sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Xena Attllä 10.3.2012




Hellurei!

Tiukka on kisatahti nyt, kun viikon välein saa olla johonkin suuntaan menossa. Täl kertaa mentiin taas Turun suuntaan ja Attlle. Viikko sitten jännäsin montako nappulaa joutuu nyt vetäsee ennen kun kisoihin pääsee. Täl kertaa tarvittiin vaan yks 1g:n Panadooli, eli aika hyvin. Tää oli muutenkin taas sellanen käännekohta, kun täytyi murtaa pahan karman laki. Xenan kanssa kisatessa on aina käyny niin, et kun Ria ei oo mukana tulee pelkkiä hylkyjä. Pitkään se on jaksanu mein kanssa kiertää, mut nyt se jäi kotiin pakkaamaan Ranskan matkaa varten. Osittain sen takia en ottanut kun kaks starttii, nii on itellä vähä helpompaa.

Tuomarina oli Anders Virtanen. Muistan miehen ekalta Vaasan reissulta. Aikaa on niin paljon, et Xena ei tainnut olla viälä edes syntynyt. Kauheen kivoja ratoja hän tekee. Erittäin haastavia, mut kumminkin ihan sujuvia.
Ekan radan alku oli heti painajaismainen mein kaltasille joitten startit on mitä millonkin. Kaks hyppyä samassa linjassa ja niistä jälkimmäinen takaa kiertäen. Onneks me ollaan treenattu vastaavia lähtötilanteita ja saatiin se hoidettuu aika mallikkaasti. Kakkoshypyn vasemmal pualella oli putki ja se mentiin kauempaan päähän. Mää sain Xenan ohjattua sinne jollain erikoisella liikkeellä. Ite mää kutsuisin sitä puoli sylkkäriksi. Seuraavax putken sisäänmenopään ohi puomille. Taas mul oli hiton kova kiire ja alastulo jäi vajaaksi ja siitä kun piti kääntyy tiukasti oikeelle hyppyyn mun valssi oli myöhässä. Xena siinä hiukan pyörähti, mut muuten ihan ok. Kuutoshypylle käännyttiin vasempaan takaviistoon ja seuraava hyppy edellisen vieressä toiseen suuntaan. Hyppy eteen ja tiukka oikee ja keinu. Tää obstaakkeli hoituu meiltä todella hienosti ja varmasti. Keinulta puomin alla olevaan putkeen. Siitä 90 asteen kulmassa oli kaks hyppyä vierekkäin. Eka vaati tarkaavaisuutta et sai koiran käännettyä ajoissa, tää kun hypättiin takaa. Seuraava toiseen suuntaan ja sitä seuraava 90 asteen kulmassa edelliseen ja se takaa kiertäen. Ennen tätä hyppyä koiralla oli näköyhteys läheiselle A:lle. Ja voi jummijammi sentään kun meil oli niin kauhee vauhti, etten mää millään ehtiny ite kääntyä siin hypyllä, et olisin voinu Xenalle viestittää et hyppää se hyppy ennen ku meet A:lle. Ja siellähän se kävi kontaktia läppäsees ja that's it. En mää siitä masentunu. Vähä hymyilin ja taas jatkettiin. Pääasia et Xena nauttii ja oli mullakin ihan kivaa. Tästä radasta kai voi sanoo et se oli sellanen "hyvä hylky". Joskus sentään tulee niitäkin. Ainahan mua silti jälkeenpäin kyrsii jos hylky tulee ohjausvirheestä. Mut niistä varmaan pitäis oppia ja tulevaisuudessa jättää sellaset tekemättä.

Toka rata alkoi vähä helpommin. Viistoon vasempaan muuri ja viereinen hyppy toiseen suuntaan. Ja siitä tiukasti vasempaan kepeille. Mää annoin Xenan tehdä ihan ite sen pujottelutyön enkä antanu lainkaan tahtia. Voi hyvää päivää mikä vauhti sillä oli. Ei varmaan ikinä ole kisassa pujotellu niin lujaa. Ja se meni ihan yhennelletoista kepille asti. En tiädä liikahdinko mää ite vikasuuntaan vai eikö Xenan pää vaan kestäny loppuun asti kun tuli ulos yhtä keppiä liian aikasin. Mut en mää sitä jääny murehtimaan kun kerran hyvä vauhti oli päällä. Oikeelle tiukasti putkeen, hyppy eteen ja oikeelle hyppy takaa ja A:lle. Sen jälkeen hyppy eteen ja seuraava vasempaan aika ilkeessä kulmassa. Sieltä taas putkeen puomin alle ja keinulle. Hyvin pitkälti sama kuvio kun ekalla radalla, mut toisinpäin. Hypyt eteen ja takasin ja sitte puomille. Taas oli alastulon lähellä putki härsynä ja keskityin liikaa siihen ja kontaktista ei tietoa. Siitä vielä vasempaan hyppy eteen ja toinen takas. Putki ja siitä maaliin.
Pujottelun korjaus ja muutama liian pitkä kaarros vei aikaa, mut miinukselle silti jäi, Kova tasonen kilpailu oli, kun me oltiin 10 pisteellä viiminen kun sai tuloksen eli 14.

