Xenan juhannus 2011

Voi Venäjä!!!

On se kuulkaa ystävät hyvät niin, et tää on niitä harvoja Juhannuksia, jonka hyvin miälellään unohtais koskaan olleenkaan. Tuntu siltä et maailma potki perseelle enemmän ku yhden elämän verran. Ja kun tuntu ettei enää vois huonommin mennä, ni eikös tullu viälä vähän lisää lunta turpiiniin.
Matka Tuorlaan torstaina alko heti sateisissa merkeissä ja sitä saatteli hitonmoinen tuuli. No perille kumminkin päästiin onnellisesti ja siihen se onni sitte loppukin. Mää olin veivaas vaunua irti, ku käsijarru petti pahimmal mahollisel hetkellä. Seurauksena, et se lähti vierii alaspäi ja putos penkalta puoltoista metrii alaspäin. Mää oli nähny jossain elokuvas vastaavaa, mutten uskonu et oikeesti vois sellasta tapahtua. Agility on kumminkin mua kasvattanu ihmisenä, enkä mää edes tällasella hetkellä joutunu minkäänlaisen raivon valtaan, vaan aloin heti hankkii apua. 45min päästä hinausauto oli paikalla ja melkein samantien vaunuki oli jo pois allikosta. Asetelma näytti alkuun ihan helvetin pahalta, mut ihme ja kumma ainoo vaurio oli puskurin kulmas 15cm levee kolmion mallinen vekki. Ja senkin vissiin saa lämmittämällä lähes näkymättömiin. Sitähän ei viälä pysty sanoo, et millasii henkisii vaurioita se jätti tähän karaistuneeseen karavaanariin.

No kunnon känni tuli kumminki vedettyy ja valkeni perjantai ja vkonlopun eka kisapäivä. Startti oli vasta puolilta päivin ja ehdin ottaa yhen korjaavan, eli olo ei sen puoleen ollu kauheen paha. Ekassa vedossa oli tuomarina mun " all time favourite" tuomari Saviojan Anne. Kysees oli viälä hyppäri, eli ei ollu mitään paineita ku hyppäri-nolla oli jo handussa. Ekan hypyn jälkeen käännyttiin 90 astetta vasempaan hypylle ja kolmas hyppy viälä saman verran vasempaan. Kakkoshypyltä oli suora yhteys putkeen ja valssaamalla mää estin Xenan menon sinne. En sitte tiädä mix Xena veti sen putken ja kolmannen hypyn välistä ja hyppäs väärään suuntaan. Loppurata oli oikeestaan ihan hyvännäköstä menoo. Ria oli huomannu, et hylyn tullessa Anne ei yleensä enää jääny seuraamaan suoritusta, vaa lähti juomaan tai sitte ryhmitty paikalleen seuraavaa koirakkoa varten. Mein kohdal hää teki kumminki poikkeuksen. Oli aika hienoo, et kaiken nähny konkari tuomari on oikeesti kiinnostunu mein menosta. Vaix onhan se ennenki todettu, et Xenan meno radalla on aika hyvää viihdettä. Sain mää Annelta jotain kommenttiakin jo ennen ku ehdin maaliin ja hymyssä suin ehdin viälä vastaamaankin. Muistakaa nyt kaikki, et agility on hauskaa eikä ryppyotsaista.

Päivän tokaan vetoon tuomarix vaihtu Leena R-L. No olipa taas hauska alku. Hyppy, pituus, A ja rengas. Kaikki suorassa linjassa. Viitos-hyppy oli hiukan oikeelle ja siitä käännyttiin tiukasti vasempaan seuraavaan hyppyyn minkä takana oli putki. Xena veti noi 5 ekaa helvetin hienosti, mut tollasen suoran jälkeen sil on vaan niinpali vauhtii, et kaarteesta tuli tosi pitkä ja se näki sen putken ennen hyppyy ja taas hylky. Pujotteluu lukuunottamatta taas aika kivaa menoo ja mikä tärkeintä mul oli huumori kohillaan. Enkä mää voi näyttää ite norsun kärsää, jos Xenan kuonosta näkyy kuin paljo se tästä hommasta tykkää. Ja pääsin mää kumminki vähä näyttää omaa osaamistani, ku selvitin yhen pirullisen putkiansan ihan kunnialla.

