Xena Ugis

Jee beibe!
XXX. Se ei oo pornoa, vaan mein tulokset Ugista.Käytiin muuten lauantaina Jormanators bändin kans säkyläs heittääs saattanan hyvä keikka. Tupa oli täys eli n. 130000 henkee. Tulin kotiin puoli kolmelta ja ehdin nukkuu 4 tuntii, kun piti lähtee kisoihin.Ei varmaan tarvis mainita et kondis oli kohillaan.
Ekaan rataan en kauheesti keskittyny, se kun yleensä on pelkkää höyryjen päästelyä. Toinen este oli puomi ja siitä kaks kieltoo, unfuckingbelieveable. Yhestä hypystä kielto ja pöydän yli sukellus. Tokavika oli rengas, siitä sivusta ohi. Päätin et 25 on liikaa enkä viittiny enää korjata.
Seuraavalla radalla tuli vitonen jostain en muista mistä. Oli kolme estettä jäljellä ja tulin hypylle tod.näk. liian tiukassa kulmassa ja Xena oli varmaan vähän mun takana eikä nähny estettä ja tuli mun perässä sen ohi ja hyppäs sen väärään suuntaan. Sen jälkeen kyrsi rajusti. Vitosella oltais oltu palkintovauhdissa.
Viimiseen kisaan lähettäessä luulin Xenan jo viilentyneen. Ja paskat! rataa se suoritti ilman ihmeenpiä kieltoja, mut puoless välissä rataa purenta kiintiö tuli vissiin täyteen ja rasti ruutuun.
Tavoistani poiketen en jatkanu loppuun. OLin sitä mieltä et oli jo kohellettu tarpeex ja alko toi väsymystila olee sen verran paha et oli enää parkkivalot päällä.
Että semmosta. Saksa on paska maa.

Ada pyöräytti pennut, kuvia löytyy täältä.

Kuvia Vaasasta

Muut kuvat paitsi alin on Mika Honkasen ottamia, sen vikan kuvan otin mä.

Xena ja AKVA Vaasassa

Jippijaijei!
Kahdeksan kisan maratooni on nyt ohi. Sikäli hassua et ennen kuin oon riviäkään kirjottanut, niin kaikki tietää tään reissun kovimman paukun. Triljoonat kiitokset jo etukäkeen kommentoinneille, kuin myös tuleville.
Sen verran monta rataa tuli käytyä, etten tällä kertaa ala niitä läpi käymään. Puoliakaan en enää eden muista. Kaikki kisat tuomaroi Anne Savioja, eli tiedossa oli helvetillistä kieritystä ja pyöritystä kuin myös ansoja.
Lauantai päivä oli mun osalta lähes täysin perseestä. Aamulla Xenan kans kaks hullua kohellusrataa. Oltiin jo kaks päivää oltu vaunussa, eikä oltu tehty mitään erityisen kehittävää. Tollasen jälkeen kun päästää vilkkaan pyrtsin irti, niin eihän sitä mikään pidättele ja tuntu et olis kuulokin hävinny. Ohjaajana ei ollu mitään tehtävissä, yritin vaan pysyä jotenkin kartalla. Molemmista kisoista hyl ja parin tunnin kiukuttelu. Siis ihmisille ei Xenalle.
Muutaman tunnin huili vaunulla, uinti ja ruokailu. Sitten takasin kisapaikalle ja kolmosten pariin.
Anne oli taas suunnitellut oikeen pommiradan. Omien sanojensa mukaan siellä ei ollu ansoja, vaan uusia keksintöjä. Mainittakoon nyt yksi. Keppien jälkeen n. kahden metrin päässä oli takakiertoinen hyppy, minkä jälkeen mentiin samassa linjassa olevaan putkeen mikä oli n. kahden metrin päässä hypystä. Me ei menty siihen ansaan, mut oli niin kiire tehdä valssi etten huomannu AKVAn jättäneen viimisen kepin suorittamatta, eli siitäkin hyl. Tässä vaiheessa olin aivan paskana. Eikö tää savioja peikko poistu meistä koskaan.
Toiseen kisaan saatiin parempi lataus ja pystyttiin puhtaaseen suoritukseen. Aikaa kului vaan ihan liikaa. Sij. 9/ 25.

Päivä venyi pitkäksi, oltiin vaunulla 21:30. Grillaus, uinti ja kolme Carlsbergiä ja nukkumaan. Uni ei silti meinnannu tulla, agility pyöri päässä.