Kyl se näemmä kisaaminen onnistuu ilman Riaakin. Mut keskittyminen kisaan on huomattavasti vaikeempaa. Eikä mielikuva harjotuksesta meinannu tulla mitään, kun aina ku mää laitoin silmät kiinni ja yritin ajatella rataa nii Xena läpsi mua käpälällä ja vaati nakkia. Et sellanen reissu oli tälläkertaa. Mut paljon hyviä asioita tapahtu ja oon ihan tyytyväinen et kumminkin lähdin sinne.
Nyt mun kisakalenteri on täysin auki, mut eiköhän pian taas jotain ilmaannu.Hejdå!

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Xena Lempäälässä 3.3.2012

Moro nääs!








Taas kerran laitoin itteni likoon ja uhrasin kauniin talvipäivän agility-kisoille. Vaix en mää tiädä voiko vapaa-aikaa oikeen paremminkaan viettää. Lauantai-aamuna olin kyl kahden vaiheilla josko lähden ollenkaan, kun viälä kuuden viikon jälkeenkin aivotärähdyksestä ei meinaa päänsäryt hellittää. Ja matkaa Lempäälän Best-in areenalle kertyy kumminkin 130km, eli tuskainen taival oli kuljettavana. Siinä mää pihalla kattelin Xenan iloista telmimistä lumikasojen päällä ja mietiskelin mitä tekis. Niin sillon tuli ajatus etten mää voi Xenalle tehdä sitä, et jäätäis pois kisoista. Kun se kumminkin rakastaa sitä hommaa yli kaiken. 2000mg Panadoolia narsuun ja matkaan.

Lempäälässä Takkujen kisoissa oli ohjelmassa kaks kisaa. Tuomareina pariskunta Viitanen/Jalonen. Ekana oli Annen agi-rata. Best-in areenalla iso miinus on sen ahdas lähtöpaikkka. Siin ei oo mitään rauhaa keskittyä omaan suoritukseen. Ja ne ketkä Xenan tietää, niin tietää myös sen ettei tollanen ahdas hälyisä paikka tee myöskään Xenalle hyvää. Se alkaa kuumentua jo ennen kun edes näkee ekaa estettä.
Nykyään kun ei vieläkään ihan varmaan voi luottaa Xenan odottamiskykyyn, mää tuon sen ekalle hypylle vähä sivusta sillain kaartaen. Se antaa mulle itelle vähä enempi aikaa siirtyy eteenpäin. Näin tehtiin nytkin ja se toimi pirun hyvin. Alkuun kaks hyppyä ja tiukasti oikeelle putkeen. Putken vieressä oli samsuuntaisesti kepit ja sisäänmenokulma oli jotain 135astetta. Pujon jälkeen loivasti oikeelle muuri ja siitä takaa kiertäen hyppy 90asteen kulmassa. Seuraava hyppy samaan suuntaan, mistä oli suora näköyhteys putken väärään päähän. Tää ei oo enää tuottanu ongelmaa, kun oon oppinu oikeeaikasesti ohjaamaan Xenan kauemmas väärästä päästä. Mut usein käy sitte niin, et keskityn liikaa siihen varsinaiseen ansaan ja sählään seuraavan vaiheen. Nytkin oli vissiin pikkasen hätäilyä putkeen syötössä ja vein Xenan siitä ohi. Putkesta käännyttiin taas radan keskelle ja seuraavan ammottavan putkensuun ohi puomille. Vois kuvitella et kun oli jo 5 alla niin yrittäis tehdä kunnon alastulon, mut ei. Puomin jälkeen tehtiin täyskäännös ja mentiin viereiseen suoraan putkeen, minkä vieressä oli A. Lähdin taas liikaa varmistelemaan ettei Xena mee A:lle ja puomin kontakti jäi vaihteeksi ;o) tekemättä :o( Putken toisessa päässä oli taas se edellinen putki härsynä. Ihan sinne asti en menny, mut sain Xenan kääntymään A:lle kovalla käskytyksellä. A:n jälkeen oli poikittain takakiertoinen hyppy ja siitä loivasti oikeelle hyppy eteen ja seuraava hyppy oikeelle takaa kiertäen ja siitä edellisen hypyn vieressä olevaan putkeen. Sen jälkeen rengas ja taas "puomin perkeleelle" En tiädä alkoiko oma tajunta jo hämärtyä vai mikä oli kun ei se kontakti napsunut sitte millään. Loppuun s:n mallinen kolmen hypyn sarja ja maalissa kellotettiin aika miinus 7.4. Kolmen virheen rasitteella se toi sijan 11. Se on melkein sama kun 1, mut vaan kaks kertaa ;o)
Ei se nyt ihan paska veto ollu. Tuloksia kun kattelin, nii huomasin et hävittiin voittajalle alle 4s. Eli ilman kieltoa oltais varmaan oltu ihan samoissa lukemissa. Tästä vois jo päätellä, et alkaa pikkuhiljaa uudet opit mennä perille. Ja mää jo tutustumisvaiheessa suunnittelin oman etenemiseni mahdollisimman suoraviivaisesti, etten hidastais Xenan vauhtia. Vaix oli sil käännöksissä viäläkin hemmetin pitkät kaarrokset, et niistä tarvis viälä päästä eroon.