No nii. Aatto-iltaa mää lähdin viettää rantasaunalle ja siellä sattumalta tutustuin legendaariseen Juha Oreniukseen. Tuntu et meil riitti jutusteltavaa ihan loputtomiin. Itte asiassa me puhuttiin koko ajan musiikista. Ja sitte ku mää olin lähdös pois ni avauduin mein ongelmista agilityssä ja se johti siihen, et sain kuulla puolentunnin luennon. Jotain siitäki jäi mieleen ja toivottavasti pystyn ottaa opikseni.
Lauantain eka kisa oli taas samoihin aikoihin ja kunto luonnollisesti kohillaan ;-) Ja tuomarina taas Anne. Rata tuntu tosi kivalta. Kaks hyppyy puoli kaaressa ja vasemmalle putkeen. Yks hyppy ja taas vasemmalle putkeen. Mää taisin luottaa Xenaan vähä liikaa, enkä näyttäny tarpeex selkeesti neloshyppyy ja siitä kielto. Tokan putken jälkeen oli pari hyppyy 90asteen kulmas ja niitten jälkeen ku tultiin keinulle, ni mun valssi oli ehkä 0,1sekuntii myöhässä ja Xena ehti vähä mun edelle ja taas kielto tuomio. Tällai videolta katottuna ehkä vähä hätänen tuomio, mut mitä näistä. Taas pari hyppyy 90asteen kulmassa ja siitä suoraan kepeille. Pujottelu meni ny mallikkaasti, mut sen jälkeine hyppy oli vähä viistoon oikeelle. En ihan tarkkaan pysty sanoo mix Xena veti siitä ohi, mut hylyn kumminki hankki. En mää tähän epäonneen keksiny muuta, ku et vauhti kasvo liian kovaks ja rapatessa aina roiskuu.

Vika kisa oli merkattu toiseen kehään ja kattelin kun maxit siellä kisas ja niillä oli Minna Räsänen tuomarina. En sitte sen enempää sitä rataa katellu, kun mein tuomarixi oli merkattu Leena R-L. Mul tuli sit pakottava tarve päästä relaksoitumaan ja tyhjentämään itteni. Mää aattelin et on ihan hyvin aikaa. Sitte kun mää tulen takasin, ni mein luokka on jo tutustumassa siihen samaan rataan, mitä mää en viittiny opetella. Voi perkele! No eipä ollu eka kerta ku mää tutustumisesta myöhästyn.
Alku oli pirullinen: Hyppy, toinen hyppy ja putken väärä pää todella lähellä. Ihmeen kaupalla mää saan Xenan sinne oikeeseen päähän ja leikataan sen alkukomplexin läpi renkaan kautta puomille. Mää luulin et kontkti oli kohillaan, muttei ollu. Ehkä mää liikaa varmistelin seuraavaa putki-ansaa. Mut yritys oli silti kova ja muuri-A-hyppy yhdistelmän jälkeen mentiin taas siihen ekaan putkeen. Ja sillon ku sitä hylkyy vähiten odottaa, ni sillon se yleensä tuleekin. Ku piti kääntyy 90astetta hypylle, ni Xena veti suoraan taas renkaalle. Vedin mää taaskin radan loppuun vaix pettymys oli kyl kova ku olin hiljaa mielessäni toivonu et olisin pystyny samaan, ku viime vuonnakin. Eli vikassa juhannuskisassa nousuun.

No joo, tulokset ei ollu yhtään sielläpäinkää, mitä etukäteen odottelin. Joka radalla tuntu, et Xena oli enemmän tai vähemmän irti päästään. Mut nyt ku mää tänään(su) oon mein menoo tallennuksesta kattonu, ni ei se ny koko ajan ihan kauheelta näytä. Ja kun katteli tuloksia kaikissa tasoluokissa, ni hylkyjen määrä oli aika jäätävä. Esim. lauantaina mein luokassa molemmis kisois tuli yks tulos. Ja medi 3 kisas about 60 ja jossain kisassa tuloksii tuli alle puolelle. Eli ei nää rastit pelkästään mein huonoudesta johtunu. Vaiks ny on jo viis hylkyy alla, ni en mää viäläkään suostu luovuttamaan. Tuntuu et on entistä kovempi halu taas tehdä itestään pelle siälä radalla.
Jos joku jakso tänkin taas lukee loppuun, ni varotan, et jatkumoa seuraa.

Hyviä lomia!!!

Xena Mansessa 5.6.2011

Moron nääs!

Ei taas tuu tääkään kisa-raportti ihan ajallaan. Mää oon niinpali duunannu mein puutarhaa, et ei oo meinannu tunnit riittää vuorokaudessa kun kumminki on tarvinnu vähä nukkuukin jossain välisä. Mut pakko tää on kumminkin hoitaa, kun kukaan ei kuitenkaan pysty elämään ilman sitä tietoa et mikä meil tällä kertaa meni pieleen :-)
Mun ei taaskaan, niinku viimexkään pitäny mennä Mansesteriin kisaamaan. Mut siältä mää kumminkin itteni taas löysin. Onnex oli lämmin aurinkoinen päivä, ni siälä oli ihmisen hyvä olla.

