Jos mää oon jossain asiassa mestari, nii se on katteettomien lupausten tekeminen. Pitsi-agin jälkeen lupasi palata asiaan pian. Noh, ei siin menny ku vähä yli kuukaus mut ihan monet kisat on ollu siin välis. Et näin hyvä mää olen.
Mut mennään ny ihan kronologisessa järjestyksessä eli elokuun puoliväli ja Vaasa. Mää lähdin sinne eka kerran ilman Riaa. Eli taas meni yks neitsyys :-D Mul oli viälä loma päällä ni lähin sinne jo torstaina. Tuli siin sitte tehtyy jonkinmoinen lomareissu samalla. Vaunu oli mukana ja Vaskiluodon leirialue oli määränpäänä.
Koitin pysyy mahdollisimman paljon mukavuusalueella ja otin vaan Xenan mukaan. Jumalauta et oli helppoo olla matkalla yhen koiran kans.
Matka meni yllättävän jouheesti, varmaan ihan sen takii kun on Vaasas tullu käytyy joka vuosi sen jälkeen ku aktiivi-kisaamisen alotin. Perille päästyä tein ihan normijutut mitä yleensäkin. Siinä kun olin vaunun irrottanu ja rupesin tassuja veivaa alas jäin ihmettelee, et mikä ihme musta nahka roikku vaunun pohjasta. Siäl oli viemäriputken päällä kuollu KYY!!! Fuck me!! No mää katoin et se oli aika kylmän olonen nii uskalsin käsin siihen koskee ja heittää huit hemmettiin. No onnex se oli reissun ainoo paskajuttu. Illalla oli vähä tylsää kun ei ollu paikalla viälä ketään tuttuja. Vähä tuli viiniä hörpittyä mut sain oltua lähtemättä taiteiden yöhön.
Perjantai kului ihan lepposasti ku käytiin lenkillä ja vähä kaupungilla ja viälä Rantareviirillä treenaas kontakteja. Illalla alko sitte leiri täydentyä kun paikalle saapui Team Hurrila, Team Pelhola ja viimisenä Team Pepe ja Kaffe.
Lauantai-aamu alko niikun edellinenkin eli saunomisella ja uinnilla. Liikaa ei kumminkaan voinu itteensä rentouttaa ettei iske väsy jo ennen kisoja. Lähettiin paikalle jo vähä aikasemmin seuraamaan Pepen ja Kaffen kisaamista. Ja tiäytysti Lenan ja Dellan myös.
Kisojen ylituomarina toimi J: Tienhaara ja harjottelijana J.Helin
Ei ne radat mitään ylivoimasia ollu, mut kävi vaan niin kun mää vähä etukäteen pelkäsin. Pari päivää vaunuelämää saa Xenan energiat ihan huippuun ja sitte ku se pääsee radalle, nii ei kauheesti muuta tule ku kokemusta. Viimiseen asti mää yritin vaiks virheitä tuli. En antanu sen häiritä jatkoin vaan. Mit jossain vaihees tuli kumminkin se viiminen niitti hylyn muodossa. Se oli jo niin lähellä loppua etten enää voinu muuta kun kutsua Xenan hyppäämään syliin. Se sai radan reunalta yllättävän isot aplloodit.Se lämmittää aina vaiks olis menny vähä perseelleen nii me osataan viihdyttää :DNoo, lauantai-ilta meni sit taas vähä viihteelle. Siinä leirissä vähä rillattin ja otettiin taikajuomaa. Sunnuntai-aamuna ei olo ollu ihan paras mahdollinen. Mut saunaan kumminkin menin ja Kaitsu ilmesty sinne myös. Eipä silti. Joskus oon huomannu et kisat menee ihan hyvin pienessä kankkusessa ja huonosti nukutun yön jälkeen. Niin tuli tapahtumaan nykkin.
Sunnuntaina harjottelevana tuomarina oli Eija B:n puoliso Tomas. Täytyy sanoo et olin ihan positiivisesti yllättyny hänen radoista. Niissä ei paistanu läpi millääntavalla yli-yrittäminen vaan ne oli hauskoja ja sujuvia suorittaa. En vaan muista et olisin koskaan ollu radalla minkä pituus on 196m. Ja siin tuli viälä enempi haastetta kun A-este oli liian matala ja se poistettiin kokonaan. Sen takia rataprofiili muuttui sellaseksi et piti juosta kulmasta kulmaan koko rata-alue lävistäen. Ja vastakkaisessa kulmassa oli viälä putki-ansa. Tää meni meiltä ihan ok. Puomilta tuli se pakollinen 5, mut aika oli -7.83. Koko luokan toisiks paras aika. Voittajan aikakin oli 2s huonompi. Sijotus oli 6.
Toka kisa meni vähä heikommin ja kerättiin 10 taalaa ja siinä sijotus oli 9.
Mää haluun kauheesti kiittää mukana olleita seurafrendejä Lenaa ja Pasia. Suskia ja Kaitsua sekä epävirallista HARJAn kunniajäsentä Pepeä. Oli ihan helvetin kivaa. Ehkä kivoin reissu Vaasaan ikinä. Niin ja niinkun lupasin erityiskiitos Pepelle lauantain kuvaamisesta ja Kaitsulle samat kiitokset sunnuntaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti