Piirimestis 2013

Hola!

Kirjotusmaratooni lähestyy loppuaan. Jou, mään. Eli ollaan taas siinä vaiheessa et ratkotaan Satakunnan parhaat koirakot. Ny oli järjestysvuorossa Weca ja paikkana Noormarkun kaarihalli. Nii ja tuomarina oli Mikkilän Sari. Mul on paljo hyviä muistoja siitä hallista vaiks se ympäristö on mun miälestä ollu aina ihan hanurista, varsinkin sateella.
Pienoinen shokki oli kun näin aikataulun ja piti olla paikalla jo kaheksan aikoihin. Mut näin mentiin väsytti tai ei.

Ekana oli ohjelmas hyppäri, niinkun aina ennenkin. Aika simppeliltä vaikutti noin äkkiseltään katottuna. Ja sitä se tais ollakin kun nollia tuli kaikkiaan medeissä 19. Onnex siin porukassa oltiin myös me. Ei käyny niinkun viime vuonna ku haaveet saada sijotus meni jo kolmannella esteellä.Aika kaukana kärjestä kumminkin oltiin ku sijotus oli vast 12.
Xena oli taas vähä millai ny sanois ailahteleva. Muutama kaarros meni vähä pitkäks ja jossain hyppyjen välillä se tuli vähä liian liki kyselee ohjeita ja meinas tulla vaaratilanne. Mut täst oli kumminkin hyvä jatkaa seuraavaan vetoon.

Agi-radalla olikin sitte pähkinöitä pureskeltavaks vähä enempikin. Heti alku tuotti päänvaivaa kun kakkos ja kolmoshyppy oli hyvin lähekkäin ja kakkonen takakiertoinen. Mut mää olin rohkee ja päättäväisesti vein Xenan kolmosen ohi ja kaikki hyvin. Tai niin mää ainakin luulin. Puomin alle putkeen, hyppy eteen ja toinen toiseen suuntaan ja edestä leikaten A:lle. A:n jälkeen oli hyppy suoraan edessä minkä jälkeen piti kääntyy vasempaan pimeään suoraan putkeen. No näin ei sitte käyny. Xena veti siit hypystä ohi ja kauheeta laukkaa oikeelle putkeen mikä oli viälä ihan hemmetin kaukana. Eipä olis mulla ihan heti tullu mieleen tollanen. Ja vielä ku olin hyppärin jälkeen sanonu et Xena ei oikeen meinaa irrota :-D Mää olen koittanu analisoida tapausta mut en oikeen keksi mikä meni vikaan. Vaiks mää kuljenkin sitä hyppyä kohti, nii en mää kumminkaan niin paljo siihen suuntaan nojaa et sen takia Xena olis siitä ohi vetäny. Mut kai tää oli taas niitä ufo-juttuja mein agi-uralla. Tais olla tuomarikin vähä ihmeissään ku videolta näkyy et hän levittää kätensä ennenkun näyttää rastia.

Että sellasta kohellusta piiri-mestiksissä.Tällasten tilastojen valossa mää odotan jo innolla ens vuotta. Viime vuonna ku hyllytettiin eka rata ja tänä vuonna toka. Nii jos ens vuonna onnistuis jo molemmat. No se nähdään sitten. Au revoir!

Xena Raumalla syyskuus 2013

Show must go on.....

Jassoo, taas tultiin Raumalle. Eipä siti tääl on aina kiva kisata.
Taas oli tuomariksi valikoiotunu mun hyvä kaveri Henri Luomala.

Rata oli taas ihan kiva ja meil oli vauhti kohillaan niinkun aina ennenkin. Pakollinen 5 puomin alapäästä. Ja tosi tyhmä kielto puomin alusta. Muuten ihan kelvollinen suoritus. Sijotusta en muista eikä sitä löytyny edes netistä. Mut oon siti hyvin tyytyväinen mein suoritukseen.

