Xena ja AKVA Vaasassa

Jippijaijei!
Kahdeksan kisan maratooni on nyt ohi. Sikäli hassua et ennen kuin oon riviäkään kirjottanut, niin kaikki tietää tään reissun kovimman paukun. Triljoonat kiitokset jo etukäkeen kommentoinneille, kuin myös tuleville.
Sen verran monta rataa tuli käytyä, etten tällä kertaa ala niitä läpi käymään. Puoliakaan en enää eden muista. Kaikki kisat tuomaroi Anne Savioja, eli tiedossa oli helvetillistä kieritystä ja pyöritystä kuin myös ansoja.
Lauantai päivä oli mun osalta lähes täysin perseestä. Aamulla Xenan kans kaks hullua kohellusrataa. Oltiin jo kaks päivää oltu vaunussa, eikä oltu tehty mitään erityisen kehittävää. Tollasen jälkeen kun päästää vilkkaan pyrtsin irti, niin eihän sitä mikään pidättele ja tuntu et olis kuulokin hävinny. Ohjaajana ei ollu mitään tehtävissä, yritin vaan pysyä jotenkin kartalla. Molemmista kisoista hyl ja parin tunnin kiukuttelu. Siis ihmisille ei Xenalle.
Muutaman tunnin huili vaunulla, uinti ja ruokailu. Sitten takasin kisapaikalle ja kolmosten pariin.
Anne oli taas suunnitellut oikeen pommiradan. Omien sanojensa mukaan siellä ei ollu ansoja, vaan uusia keksintöjä. Mainittakoon nyt yksi. Keppien jälkeen n. kahden metrin päässä oli takakiertoinen hyppy, minkä jälkeen mentiin samassa linjassa olevaan putkeen mikä oli n. kahden metrin päässä hypystä. Me ei menty siihen ansaan, mut oli niin kiire tehdä valssi etten huomannu AKVAn jättäneen viimisen kepin suorittamatta, eli siitäkin hyl. Tässä vaiheessa olin aivan paskana. Eikö tää savioja peikko poistu meistä koskaan.
Toiseen kisaan saatiin parempi lataus ja pystyttiin puhtaaseen suoritukseen. Aikaa kului vaan ihan liikaa. Sij. 9/ 25.

Päivä venyi pitkäksi, oltiin vaunulla 21:30. Grillaus, uinti ja kolme Carlsbergiä ja nukkumaan. Uni ei silti meinnannu tulla, agility pyöri päässä.

Uusi päivä koitti ja väsytti niin pirusti. Kisapaikalla en jaksanu lähteä harjotus esteille lainkaan. Otin Xenan boxista viis minuttia ennen starttia. Tein sille ihan perus ohjaus juttuja. Sylkkäriä ja poispäin käännöksiä ja juttelin mukavia.
Lähdettiin liikkeelle ja ihme kyllä X oli ohjattavissa. Olo oli mitä parhain. Vaikka vähän kohellettiinkin, oli ilo ohjata omaa ohjustani. Pari kieltoa ja vitosta tuli jostain, silti aika -10s. Hetken tuntu hyvältä et saatiin tulos. Kunnes näin viralliset tulokset. Voin kertoa et meinas iso mies itkeä kun hävittiin kolmos-sija 3:lla kymmenyksellä.
Saviojan radoilla on yleensä aina keinu. Viimisestä ykkösten kisasta se kuitenkin poistettiin. Anne perusteli, et vaix se oli normit täyttävä se oli liian herkkä ja oli aiheuttanu jopa vaaratilanteita.Keinun paikalla oli nyt kahden putken hässäkkä. Rata vaikutti muutenkin kivalta ja voitais onnistua lentävällä lähdöllä, mitä me ollaan jouduttu olosuhteiden pakosta käyttämään.
Hyvät ihmiset. Koskaan ei ole ohjaaminen tuntunut niin mahtavalta, kuin tällä radalla. Xena kuunteli jokaista käskyä jasuoritti ne lähes kellon tarkkuudella. Maaliin tullessa en vielä tuulettanut, kun en adrealiiniryöpyn varjossa ollu täysin varma tuloksesta.
Hetken päästä kuuluttaja vahvisti: sij. 2 aika -10 ja NOOOOOOOOOOLLLLLA. Että semmosta.
Iltapäivällä heitettiin AKVAn kans pari normikisaa: 0 +7s sij.11. 5+ 3s sij. 8

Erityiset kiitokset Mikalle , Tiinalle Pialle ja Pepelle seurasta kisoissa ja leirialueella. Ja erityisesti sunnuntain päivällisestä. Ja Mikalle paljon onnea menestyksekkäästä kisadepyytistä. Heti kakkospallille.
Kello on puoli kaks ja huomenna pitäis suoriutua kotio. Ei jaksa enää. Adjö.