Niinkun monta kertaa aiemminkin tänä vuonna ekaa rataa tuomaroi Heinon Marjo. Ei mulla henk.koht. oo mitään Marjoo vastaan, mut oon tänä vuonna ollu sen verran monta kertaa sen radoilla, et alkaa jo ärsyttämään se saarna mitä se puhuttelussa pitää. Ku sen mielestä täytyy seuraavan koirakon olla lähtöpaikalla jo ennen ku edellinen ehtii maaliin. Ehkä se tollasen rauhallisen rodun kans onnistuukin. Mut Xena on pyreneessi ja vilkas sellanen. Niinku tiätte, ei sellasta voi viädä radan reunaan kattoo ku joku toinen on viälä siällä.
No en mää siitä kauheesti oo välittäny, vaan oon menny ihan sillä tyylillä mikä meille sopii. Nyt meil oli ihan siisti toi lähtötilanne. Mää talutin Xenan ekan hypyn taa ja istutin sen ja irrotin pannan. Ja sitte jo lähettiinkin. Kaks ekaa hyppyy oli suoraan ja siitä reilu 100 astetta oikeelle. Mul tuli kiire jo kakkos-hypyllä ja Xena oli aikeissa vetää siitä ohi. Mut mää menin hassusti kylki edellä eteenpäin, eikä tullu kieltoo. Kolmoselta käännyttiin 180 astetta vasempaan ja siitä putkeen. Siitä A:lle, tiukka oikee hyppy ja putken väärän pään ohi oikeeseen rööriin. Mää olin alunperin suunnitellu sen ekan putken jälkeen olevaniA:n oikeella puolella ja sen hypyn jälkeen vartaloharhautuksella vieväni Xenan oikeeseen putken päähän. Mut kattelin et aikasemmat koirakot hyllytti aika reteesti tossa kohtaa, vaix kropan asento olis ollu kuinka oikee. Mun ratkasu osottautu taas oikein onnistuneeksi. Pari hyppyä, putki, hyppy ja kepeille rysty-puolelta. Joskus meil oli ongelmana toi sisäänmeno. Mut nyt on tullu ongelmax toi ulostulo. Eli Xena jostain syystä oikasee tokavikalta kepiltä. Pujon jälkeen mentiin taas se A:n jälkeinen hyppy, misä oli viälä härsynä putken pää. Ja siitä ku käännyttiin n. 180 stetta puomille, ni oli viälä A härsynä. Pitkä oli Xenan kaarros, mut onnistu kumminkin kääntymään puomille. Alastulossa oli taas komee hyppy, eli ei tarvii protestoida. Loppuun rengas ja pari hyppyy. Maalissa kympin tuloksella, eli parempaan suuntaan ollaan taas menossa, ku on virheet puoliintunu ;-) Tulos riitti kolmanteen paikaan. Ruokasäkin lisäx saatiin palkinnoxi Dexalin urheilujoumapullo ja Luhdan pyyhe. Se oli muuten sen värinen(oranssi) et tiedän ainakin yhden Kojkkeri-ohjaajan joka varmasti himoitsis sitä :-)

Tokaan kisaan vaihtu tuomarix Allan Matson. Nimi oli kyl tuttu jo vuosien takaa, mut koskaan ei oltu samoihin kisoihin eksytty. Mää odotin ihan innolla jotain old-school rataa, mut toisin kävi. Alussa oli sellanen hyppy-syherö, ettei paremmasta välii. Esteet oli pirun pienillä väleillä, et tiesin jo etukäteen ongelmia tulevan. Loppujen lopux tolta radalta ei sitte paljo kerrottavaa tullukkaan. Sillon ku meitä kuulutettiin radalle ja lähettiin käveleen starttiin, ni yks portsu käveli mein takaa liian läheltä. Xena otti siitä kauheen siepin, enkä mää enää ehtiny sitä rauhottaa. Ja sitte se viälä riuhto pantaa irrotettaessa ja kuumentu viälä entisestään. Siitä alun hyppy-kimarasta selvittiin vitosella, mut sen jälkeen oli tosi tiukka käännös ja lyhyt matka putkeen ja Xena jäi siinä mun taakse ja veti väärään reikään. Eikä se sen jälkeen enää kuunnellu yhtään. Hyppi ja näykki ja veti seuraavanki putken väärinpäin. En mää silti siitä lannistunu. Joskus täytyy koiranki päästellä höyryjä. Silti täl kertaa ne oli aika kalliit henkoset, ku Tamski ei hualinu Smartum seteleitä, millä mää olin varautunu kisat kuittaamaan. Aika outoo ku kaikki muut seurat on ne tähän asti hualinu.

Kivaa meil Xenan kans silti oli ja seuraavax on varmaan viälä kivempaa juhannus-kisoissa.
Et siihen asti hyvää Juissia vaan kaikille!