 Tokaradalta tulikin sitte hylky jo toka esteellä et se sittä. Mut harvoin oonj nähny et tuomari levittää kätensä ennen kun on näyttäny hylkäystä :D

Kaupunkitaistelu 2013

Ou jee!

Ny kun ei Ranskaan päästy tänä vuonna niin pystyttiin taas osallistumaan perinteiseen kaupunkitaisteluun. Eli se on joukkue kilpailu, mihin osallistuu kaupunkeja kautta satakunnan. Kaippa sitä vois pitää jonkinmoisena Satakunnan joukkue-mestaruuskilpailuna.
'Tänä vuonna mukana oli 6 joukkuetta. Äetsä, Uki, Rauma Porista molemmat ja me. En halua ny yhtään ylpeillä mut viime vuonna meni tää homma aikas perseelleen, eli HARJA oli viiminen.Pari kertaa aiemmin ollaan oltu kakkosia.
Tuomarina ja radfan suunnittelijana on jo muutaman vuoden ollu Tyny ja j.Srömberg. Nyte hää oli kumminkin estyny ja saatiin vastaavaan tehtävään PPP, eli Pasi Pohjanpalo Laitilasta. Oloi vissiin hällekin unelmien täyttymys kun oli jo useenpaan kertaan pyytäny kyseistä pestiä.

Mut itte asiaan. Rata oli ihan helvetin vaikee. Ens alkuun piti ottaa kauhee spurtti ja sen jälkeen takakiertoinen hyppy. Tää oli se paikka mis suurinosa hyllytti. No niin mekin tehtiin treeneissä. Mut onneks  tätä skabaa saa treenata etukäteen. Mää oon vuoskaudet ollu vähä turhautunu tässä kisassa mikä tosiaankin on ainoo kisa mein kotikentällä. Aikoinaan edes AKVA ei oikeen toiminu täs skabassa. Saatto kyl tehä nollan, mut helvetin hitaasti. Xena oli nyt ekaa kertaa mukana. Ja pitää sanoo etten olis voinu pahemmin yllättyä positiivisesti. Jumanstuikkelis et se veti hienosti. Puomiltqa tuli se pakollinen 5 mut muuten se oli ihan täydellinen. Ja ku tsiigaa listalta ihan mitä luokkaa vaan, Xena teki koko porukan toisiks parhaan tuloksen ja medit se voitti ylivoimasesti. Mul oli rinta aika rottigilla. Eli anteeks siittä.

No se mein mahtisuoritus ei ollu päivän ainoo. Moni muukin onnistui ja se merkkas sitä et HARJA nappas ekan voittonsa kauounkitaistossa. Hip, hip, hurrei!!!!!

Xena Vaasassa 2013

Höpöhöpö

Jos mää oon jossain asiassa mestari, nii se on katteettomien lupausten tekeminen. Pitsi-agin jälkeen lupasi palata asiaan pian. Noh, ei siin menny ku vähä yli kuukaus mut ihan monet kisat on ollu siin välis. Et näin hyvä mää olen.
Mut mennään ny ihan kronologisessa järjestyksessä eli elokuun puoliväli ja Vaasa. Mää lähdin sinne eka kerran ilman Riaa. Eli taas meni yks neitsyys :-D Mul oli viälä loma päällä ni lähin sinne jo torstaina. Tuli siin sitte tehtyy jonkinmoinen lomareissu samalla. Vaunu oli mukana ja Vaskiluodon leirialue oli määränpäänä.
Koitin pysyy mahdollisimman paljon mukavuusalueella ja otin vaan Xenan mukaan. Jumalauta et oli helppoo olla matkalla yhen koiran kans.
Matka meni yllättävän jouheesti, varmaan ihan sen takii kun on Vaasas tullu käytyy joka vuosi sen jälkeen ku aktiivi-kisaamisen alotin. Perille päästyä tein ihan normijutut mitä yleensäkin. Siinä kun olin vaunun irrottanu ja rupesin tassuja veivaa alas jäin ihmettelee, et mikä ihme musta nahka roikku vaunun pohjasta. Siäl oli viemäriputken päällä kuollu KYY!!! Fuck me!! No mää katoin et se oli aika kylmän olonen nii uskalsin käsin siihen koskee ja heittää huit hemmettiin. No onnex se oli reissun ainoo paskajuttu. Illalla oli vähä tylsää kun ei ollu paikalla viälä ketään tuttuja. Vähä tuli viiniä hörpittyä mut sain oltua lähtemättä taiteiden yöhön.
Perjantai kului ihan lepposasti ku käytiin lenkillä ja vähä kaupungilla ja viälä Rantareviirillä treenaas kontakteja. Illalla alko sitte leiri täydentyä kun paikalle saapui Team Hurrila, Team Pelhola ja viimisenä Team Pepe ja Kaffe.

