Edu has left the building

Kuningasten kuningas, vääpeli Körmy ja kersantti Ärjylä olivat Edulle sopivia esikuvia. Mutta se lutuinen karvapallero oli myös nimensä veroinen poheemi partasuti ( blaire poheme).
Ei voi mitään näitäkin tulee eteen jokaiselle, joutuu tekemään muistokirjotuksen parhaalle kaverille.
4.8. Edulle tuli tunnit täyteen. Ja jos joku ei tiedä EDU oli mein eka pyrtsi ja eka koira yleensäkin, et voitte uskoo et tää käy voimille.
Edu tuli meille vuonna 94 syksyllä vajaan kolmen kuun ikäisenä. Asuttiin silloin Turussa ja kävin ite koulua ja Ria oli kotona. Edu oli ehtinyt jo leimaantua Riaan, kun eka kerran lähdin yksin sen kaa lenkille. Meiltä oli Aurajoen rannassa kulkevalle pyörätielle vajaa sata metriä. Kannoin Edun sinne ja laskin maahan. Se kääntyi saman tien ympäri ja juoksi koti-oven taakse uikuttamaan.
Seuraavan kuukauden mein lenkit meni siten, että mää kannoin sitä pari km toiseen suuntaan ja laskin maahan ja se käveli kotiin.
Aikaa myöden meistä tuli parhaat kaverit. Kun muutettiin Palestiinaan, kesän jälkeen Ria oli töissä ja mää kotona. Meillä oli aikaa lenkkeillä kaikki päivät, eikä sitä tarvinnu yhtään kantaa.
Yksin se ei halunnu jäädä lainkaan. Joskus se oli kauppareissun ajaksi jääny kotiin, mut ei sitä ollu kerrostalon ovi pidätelly. se avas oven ja rynni alakertaan. Ulko-ovi oli liian raskas avata, Edun onnex talon vanhat pierut oli tarpeex tyhmiä ja ne oli avannu sille oven kun ajatteli et se haluaa ulos. No sehän oli singahtanu siitä anoppilaan Britan luo saman tien ja mennessään oli kuulemma purru eskimoa.
Kun Edu oli kahdeksan päästiin omaan taloon. Ei se sielläkään halunnu yksin olla. Joka aamu töihin mennessä se vietiin päiväx Britan ja Sohvin luo. Edun täyttäessä kymmenen hän viimein itsenäistyi. Olin lähdössä töihin ja huusin sitä , et lähdetään ja ei tullukkaan. menin kattoon peremmälle ja se makas makkarin petillä ja murisi. Siitä lähtien se oli kaikki työpäivät yksin kotona.
Pahaa ei meinannut tappaa mikään. Se oli vasta kuus kuukautta, kun se puri sähköpatterin johdon poikki saaden varmaan helvetillisen tällin ja rikkoi samalla kämpän kaikki sulakkeet.
Toinen itsari-yritys tapahtui tänä vuonna, kun se oli löytänyt täyden levyn tummaa suklaata. Eihän semmosta voinu säästellä vaan kaikki syötiin heti. Siitä seurasi melkoinen sokerihumala.
Ja sen jälkeen pari krapulapäivää.
Vaan ei auta. 15 v. on koiralle kunnioitettava ikä. Edun lihaksen oli jo loppu. Sisällä matottomilla paikoilla se ei meinannu päästä enää mihinkään, ulkona sujui joten kuten. Helvetin pahalla päällä se oli pitkään et varmaan sitä sisälle sattukin. Vitutti ihan saatanasti tehdä ratkasu Edun elämän päättämisestä. Mikä vitun jumala mää muka oon, et tollasii voin päättää.
Jos koirilla on henki, nii mää uskon, et Edu leijailee tällä hetkellä jossain Vignemalen rinteillä, se on Pyreneitten korkein huippu Ranskan puolella.