Uusi päivä koitti ja väsytti niin pirusti. Kisapaikalla en jaksanu lähteä harjotus esteille lainkaan. Otin Xenan boxista viis minuttia ennen starttia. Tein sille ihan perus ohjaus juttuja. Sylkkäriä ja poispäin käännöksiä ja juttelin mukavia.
Lähdettiin liikkeelle ja ihme kyllä X oli ohjattavissa. Olo oli mitä parhain. Vaikka vähän kohellettiinkin, oli ilo ohjata omaa ohjustani. Pari kieltoa ja vitosta tuli jostain, silti aika -10s. Hetken tuntu hyvältä et saatiin tulos. Kunnes näin viralliset tulokset. Voin kertoa et meinas iso mies itkeä kun hävittiin kolmos-sija 3:lla kymmenyksellä.
Saviojan radoilla on yleensä aina keinu. Viimisestä ykkösten kisasta se kuitenkin poistettiin. Anne perusteli, et vaix se oli normit täyttävä se oli liian herkkä ja oli aiheuttanu jopa vaaratilanteita.Keinun paikalla oli nyt kahden putken hässäkkä. Rata vaikutti muutenkin kivalta ja voitais onnistua lentävällä lähdöllä, mitä me ollaan jouduttu olosuhteiden pakosta käyttämään.
Hyvät ihmiset. Koskaan ei ole ohjaaminen tuntunut niin mahtavalta, kuin tällä radalla. Xena kuunteli jokaista käskyä jasuoritti ne lähes kellon tarkkuudella. Maaliin tullessa en vielä tuulettanut, kun en adrealiiniryöpyn varjossa ollu täysin varma tuloksesta.
Hetken päästä kuuluttaja vahvisti: sij. 2 aika -10 ja NOOOOOOOOOOLLLLLA. Että semmosta.
Iltapäivällä heitettiin AKVAn kans pari normikisaa: 0 +7s sij.11. 5+ 3s sij. 8

Erityiset kiitokset Mikalle , Tiinalle Pialle ja Pepelle seurasta kisoissa ja leirialueella. Ja erityisesti sunnuntain päivällisestä. Ja Mikalle paljon onnea menestyksekkäästä kisadepyytistä. Heti kakkospallille.
Kello on puoli kaks ja huomenna pitäis suoriutua kotio. Ei jaksa enää. Adjö.

Vaasan reissu

Jiihaa!!!!!
Taas tultiin tänne missä sekä Xena että AKVA saavuttivat parhaat sijoituksensa, so far. Kisat on vasta la mut tultiin jo torstaina, ihan vaan kun on loma eikä muuta tekemistä. Oleillaan samalla leiri alueela kun viimeksi. Nyt on vaan jengiä pirusti enemmän kun toukokuussa.
Päätettiin jättää Ada kotiin , kun synnytys on jo parin viikon päästä ja sen maha on niin pirun iso ettei se viitsi sitä kymmentä metriä enempää ite kantaa.
Xena ja AKVA on leiri-alueela pitäny ihan hyvää meteliä kaikkea liikuvaa kohden. Ja huomenna tulee lisää kavereita 5 pyreneesiä ja 2 havannaa. Teki tanään pahasti katsoville mieli sanoa et You ain´t seen nothing yet. Katellaan mitä tapahtuu ja ilmottelen kisatapahtumista.