Lauantai-aamu alko niikun edellinenkin eli saunomisella ja uinnilla. Liikaa ei kumminkaan voinu itteensä rentouttaa ettei iske väsy jo ennen kisoja. Lähettiin paikalle jo vähä aikasemmin seuraamaan Pepen ja Kaffen kisaamista. Ja tiäytysti Lenan ja Dellan myös.
Kisojen ylituomarina toimi J: Tienhaara ja harjottelijana J.Helin

Ei ne radat mitään ylivoimasia ollu, mut kävi vaan niin kun mää vähä etukäteen pelkäsin. Pari päivää vaunuelämää saa Xenan energiat ihan huippuun ja sitte ku se pääsee radalle, nii ei kauheesti muuta tule ku kokemusta. Viimiseen asti mää yritin vaiks virheitä tuli. En antanu sen häiritä jatkoin vaan. Mit jossain vaihees tuli kumminkin se viiminen niitti  hylyn muodossa. Se oli jo niin lähellä loppua etten enää voinu muuta kun kutsua Xenan hyppäämään syliin. Se sai radan reunalta yllättävän isot aplloodit.Se lämmittää aina vaiks olis menny vähä perseelleen nii me osataan viihdyttää :D

Noo, lauantai-ilta meni sit taas vähä viihteelle. Siinä leirissä vähä rillattin ja otettiin taikajuomaa. Sunnuntai-aamuna ei olo ollu ihan paras mahdollinen. Mut saunaan kumminkin menin ja Kaitsu ilmesty sinne myös. Eipä silti. Joskus oon huomannu et kisat menee ihan hyvin pienessä kankkusessa ja huonosti nukutun yön jälkeen. Niin tuli tapahtumaan nykkin.

Sunnuntaina harjottelevana tuomarina oli Eija B:n puoliso Tomas. Täytyy sanoo et olin ihan positiivisesti yllättyny hänen radoista. Niissä ei paistanu läpi millääntavalla yli-yrittäminen vaan ne oli hauskoja ja sujuvia suorittaa. En vaan muista et olisin koskaan ollu radalla minkä pituus on 196m. Ja siin tuli viälä enempi haastetta kun A-este oli liian matala ja se poistettiin kokonaan. Sen takia rataprofiili muuttui sellaseksi et piti juosta kulmasta kulmaan koko rata-alue lävistäen. Ja vastakkaisessa kulmassa oli viälä putki-ansa. Tää meni meiltä ihan ok. Puomilta tuli se pakollinen 5, mut aika oli -7.83. Koko luokan toisiks paras aika. Voittajan aikakin oli 2s huonompi. Sijotus oli 6.
Toka kisa meni vähä heikommin ja kerättiin 10 taalaa ja siinä sijotus oli 9.

Mää haluun kauheesti kiittää mukana olleita seurafrendejä Lenaa ja Pasia. Suskia ja Kaitsua sekä epävirallista HARJAn kunniajäsentä Pepeä. Oli ihan helvetin kivaa. Ehkä kivoin reissu Vaasaan ikinä. Niin ja niinkun lupasin erityiskiitos Pepelle lauantain kuvaamisesta ja Kaitsulle samat kiitokset sunnuntaista.