Kauaa ei voinu itteensä keräillä, vaan tartti mennä jo toisen radan reunaan puuskuttamaan ja painamaan mieleen tuleva hyppäri. AKVAn kisa-ajoista mää muistin ettei Jalosen kolmosten radat ollu mitään yksinkertaisia. Eikä helppoo tulis nytkään. Ja varsinkaan Xenan kans ja varsinkaan kun hyppäreillä vauhti kiihtyy aina vähä liikaa. Ja mää kiihdyn ja sit Xena kiihtyy ja sillai.
Noni, alotetaas taas. Alussa oli kaks hyppyä lähes vierekkäin, toinen vajaa metrin pidemmällä. Mul oli hieno suunnitelma et päästään hyvin liikkeelle kun ekan hypyn vasen siiveke jää mun ja Xenan väliin. Se vaan ampasi liikkeelle sellasella vaudilla, etten mää millään ehtiny sitä kääntää seuraavaan hyppyyn, vaan Xena veti siitä ohi. Tollaset tilanteet mää olen jo oppinut korjaamaan ettei käy sillai kun usein näkee, et koira kiertää esteen ja hyppää väärään suuntaan. Kakkoshypyltä suoraan pituus ja tiukka käännös muurille ja siitä eteenpäin renkaalle. Mun ohjaus tais olla vähä liian rohkeeta ja tein ennen muuria persjätön ja sen takii tuli levee kaarros ja Xena veti renkaan sivusta. Tää on aina sellanen paikka et kun joudutaan esteellä palaamaan takas, niin Xenalla kärvähtää käämit ja se alkaa komentaa mua. Nytkin mää jouduin sitä vähä rauhottelee et päästiin taas jatkamaan. Renkaalta mentiin suht suoraan U-putken kauempaan päähän. Ja sieltä takas tulosuuntaan missä oli hyppy poikittain. Maxeilla tää hyppy suoritettiin eteenpäin. Ja jumakekkulis sentään kun meinas käydä samal tavalla, kun viimex Attllä. En ollu heti huomannu, et numero olikin siirretty toiselle puolelle. Mut onnex ei jääny ihan kisasuoritukseen asti toi erhe vaan vähä ennen tutustumisen päättymistä hiffasin ton. No siitä kumminkin selvittiin ja käännyttiin taas vastakkaiseen suuntaan seuraavaan suoraan putkeen mikä oli edellisen vieressä. Ja siitä suoraan seuraavaan U-putkeen. Sitten piti kääntyy putken sissäänmeno aukon vierestä takakiertoiselle hypylle. Xena oli taas ihmeen hyvin kuulolla, eikä ongelmia esiintyny. Siitä tiukka oikee suoraan hyppy ja pussi. Sen jälkeen täyskäännös oikeelle ja pussin vieressä oleva hyppy, loiva oikee ja puolittain takakiertoinen hyppy. Ja vielä hyppy eteen ja tultiin kepeille. Jos me oltais hyviä pujottelijoita, niin olisin syöttänyt Xenan sisään nurjalta puolelta jolloin sisäänmeno kulma olis ollu 180astetta. Mutkun ei olla ja jatkon kannalta oli parempi et mää olisin keppien toispuolella, nii mää sitte valssin kautta siirsin itteni sinne. Aikaa siin paloi, mut eipä tullu virheitä. Sitte mentiin taas se pussin jälkeinen hyppy takaa kiertäen ja käännös vasempaan ja putkeen. Putken sisäänmenopään lähellä oli hyppy mikä mentiin "-ylläri,pylläri" takaakiertäen ja sitte ulostulopään editse viimiseen hyppyyn.

Huh,huh! Kyllähän noi hyppärit aina on vähä syheröisiä, mut harvoin silti ihan tollasta pyöritystä on. Ja tolla radalla tais kaikenkaikkiaan olla 5 takaa kiertoa, et sai siinä kyllä ohjata ihan koko rahan edestä. Oon ihan tyytyväinen et pisteitä kerty vaan 10. Renkaalla kului vaan vähä liikaa aikaa ja sen takii tuli pari sekkaa plussaa ja sijotus 17/26.

Mut me ei lannistuta vaan jatketaan samaa tahtia hiukset pystyssä ja Xenalla korvatkin. Ja seuraava kisa onkin jo huomenna. Katotaan montako nappulaa joutuu sillon nielemään ennen kuin pääsee kisapaikalle :o)