Edu has left the building

Kuningasten kuningas, vääpeli Körmy ja kersantti Ärjylä olivat Edulle sopivia esikuvia. Mutta se lutuinen karvapallero oli myös nimensä veroinen poheemi partasuti ( blaire poheme).
Ei voi mitään näitäkin tulee eteen jokaiselle, joutuu tekemään muistokirjotuksen parhaalle kaverille.
4.8. Edulle tuli tunnit täyteen. Ja jos joku ei tiedä EDU oli mein eka pyrtsi ja eka koira yleensäkin, et voitte uskoo et tää käy voimille.
Edu tuli meille vuonna 94 syksyllä vajaan kolmen kuun ikäisenä. Asuttiin silloin Turussa ja kävin ite koulua ja Ria oli kotona. Edu oli ehtinyt jo leimaantua Riaan, kun eka kerran lähdin yksin sen kaa lenkille. Meiltä oli Aurajoen rannassa kulkevalle pyörätielle vajaa sata metriä. Kannoin Edun sinne ja laskin maahan. Se kääntyi saman tien ympäri ja juoksi koti-oven taakse uikuttamaan.
Seuraavan kuukauden mein lenkit meni siten, että mää kannoin sitä pari km toiseen suuntaan ja laskin maahan ja se käveli kotiin.
Aikaa myöden meistä tuli parhaat kaverit. Kun muutettiin Palestiinaan, kesän jälkeen Ria oli töissä ja mää kotona. Meillä oli aikaa lenkkeillä kaikki päivät, eikä sitä tarvinnu yhtään kantaa.
Yksin se ei halunnu jäädä lainkaan. Joskus se oli kauppareissun ajaksi jääny kotiin, mut ei sitä ollu kerrostalon ovi pidätelly. se avas oven ja rynni alakertaan. Ulko-ovi oli liian raskas avata, Edun onnex talon vanhat pierut oli tarpeex tyhmiä ja ne oli avannu sille oven kun ajatteli et se haluaa ulos. No sehän oli singahtanu siitä anoppilaan Britan luo saman tien ja mennessään oli kuulemma purru eskimoa.
Kun Edu oli kahdeksan päästiin omaan taloon. Ei se sielläkään halunnu yksin olla. Joka aamu töihin mennessä se vietiin päiväx Britan ja Sohvin luo. Edun täyttäessä kymmenen hän viimein itsenäistyi. Olin lähdössä töihin ja huusin sitä , et lähdetään ja ei tullukkaan. menin kattoon peremmälle ja se makas makkarin petillä ja murisi. Siitä lähtien se oli kaikki työpäivät yksin kotona.
Pahaa ei meinannut tappaa mikään. Se oli vasta kuus kuukautta, kun se puri sähköpatterin johdon poikki saaden varmaan helvetillisen tällin ja rikkoi samalla kämpän kaikki sulakkeet.
Toinen itsari-yritys tapahtui tänä vuonna, kun se oli löytänyt täyden levyn tummaa suklaata. Eihän semmosta voinu säästellä vaan kaikki syötiin heti. Siitä seurasi melkoinen sokerihumala.
Ja sen jälkeen pari krapulapäivää.
Vaan ei auta. 15 v. on koiralle kunnioitettava ikä. Edun lihaksen oli jo loppu. Sisällä matottomilla paikoilla se ei meinannu päästä enää mihinkään, ulkona sujui joten kuten. Helvetin pahalla päällä se oli pitkään et varmaan sitä sisälle sattukin. Vitutti ihan saatanasti tehdä ratkasu Edun elämän päättämisestä. Mikä vitun jumala mää muka oon, et tollasii voin päättää.
Jos koirilla on henki, nii mää uskon, et Edu leijailee tällä hetkellä jossain Vignemalen rinteillä, se on Pyreneitten korkein huippu Ranskan puolella.

Porin KV nly 1.8.2009

Kuva Mika Honkanen

Meidän piti Xenan kanssa vaan pikaisesti käväistä Porin näyttelyssä. Pyrtsejä oli ilmoitettu vaan 4 ja matkaakin vähän ja vielä kehä aamulla, joten ei kovasti luulisi olevan myöhässä.
Tuomarina oli vaihdoksen jälkeen Hans Lehtinen. Koiria oli 2 urosta ja 2 narttua.
Urokset olivat: Drole d'Oiseau Saint-Frusquin ja Drole d'Oiseau Sage et Safrane, joista ensin mainittu sai muistaaksen EH:n ja toinen oli VSP ja sai sertin ja cacibin. Nartut olivat Drole d'Oiseau Moulin Aparoles ja Benjin Cerise, molemmille Eri. Xena oli Rop ja sai sen viimeisen sertinsä ja lisäksi cacibin, Lilli kakkosena sai vara-cacibin. Eli Xenan, kanssa jäätiin sitten koko päiväksi Poriin, sää oli vaihteleva välillä tuli vettä kaatamalla, välillä vähän paistoi aurinko. Tuttuja oli paljon, mutta käväistiin kyllä välillä kaupungillakin. No ryhmäkehän tulos oli odotettava, tuomari valkkas muutamia muita koiria ja kiitti sitten loput ja pääsimme sitten kotimatkalle.

Tässä vielä arvostelu:
Kaunis kokonaisuus. Hyvät mittasuhteet. Hieman kevyt runko. Hyvä päätyyppi. Kaunis kaula. Hyvä ylälinja ja takaosa. Erinomainen liikkuja.