Pitsi-Agi 2013

Ol niingon gotonas!

Nimenomaan. Rauma on meille melkein ku koti-kisat. Vaiks mää oon aina kannattanu Ässiä, nii agility on kivaa Raumallakin. Molempina päivinä olis ollut kolme kisaa kolmosille, mut olin kaukaa viisas ja otin kumpanakin vaan kaks. Eka syy siihen oli et Xenan pää ei tahdo kestää kolmee starttii päivässä. Tosin joskus kakskin voi olla liikaa ;-) Ja toinen syy oli mun selkä. Talvitreeneissä murtunut häntäluu on välillä sitä mieltä et olis parempi olla ihan hissukseen. Mun agi-sydän on taas sitä mieltä et kokonaan ei voi olla paikoillaan.

Lauantaina ekan kisan virallinen tuomari oli Saviojan Anne, mut harjottelijana toimi hyvä tuttu Vaasasta Teilerin Timo. Rata oli ihan ok. Oikeestaan se oli oikeinkin kiva. Pari ilkeetä ansaa oli mihin monet sortuikin. Me ei sorruttu mihinkään mitä etukäteen ajattelin et olis pahoja paikkoja. Meille kohtalon koura sivalsi radan alkupuolella. A:n jälkeen oli hyppyeste poikittain A:han nähden ja sen verran sivussa vasemmalla et se oli takaa kiertoinen. Mää jäin hiukan varmistamaan kontaktia ja Xena sen jälkeen liikahti ennen mua ja pääsi sen verran eteen etten enää ehtiny tekee mitään ku se jo hyppäs vika suuntaan.
Loppuun vedettiin tietenkin ja niinkun aina, sata lasissa. Anne S. tarkkaili kisaa toimitsijateltan nurkalla. Sanoi ohimennen et siinä oli päivän viihdyttävin suoritus. Ja ettei aina tarvii mennä niin viivasuoraan etc. Pitääpi sanoo et tuli kyl hyvä olo taas tosta kommentista. Niinkun joku saattaa muistaa Xenan ekan nollaradan aikoinaan Vaasassa. Sillon Anne sanoi palkintojen jaossa et me ollaan tuomarin painajainen :) Sillon en ollu ihan varma, oliko se kohteliaisuus, vai jotai ihan muuta.

Päivän vika veto oli Asko Jokisen hyppäri. Sen alku oli mein starttityylille sopiva, eikä tullu millään tapaa kiire. Paha ansa oli silti heti alussa kun neljännen hypyn jälkeen kakkoshyppy oli ihan liian lähellä kun sen ohi piti viedä kepeille. Se onnistui meilt ihan mallikkaasti kyllä. Keppien jälkeen oli muuri samaan suuntaan mut vähän eri linjassa. Sillai et kun ite olit keppien oikeella puolella niin kulmasta tuli ihan perkeleen paha ja muurin jälkeisen putken väärä pää avautiu koiralle. Mää olin suunnitellu tekeväni valssin muurin ja putken välis, mut jostain syystä se kisatilanteessa muuttuikin vartalo-ohjaukseen ja vikaan meni.
Et se oli sellanen mustan-agin lauantai :-D Ai joo. Se täytyy mainita et tänä vuonna mul oli ekaa kertaa teeman mukainen kisa-asu. Ria kutoi mulle mustasta langasta hienon reikäpaidan. Ja selkäpuolella oli vielä pääkallo-kuvio. Se oli kyl hieno, mut ihan saakelin kuuma. Et tuskin se tulee syrjäyttämään Ranskan maajoukkue paitaa.

