeen huutelee et tännepäin. Hylkyä en radalla ollessa nähny ja jälkeenpäin jurppi, kun luulin et olis tulosta tullu. Tällä(kin) kertaa tuli vaan kokemusta. Life goes on.
Seuraavax kokelletaan varmaankin Noormarkussa.'
Kotona ite pääsin päikkäreille, mut Xenan touhut jatkui apu-äidin virassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti