Hau!pitsi
Joka vuosi heinäkuun viime helteillä suunnataan Raumalle. Koiraihmisten keskuudessa pitsiviikon kruunaa Pitsi-agility. Ainahan sinne on mentävä kun tossa lähellä on. Sen verta laiskaks oon vissiin tullu, kun en viittiny kisata molempina päivinä. Vaix on se joskus kiva olla vapaapäivä kotonakin.
Lauantaina oli kolme kisaa ja kolme kivaa tuomaria, eli odotukset oli korkeella.
Ekaa kisaa tuomaroi Asko Jokinen. Aikasemmista kisoista oli ihan hyviä muistoja, mut nyt ei tullu niille jatkumoa. Radan alkua vois kuvailla sanalla hankalahko. Toka hyppy oli 90asteen kulmas ekaan nähden ja takakiertoinen. Siitä viistoon oikeella oli putki, sen viäressä keinu ja sen viäressä A. Kolmas este oli keinu. Oli ihan sama kummin päin ohjasi, nii ei voinu välttää joko putki-ansaa, tai sitten A:ta. Ite päätin ottaa riskin putken kanssa. No ei se ihan sillai menny kun piti. Xena ei menny putkeen, mut mul tuli kiire siin takakierrolla ja Xena veti ekax hypystä ohi, mut sain sen kumminkin hyppäämään oikeeseen suuntaan ja päästiin suorittamaan lentokeinu. Eli hyvin alko kun kolmen esteen jälkeen oli kymppi kasassa :o)
Sitte vähäks aikaa ryhdistäydyttiin. Eteen muuri jossa upee taka-leikkaus, täyskäännös putkeen, tiukka oikee hyppy ja siitä oikeelle A:lle ja ilman kontakti-virheitä. Sitten poikittainen hyppy ja täyskäännös kepeille. Taas oli vähä liikaa vauhtii ja Xena alko muutenki kuumenee. No jatkettiin kumminki. Pujon jälkeen oli putki poikittain ja mentiin sisään oikeesta päästä. Ulostullessa piti varoo pitkää kaarrosta, ettei koira ajautunu keppien väliin. Hyppy ja puomi ja alastulo vitonen taas vaihteex. Siitä taas takaspäin hyppy ja pimeeseen putkeen ja vasemmalle viistoon maaliin.
Sijotus ei kovin kummonen oo jos on 20 tikkii kasassa, mut saipahan Xena päästää ylimääräset höyryt pihalle.
Sitte vaihdettiin kenttää ja tuomariksi vaihtu Johanna Wytrich. Nyt oli onnex vähä helpompaa ainakin radan eka kolmannes. Samassa linjassa hyppy ja rengas ja kolmas hyppy vähän sivussa ja takaa kiertäen. Kivasti siinä lähellä myäs pimee putki-ansa. Mut onnex mul on nopeet jalat ja Xenaahan on helppo ohjata just sinne kun haluaa, nii meil ei ollu ongelmia. Kolmos hypyltä täyskäännös vasempaan A:lle ja seuraavat hypyt loivasti oikeelle, tiukasti vasempaan ja taas loivasti oikeelle. Ekax mää meinasin ohjata nää kaikki oikeelta pualelta, mut keskimmäiseltä hypyltä oli suora linja putken suulle, nii päätin sitte jäädä ite vasemmalle. Silläkin uhalla et Xena todennäkösesti tulis siin keskimmäisellä hypyllä jaloille. Mut parempi sekin kun hylky. Putken jälkeen loivasti vasempaan muuri ja lisää vasempaan kepit. Ny mää kyl hidasti Xenan menoo mut kumminki se onnistu osumaan kakkosväliin. Tais siin päästä paha sanakin, mut onnex oli selkä päin tuomaria :o) Kepeiltä taas vasempaan u-putkeen ja suoraan eteen pituus ja siitä tiukasti vasempaan putkeen puomin alle. Sitte oli kaks hyppyä lähes vierekkäin ja molemmat mentiin samaan suuntaan. Vauhti oli kova ja tilaa vähän ja käännökset oli ihan veitsen terällä mut onnistu kumminkin. Siitä kaukaa heitto pimeeseen putkeen ja nyt muurin editse puomille. Nyt en jääny yhtään varmistelemaan alastuloo, vaan mää juoksin kun tuli persiissä, et ehtisin aikasemman u-putken eteen, minkä ohi tarvi mennä, et pääsi viimisille hypyille.
Virheitten määrä tuli sitte puolitettua ja aika oli vajaa 5s miinuksella, eli oltiin jo ihan omalla tasolla. Sijotuskaa ei ollu täysin paska. 11/31 on ihan ok noin kovassa porukassa :o)
Viimistä kisaa joutu odottelee melkein kaks tuntia ja kuumuus rupes jo vaikuttamaan vähä joka solussa. Hyvin sen huomas kun mää aloin suunnittelemaan omaa ohjausta, nii ei millään meinannu järki sanoo et mitä pitäis tehdä. Ja mää muutin mieltäni monta kertaa mitä yleensä en tee. Mut vika veto kun oli ohi nii voi päätellä et oikee reitti kumminkin löyty.
Alku oli taas aika paskamainen. Kakkoshyppy taas 90asteen kulmas ekaan nähden ja takaa kiertäen. Ne oli onnex ihan kentän reunassa eikä ollu mitään ansoja. No mää pitkän harkinnan jälkeen päätin alottaa ekan hypyn vasemmalta puolelta ja sillai pakottaa Xena kiertämään kakkoseste oikeen kautta ite valssaten hypyn edessä ja niistin Xenan hypyn yli. Kolmonen oli taas 90asteen kulmas edelliseen ja siihen oli aika helppo tulla ja ehdin oikeeaikasesti valssaamaan hypyn jälkeen ja näin mää sain hyvän aseman kepeille mennessä. Nyt ei enää täs hötkyilty ja Xena teki upeen puottelun. Keppien jälkeen oli hyppy poikittain ja pahasti linjalla, et piti vähä peruuttaa et sai sen suaritettua. Seuraava hyppy oli toiseen suuntaan poikittain ja sama juttu, et tilaa oli vähä ja pakko hiukan peruuttaa et sai sen suaritettua. Seuraava hyppy vasempaan taas erittäin tiukassa kulmassa ja piti viälä ottaa vastaa ettei koita ajautunu viereselle muurille. Seuraavax käännyttiin loivasti oikeelle u-putkeen ja kiireesti toiseen päähän ottamaan vastaan ja siitä heitto taaksepäin kauas pimeeseen putkeen. Näitä me ollaan paljo yksinään treenattu ja sen kyl huomaa. Xena ei epäröi yhtään vaan se tiätää tasan tarkkaan mitä mää siltä haluan. Putkesta loiva oikee ja rengas, valssi ja täyskäännös vasempaan hyppy ja putken toiseen päähän, kai? Nyt kuulkaa kävi sillai et mää unohdin radan. Siis täs kirjotusvaiheessa. Mut onnex näinpäin. No kumminkin oli se muurikin siällä jossain kohtaa ja loppuun asti me tultiin täysin virheettömästi ja kilpailukirjaan K. Jalonen allekirjotti mein ensimmäisen merkinnän kolmosissa. Virallinen nopeus oli vaan 3.59m/s johtuen taas pitkistä kaarroksista. Ja aika meni vaan 2s miinukselle. Ja nollii tehtiin sen verta runsaasti, et sijotus oli vasta 12.
Kauheesti ei viälä oo kolmosissa ollu aihetta juhlaan, mut nyt ehkä vois jo vähä olla. Ja kun kumminkin ton päivän tulos-taso oli koko ajan nousujohteinen, nii täst on taas aika hyvä jatkaa. Jos ei ennen, nii sitte piirinmestaruuskisoissa. Palataan astialle :o)