                                        Oho. Se olikin Dio kotipihalla :)


Sunnuntaina lähettiin Xenan kaa ihan kahestaan kisapaikalle. Ei huolittu mukaan Riaa eikä Annaa ;-) Voi olla et mun keskittyminen oli vähä parempaa kun tulosta alko taas tulemaan.
Eka veto oli Saviojan hyppäri. Siin ei kauheesti ollu mitään mikä olis meille tuottanu ongelmia. Ainoo oli yhden putken jälkeen ku Xena ampu sietä ulos ihan infernaalisella nopeudella ja meinas vetää sen takia väärälle hypylle ku mää olin sen takana viemässä sitä jo seuraavalle. Tost kuvauksesta ei muuten taas ota pirukaan selvää. Muuten olisin laittanu sen jo nettiin mut Se oli kuvattu Lenan padillä eikä ne oo vielä siirtäny sitä mun tikulle :-D No se oli kumminkin virheetön rata. Harmillisesti pari liian pitkää kaarrosta ja se harhautuminen väärälle esteelle vei vähä liikaa aikaa ja tulos oli sitte 0.62. Pahoittelut fb-kavereille kun hehkutin sillon nollaa :(  Sijotus kumminkin oli 16/33

Vika kisa oli taas Jokisen rata. Tai no tais olla suurimmaks osaksi Saviojan, kun mineillä oli esteet ihan samoilla paikoilla. Asko tais siirtää kolme numeroa eri puolille hyppy-estettä. Kaikki medi-ohjaajat oli varmaan opetellu radan niinkun minit sen meni. Mut onneks muutokset oli niin pieniä et ei ne kauheesti vaikuttanu ohjaukseen. Mää en enää kirveelläkään muista millai se rata meni, mut sen muistan et se tuntu perkeleen kivalta suorittaa, vaix ei missään nimessä ollu helppo. Pääsin mää tekee siinä pari kertaa sellasen hienon ohjauksen. Mut ku mää oon maalta ni mää en tiedä mikä sen nimi on. Hyppy oli pitkittäin ja mää olin ite vastakkaisella puolella ja kädellä niistin koiran toiselta puolelta ja sit ku mää käännyin uuteen menosuuntaan nii olin ite koiran ja esteen välissä. Jos joku viisas osaa sanoo ton perusteella mitä mää siinä tein, nii sil vu plait. On hyvä ja kommentoi vaan. Rata eteni mallikkaasti keinulle asti. Ja sit Xenalle tuli taas sama juttu ku monta kertaa ennenkin. Eli jos keinu on kauheen herkkä, nii se ei malta oottaa loppuun asti ja ponkasee eteenpäin jo ennen ku se ehtii maahan. Se oli sen radan ainoo kupru mein kohdalla ja aikakin oli ihan hyvä -2.76, 3.97m/s etenemällä ja sijotus 14/30.

Joo sellaset pitsit tänä vuonna. Lauantaina taisin sortuu yli-yrittämiseen ja sen takia perseelleen meni. Sit taas sunnuntaina mää otin "Tami-asenteen" - Keep it simple. Mää unohdin vähäks aikaa kaikki hienot ohjausliikkeet mitä mää oon suuressa maailmassa oppinu ja menin ihan "old-school" opein. Ja tulosta tuli taas.
Toi sunnuntai oli muutenkin toivoa antava, vaikkakin tarkemmin ajateltuna myös hermoja raastava. Tuplanolla jäi lentokeinun ja 0.6 sekunnin päähän. Mut todisti myös sen et Xenalla on vielä mahkuja.

Kuulemisiin pikemmin kuin arvaattekaan...


Loppukevennys. Xena kirmaamassa Hollannissa. Piha kuuluu Yvonne Klemetsille Roderik Felmanille. Yvonne on ollu pari kertaa mm-kisoissa edustamassa Hollantia. Et sellasii kavereita meillä on maailmalla :)

Treeni-viikonloppu

Jou,

Harjavallan näyttelyn aikoihin saatiin päähän et järjestetäis yleinen treeni viikonloppu. No se sitte toteutuikin ihan nopeesti ja se pidettiin 13ja 14 heinäkuuta. Agility oli sielläkin näkyvin laji, mut harrastettiin siellä myös tokoa, jälkeä ja hakua. Niin ja ralli-tokoa myös. Osanottajia oli kolmisenkymmentä eli ei ihan vähän. Paikka oli mein ihan oma kotikenttä eli Hosiossaari Harjavallassa,

Jo ennen tapahtuman loppua siellä oltiin suunnittelemassa seuraavaa vastaavaa tapahtumaa. Ilmeisesti mää sitter joudun sellasen taas värkkäämään. Kaikki sujui senb verta hyvin ja loppusiivous sujui myös ihan leikiten, nii kai sellasen voi järkätä uudelleen. Valokuvia tapahtumasta on varmaan pilvin pimein, mut nun läppäriin ei oo tarttunu yhtään, et sori nou boonus.

Mut ne ketä paikalla oli tietää et kivaa oli ja mää lupaan et sitä tullaan pitämään tulevaisuudessakin.

Agirotu 20132

Heippa taas

Taas ehti vierähtää vähä liian kauan edellisestä päivityksestä ja paljon ehti tapahtua. Aloitetaan ny tapahtumien purku ihan kronologisessa järjestyksessä. Heinäkuun alussa käytiin taas perinteinen agi-rotu. Pari vuotta jäi väliin, mut taas päästiin mukaan ja se olikin mulle jo viides.
Tänä vuonna kisat käytiin jo kolmatta kertaa Teivon raviradalla. Nyt en osallistunu yksilökisoihin lainkaan vaan latasin kaiken energian sunnuntain joukkuekisoihin. Ja nyt oli tilanne vielä sikäli erikoinen et olin joukkueen johtaja kisaaville, kuin myös mölleille. Ja sit vielä tapahtui sellanen ihme, et starttasin Maxin kans hava-mölleissä.

Pyrtsien rataa en ala sen tarkemmin läpi käymään, kun se kumminkin löytyy joutubesta. Joukkueessa starttasi Nemo ja Soila. Sit oltiin me ja sitte Tikra ja Sinikka ja vikana Bode ja Jouni. Kisan tuomarina toimi Kermisen Petteri. Täytyy sanoo et onneks Petteri ei noudattanu vanhaa kaavaa ja tehny ihan älytöntä rataa. Tää rata oli helvetin kiva ja ihan suoritettavissa.
Kisaavien joukkueen nimi oli Ranskan Rastat, Nemo tekio joukkueen aionoan nollan. Xena oli ihan omalla tasollaan. Yks rima, puomin alastulo ja toinen A. Eli 15, mut mahtavalla ajalla. Tikra keräs mahtavasta ohjauksesta huolimatta aika paljon pisteitä. Bode oli nolla kerhossa melkein loppuun asti, valitettava kontakti-virhe vikalla A:lla.
Huomioon-ottaen mitä kaikkee radalla tapahtui, sijotus oli ihan kelpo 18.

Sitte päästään siihen mun varsinaiseen jännityksen kohteeseen, eli mini-mölleihin ja Maxin ekaan startiin ever. Tuomarina oli uus tulokas Reetta Mäkelä. Rata oli hypppäri ilman keppejä. Ehkä pieni helpotus meille :)
Eniten mää pelkäsin sitä et lähteeks Max alussa mun mukaan. No se oli kun ihmisen mieli ja tuli mukana ku juna. Tehtiin nollarataa ihan neljänneks viimiselle esteelle asti, ku tuli vastaan muuri, Siit ei Max meinannu selvitä millään ja siit napattiin 20 poitsii. Mut oon ihan tyytyväinen herran avaukseen silti. Ehkä se vielä tulee starttaamaan myös yksilö tasolla.

Heitin muuten tota havajnoukkuetta varten päälle paidan minkä ostin ekasta agi-rodusta Vöyristä 2008. Selässä on teksti - Ihan oikeesti ollaan me treenattu :D